Itse (vielä hetken aikaa) nuoren piikkikuskin asemassa voisin varmaankin tuoda kohderyhmän näkökulmaa esille?
Ajatuksena kuulostaa hyvinkin tervetulleelta erityisesti nuorille suunnattu koulutus, ja uskon, että kysyntää ja tarvetta kyllä olisi. Nuoret, vasta kortin saaneet kuskit eivät syyttä ole tilastoissa yliedustettuina.
Kukapa ei haluaisi oppia ajamaan paremmin, turvallisemmin ja samalla pitää hauskaa radalla?
Toisaalta sellainen on käsittääkseni yleinen tilanne, että kevari on monille piikki-ikäisille harrastajille "vain" kulkuväline, ei niinkään harrasteväline, ainakaan nykyisin enää samoissa määrin kuin aiemmin. Kevari mieltyy ehkä välivaiheeksi mopon ja auton välille. Se on sinäänsä kyllä ymmärrettävää, motorismi loppuu kun henkilöautokortti tipahtaa taskuun, ja kysymys olisikin siinä, kuinka saada nuorempi ikäluokkapysymään mukana?
Itse näkisin yhtenä ongelmana ainakin taloudellisen puolen: A-korttien korottelu kun maksaa maltaita. Ei riitä, että kerran maksat joitain tuhansia kevarikortista, vaan sen jälkeen vielä monta sataa per korotus, niitäkin on kaksi.
Voi kuulostaa ehkä mitättömiltä summilta "joitain satoja" (A1 --> A2 Järvenpäässä järkejään yli 500€...), mutta voin kertoa, että nuorille se on oikeasti aika paljon rahaa, etenkin opiskelijalle, joka ei käy töissä. Ja jos vanhemmat jollain ihmeen kaupalla suostuvat maksamaan, niin kyllä semmoiset summat heidänkin lompakkoa kirpaisee. Sen lisäksi vielä varusteet, itse pyörä, vakuutukset jne... Ei tämä moottoripyöräily koskaan persaukisen hommaa ole ollut, mutta kulut voivat yllättävän äkkiä käydä sietämättömiksi. Satanen sinne, toinen tänne, kolmas tuonne...
Ranen kysymys piikkikuskien tavoittamisesta onkin hyvä kysymys. Sanoisin, että meitä nuoria kannattaa lähteä tavoittelemaan sieltä, missä yleensä olemme, ja vietämme aikaa. Erilaiset sosiaaliset mediat, fyysiset harrastetilat, oppilaitokset jne. Lisäksi mainittu yhteistyö yhdistysten/seurojen kanssa kuulosta luontevalta.
Myöskään puskaradion voimaa ei kannata aliarvioida. Nuorten keskuudessa mielenkiintoinen juttu saadaan kiertämään yllättävän äkkiä.
Vetomies nosti esiin hyvän pointin: koulutuksessa olisi saatava tehdä virheitä ilman suurta satikutia. Ei sillä, etteikö esim. AT2 nyt jo olisi ilmapiiriltään salliva, mutta juurikin ehkä (erityisesti) nuorten ajatusmaailma siitä, että pitää heti olla täydellinen ja virheitä ei saa tehdä, tai se on kamala häpeä, siitä pitäisi päästä jotenkin eroon. En sitten osaa sanoa, olisiko se enemmänkin päänsisäinen kynnys kuin niinkään oikeasti olemassa oleva, sillä en ole koskaan kenenkään kuullut tulevan koulutuksesta pystyyn haukuttuna. Mitenkä saisi sitten porukan vakuuttumaan siitä, että ei niihin virheisiin häpeästä kuole?
Se ei omalla kohdallani ole ollut mikään kynnys, mutta ehkä myöskin seura vaikuttaa halukkuuteen hakeutua tapahtumiin. Voisin kuvitella, että tällä hetkellä juurikin vaikka ajotaitokoulutukset ovat hyvin aikuisväki, etenkin vanhempi sellainen -valtaisia, jolloin nuoresta saattaa tuntua, ettei sovi joukkoon. Se tietysti ratkeaisi sillä, että jokin koulutus olisi suunnattu juurikin pelkästään nuorille. Ehkä omankaltaisessa /-ikäisessä seurassa osaisi olla luontevammin (vaikka ei ne mitkään seurustelu-teekutsut ole, ei sillä, ajamaanhan sinne on tultu. Nuorille vaan yleensä seura on kuitenkin aika ratkaisevaa, edes henkisenä tukena).
Samoin mainitsemanne logistiset ongelmat. Ainakin näin pk-seudulta katsottuna radat ovat kaukana, voi olla tympeää lähteä ajelemaan aamulla ennen kukonlaulua, jotta on ajoissa perillä. Ja myöskin se, että kaikki piikkikuskit eivät laillani aja edes pitkää matkaa, eli tarvittaisiin traikkua, vetoautoa, vetoauton kuskia jne...
Ehkä näitä saisi järjestettyä jotenkin kimppamatkoina?
Ja vielä talouteen palatakseni, korkeat koulutusmaksutkin voivat olla iso tekijä miettiessä päätöstä osallistua. Vajaalla satasella kun tekee jo jotain muutakin kivaa kun ajaa, koulutukset voivat jäädä noilla hinnoilla nuoren prioriteettilistassa taka-alalle. Toki ymmärrän, että onhan kaikenlaiset aiheutuvat kulut katettava jne, mutta ymmärtääkö kaikki potentiaaliset koulutukseen houkuteltavat nuoret?? Tähän ratkaisuna ehkä jonkinlainen tukirahasto, vaikkapa "ensimmäinen ajoharjoittelutapahtuma puoleen hintaan nuorelle" -tyyppinen tuki?
Pahoittelen, jos yleistelin liikaa, kaikki ihmisethän ovat yksilöitä, mutta omien tuntemuksieni ja mielikuvieni pohjalta kirjoittelen.