Heinola - Kalkkinen

[Tompe]

Ja löytyy pari hyppyriäkin.

Juuri tuossa kohtaa, missä auto ilmestyy eteen ja vasemmalla vilahtaa seurojentalo, tulee suoranpätkä. Tehdään ripeä kiihdytys, vauhtia mielellään reilusti toista sataa ja hups, tie häviää alta.

Heh, tossa tuli vedettyä viime kesänä melkeen selälleen, kun tiesin että siinä hyppyjen kohdalla on suora pätkä, niin latasin siihen pikkasen liian kireellä kaasuvaijerilla. Heitti hytin hyvin pystyyn. Enkä kerrasta oppinu, toiseen suuntaan mennessä kävi sama homma.

Mutta on kyllä helmi pätkä, pakko se on aina vähintään pari kertaa kesässä käydä ajamassa. Samalla käy sitte Kalkkisissa mökilläkin piipahtamassa.

Viime kesänä se tie oli kyl helmessä kunnossa, ainakin kun vertaa sihen mitä se viel pari kesää sitten oli.

 

[Tyny]

Tulipa eilen ajeltua Heinolan suunnalla ja Marjoniementietä Kalkkisiin, josta Pääsinniementien kautta takas Heinolaan ja ei voi muuta ku kehuja antaa.
Mahtavaa tietä oli ajella varsinkin Marjoniemen pätkä 

 

[Baltic]

Jep!
Tuolta marjoniemen pätkältä löytyy ainakin kolme hyppyriä, joista pääsee ilmaaaan. Ja ihan rajoituksen puitteissa.
Aika ajomies on jos tuolla uskaltaa vetää 80kmh koko ajan.

 

[pekko5]

onko hiekkapätkää asvaltoitu tänä vuonna ?

 

[jammu]

Ei sinne ole asfalttia tehty lisää. Hiekkapätkällä on mukavaa kuulalaakerikiveä satunnaisissa paikoissa, joten siinä kannattaa ajella katurenkailla aika varovasti.

 

[S-mies]

Erittäin asiallinen pätkä. Saa jo nopeusrajoituksen sisällä hyvin pyörää kallelleen

 

[pxu]

Ei sinne ole asfalttia tehty lisää. Hiekkapätkällä on mukavaa kuulalaakerikiveä satunnaisissa paikoissa, joten siinä kannattaa ajella katurenkailla aika varovasti.

Oikaisinpa Kalkkisista sinne Marjoniementielle reippaasti eilen sen 7km hiekkapätkän vaikka (tunnetusti) en tykkääkään sorasta. Tällä hetkellä kunto on 3 kilsaa Kalkkisten alusta ihan kivaa tasaista ja kovapohjaista hiekkatietä. Se toinen puoli sitten on erittäin paljon vähemmän kivaa; Tien profiili on kuin Kheopsin pyramidissa, tien keskellä korkeintaan metrin levyinen "harja" jolla varmaan 10 cm paksuudelta juuri levitettyä irtosoraa. Siinä sitä sitten rytistellään rentona keskellä tietä ja annetaan pyörän mennä siksakkia, toivotaan että kukaan ei tulisi vastaan, ja koitetaan keskittyä muistamaan että mitä vaan tapahtuukaan, ainoat hallintalaitteet joita voi käyttää on stonga ja kaasukahva (ja vain yhteen suuntaan: lisää), jotta pyörä mitenkään semmoisella alustalla pysyisi pystyssä. EN tykkää.

No, pysyihän se pystyssä, silkalla onnella, koska vastaantulleet (mm. traktori ja peräkärryllinen jeeppi) eivät sattuneet tulemaan juuri siinä sivuun kallellaan olevassa jyrkässä ylämäessä joka tekee mutkan ja on täynnä irtosoraa, taikka muutenkaan paikassa jossa olisi pitänyt väistää ojaan viettävälle reunalle...

Sorapätkää seuraavan tosi muhkuraisen ja kelirikkoisen päällystetyn kapean pätkän (5km) jälkeen sitten aukesi tämä mutkateiden ehdoton helmi. (10km) Jestassentään ja aamen mitkä mutkat. Ei ollut tosiaan vaaraa että olis hirveästi ylinopeuksia tullut ajetuksi ja tekemistä riitti!

Ens kerralla minä ajelen sen 10 kilsaa Marjoniementietä ilolla eestaas Heinolan päästä enkä harkitsekaan Onalintielle menoa. Ja todellakin: Kaikille sorateitä rakastaville tositosimiehille suosittelen lämpimästi lähestymistä Kalkkilan suunnasta!

 

[tonttuj]

Oikaisinpa Kalkkisista sinne Marjoniementielle reippaasti eilen sen 7km hiekkapätkän vaikka (tunnetusti) en tykkääkään sorasta. Tällä hetkellä kunto on 3 kilsaa Kalkkisten alusta ihan kivaa tasaista ja kovapohjaista hiekkatietä. Se toinen puoli sitten on erittäin paljon vähemmän kivaa; Tien profiili on kuin Kheopsin pyramidissa, tien keskellä korkeintaan metrin levyinen "harja" jolla varmaan 10 cm paksuudelta juuri levitettyä irtosoraa. Siinä sitä sitten rytistellään rentona keskellä tietä ja annetaan pyörän mennä siksakkia, toivotaan että kukaan ei tulisi vastaan, ja koitetaan keskittyä muistamaan että mitä vaan tapahtuukaan, ainoat hallintalaitteet joita voi käyttää on stonga ja kaasukahva (ja vain yhteen suuntaan: lisää), jotta pyörä mitenkään semmoisella alustalla pysyisi pystyssä. EN tykkää.

No, pysyihän se pystyssä, silkalla onnella, koska vastaantulleet (mm. traktori ja peräkärryllinen jeeppi) eivät sattuneet tulemaan juuri siinä sivuun kallellaan olevassa jyrkässä ylämäessä joka tekee mutkan ja on täynnä irtosoraa, taikka muutenkaan paikassa jossa olisi pitänyt väistää ojaan viettävälle reunalle...

Juu, allekirjoitan saman, ajoin tuon saman kyytiläisen kera, ei ollut herkkua ei.

 

[jammu]

Oikaisinpa Kalkkisista sinne Marjoniementielle reippaasti eilen sen 7km hiekkapätkän vaikka (tunnetusti) en tykkääkään sorasta. Tällä hetkellä kunto on 3 kilsaa Kalkkisten alusta ihan kivaa tasaista ja kovapohjaista hiekkatietä. Se toinen puoli sitten on erittäin paljon vähemmän kivaa; Tien profiili on kuin Kheopsin pyramidissa, tien keskellä korkeintaan metrin levyinen "harja" jolla varmaan 10 cm paksuudelta juuri levitettyä irtosoraa. Siinä sitä sitten rytistellään rentona keskellä tietä ja annetaan pyörän mennä siksakkia, toivotaan että kukaan ei tulisi vastaan, ja koitetaan keskittyä muistamaan että mitä vaan tapahtuukaan, ainoat hallintalaitteet joita voi käyttää on stonga ja kaasukahva (ja vain yhteen suuntaan: lisää), jotta pyörä mitenkään semmoisella alustalla pysyisi pystyssä. EN tykkää.

No, pysyihän se pystyssä, silkalla onnella, koska vastaantulleet (mm. traktori ja peräkärryllinen jeeppi) eivät sattuneet tulemaan juuri siinä sivuun kallellaan olevassa jyrkässä ylämäessä joka tekee mutkan ja on täynnä irtosoraa, taikka muutenkaan paikassa jossa olisi pitänyt väistää ojaan viettävälle reunalle...

Sorapätkää seuraavan tosi muhkuraisen ja kelirikkoisen päällystetyn kapean pätkän (5km) jälkeen sitten aukesi tämä mutkateiden ehdoton helmi. (10km) Jestassentään ja aamen mitkä mutkat. Ei ollut tosiaan vaaraa että olis hirveästi ylinopeuksia tullut ajetuksi ja tekemistä riitti!

Ens kerralla minä ajelen sen 10 kilsaa Marjoniementietä ilolla eestaas Heinolan päästä enkä harkitsekaan Onalintielle menoa. Ja todellakin: Kaikille sorateitä rakastaville tositosimiehille suosittelen lämpimästi lähestymistä Kalkkilan suunnasta!

Siihen tielle oli ajettu todella karkeaa soraa aivan lähipäivinä. Yleensä hiekkatieosuus on paljon paremmin ajettavassa kunnossa. Miksi siinä pitää ajaa keskellä ?? Kun ajaa reunimmaista oikeaa uraa niin voi ajella omaa ajoa eikä tarvitse väistellä oikovia autoja. Mun täytyy ajaa mökille kyseistä tietä pitkin joten siitä on aika paljon kokemusta vuosien varrelta. Kyllä siitä normaalisti ajamalla läpi pääsee ihan turvalllisesti katupyörällä. Sorituksen jälkeen joutui kyllä ajamaan mutkissa vähän normaalia hiljempaa.

 

[Pande_K]

10.8. ajoin Kalkkisten kautta Marjoniementielle ja silloin ihan mielikseen ajoi tuon osuuden, kävi jopa mielessä että onpa hyväkuntoinen soratie. Katupyörä katurenkain minullakin on. Ilmeisesti tosiaan siis tällä viikolla ajettu uutta soraa.

 

[pxu]

Siihen tielle oli ajettu todella karkeaa soraa aivan lähipäivinä. Yleensä hiekkatieosuus on paljon paremmin ajettavassa kunnossa. Miksi siinä pitää ajaa keskellä ?? Kun ajaa reunimmaista oikeaa uraa niin voi ajella omaa ajoa eikä tarvitse väistellä oikovia autoja. Mun täytyy ajaa mökille kyseistä tietä pitkin joten siitä on aika paljon kokemusta vuosien varrelta. Kyllä siitä normaalisti ajamalla läpi pääsee ihan turvalllisesti katupyörällä. Sorituksen jälkeen joutui kyllä ajamaan mutkissa vähän normaalia hiljempaa.

Kylläkyllä, tiedän, että on paljon motoristeja, jotka klaaraavat nuo olosuhteet mennen tullen, pimeässä ja toinen silmä kiinni yhdellä kädellä ajaen ja vähintään kahdeksaakymppiä, mutta ei aloiteta tässä ketjussa nyt sitä keskustelua ja sovitaanko ettei kaikkien niiden tarvitse ilmoittautua, joiden mielestä se on ihan helppoa. Sinulla oli vielä tietysti se etu, että tunnet tien vuosien kokemuksella kuin omat taskusi.

Minun tarkoituksenani oli ehkä pikemminkin varoittaa niitä, jotka myöntävät (ainakin itselleen) että noissa olosuhteissa ajaminen ei kuulu vahvuuksiin eikä niihin asioihin mistä nauttii.

Varmaan siinä oli paikoittain myös ura jota pystyi ajamaan reunemmassakin, mutta minun (vajavaisen) arviointikykyni (joka kuitenkin on sen hetkinen subjektiivinen tuntemus ja ainoa jolla siinä tilanteessa on merkitystä) mukaan siinä todellakinoli kohtia, joissa irtosorainen reunakaistale vietti niin paljon ojaan päin, että minä (henk.koht.) en uskaltanut ajaa muualla kuin keskellä. Kaikesta päätellen onnistuin siinä reunallakin välillä tosiaan ajamaan, kun autojakin tuli vastaan.

 

[M58]

Kylläkyllä, tiedän, että on paljon motoristeja, jotka klaaraavat nuo olosuhteet mennen tullen, pimeässä ja toinen silmä kiinni yhdellä kädellä ajaen ja vähintään kahdeksaakymppiä, mutta ei aloiteta tässä ketjussa nyt sitä keskustelua ja sovitaanko ettei kaikkien niiden tarvitse ilmoittautua, joiden mielestä se on ihan helppoa. Sinulla oli vielä tietysti se etu, että tunnet tien vuosien kokemuksella kuin omat taskusi.

Minun tarkoituksenani oli ehkä pikemminkin varoittaa niitä, jotka myöntävät (ainakin itselleen) että noissa olosuhteissa ajaminen ei kuulu vahvuuksiin eikä niihin asioihin mistä nauttii.

Varmaan siinä oli paikoittain myös ura jota pystyi ajamaan reunemmassakin, mutta minun (vajavaisen) arviointikykyni (joka kuitenkin on sen hetkinen subjektiivinen tuntemus ja ainoa jolla siinä tilanteessa on merkitystä) mukaan siinä todellakinoli kohtia, joissa irtosorainen reunakaistale vietti niin paljon ojaan päin, että minä (henk.koht.) en uskaltanut ajaa muualla kuin keskellä. Kaikesta päätellen onnistuin siinä reunallakin välillä tosiaan ajamaan, kun autojakin tuli vastaan.

Moosehead Bikersien Poker Ridessa ajoin mainitun pätkän la. 25.8. ja tuo muutaman kilsan päällystämätön osuus oli mainiossa kunnossa sporttouringillekin, ja täysin ajettavissa vaikka minkämoisella muoviluodilla.

Molemminpuolin on n. puoli metriä leveä väylä, josta irtosepeli, siis ei sora, on siirtynyt ja kohta on kovapintainen tie, mainiosti ajettava, ja missään kohtaa ei ole vaarallista ojaan viettävää luiskaa. Mahdollisesti vastaantulevan autonkin mahtuu ohittamaan mainiosti.

Sinne vaan kokemaan Etelä-Suomen legenda Marjoniemen tie, joka molemmin suunnin useaan kertaan ajaneena, jostain syystä tuntuu maukkaammalta lähtien Heinolasta.

Tie löytyy helposti. Heinolan keskustasta pääväylää pitkin pohjoiseen ja muutaman kilsan jälkeen tulee kyltti vas. Marjoniemi - siitä se lähtee... Ja tänä suvena on aika monta hienoa pätkää tullut ajetuksi, tähän sopii sanonta: Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäksi kalaan...