Tien reikien huomaaminen tuntuu ainakin itselle että silloin katse jää liian eteen, eli ei tule katsottua tarpeeksi kauas. Ainakaan oma näkö ei ole niin hyvä enää että pystyisi katselemaan kauas ja sitten ääreisnäöllä väistelisi kuopat ja hyppyrit. Toki ääreisnäöllä pystyy mutkissa ajolinjan valitsemaan ja välttelemään selkeät vaarat, kuten tiemerkinnät mutta kuopat jää aika helposti huomaamatta jos ei niitä aktiivisesti etsi.
Mutta niinkuin itl tuossa totesi, matalalta paistava aurinko, puiden varjot ja päälle vielä epätasainen tie ja liikaa nopeutta niin varsinkin nyt syksyllä voi tulla ikäviä yllätyksiä. Tiellähän voi olla myös lehtiä,. havuja ja puista pudonneita oksia.
Mihin itse olen kiinnittänyt huomiota on se, että pitää oikeasti osata ajaa siten että ajaa eri suuntaan kuin katsoo. Esimerkiksi tielle liittymissä kääntyessä menee ajolinjat aivan päin * jos ei osaa käännellä päätä ja kääntyä pyörällä samaan aikaan. Ainakin minulla valui alussa todella helposti leveäksi kun liityin isommalle tielle. Risteysajo on sinällään helpompaa kun tilaa on paljon, mutta pihalta tai pikkutieltä 60-80 alueella näkee jo aika selvästi onko homma hallinnassa