Tekniset ongelmat ulkomailla

[Wasserschwein]

Tuli tuossa mieleeni, että onkos kellään kokemuksia vähän isommista teknisistä murheista ulkomailla?

Pienemmistähän nyt aina selvitään jollakin konstilla, mutta mitäs jos käy esim. kuten eräälle Orggilaiselle tuolla toisessa ketjussa eli ketjut napsahtavat poikki ja halkaisevat lohkon mennessään vääntäen samalla vielä muutamat akselit mutkalle ja tämä tapahtuu jossakin Alpeilla keskellä ei yhtään mitään?

Lähinnä olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksia kaskon toimivuudesta käytännössä kyseisessä tilanteessa - teoriassahan kaikki toimii aina hienosti. Ainakin Pohjola lupaa kaiken maailman matkankeskeytyssysteemit, 24h puhelinpalvelun suomeksi ja lupaavat hankkia jopa hinausauton. Siinä voi vain kierähtää jokunen hetki ennen kuin Pölhölän täti on selvittänyt lähimmän valtuutetun merkkikorjaamon minne pyörä hinataan ja Suomen kautta tilattu hinausauto löytää paikan nimeltä "Alpeilla, tässä lumikasan kohdalla parisen kilometriä murmeleiden pesältä eteenpäin".

Jos korjaus kestää useamman viikon niin saakos kuljettaja nauttia elämästä valitsemassaan hotellissa muutaman viikon korjausta odotellen vai lähettääkö vakuutusyhtiö kuljettajan välillä käymään kotona? Vai pannaanko sekä pyörä että kuski rahtina takaisin Suomeen vakuutusyhtiön laskuun?

 

[Petri12r]

Käytännössä toi homma hoituu Tanskassa olevan SOS-palvelun kautta, josta hoidetaan hinurit ja muut zysteemit. Meneehän siinä väkisinkin muutama tovi, kun selvitellään, missä se saadaan korjattua ja hotellit ja muut. Jos korjaus kestää yli 3 päivää (muistaakseni) sinut lennätetään kotiin ja muuten olet paikan päällä vakuutusyhtiö valitsemassa hotellissa. Jos lennät kotiin, pyörä tulee sitten rahtina joskus. Tai jos vasta olet menossa kohteeseen (varattu hotelli tms.) kuljetus järjestetään vakuutusyhtiöstä riippuen perille kohteeseen.

 

[seku]

Ei mitään kokemusta Petterin SOS’ista, enkä epäile tiedon paikkansapitävyyttä.
Käytännössä en kumminkaan tukeutuis paljon muuhun, ku muihin motoristeihin ja sit oman mopon servicepoints’n. Kunnon mopoissa on maahantuojalla Euroopan verkosto. Just siks kannattaa kanssa yöpyä motohotelleissa, että henkilökunnalla on kaikki huoltomahdollisuudet hanskassa –myös se professional help, jos omat kyvyt loppuu. Merkittävintä on kumminkin kansainvälinen motoristihenki. Prkle, jos koskaan ajan mahdollisesti avun tarpeessa olevan motoristin ohi! Niin loistavaa on ollut tuki, jota pikku hommissa olen tarvinnut. Mitään fataalia ei koskaan ole sattunut, onneksi, mutta nytkin ihmeteltiin Krakowassa, huolella.

Muuna esimerkkinä tällä viime reisulla naisen takarengas ei ollu oikein alppikunnossa –siis kehre/tornanti-suoritusvalmiudessa. Oltiin Itävallassa, tutussa prätkähotellissa ja ku olin renkaan kulumista ihmetellyt, hammas helvetin kipeenä (joka Suomessa oli just oltu korjaavinaan, ennen lähtöä), kävin sitten kyselemässä isännältä soveliasta renkaanvaihtopaikkaa ja hammaslekuria. Oli ilta ja sillä kiirein asiakaspalveluhetki, joten valitellen totesi kerkeävänsä vasta aamuksi.

Kun kävelin breakfast’ille, se tuli tuomaan tulostetun kaupungin kartan, vaihtoehdot osto/ hoitopaikoille (oli tiedustellut, mikä rengas halutaan), jne.

Vietiin naisen pyörä ekaan mestaan. Sanottiin hinta ja ku kysyin aikataulua: 30 min.
Hinta oli Pirellin Diablolle, takanakki alta alle 213 egee – ja alle heti!

Ei ollu tarvetta; jätkä lekuriin ja palvelu samaa tasoa. Hetken mietin sinne muuttamista.

Alpeilla pitää kyllä olla tarkkana mihin pysähtyy ja olla aina valmis nostaa peukku tervehdykseksi. Niin suuri on kanssa motoristien huolehtimisvalmius, ettei ne meinaa kyetä ajamaan ohitse, jos ne epäilee, että suomalailla on joku ongelma.

 

[kawabata]

kerran gpz1100 spruutasta hajosi starttimoottori tai jotain siihen liittyvää jo liettuan ja puolan rajalla kun olin matkalaiseni ja tavaroideni kanssa menossa kohden keskieurooppaa. onnekseni oli tuo kyytiläinen avittamassa työntöstarteissa ja sitten saksassa etsiydyin klasmo-bikes firmaan hampurin lähistöllä, joka on erityisesti vihkiytynyt wanhojen kawojen harrastamiseen ja sain uuden startin asennettuna kohtuuhintaan. se tosin laukesi uudelleen jo paluumatkalla ruotsissa ja taas työnnettiin. sain sen jo kerran vaihdetun startin tilalle nk. halvalla ostettua vielä yhden startin pari vuotta myöhemmin kun reissasin klasmolla ohimennen piipahtamassa eri prätkällä ja kerroin asiantynkääni edellisen vaihtostartin kehnosta kohtalosta.

renkaita olen joskus vaihdattanut ns. tienpäällä ja aika hyvin on euroopan motoristikulttuuri auttanut pulaan joutunutta opastuksin, neuvoin ja tulkkauksin tarvittaessa.

 

[JyrkiJ]

Oman yhden kerran kokemuksen (takapyörän laakeri Saksan-Itävallan rajamaastossa Itävallan puolella lähellä G-Partenkircheniä) perusteella hoituu esim. seuraavasti. Tien laidassa ihmettelyä hätävilkut päällä muutama minuutti, sitten pysähtyy saksalainen mp-pariskunta, todetaan tilanne, mies kaivaa Saksan autoliiton (ADAC) jäsenkortin taskustaan, katsoo siitä numeron ja soittaa minun kännykälläni sinne. Odotellaan tunnin verran hinuria, työnnetään kulkuväline kärryyn ja ihmiset + tavarat transporteriin ja ajetaan 'varikolle'. Siellä henkilökunta järkkää seuraavan tunnin aikana lähimmän merkkikorjaamon kanssa homman ja lähdetään ajelemaan sinne kunhan ensin on Visalla vingutettu kulut.

Saadaan illalla pyörä sisään ja matkustajat + tavarat lähimpään hotelliin. Aamulla pajalle, jossa se otetaan heti ensimmäisenä työn alle ja jo aamupäivällä matka voi jatkua.  Tarvittaessa soitetaan Luottokunnalle, jos on lisälimiitin tarvetta.

Eli kaikki hoitui ihan paikallisin voimin, varmistin ainoastaan omasta yhtiöstä, että ylimääräiset kulut saa jälkikäteen pois.  Toki vaikuttaa varmaan paljon missä ja mitä tapahtuu, mutta tämän yhden kerran perusteella tuli tunne, että ainakin 'länsimaissa' homma hoituu paikallisin ja omin voimin aika hyvin. Siellä näitä kuitenkin sattuu ja tapahtuu. Tosin olen kyllä sen jälkeen katsellut jo etukäteen merkkihuoltojen yhteystietoja netistä ja printannut mukaan.

 

[veepee78]

Kotilosta levis pensapumppu keskellä motaria, n. 150km ennen rostokkia

No kas, sattu haveri osumaan tasan SOS puhelimen kohdille levikkeelle. Siitä sitten kilautin ja täti toisessa päässä tilas ADACin paikalle. Auto hinauksessa 10km merkkihuoltoon, eivät sitten siellä vikaa keksineet! Matka jatku laivalle lavetilla ja sitten hangossa paikallinen hinuri siirsi auton helsinkiin huoltoon. Pumppu vaihettiin (kesti muuten vaivaset 4vk osien odotteluineen) ja matka jatkus. Hitto kun olis siellä saksan suunnalla sen pumpun keksineet, niin ois ajamalla päässy kotia.. Mutta onnistuu vaikeemman kauttakin. Adac palvelut ei muuten kustantanu latinlatia, oli auto ADAC kortin omaavan kilvissä.

 

[Nomad]

Aiheeseen liittyen pieni tarina.
Kymmenisen vuotta sitten olin tulossa ensimmäiseltä Norjan reissulta, tosin jo kotimaan puolella, kun reilu 100 km ennen kotia, puolen yön aikaan, ketju hyppäsi rattaalta katkaisten kytkimen työntötangon (gs 450) ja öljyt vilahti asfaltille. Siinä hetken tuumailtuani työnsin pyörän metsään, pystytin teltan ja kömmin nukkumaan. Aamulla työnsin pyörän takaisin tienvarteen ja aloin liftata kyytiä jakelu- ja pakettiautoilta. Muutaman minuutin jälkeen jakeluauto pysähtyi, ja kuski valitteli, koska auto oli tupaten täynnä. Kuski oli motoristi itsekin. Parinkymmenen minuutin jälkeen pysähtyi pakettiauto, ja nostimme pyörän auton perään. Tällä kyydillä pääsin lähes kotiin asti.

Mielenkiintoinen ensimmäinen reissu: puolivälissä matkaa huomasin, että ketju venyy aivan tolkuttomasti, vaikka sitä kuinka voiteli ja kiristeli. Loppumatkasta loppui myös kiristysvarat kunnes kävi kuten kävi. Hammasrattaatkin olivat lähes hampaattomat.

Vissiin tuosta jonkunsortin trauman sai, kun nykyään ajelee kardaanivehkeellä.