Takapenkille kyytiläinen?

[Sasu]

Kuinka voisin alkaa opettelemaan kyydittämistä? Olis jo kiva ajeluttaa isompia lapsia, mutten uskalla vielä ottaa kyytiin. Isäntäkin vois kuulemma joskus olla kyydissä, mutta...
Kuinka paljon se ajo eroaa yksinajelusta? Mihin pitää varautua? Ja siis miten sitä vois alkaa harjoittelemaan?
Oletteko te vaan ottaneet jonku kyytiin ja lähteny ajeleen, vai miten?

Olis tätäkin pitänyt saada harjoitella, kun korttia olin ajamassa

(Onkohan muuten missään päin suomea olemassa tällaista harjoitusta)

 

[Huikkari]

Kuinka voisin alkaa opettelemaan kyydittämistä?  Olis jo kiva ajeluttaa isompia lapsia, mutten uskalla vielä ottaa kyytiin. Isäntäkin vois kuulemma joskus olla kyydissä, mutta...
Kuinka paljon se ajo eroaa yksinajelusta? Mihin pitää varautua? Ja siis miten sitä vois alkaa harjoittelemaan?
Oletteko te vaan ottaneet jonku kyytiin ja lähteny ajeleen, vai miten?  

Olis tätäkin pitänyt saada harjoitella, kun korttia olin ajamassa  

(Onkohan muuten missään päin suomea olemassa tällaista harjoitusta)

Oon miettinyt samaa juttua. En oo vielä rohjennut ottaa ketään kyytiin, vaikka tulijoita ois ollu

Yks frendi tuumas "mä voin tulla ekaks, kuhan kypärän saan"...

Kai se vaan on otettava kyytiin ja toivottava, et ei hirveesti venkoile väärään suuntaan

 

[aint]

Kovemmassa vauhdissa ei ole suurempaa eroa yksin ajellessa. Hitaammassa vauhdissa eron huomaa. Eniten kannattaa ehkä varoa sitä että jalalle tuleekin enempi painoa kun pysähdyt.

Ekaa kertaa kun itse olin kyydissä niin sain ohjeistuksen että ekan kymmenen minuuttia kun pitää silmät kiinni niin oppii "venkoilemaan" samaan suuntaan kuskin kanssa. Ihan hyvä neuvo oli.

 

[wizard11]

Helpostihan toi onnistuu, mullakin on tyttö useasti kyydissä (4v) pitkällä remmilä vaan itseen kiinni... Pari ekaa kurvia ote vähän kiristyi, mutta sen jälkeen tottui jo kallistuksiin...
Nykyään ei päääse minnekkään yksin ilman neuvottelua...

Mutta eiköhän se lähde siitä kun kertoo miten kyydissä istutaan...

 

[wount]

Kannattaa varmaan ensimmäiseksi kerraksi ottaa kyytiin sellainen, joka tietää miten siellä kyydissä istutaan (kallistelee mukana, eikä yritä laittaa jalkoja maahan pysähdyttäessä). Ettei molemmat ole noviiseja, siinä pääsee pian muuten konttaamaan.

Ei se kyyditseminen nyt niin paljoa eroa yksinajelusta. Raskaampaa kyytiähän se on luonnollisesti, ja kannattaa ottaa huomioon se takana istuvakin, ei yllättäviä tempauksia jotka mahdollisesti tiputtavat kaverin kyydistä.

Äkkiä sen oppii, rauhallisesti aloitellen

 

[jonyman]

Joo parempi, kun sitä ei liikaa ajattele. Itse kun vielä opettelin ajamaan edes yksinään, niin jo oli eukko kyydissä. En edes ajatellut silloin, että se voisi olla jotenkin erilaista

Mutta siksi se varmaan toimikin niinkuin luonnostaan.
Ei saa liikaa jännittää, muuten sattuu ja tapahtuu!

 

[Wasserschwein]

Ei se kaksistaan ajaminen vaikeaa ole. Kyytiläisen olisi tietysti syytä olla rauhallinen luonteeltaan ettei tarvitse pelätä sen hyppäävän pois kyydistä kun alkaa pelottamaan tai tekevän jotakin muuta vastaavaa vähemmän järkevää.

Jotkin käsimerkit on syytä sopia kyytiin nousemista, sieltä poistumista sekä liikkeellelähtöä varten. Kyytiin ei tulla eikä sieltä poistuta ilman kuskin lupaa eikä pyörä liiku ennen kuin matkustaja on kuitannut jollakin merkillä olevansa valmis.

Käskekää kyytiläisen pitää selkärankansa pyörän suuntaisena ja jalat tapeilla vaikka mitä tapahtuisi ja sitten vaan rauhallisesti liikenteeseen. Hiljalleen voi sitten ruveta opettelemaan sisäkurvin puolelle katsomista yms. ajon mukavuutta lisääviä juttuja.

Siitä vain harjoittelemaan. Äkkiä sen oppii, niin kuski kuin kyytiläinenkin.

 

[Sasu]

Pitää kai tuo isäntä pyytää sit kyytin ja lähteä harjoittelemaan

Se ainakin tietää, miten ollaan kyydissä.
Ei uskalla lasten kanssa alkaa harjoittelemaan, vaikka ne kyllä olis keveämpiä...
Mutta ei passa varmaan kokeilla, ennen kuin ajokausi alkaa olla ihan lopuillaan

 

[ttuttu]

Pitää kai tuo isäntä pyytää sit kyytin ja lähteä harjoittelemaan

Se ainakin tietää, miten ollaan kyydissä.
Ei uskalla lasten kanssa alkaa harjoittelemaan, vaikka ne kyllä olis keveämpiä...
Mutta ei passa varmaan kokeilla, ennen kuin ajokausi alkaa olla ihan lopuillaan

Ensin on suunniteltu tarkkaan kyytiin tulo: Mopon jalka ALHAALLA ja vaihde päällä. Sitten kuski tukevaan haara-asentoon; valmiina torjumaan kaatuminen kumpaan suuntaan tahansa! Kyyditettävä kyytiin (ja pois) VAIN JALAN puolelta. Jos mopo karkaa, se jää silti jalan varaan! Kyyditettävä astuu KUSKIN jalkatelineelle, siitä reippaasti jalka yli ja vasta sitten hakee matkustajan jalkatuet alleen. Kyyditettävä hakee jo alussa parhaan istuma-asennon ja PYSYY SIINÄ!!!!
Vasta kun näitä on harjoiteltu tarpeeksi, lähdetään liikkeelle! Ja paikaksi joku hiljainen ja suora ajoalue! Kyllä se siitä sitten. Ja kyydistä pois just päin vastoin! MUISTAKAA PITÄÄ JALKA AINA ALHAALLA KUN TULLAAN TAI LÄHDETÄÄN KYYDISTÄ! Tällee mää ja kyytiläinen.

 

[oukkis]

Kuinka voisin alkaa opettelemaan kyydittämistä? Olis jo kiva ajeluttaa isompia lapsia, mutten uskalla vielä ottaa kyytiin. Isäntäkin vois kuulemma joskus olla kyydissä, mutta...
Kuinka paljon se ajo eroaa yksinajelusta? Mihin pitää varautua? Ja siis miten sitä vois alkaa harjoittelemaan?
Oletteko te vaan ottaneet jonku kyytiin ja lähteny ajeleen, vai miten?

Mä vain keltanokkana lähdin ajeleen, ei vaan näyttäny matkustajalle että hermostuttaa...

Yllättävän helppoa se sitten oli, pärrä on kuitenkin aika vakaa kapistus. Hitaassa vauhdissa ja mutkissa piti olla varovainen ja pystähtyessä piti pistää jalka tarpeeksi nopeasti maahan, ettei kerinnyt mopo liikaa kallistuun.

Matkustajalle sanoin että pysyy suorassa eikä venkoile ja pitää musta kiinni, eikä huolehdi mistään kallisteluista sun muusta. Ja vielä että pitää jalat aina tapeilla kunnes käsken nousta kyydistä.

Kannattaa valita sellainen lähtöpaikka, ettei joudu heti kääntyyn tai starttaan ylä- tai alamäkeen. Jos haluaa varman päälle, niin kai johonkin isolle parkkikselle voi mennä harjoittelemaan. Mutta mun mielestä se kuskaus oli helpompaa kuin mitä ennakkoon kuvittelin. Tosin mopon hepat tais karata johonkin siinä kohtaa kun se kyytiläinen istahti taakse...

 

[I.S.K.Ä]

Myös kuskin käsille (ainakin kyykyissä) tulee enemmän painoa pidettäväksi jarrutuksissa, varsinkin jos kyytiläinen pitää vain kuskista kiinni.

 

[oukkis]

Ensin on suunniteltu tarkkaan kyytiin tulo: Mopon jalka ALHAALLA ja vaihde päällä.

Mun mopolla toi tarkoittaa myös: moottori hiljaa. Olikohan se tarkoitus?

Edit: Varmaan, koska kuka hullu sitä mopoa kytkimellä paikallaan pitää kun kyytiläinen on nousemassa kyytiin... Oiskohan taas paree tehdä jotain muuta...

 

[*chick-en*]

Itse otin pelottoman pikkusiskoni (ollut poikaystävänsä kyydissä) kyytiin.Eli hyvä kun hallitsi kyydissä olemisen.Painoa ei tosiaan tunne muuta kun hidasajossa ja mutkissa (kaupungissa).Paljon riippuu kyyditettävän painosta .
Lapset ei varmaan paina niin paljon mikä hyvä, mutta sitten täytyy luottaa siihen että ne pysyy siellä eikä keksi mitään jekkuja tms.

Ja sitten jos ottaa ensikertalaisen kyytiin niin kannattaa just sopia "pelisäännöistä" ja opastaa miten siellä ollaan.Ja myös antaa kyytiläisen tottua.
Jep, kyllä se siitä!

 

[Luolis]

Ensin on suunniteltu tarkkaan kyytiin tulo: Mopon jalka ALHAALLA ja vaihde päällä. Sitten kuski tukevaan haara-asentoon; valmiina torjumaan kaatuminen kumpaan suuntaan tahansa! Kyyditettävä kyytiin (ja pois) VAIN JALAN puolelta. Jos mopo karkaa, se jää silti jalan varaan! Kyyditettävä astuu KUSKIN jalkatelineelle, siitä reippaasti jalka yli ja vasta sitten hakee matkustajan jalkatuet alleen. Kyyditettävä hakee jo alussa parhaan istuma-asennon ja PYSYY SIINÄ!!!!
Vasta kun näitä on harjoiteltu tarpeeksi, lähdetään liikkeelle! Ja paikaksi joku hiljainen ja suora ajoalue! Kyllä se siitä sitten. Ja kyydistä pois just päin vastoin! MUISTAKAA PITÄÄ JALKA AINA ALHAALLA KUN TULLAAN TAI LÄHDETÄÄN KYYDISTÄ! Tällee mää ja kyytiläinen.  

Käyhän se noinkin

Minä en jaksa noin paljoa panostaa. Istun pyörän päälle, jalat tukevaan haara-asentoon (varmistetaan pitävä alusta), etujarru pohjaan ja tyttö kyytiin, käyttäen ihan omaa jalkatappiaan.

Yleensäkin -ja varsinkin ensimmäisillä kerroilla- on suotavaa, ettei kyytiläinen ole huomattavasti painavampi kuin kyyditsijä. Tämä vaikuttaa suoraan pyörän hallintaan paikallaan ja hitaassa vauhdissa, varsinkin jos kyytiläinen ei ole asiassa ammattilainen. Lisäksi tulee muistaa pyörän jousitus; takajous(t)en esijännityksen säätöä on syytä kiristää ainakin yhdellä pykälällä. Kahdellakin, jos jousitus on itselle säädetty mukavan pehmeäksi.

Tuossa vielä ohjeistusta...
http://www.bajahill.net/s-h-m-F....ydissä?

Ei kun banalle vaan, kyllä se siitä lähtee

 

[petrik]

Hmmm - mieleen tuli että muistan vielä ensimmäisen kerran vuosia sitten ...

Aivan ensiksi - Kuskin olisi hyvä osata hidasajo, eli pystyä ajamaan kävelyvauhtia hitaammin säädellen vauhtia kytkimellä ja takajarrulla. Jos tuo sujuu niin sitten tasapaino ja pyörän hallitseminen ovat jotakuinkin riittävällä tasolla.

Muutama perusasia jotka kannattaa kertoa on lueteltu alla. Tosin näistä tulee äkkiä informaatioähky joten turha tästä aiheesta mitään luentoa on pitää - sen verran helppoa tuo on...
1) Kyytiin noustessa kannattaa kysyä lupa jotta kuljettajalla on molemmat jalat tukevasti maassa vastaanottamaan lisätaakan vastaan sekä molemmat kädet kiinni ohjaustangossa. Näin varmistetaan molempien pysyminen pystyssä.
2) Kyytiin noustaan niin että tukijalka on maassa - joskus joku ratsastaja on pelastyttänyt kun on astunut ensin tapille ja sitten noussut niin kuin hevosen selkään
3) Niin kuljettajan kuin kyytiläisenkin on sidottava alakroppa pyörään kiinni tukevasti. Tämä tapahtuu painamalla jalka jalkatappeja vastaan sekä puristamalla jaloilla jalkatappeja ja polvilla joko satulaa tai jopa kuljettajaa. Kaikista hankalinta on ajaa jos kyyditettävä heiluu siellä takana moottoritievauhdissa korjaten omaa asentoaan isoilla liikkeillä tai kurkkien ympäriinsä mitä autoissa ja pelloilla tapahtuu.
4) Ajossa kyytiläisen on tärkeää pitää huoli siitä että takapuoli ja jalat pysyy paikallaan kiihdytyksissä ja jarrutuksissa. Helpointa tämä on jos alussa on aivan kiinni kuljettajassa ja pitää tätä kiinni vyötäröltä.
5) Kurveissa kyytiläisen ei tarvitse tehdä mitään erityistä, ja erityisesti varoa sitä että alkaa vastustamaan luonnollista kallistumista kurvissa. Myös liika kallistuminen on pahasta. Jos tällaista tapahtuu voi sen kuljettaja varmaan useimmiten kompensoida ja sen jälkeen pysähtyä ja ottaa puheeksi.
6) Ajon aikana kyytiläisen pitäisi istua paikallaan ja samassa asennossa varsinkin suorilla. Isot yllättävät asennon korjaukset matkavauhdeissa tuovat turhaa lisäjännystystä kuskille.
7) Kyyditettävän olisi hyvä olla selvin päin. Joskus nuorempana otin vähän nauttineen kaverin kyytiin ja kun mentiin enskalla tutusta hyppyristä niin kaveri olikin tällä kertaa hypyn jälkeen istumassa olkapäilläni (terveisiä vaan jos luet tätä).
8) Puhuminen tai oikeastaan kuuleminen voi olla hankalaa, siksi pitää vastaukset huutaa ja mieluummin keskustella liikennevaloissa ja pysähdyksen aikana.

No sitten kun homma alkaa sujua niin matka-asentoa, kommunikaatiota sekä myös erilaisia jumppaliikkeitä voi yhdessä alkaa kehittelemään. Alussa selkä ja niska voi rasittua, mutta ajan myötä homma muuttuu rennommaksi.

Näillä yllä luetellulla ohjeilla on ollut kyydissä niin lapsia kuin aikuisiakin ja hyvin on mennyt. Muistettavien ja kyytiläiselle juteltavien asioiden lista on kasvanut sitä mukaa mitä erilaisia vaaratilanteita tai mielenkiintoisia huomioita on matkan varrella tullut.

... ja sitten tietysti jos kokee itsensä epävarmaksi ja on polkupyörä millä harjoitella kuljettamista niin sekin voi ehkä auttaa ... tai sitten laittaa vaikka se puoliso oppimaan jonkun toisen kyytiin ensin ...

 

[SPEED3]

Mummolle sanoin et, katse aina kurvin puolelle ja stopeissa tassut tankkiin ja hyvin on meillä menny.Painopiste aika ylhäällä ja takana, et edessä ei sitä pitoa niin kauheesti ole.Lasten kanssa sitten ihan eri juttu, ainoa vaihtoehto taitaa olla erillinen istuin tai köyttää kuskin selkään kiinni.Tarvis sitäkin tässä vielä testailla 6v.kanssa.

 

[SPEED3]

2) Kyytiin noustaan niin että tukijalka on maassa - joskus joku ratsastaja on pelastyttänyt kun on astunut ensin tapille ja sitten noussut niin kuin hevosen selkään

Tässä tapauksessa kyytiin otetaan vain tosi pitkiä.jossei kysymyksessä ole joku lowrideri, niin sen voi pakittaa kyytiläisen alle.

Meillä takapenkille aina kuskin tapin kautta, ei siis suoraan nousta seisomaan sinne taakse, vaikka olisi aika hauskan näköistä.

 

[Miqa]

2) Kyytiin noustaan niin että tukijalka on maassa - joskus joku ratsastaja on pelastyttänyt kun on astunut ensin tapille ja sitten noussut niin kuin hevosen selkään

Tässä tapauksessa kyytiin otetaan vain tosi pitkiä.jossei kysymyksessä ole joku lowrideri, niin sen voi pakittaa kyytiläisen alle.

Meillä takapenkille aina kuskin tapin kautta, ei siis suoraan nousta seisomaan sinne taakse, vaikka olisi aika hauskan näköistä.

hmmm.. Mä en edes tiedä miten tuo kyytiläinen sinne taakse kipuaa. Täytyypä seurata tilannetta.

 

[mische]

Kyyditettävä astuu KUSKIN jalkatelineelle, siitä reippaasti jalka yli ja vasta sitten hakee matkustajan jalkatuet alleen.

Tää varmaan toimii kyykkypyörissä, jollaisen kyydissä olen vain kerran ollut enkä yhtään muista miten sinne kuskin taakse itseni sain hilattua... Sekä customin että matkapyörän kyytiin kiipeän kyllä matkustajan jalkatapeilta.

Meillä "merkinanto" toimii siten, että otan kuskin käsivarresta tukea pyörän päälle kiivetessäni, jotta kuski tietää varautua. Kyydistä poistun, kun kuski kallistaa itseään hieman eteenpäin merkiksi, että voin turvallisesti poistua.

Aluksi, kun kaarteet vähän pelotti, pistin kaarteen lähestyessä silmät kiinni ja heitin itseni ihan rennoksi, ettei tule ainakaan kantattua vastaan. Toimi ihan hyvin ja aika pian uskalsi jo pitää silmätkin auki koko ajan

 

[SPEED3]

vähän vierestä. Matkapyörä sivulaukuilla, hommaa voi harjoitella kesämökillä puuceessä.henkilö A istunnolla ja sitten B henkilö hivuttautuu sinne A:n taakse istumaan.