Raisiossa paikallisella (Pelle Peloton)^2:lla oli takaritsi takakiinnikkeitä lukuunottamatta valmis. Tarvittiin pyörä malliksi. Iltapäivällä näytti sulalta, joten krossikamat alle ja Motonetin haalari päälle sekä otsatuikku testiin. Hieno päivä ajella ja testata kamoja loivalla tulokulmalla.
Sitten tuli aika kotia lähteä. Kaverilla oli synttärit Moisiossa, jonne meinasin mennä kahville pienellä koukulla. Motarilla tuli pleksit täyteen suolapaskaa, pyörän oma tuikku valaisi yhtä paljon kuin öljylamppu, ja otsatuikun teho oli sittenkin hivenen puutteellinen (kiinasta, sain halvalla). Moision rampin huomasin olevan ohkaisen jääkerroksen kuorruttama, ja peräaukko alkoi nykiä. Vedin ukarit kotia kohti, jotta ehtisin hyvän sään aikana himaan.
Ajattelin, että häiritsen liikennettä vähemmän kun nykäisen ohitieltä vanhalle ykköselle. Motarin rampin ohittamisen jälkeen peräaukon nykiminen alkoi muistuttaa jänöjussin kuonon liiikkeitä, kun loivassa ylämäessä nelosella ja pintakaasulla takasesta irtosi pito. Ilman tievalaistusta olisin mössössä olleilla laseilla ollut todella kusessa.
Sukselantietä vedettiinkin sitten kolmea- neljää kymppiä, kun pienikin kaasunliike aiheutti pidon irtoamisen, ja etusen hakeminen asfaltin halkeamisssa ja urissa pelotti nuorta poikaa, jonka tassut eivät vain yletä minimoton penkiltä maahan.
Nappularengas ei ole hyvä jäällä.
...itsekin niiltä nurkilta.