• Huom! Kaikki tälle foorumille tehty sisältö poistuu kun beta on ohi ja nykyisen foorumin sisältö ajetaan tähän päälle.

PrätkäMimmit

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja pinni
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
Uusi mimmi ilmottautuu. Ajokkina on Kawasaki Z1000SX ja asun helsingissä. Ekat 3 vuotta ajoin ER-6:lla, kunnes "jäi pieneksi". Muistoksi siitäkin jäi vain madallettu satula, joten jos joku pikkumyy tarvitsee korkeutta pyörästänsä pois, niin viestiä tulemaan...

Laitoin sulle yksäriä penkistä :)
 
JES! Kaasun ja jalkajarrun yhteiskäyttö pujottelutehtävässä oivallettu! Tältä siis tuntuu sarjakuvasankarista, kun se lamppu syttyy siellä pään yläpuolella. :jippikaijee: :D Ei tällä taidolla taida normiajelun kanssa olla mitään tekemistä, mies ainakin sanoi, ettei tuollaista oikeasti liikenteessä tule käytettyä koskaan. Mutta onpahan kulunu syysillat mukavan askartelun parissa. :p

Mies pääsi teoriakokeesta läpi (vaikka pelkäsi ettei pääse) ja sen jalka alkaa kestää jo mopottelua, se kävi muutoskatsastamassa pyörän tänään ja nyt ootellaan, milloin/jos poliisisetä/täti myöntää opetusluvan. :) Vähän myöhään ollaan liikenteessä, mutta ehkä tässä vielä tälle syksylle kortti on taskussa. Ja jos ei ehdi, niin keväällä sitten, eipä tässä kiire ole, valmiissa maailmassa.
 
JES! Kaasun ja jalkajarrun yhteiskäyttö pujottelutehtävässä oivallettu!

Jee, hyvä sinä! Se on hieno tunne kun oivaltaa. Samoin itselläni se, kun löysin pujotteluun oikean vauhdin ja silmukat siellä päissä alkoi kääntyä pienemmässä tilassa. Ja sen kun tajuaa, että pitää uskaltaa kääntää mutta vauhtia ei saa olla liian vähän ettei lähde jalka tavoittelemaan maata. Antaa pyörän kääntyä ja viedä + siinä se jarru vähän luo tuntumaa.

Se siinä on toki hyödyksi, että itse ainakin nyt ekan kerran yksin liikenteessä koin juuri napakat mutkat vaikeimpina, siis ihan kaupungissa risteykset joissa pitää kääntyä reilusti. On hyvä kun on tuntumaa millä vauhdilla ja millaisin ottein käännökset sujuu... harjoittelua toki vaatii vielä. Taisin välillä mennä melkolailla lipumalla nuo mutkat :right:
 
Aargh... Onpas turhauttavaa. Monta ylimääräistä ajotuntia jo otettu, enkä siltikään saa pujottelu tehtävää sujumaan :tyhmäminä: Toiseksi kulmakiveksi on osoittautunut hätäjarrutuksen teko :no:

Pujottelussa en vain saa pyörää kääntymään tarpeeksi pienessä tilassa, aina menee ympyrät leveäksi ja nyt on jo koko tehtävä alkanut vaikuttaa niin, että jännittää jo sen suorittaminen liikaa ja yritä nyt sitten niskat ja hartiat jäykkänä kääntää sitä stongaa tarpeeksi, ei vaan suju :(..
jarrutuksessa käytän liikaa taka jarrua, jolloin takapyörä menee helposti lukkoon. Sitten jää etujarrun käyttö liian pienelle puristukselle.. Tulee olo ettenkö koskaan saa tätä sujumaan ja turhautuminen vie loputkin mahdollisuudet onnistua:( Huoh, rohkaisuja nyt kaipailen ja jotakin vinkkejä, miten saisin nuo pari tehtävää menemään oikein?

Muut käsittelytehtävät sujuvat jo ihan hyvin ja niitä onkin sitten kiva tehdä :)
 
Viimeksi muokattu:
^Millä pyörällä sä ajatkaan? Mulla on maailman toiseksi huonoimmalla kääntösäteellä oleva Virago, vain miehen Ural on tätä kankeampi kääntymään, mutta kyllä toi Virrekin kääntyy 5 metrin säteellä, kun stonga on linkussa. Sitä on "kiva" katsoa vierestä, kun mies hoitaa homman tyylipuhtaasti kotiin...

Mulla oli ainakin alussa ihan ns. psykologisia esteitä. Eli en uskaltanut antaa tarpeeksi kaasua, kun en luottanut siihen, että osaan jarruttaa tarpeeksi. Ja kun ei ollut kaasua, ei ollut vauhtiakaan, eikä pyörä pysynyt pystyssä. Pidin kytkintä liian pohjassa, kun sen piti antaa olla melkein auki ison mutkan ajan. Mä en käytä etujarrua ollenkaan...?? Mites muut mimmit? Onko sun pyörässä jarrukengät kulunu, vai miten ne lukkoon menee? Mä en noin pienessä vauhdissa kyllä saa takajarrua lukkoon, vasta hätäjarrutuksessa.

Mä alotin pujottelun harjoittelun maailmanympärysmatkan mittaisilla ympyränajeluilla, ja siitä sitten aina pienemmäksi. Kaasua annan tasaisesti pienillä ranneliikkeillä koko ison ympyrän ajan, niin pysyy vauhti päällä. Mulla on siitä hyvä, kun mä voin harjoitella omalla pihalla ja isolla sorakuopalla miten paljon vain, vain työ ja pari ruokaa kinuavaa lasta laittaa rajat. :D
Ajopäiväkirjan mukaan mulla meni tästäkin huolimatta 10 harjoitustuntia siihen, että opin luottamaan siihen, että se jalkajarru tosiaan pitää. Tyhmyyttä se ei mun mielestä ole, ihmisellä nyt vain on näitä tiedostettujakin (ja sehän se eniten ärsyttää, kun tietää mitä pitää tehdä, mutta ei vain taito riitä!! :doh:) tsykologisia päähänpinttymiä, mistä pitää opetella eroon. :thumbup: Nyt ympyrä ja pujottelu onnistuu pääsääntöisesti hyvin, mutta liikaa ei tätä kannata hinkata kerralla tai keskittyminen herpaantuu ja homma menee läskiksi.

Mulla oli aluksi ongelma myös ihan teknisellä tasolla, kaasuvaijeri jumitti oikealle käännyttäessä, vasemmalle kääntyessä sitä ongelmaa ei ollut. Yllättäen vasemmalle käännökset onnistui hyvin, oikealle kääntyessä vauhti loppui aina kesken. :doh: Nyt "veijarit" on teipattu, ettei ne jää jumiin tangon ja tankin väliin.

Eli mulla on päinvastainen ongelma ilmeisesti, mä en antanu kaasua enkä jarruttanu tarpeeksi. :;):

Kokeneilta motoristimimmeiltä otan mielelläni neuvoja vastaan. :)
 
Pujottelua kannattaa varmastikin harjoitella juuri ilman keiloja, eli vapaamuotoista kurvailua parkkiksella, tietenkin yrittäen koko ajan tiukinta mahdollista. Alkuun tietysti menee leveämmällä, mutta kun ajatus tottuu siihen tiukimpaan mahdolliseen kurviin, niin sitten taas voi pikkasen kiristää jne. Ja vasen-oikea-vasen-oikea -kurvailuja vaan parkkiksella, kaarteluita ja koukeroiluja. Siinä se silmän ja korvan tasapainoelin alkaa pikkuhiljaa tehdä yhteistyötä (selkärangan kautta) kytkin-, kaasu ja jarrupolkimen kanssa. Myös kannattaa harjoitella ihan suoraan ajaen tuota kytkimellä luistattamista niin, että hissuksiin melkein pysäyttää mopon (takajarrulla vaikka) jalat jalkatapeilla samalla kun pitää kytkimen luistamassa ja kaasua jonkun verran (vaikka noin 3000 kierrosta kiekkamittarissa), josta sitten nostaa hallitusti vauhdin taas siihen kävelyvauhtiin. Tuo on juuri sitä mitä tarvii kun koittaa pitää mopoa pystyssä tiukassa hitaassa kaarroksessa – eli hiljentämällä mopo kallistuu kaartaessa enemmän ja nopeuta nostamalla mopo nousee pystyyn. Siinä vaiheessa kun tulee se uiiiiaaaaks-olo, että se kaatuu sinne kurvaamisen suuntaan, niin ihan hiukka kytkintä ylös ja kaikki on taas hyvin. :) Kierroksia koneessa saa olla maun mukaan, mutta sen verran kuitenkin että tuolla kytkimellä voi säädellä sitä nopeutta kaarteessa ilman että moottori alkaa ötköttämään (=tyhjäkäynnillä ajaessa).
 
^En mää sitte ihan väärillä jäljillä ole ollut. Juurikin noilla eväillä kaartelu on muuttunut koko ajan varmemmaksi. Täydellisyys on vielä kaukana, mutta koko ajan on ainakin tuon opettajan mielestä mennyt parempaan suuntaan. :;): Mulla ei oo kiekkamittaria, eli perstuntumalla pitää mennä. :)

Tänään taas yksi epämukavuusalue ylitetty. Mies sai vihdoin opetusluvan tällä viikolla ja lähdettiin iltapäivällä harjoittelemaan ihan maantienopeuksia. On se jännä, että vaikka on kyydissä istunut vuosia ja vauhti on tuttu juttu pyöränkin päällä, niin kun lähtee ite puikkoihin, niin pelottaa... Toisaalta aika terve reaktio. Järki sanoo, että vauhti hiljenee kun löysää kaasua, jarruttaa ja vaihtaa pienempää pesään, niin silti oli vaikeuksia uskaltaa kiihdyttää tutulla, suoralla ja asfaltoidulla kotitiellä yli 60 vauhtiin. :)-
No, vähän aikaa kun kurvailtiin edestakaisin, niin alkoi itseluottamus jo hiukan ilmoittaa itsestään. Jarrutukset, kääntymiset ja risteykset onnistui ihan hyvin. Kivaa! :orgmp2: Pääsin morottamaan eka kertaa iha-ite puikoissa ollen vastaantulevaa motoristiakin. :bye:

Meillä oli tarkoitus käydä yhdellä hylätyllä asfalttipätkällä harjoittelemassa jarrutuksia ja pujottelua, mutta eipä sitten mentykään, kun vuokot olivat ehtineet sinne ensin, ihan kahdella autolla. :pissed: Ihan laillinenhan tämä meidän päristely siellä ois ollut, kun se ei ole yleinen tie, mutta ajateltiin kuitenkin välttää lähikontaktia näin harjoittelun alussa. :jpstyle:

Kävin ostamassa Sokkarin 3+1 päiviltä uudet ajokengät. Tähän asti oon ajanut/ollut kyydissä vaelluskengillä, mutta niissä on kuskin tarpeisiin mun mielestä liian kovat pohjat, vaikka nilkkaa ne tukeekin hyvin. Tuntuma tappeihin ja vaihdepolkimeen ei ollut hyvä. 90 ekulla sain tukevat, puoleen sääreen yltävät perus-nahkasaappaat tukevalla pohjalla ja paksulla nahalla, vähän trash-maiharityyliset. Mun mielestä oli aika edulliset nahkasaappaiksi. Tän päivän ajokokemuksen mukaan nää on tosi hyvät myös mp-ajoon. :thumbup:
 
Kellä muulla on yhtä ihana mp-ope/-huoltaja/puoliso? Kun ajamaan ei pääse sateen takia, niin tuolla se rassaa autotallissa Virren keulaa pystympään, että tää pääsee kanttaamaan tiukemmin kurviin. Ihan omasta aloitteestaan. :rakastunut:
 
Viimeksi muokattu:
133 ?!?

33-vuotias aloitteleva motoristi Savosta mukana :orgmp: sain kortin muutama viikko sitten ja viime viikonloppuna kävin Vantaalta hakemassa Kawasaki ZZR1200 :rakastunut:

Vinkkiä kortinajajille: muistakaa, että pyörä seuraa katsetta!!! Pujottelu on superhelppoa, kun muistaa aina kääntää katseen menosuuntaan. Minulta pujottelu sujui alussa todella helposti, mutta vaikeutui muutaman ajokerran jälkeen ja ajelin koko ajan rajojen yli, kunnes taas opettaja muistutti katseesta ja homma alkoi luistamaan.
Jarrutuksessa tarkoitus on jarruttaa etujarrulla ja takajarru vain auttaa alussa. Takajarrullahan pyörän pysähtymismatka on paljon pidempi kuin etujarrulla. Etujarrun käyttö kannattaa kyllä ehdottomasti opetella oman turvallisuuden takia.

Pyörän koosta: minä olen 163 cm pitkä (lue lyhyt:)- )ja ajoin kortin Kawasakin ER-6N:llä. Siinä minulla yletti päkiät suht mukavasti maahan, mutta minusta pyörä oli tosi hankala ajaa+ ei sillä ollut pitkää matkaa kovin mukava ajella ( vuokrasin autokoululta pyörän viikonlopuksi, kun sain kortin) koska tuuli otti kovasti kun ei ollut katteita.
Kävin myös koeajamassa Honda CBR600:sta, joka oli suurinpiirtein samankorkuinen, mutta ajoasento oli "kyykympi". Pyörä oli vm. -92 ja varmaan iästä johtuen se oli jotenkin "kolho" käsitellä ja painopiste tuntui olevan korkeammalla kuin Kawassa.
Sitten löysin tuon minun rakkaan :polonen: ZZR: ssä minulla yltää päkiät maahan juuri ja juuri, mutta painopiste pyörässä on niin alhaalla, että käsittely tuntuu helpolta. Ja lisäksi pyörä on 100x helpompi ajaa kuin autokoulun pyörä. Liikkeelle lähdöt ja kääntämisen pienessä tilassa ovat paljon helpompia ja lisäksi kovemmassa vauhdissa kulkee kuin juna :D

Ensikesänä aion ilmoittautua Org: in koulutuksiin ja rata-ajoihin, kun haluan oppia ajamaan mahdollisimman hyvin ja turvallisesti+ olisi mahtava osata ajaa kovaa :jippikaijee: ja radalla se kai onnistuu suht turvallisesti kun malttaa harjoitella perusteet kunnolla?!?

En tiedä miten maltat odottaa ensi kevättä, että pääsee kunnolla ajamaan. Olen haaveillut omasta pyörästä 20 vuotta ja nyt se vihdoinkin on totta! En malttaisi töihinkään lähteä, kun tekisi mieli :orgmp2: onneksi ensi kesänä on taas 4,5 kk vapaata, joten ehtii ehkä päristelemään ympäri Suomea.

Hyvää syksyn jatkoa ja tavataan ehkä ajoratapäivillä tai koulutuksissa!!!:cruising:
 
^Tervetuloa mukaan, mäkin vasta aloittelen. :bye:

Nonni, teoriakoe meni läpi helposti, nyt jatkamme sitten ajoharjoittelua täysillä, tänään oli jälleen vuorossa tunti käsittelyharjoituksia ja siihen päälle vielä himpun verran maantieajoa. Alkaa olla jo sellainen olo, että sitä käsittelykokeesta saattaapi vaikka päästä läpi joskus. :;):

Jogini sanoi:
Jarrutuksessa tarkoitus on jarruttaa etujarrulla ja takajarru vain auttaa alussa. Takajarrullahan pyörän pysähtymismatka on paljon pidempi kuin etujarrulla. Etujarrun käyttö kannattaa kyllä ehdottomasti opetella oman turvallisuuden takia.
Toi on totta silloin kun vauhti on kova (yli 30-40 km/h) mutta edellinen viestini koski tuota hidasajon vauhdilla tehtävää pujotteluharjoitusta, jolloin jarrutuksen tarkoituksena ei siis ole pysäyttää pyörää vaan helpottaa nopeuden hallintaa. :) Toki mulla siinäkin on pari sormea etujarrulla varalla, mutta sen käyttö pääjarruna siinä sotkee mun mielestä kaasun hallintaa, joten siksi käytän mieluummin tässä kohden vain jalkajarrua+kytkintä vauhdin säätelyssä. :) Tietysti kukin tekee tämän tavallaan ja riippuu varmaan paljon pyörästäkin, mikä on turvallisin tapa.

Kunhan tuo taajama-ajo alkaa olla hanskassa niin ehkäpä pääsen jo parin viikon päästä kokeilemaan käsittelykoetta ja inssiä. Ajan mieluummin muutaman ajokerran "liian kauan" harjoitellen kuin menen inssiin epävarmana ja rimaa hipoen. :right:

Muuten, tuo "numerointi" on tainnut mennä vähän sekaisin, meitä taitaa olla kaksi 132:sta...
 
Toi on totta silloin kun vauhti on kova (yli 30-40 km/h) mutta edellinen viestini koski tuota hidasajon vauhdilla tehtävää pujotteluharjoitusta, jolloin jarrutuksen tarkoituksena ei siis ole pysäyttää pyörää vaan helpottaa nopeuden hallintaa. :) Toki mulla siinäkin on pari sormea etujarrulla varalla, mutta sen käyttö pääjarruna siinä sotkee mun mielestä kaasun hallintaa, joten siksi käytän mieluummin tässä kohden vain jalkajarrua+kytkintä vauhdin säätelyssä. :) Tietysti kukin tekee tämän tavallaan ja riippuu varmaan paljon pyörästäkin, mikä on turvallisin tapa.

Henk. koht. mielipiteeni on, että etujarrun käyttäminen pujottelutehtävässä on melko varma keino saada itsensä nuri (tai ainakin tasapainon pahemmin kerran järkkymään).
 
Moron Mimmit!

Kävin mimminumeroinnin läpi ja tein seuraavia havaintoja:

Snas ja Tiivitaavi olivat ottaneet saman luvun (83), mutta koska Shedevil on ilmoittautunut varmuuden vuoksi kaksi kertaa (11 & 121), ollaan laskuissa jälleen ajantasalla. Sovitaan vaikka että Tiivitaavi perii Shedevilin jälkimmäisen ilmoittautumisnumeron 121 :D

Ihan loppumetreillä RedLeatherJacket ja Ewelyn koettavat myös jakolaskua, mutta annetaan kuitenkin molemmille omat luvut, eli viimeisenä ilmoittautuneena olisi tällä hetkellä Ewelyn luvulla 134

Muutenhan sitä onkin pysytty ihan hyvin lukemassa, matkan varrelta tarttui kuitenkin vielä nickejä, jotka eivät ole ottaneet lukua ollenkaan, tunnistatteko itsenne :bye:

Uudet ja vanhat, numerot jakoon ja muistakaa FB-ryhmä myös
 
:tyhmäminä: ymmärsin väärin eli luulin, että puhuttiin siitä hätäjarrutuksesta. Pujottelussa ei kyllä varmasti kannata lähteä etujarrua nykimään :right: melkoista taiteilua pujottelussa kyllä kytkimen, kaasun ja jalkajarrun yhteistyö.

Huomiseksi hyviä kelejä!!!lähdetään kaverin kanssa ajelulle Etelä-Savon puolelle ja meinasin huomenna töihinkin päräyttää pyörällä. Harmitti tänään kun olisi ollut loistava keli, mutta ei päässyt ajelemaan.
 
:tyhmäminä: ymmärsin väärin eli luulin, että puhuttiin siitä hätäjarrutuksesta. Pujottelussa ei kyllä varmasti kannata lähteä etujarrua nykimään :right: melkoista taiteilua pujottelussa kyllä kytkimen, kaasun ja jalkajarrun yhteistyö.

:tyhmäminä: X2. Luin katjun viestin uudelleen, ja hänhän puhuu ilmeisesti toisessa kappaleessaan juurikin hätäjarrutuksesta. Mä luulin, että pujottelussa menee jarrut lukkoon ja olin ihan äimänä, että kuis nyt näin... :paikallatuulee:
Mä sain eilen vasta eka kertaa 40:n vauhdista takajarrun lukkoon, kun oikein yrittämällä yritin, sitä ennen oon saanu vain isosta vauhdista eli 60-70:stä tehdyssä hätäjarrutuksessa. Mutta tuokin on tärkeä tieto, oppia oman pyörän rajat. Etujarrua en välttämättä haluakaan lukita...

Hmm. Mopo-harrastuksen sivuvaikutuksia. 15 vuotta on tuohon meidän pihaan pitänyt ostaa mursketta. Nyt sitä tuli vihdoin tilattua, kun hiekan läpi kasvanut nurmikko-sammal on niin pirun liukasta, että se häiritsee pujotteluharjoittelua, eli sain eilen pyörän nurin kasia pyörittäessä. :doh: Tuleepa sekin roikkumaan jäänyt asia hoidettua kuntoon tässä samalla. :thumbup:

Toivotaan hyviä kelejä, tänään taitaa olla "välipäivä" ja näemmä huomennakin, mutta jospa sunnuntaina taas. :)
 
Eilen oli kyllä loistava sää ainakin täällä Savonmualla pyörällä ajella. Minulla on nyt Kawan kanssa tuhat kilometriä yhteistä taivalta takana (pyörä hain lauantaina... :right:) ja alkaa jo alkujännitys hälvenemään. Tartteisin kyllä vinkkejä ison pyörän käsittelyyn kokeneemmilta, ettei kaikkea tarvitsisi kantapään kautta opetella. Minulla on ollut mm hankaluuksia saada pyörä sesiontatuelta ylös, jos maa yhtään viettää jalan suuntaan alas. Eli ihan tasaisella kyllä onnistuu juuri ja juuri, kun varpaankärjet yltää maahan :grin: eilen avitin vähän tangosta ja se helpotti nostamista, mutta olisiko muita vinkkejä?
 
Eilen oli kyllä loistava sää ainakin täällä Savonmualla pyörällä ajella. Minulla on nyt Kawan kanssa tuhat kilometriä yhteistä taivalta takana (pyörä hain lauantaina... :right:) ja alkaa jo alkujännitys hälvenemään. Tartteisin kyllä vinkkejä ison pyörän käsittelyyn kokeneemmilta, ettei kaikkea tarvitsisi kantapään kautta opetella. Minulla on ollut mm hankaluuksia saada pyörä sesiontatuelta ylös, jos maa yhtään viettää jalan suuntaan alas. Eli ihan tasaisella kyllä onnistuu juuri ja juuri, kun varpaankärjet yltää maahan :grin: eilen avitin vähän tangosta ja se helpotti nostamista, mutta olisiko muita vinkkejä?

Tarvit siis vinkkejä pyörän nostamiseen keskituelle? Itse saan pyörän keskituelle siten, että ikään kuin "seison" keskituen päälle yhdellä jalalla, ja hieman avitan takapenkkiläisen kahvasta nostamalla. Toisella kädellä siis stongasta kiinni ja toisella takapenkkiläisen kahvasta. Rempominen ei tässä auta, olen itse huomannut että tuo oman painon siirtäminen keskituelle on helpoin tapa.
 
Keskituelle nosto.
Seistään pyörän sivulla, pyörä pystyssä. Oik. jalkaterällä painetaan keskituki alas vivusta ja jalalla jäädään seisomaan vivun/tuen päälle.
Vas. käsi stongassa ja oik. kädellä luja ote takaritsin sivussa olevasta kahvasta tms.
Jalkoja hieman koukistaen, selkä suorana, pääasiassa jalkojen voimakkailla reisilihaksilla oik. käden hauiksella auttaen pyörää nostetaan ja hieman vedetään taaksepäin. Näin menee raskaampikin laite hennommallakin voimalla keskiseisontatuelle.
Nosto pitää tehdä voimakkaasti, ei se pyörä enään pääse kaatumaan.
Allamainittu pyöräkin menee täydessä ja raskaassa matkavarustuksessa nätisti keskituelle, määrätietoisesti voimaa, oikeisiin suuntiin, käyttämällä.

Ja päinvastoin, pyörä pois keskiseisontatuelta. Tämä on yhtä tärkeä!
1. sivuseisontatuki valmiiksi alas. Sivulla seisoen vas. käsi stongassa ja oikea käsi ritsin kahvassa voimakkaasti työnnetään/vedetään pyörää eteen päin, jolloin se vapautuu keskiseisontatuelta samalla hieman kallistaen pyörää itseen päin, jolloin se jää nätisti sivuseisontatuen varaan, eikä ole pelkoa pyörän kumoon menemisestä. Ja mitä raskaampi varustus, sen tärkeämpää tuo sivutuki jo valmiiksi - systeemi.

Ja jos pyörä lähtee kaatumaan, päästen kallistumaan riittävästi, ei sitä pidä pirukaan, vaan on annettava mennä, ettei särje selkää jne.
Nimim. yhden pyörän, XJR Jammu = iso ja raskas, paikalleen kaatanut.:D
 
Heips! Tää on nyt vähän tyhmä kysymys, mut... :grin:

Alotin vasta ajamaan korttia, toivottavasti ehtii vielä tän vuoden puolella. Pari kertaa nyt harjoteltu kentällä ja seuraavaks liikenteeseen. Mulle vaan jäi nyt vielä vähän epäselväks miten ne vaihteet oikeen toimii. :)-

Siis vapaalta alaspäin on ykkönen. Ja sit takas ylöspäin on vapaa. Mut meneeks se vauhdissa jotenki suoraan kakkoselle, vai silti aina sen vapaan kautta? :dunno:

Jäi vaan kauheesti vaivaamaan toi, enkä löydä mistään vastausta. :tyhmäminä:
 
Back
Ylös