Tervehdys uudelta Aprilianistiltä! Ostin muutama viikko sitten -03 Millen, joka sattui olemaan suhteellisen vähän ajettu ja herkuilla hemmoteltu. Olin jo aika pitkään erinäisiä myynnissä olevia Millejä kytännyt mutta sopivan sattuessa kohdalle kaupat tuli tehtyä melko nopeasti.
Aiemmin italopyöriä taikka noin sporttisia pyöriä omistamattomana ei voi kuin ihmetellä, miten oudolta se tuntuu kun mopo menee juuri sinne minne sitä käskee eikä vähän sinne päin. Potkuakin on piisannut ja mekkala on sanoinkuvaamattoman hieno (ja naapurien mielestä varmasti ainakin sanoinkuvaamaton
)
Monenlaisia kysymyksiä onkin varmasti tulossa koko tämä foorumi tukkoon, sikäli kun ajamisen riemulta kerkiää (nyt oikea kuume päällä eikä sovi ajella). Aika moneen täältä on saanut lukeakin jo vastauksia, mutta tässä nyt jokunen mitä alkuun on tullut:
1. Ollessani viikonlopun pois, sekä nyt kipeänä maatessani olen jättänyt pyörän kaverille vahdittavaksi. Kahteen kertaan on kuulemma jo mopo jättänyt starttaamatta, vaikka pyöritteleekin kovasti konetta. Itse kun on mennyt sitten jälkeenpäin (tuntien päästä) paikalle on lähtenyt 'laakista' käyntiin. Onkohan kaveri vain onnistunut kastelemaan tulpat vai eikö kuumaverinen italopyörä tykkää leppoisista Honda-miehistä? Mietin, voiko taustalla olla joku syvempikin ongelma, kun toisella kertaa oli ajotietokonekin resetoitunut.
2. Pyörässä on Arrowin slipari (tai pitäisikö sanoa sliparit, kun niitä kaksi on päällekkäin) ja lastu myös. Sinänsä kaikki on hyvin, mölinää ja potkua tosiaan riittää, mutta kun tuo elämänkumppani kinuaa toisinaan takapenkille (ja oman sekä pyörän tulevaisuuden kannalta on syytä myöntyä). Villakoiran ydinhän on se että sliparien kiinnikkeessä ei ole jalkatappia - sittenpä tässä on jo kouliintunut vakiopöntön paikalleen laittoon ja taas irroitteluun. Kaksiosainen kysymys kuuluukin - millaista harmia on pidemmän päälle jos ajoittaisen vakiopöntön kanssa on virilastu (oletettavasti käy turhan rikkaalla) ja onko kellään tiedossa jotain oivaa patenttia jolla pysyisi sekä jalkatappi että slipari kiinni. Tahi jotakin käsistään kätevää alumiinin työstäjää jolla onnistuisi, ettei tarvitsisi puusta itse veistellä.
Kalliiksihan tuo pyörä tulee kun bensaa palaa ja kilometrejä tulee ihan huomaamatta, ilokseen kun tulee ajeltua aivan uuteen malliin. Täytyypä laittaa sormet ristiin ja koputtaa puuta että pikavoitoilta kuitenkin säästyy
Aiemmin italopyöriä taikka noin sporttisia pyöriä omistamattomana ei voi kuin ihmetellä, miten oudolta se tuntuu kun mopo menee juuri sinne minne sitä käskee eikä vähän sinne päin. Potkuakin on piisannut ja mekkala on sanoinkuvaamattoman hieno (ja naapurien mielestä varmasti ainakin sanoinkuvaamaton
Monenlaisia kysymyksiä onkin varmasti tulossa koko tämä foorumi tukkoon, sikäli kun ajamisen riemulta kerkiää (nyt oikea kuume päällä eikä sovi ajella). Aika moneen täältä on saanut lukeakin jo vastauksia, mutta tässä nyt jokunen mitä alkuun on tullut:
1. Ollessani viikonlopun pois, sekä nyt kipeänä maatessani olen jättänyt pyörän kaverille vahdittavaksi. Kahteen kertaan on kuulemma jo mopo jättänyt starttaamatta, vaikka pyöritteleekin kovasti konetta. Itse kun on mennyt sitten jälkeenpäin (tuntien päästä) paikalle on lähtenyt 'laakista' käyntiin. Onkohan kaveri vain onnistunut kastelemaan tulpat vai eikö kuumaverinen italopyörä tykkää leppoisista Honda-miehistä? Mietin, voiko taustalla olla joku syvempikin ongelma, kun toisella kertaa oli ajotietokonekin resetoitunut.
2. Pyörässä on Arrowin slipari (tai pitäisikö sanoa sliparit, kun niitä kaksi on päällekkäin) ja lastu myös. Sinänsä kaikki on hyvin, mölinää ja potkua tosiaan riittää, mutta kun tuo elämänkumppani kinuaa toisinaan takapenkille (ja oman sekä pyörän tulevaisuuden kannalta on syytä myöntyä). Villakoiran ydinhän on se että sliparien kiinnikkeessä ei ole jalkatappia - sittenpä tässä on jo kouliintunut vakiopöntön paikalleen laittoon ja taas irroitteluun. Kaksiosainen kysymys kuuluukin - millaista harmia on pidemmän päälle jos ajoittaisen vakiopöntön kanssa on virilastu (oletettavasti käy turhan rikkaalla) ja onko kellään tiedossa jotain oivaa patenttia jolla pysyisi sekä jalkatappi että slipari kiinni. Tahi jotakin käsistään kätevää alumiinin työstäjää jolla onnistuisi, ettei tarvitsisi puusta itse veistellä.
Kalliiksihan tuo pyörä tulee kun bensaa palaa ja kilometrejä tulee ihan huomaamatta, ilokseen kun tulee ajeltua aivan uuteen malliin. Täytyypä laittaa sormet ristiin ja koputtaa puuta että pikavoitoilta kuitenkin säästyy
