• Huom! Kaikki tälle foorumille tehty sisältö poistuu kun beta on ohi ja nykyisen foorumin sisältö ajetaan tähän päälle.

WorldSBK 2013

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja EkaVekara
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
:kynttila: Antonelli

Onnettomuuden (1 kierros, viimeinen mutka) Takia supersporttien kisa keskeytetty ja sitten peruutettu. Sade ei hellitä ja myös superbiken toinen lähtö peruttu. Ei mennyt kisapäivä Moskovassa putkeen...
 
No perhana. Kävin hakemassa sipsit ja kaikki...

Mistä noi tiedot löytyy? Virallinen saitti sniiduilee tiedottamisen kanssa ihan tosissaan.
 
Okei, eli peruttiin siis koko loppupäivä Antonellin muistoa kunnioittaakseen. Välillä tullut crashia lueskeltua, mutta nyt ei jostain syystä google tarjonnut tuota vaihtoehtoa.
 
Ja mistäänhän en mitään tiedä, mutta mitä ihmeen järkeä on ajaa kovaa kisaa vehkeillä jotka on tarkoitettu pääsääntöisesti kuiville asfalttiradoille, mutta ei monsuunisateisiin.
 
Ja mistäänhän en mitään tiedä, mutta mitä ihmeen järkeä on ajaa kovaa kisaa vehkeillä jotka on tarkoitettu pääsääntöisesti kuiville asfalttiradoille, mutta ei monsuunisateisiin.

Ihan hyvin ne sateessakin nuo vehkeet taittuu. Sateisia kumeja kun joskus pääsee testaamaan, niin yllättävän hyvin ne pitää. Ja kilpaakin on ihan kiva ajaa, jos ei sitten satu olemaan sateen lisäksi myös kylmä. Ja jos vielä sattuu olemaan kunnon sladittelija puikoissa, niin jännittäviä skaboja myös seurata.

 
Ja mistäänhän en mitään tiedä, mutta mitä ihmeen järkeä on ajaa kovaa kisaa vehkeillä jotka on tarkoitettu pääsääntöisesti kuiville asfalttiradoille, mutta ei monsuunisateisiin.

Mitä järkeä on rata-ajossa? Mitä järkeä on kilpailemisessa? Mitä järkeä on moottoripyöräilyssä? Mitä järkeä on elämässä ylipäänsä? Jos tuota pitää erikseen kysyä, on ehkä vähän väärän aiheen äärellä.
 
Ihan hyvin ne sateessakin nuo vehkeet taittuu. Sateisia kumeja kun joskus pääsee testaamaan, niin yllättävän hyvin ne pitää. Ja kilpaakin on ihan kiva ajaa, jos ei sitten satu olemaan sateen lisäksi myös kylmä. Ja jos vielä sattuu olemaan kunnon sladittelija puikoissa, niin jännittäviä skaboja myös seurata.

Ai jummalauta ku hieno video, kiitos tästä :WAZAAP:
 
Ei ollenkaan kaunista katseltavaa, mitä nyt vesisumun seasta erottaa, mutta juutuubista tämä jo löytyy...

http://m.youtube.com/watch?v=xIJGAlF8lTI

Löytyy myös jonkun venäläisen kaverin kännykällä kuvaama video katsomosta, juuri tapahtumakohdalta, ja sitä on nyt alkanut julkaisemaan jo muutkin. Linkkiä en tähän kyllä laita. Näitä vastaavanlaisia kuolematapauksia alkaa olla sattunut vähän turhan monta, viimeisen parin vuoden sisään, näissä ns. pääsarjoissa ja onhan noita uutisoitu tapahtuneen muissakin sarjoissa. Miten en muista, että näitä olisi tapahtunut aiemmin, vaikka on tullut seurattua kisailuja parikymmentä vuotta?
 
Mitä järkeä on rata-ajossa? Mitä järkeä on kilpailemisessa? Mitä järkeä on moottoripyöräilyssä? Mitä järkeä on elämässä ylipäänsä? Jos tuota pitää erikseen kysyä, on ehkä vähän väärän aiheen äärellä.
Mitä järkeä on laventaa asia jo elämänkatsomuksiakin käsittäväksi? Kun ihmettelyn aihe oli yksilöity ja selvä.

Doningtonin kisassa oli kyse märistä olosuhteista, Moskovassa monsuuniolosuhteista - vissi ero pyörän hallinnan kannalta huippukuljettajillakin.

Ratamoottoripyöräilijän joutuessa kuljettajan roolista kuljetettavaksi, mahdollisuudet selviytyä ilman vammoja ja jopa hengissä ovat huomattavan paljon heikommat, kuin rata-autoilussa.

Kunnes moottoripyöräilyyn kehitetään puku, joka kaatumisen sattuessa turvaa kuljettajan terveyden yliajojenkin tapahtuessa, ehkä sellainenkin joskus nähdään.

Rata-autoilussahan takavuosina esim. kuninkuuslajissa oli tavanomaista, että pahojen mällien sattuessa hengenlähtö oli lähellä ja niitä sattui.
Kunnes asiaan paneuduttiin tullen tähän päivään, ja nyt mällien sattuessa tulee lähinnä silppua ja sälää, kuskien selvitessä säikähdyksellä.

Ja kaikki kisat pyritään viemään läpi turvallisesti, niin hyvin kuin se on mahdollista.

Mitä tulee rata-ajoon ja kilpailemiseen kaiken kaikkiaan, hyödyntämään ja edesauttamaan siviiliajoissa ja -liikenteessä pärjäämisessä niin tekniikan, kuin varusteiden kehittymisen puolesta, ei tässä enempää.

Ihan riittävästi saa kommentoida sitäkin asiaa muilla tahoilla, tässä se tiedetään.
 
Keskustelu on kovin suomalaista. Joku ihmettelee, että oliko olosuhteet rata-ajoon sopivat, ja siihen vastataan elämänfilosofialla ja linkittämällä autokolari :D.

Noista olosuhteista käydään aivan varmasti asiallista keskustelua Pohjolan peräreiän ulkopuolella, minkä seurauksena saadaan jokin perusteltu vastauskin.

Näin omasta mielestäni märältä näytti, mutta ei ole oikein hyvää vertauspohjaa muistilokeroissa, että kuinka märkää siellä nyt oikein oli. Ainakin näkyväisyys näytti olevan kohtuullinen (vesisumu), mikä puoltaisi ajamista. Liukkaus ja sladit ovat asioita, jotka SBK-kuskien tulisi handlata.
 
Doningtonin kisassa oli kyse märistä olosuhteista, Moskovassa monsuuniolosuhteista - vissi ero pyörän hallinnan kannalta huippukuljettajillakin.

Ratamoottoripyöräilijän joutuessa kuljettajan roolista kuljetettavaksi, mahdollisuudet selviytyä ilman vammoja ja jopa hengissä ovat huomattavan paljon heikommat, kuin rata-autoilussa.

Kunnes moottoripyöräilyyn kehitetään puku, joka kaatumisen sattuessa turvaa kuljettajan terveyden yliajojenkin tapahtuessa, ehkä sellainenkin joskus nähdään.

Rata-autoilussahan takavuosina esim. kuninkuuslajissa oli tavanomaista, että pahojen mällien sattuessa hengenlähtö oli lähellä ja niitä sattui.
Kunnes asiaan paneuduttiin tullen tähän päivään, ja nyt mällien sattuessa tulee lähinnä silppua ja sälää, kuskien selvitessä säikähdyksellä.

Ja kaikki kisat pyritään viemään läpi turvallisesti, niin hyvin kuin se on mahdollista.

Mitä tulee rata-ajoon ja kilpailemiseen kaiken kaikkiaan, hyödyntämään ja edesauttamaan siviiliajoissa ja -liikenteessä pärjäämisessä niin tekniikan, kuin varusteiden kehittymisen puolesta, ei tässä enempää.

Ihan riittävästi saa kommentoida sitäkin asiaa muilla tahoilla, tässä se tiedetään.

Jännä homma, että kärkipyörät pääsivät mutkasta läpi kovempaa ja pystyssä. Olosuhteet kuitenkin olivat kaikille samat. Olisiko kuitenkin niin, että on kuskin tehtävä päättää miten kovaa uskaltaa missäkin kelissä ajaa? Tottakai aina voidaan jeesustella sillä mitä näin jälkikäteen ajateltuna kilpailunjohdon olisi pitänyt tehdä tai jättää tekemättä, mutta sitä vastuuta sivusta Suomen kisoissa seuranneena en lähtisi huutelemaan kuinka WSB viikonloppuna rulettia pitäisi pyörittää.

Se, että vihjaat järjestäjien viisveisaavan kilpailijoiden turvallisuudesta ei kyllä pidä paikkaansa. Moottoripyöräily on vaarallinen laji ja jokainen osallistuja hyväksyy sen. Jos sitä ei voi hyväksyä, ei myöskään kisaamaan lähde.

Ei ne ratalipat niin vaarallisia ole kuin kadulla. Itsekin ratojen pöheikköjä useampaan kertaan kyntäneenä, pahimmillaan jopa liki 200kmh vauhdista, luut on vielä ehjät. Tosin en kiistä tuurin vaikutusta asiaan. Jos kaatuu keskelle rataa ja toinen ajaa siinä toistasataa päälle, niin lopputulokset on aika karmeaa luettavaa.
 
Viimeksi muokattu:
Mitä järkeä on laventaa asia jo elämänkatsomuksiakin käsittäväksi? Kun ihmettelyn aihe oli yksilöity ja selvä.

Doningtonin kisassa oli kyse märistä olosuhteista, Moskovassa monsuuniolosuhteista - vissi ero pyörän hallinnan kannalta huippukuljettajillakin.

Ratamoottoripyöräilijän joutuessa kuljettajan roolista kuljetettavaksi, mahdollisuudet selviytyä ilman vammoja ja jopa hengissä ovat huomattavan paljon heikommat, kuin rata-autoilussa.

Kunnes moottoripyöräilyyn kehitetään puku, joka kaatumisen sattuessa turvaa kuljettajan terveyden yliajojenkin tapahtuessa, ehkä sellainenkin joskus nähdään.

Rata-autoilussahan takavuosina esim. kuninkuuslajissa oli tavanomaista, että pahojen mällien sattuessa hengenlähtö oli lähellä ja niitä sattui.
Kunnes asiaan paneuduttiin tullen tähän päivään, ja nyt mällien sattuessa tulee lähinnä silppua ja sälää, kuskien selvitessä säikähdyksellä.

Ja kaikki kisat pyritään viemään läpi turvallisesti, niin hyvin kuin se on mahdollista.

Mitä tulee rata-ajoon ja kilpailemiseen kaiken kaikkiaan, hyödyntämään ja edesauttamaan siviiliajoissa ja -liikenteessä pärjäämisessä niin tekniikan, kuin varusteiden kehittymisen puolesta, ei tässä enempää.

Ihan riittävästi saa kommentoida sitäkin asiaa muilla tahoilla, tässä se tiedetään.

Väännetään sitten rautalangasta: Edellisen viestini tarkoitus oli näyttää asia kärjistämällä, että esittämässäsi kysymyksessä ei ollut mitään järkeä.

Kilpailunjohto on varmasti tehnyt päätöksen kisan ajamisesta parhaan tiedon mukaan. Tietääkseni tuolla on myös kuskien edustaja joukossa. Jokainen, joka tuonne viivalle on lähtenyt, on tehnyt sen oman harkintansa mukaan ja tiedostanut siihen liittyvät riskit. Jos keli olisi liian huono kilpailemiseen, olisivat kuskit sen kyllä tehneet selväksi viimeistään lämmittelykierroksella. Tällä kertaa vain olosuhteiden lisäksi sattui mukaan elementti, jota myös huonoksi tuuriksi voidaan kutsua. Metri sivuun ja kaveri olisi noussut nurtsilla ylös ja kävellyt mököttämään varikkopilttuuseen. Itseäni vain ottaa pannuun kaikki jälkikäteisjossittelu tälläisissä tilanteissa varsinkaan jos ei ole itse ollut paikalla tekemässä päätöksiä.

Ja mitä rata-ajon varusteisiin tulee, ovat nekin kyllä kehittyneet aika huimasti vuosien myötä. Pirun kovista vauhdeista pystyy kaatumaan ilman suurempia vahinkoja ellei törmää suurella nopeudella johonkin kovaan tai joku aja yli. Omaa kokemusta on esim. apparan pääsuoran päästä 150+ vauhdista vedetty lippa, jossa ainut vamma itselle oli sormen päähän palanut rakkula. Puku kestää helposti vielä toisenkin samanlaisen kaadon.
 
Kaksipyöräisillä kilvanajo on siitä mielenkiintoista, että missään muussa moottoriurheilulajissa
ei löydy sellaista tinkimätöntä kilpakumppanin "kunnioittamista" ja vaikka itsensä uhraamisen
henkeä kun se tiukka paikka tulee..... jos siinä ylipäänsä mitään on tehtävissä.

Nuo asiat "kasvavat" jokaiselle kilpailijalle sen realiteetin kautta, että kukin vuorollaan,
kuka enemmän, kuka vähemmän, "pötköttelee" pisin poikin rataa tai turva-alueilla.....
ja jos välttyy jäämästä oman laitteensa ruhjomaksi, ristii tajuissaan ollessaan
kaikki munakarvansakin ettei kukaan muu tule niskaan.

Joskus vaan käy niin vittumaisesti, että joku on leväällään latu-urassa ja yhtään mitään
ei asialle ole tehtävissä..... ei tilanteessa, eikä edes polvillaan jälkikäteen jeesustelemalla.
 
Aika merkittävästä tuurielementistä puhutaan sen suhteen, että milloin ja minkä tilanteen päätteeksi arkkua kannetaan, joten ehkä tuntuu tuo kelispekulaatio hitusen turhalta. Viimeisimmät lajin parissa julkisuutta saaneet viikatemiehen vierailut ovat kuitenkin tapahtuneet kuivalla kelillä. Kyllä siellä paikanpäällä on varmasti kokenutta ja ammattitaitoista porukkaa myös kuskien näkökulmasta asiaa pohtimassa, että missä kelissä voidaan vielä ajaa. Lisäksi ainakin tuossa katsomosta kuvatussa videossa keli näyttää ihan perus sadekeliltä. Edestä päin sumua näkyy, mutta sitä sumua nousee märästä radasta ajettaessa, vaikka enää ei sataisikaan.

Se on aina hankala paikka, kun ensimmäisen kierroksen ruuhkassa joku keskellä pahinta rysää asfaltilla pyörien suunnassa liukuu. Oli keli mikä vaan. Silloin puhutaan lähestulkoon puhtaasta sattumasta, että miten pahasti kolisee vai koliseeko. Kyseinen luokka on vielä aika isolla pyörämäärällä varustettu, joten viivalla riittää tunkua.

Kukaan ei tahallaan päältä aja, mutta itsekin on tullut livenä todistettua se tilanne, kun siinä ei kerkeä mitään tekemään.

Oli muuten aika pahannäköinen tuo katsomosta kuvattu video... Huh. Jos jotain positiivista hakee, niin kitua tuskin on tarvinnut.
 
Back
Ylös