joo, samoja kokemuksia itsellä, viime kesä meni jarruja ilmaillessa ja mäntiä painellessa, periaatteessa joka ratapäivällä jarrut menetti otettaan niin, että jotain tarvi tehdä.
viime talvena sitten vaihdettiin nuo männät ja nyt on jotain ~6000km ja 4? ratapäivää takana, enkä ole tehnyt jarruille mitään, tuntuma pysyy radallakin aivan mielettömän hyvänä koko ajan.
Tämä on hieman filosofinen kysymys, tämä etujarruasia. Se että etujarrukahva painuu liian syvälle, jopa tankoon asti, riippuu tietysti puristelijan näppivoimista.
Mutta vaikka painuukin liian syvälle, ei jarrut siitä huolimatta/ välttämättä huonot ole. Sanalla huono tarkoitan jarrujen tehottomuutta.
Mitä pehmeämpi jarrukahva on, sitä parempi on jarrua säädellä. Siis jarrutustehoa. Mitä kovempi kahva on, sitä vaikeampi jarruttaa. Tai siis säätää jarrutustehoa. "Kovemmilla" jarruilla saa puristaa enemmän ja etujarru saattaa lukkiintua yllättäen.
Eri valmistajilla on eri näkemys siitä mikä on "hyvä". Jos siis perusasiat on kunnossa, jarruissa ei ilmaa (etujarrun ilmaaminen on taitolaji), jarrukumit eivät ole pehmenneet, jarrusatula/levy liikkuu vapaasti, jarrulevy ei ole kupera/kovera ja jarruletkut eivät pullistu liikaa puristettaessa, pitäisi jarrut riittää tavalliselle tahvolle.
Etujarrun "pehmeyttä ja kovuutta", voidaan säätää jarrupuristajan ja jarrukaliberin mäntien pinta-alan välisellä suhteella. On melkein sama mitkä jarrut on, Brembo, Nissin, Tokico, niin lopullinen tuntuma tehdään em. mäntien suhteella.
Mitä pienempi kahvasylinterin pinta-alan suhde on jarrukaliberin mäntein yhteen laskettuun suhteeseen, sitä pehmeämpi jarru kahva on ja sama toisinpäin.
-- hanski
