Hieman aina ihmetyttänyt nämä "asvaltti- ja sen laatu" keskustelu.
Siis siinä mielessä, että asia/keskustelu/mielipiteet on nykyvitsauksen mukaisesti säröytynyt niin huolella,
että puurot ja vellit ovat iloisesti sekaisin.... ja huolella.
Samoin ovat sekaisin keskusteluissa käytettävät "määreet".
Mikä on karkeaa... millä kriteereillä.... jne. jne.
Kaikkia varmaan kuitenkin kiinnostaa eniten se, että pinnat olisivat edes jollain tapaa "tasalaatuisia"
kaksipyöräisen ajoalustoina.... ainakin eri päällystelaatujen sisällä. Kaunis unelma
.
Itse olen..... juu, juurikin sillä pers/näppituntumalla
.... kokenut kaikkein paskamaisimmaksi asiaksi
jo hyvän aikaa vallalla olleen "kivikoon suurenemisen" ja urautumisen yhdistelmän kautta
syntyvät asiat.
Isokivinen seos kuluu jo yhden talvikauden aikana hiemankaan vilkkaammin liikennöidyillä osuuksilla
"mosaiikkilaatalle" ajolinjoilta. ihan kuin olis Ranskalaisia pastilleja painettu lappeellaan puoliksi sidosaineeseen.
Että "sillä tavalla" karkeita..... ja renkaan alla myös sitten kovin äänekäs alusta. Tosiaan... kuin mukulakivi pienoiskoossa.
Nämä alueet ovat jo urautumattomina ja ihan kuivinakin itse asiassa helvetin liukkaita pintoja.
Tähän kun lisätään kulumisen/painumisen myötä eriasteinen "urautuminen"..... yhdistettynä
muiden alueiden (keskiviiva /pyörälinjojen väli /reuna-alue) kulumattomiin, "teräväsärmäisiin" harjannealueihin,
homma menee paikoin jo tässä kohtaa varsin haastavaksi kokonaisuudeksi ajeltaessa muulla systeemillä
kuin "matkalla maitokauppaan".
Eli pito vaihtelee voimakkaasti jo saman päällystemateriaalin kohdalla ajoradan eri osilla pelkästään
käytössä muuttuneen pinnanlaadun kautta. Homman viimeistelee vielä ajokaistalla olevien
"kahden liukkaan rännin" reunojen kallistuskulmien suuri vaihtelu.
Eli ihan "peruskauraa" viimeisen päälle johon tuolla törmää koko ajan ja jonka käytännön merkitys
on valtava..... ihan kuivallakin kelillä.
"Sateesta" ja sen ongelmista puhutaan paljon, mutta ihan toista luokkaa olevia ongelmia/riskejä
muodostaa tuossa aiemmin havainnollistetussa "normiympäristössä" pelkkä kosteuden/pölyn yhdistelmä.....
josta saadaan nauttia riittävästi (eri vuorokaudenajat huomioituna) ihan Juhannuksen tienoille etelässäkin.
Tällöin edetään omallakin kaistalla olevien kolmen, suhteellisen pitävän "harjannelinjan".....
ja kahden "tapettiliisterillä" voidellun rännin muodostamalla ajokaistalla
.
Veteleppä siinä rennosti nauttien
.
Nohh..... Nastojen syömät "karkeat ajourat" ?????
Päästiin siis tähän.... Mikä on "karkea" (mutta kiinteäpintainen)..... ja millaisiksi kukin ymmärtää
tällaisen pinnan esim. pito-ominaisuudet???
Käytännön puitteissa ollaan kuitenkin väistämättä siinä, että "karkea" onkin ihan vitun liukas.....
ja kuten todellisuudessa.... kosteana/märkänä vieläkin liukkaampi
.
Jos yhtäläisyydet hymyilyttää edes vähän tässä..... hymy on pyllyssä aika äkkiä tuolla
"Suomineidon" pintoja hinkatessa
Tekniiikan, fysiikan ja kemian "jargoni" on oikein tarpeellista..... missä se on tarpeen.
Vanhan, laajasti kunnioitetun opettajan metodi.... jos ei tahdo aueta..... otetaan esimerkki
"terveessä järjessä kaljapullojen avulla"..... tahtoo vaan hoitaa niin usein sen tärkeimmän:
Käytäntöön soveltamisen ja sitä kautta myös ymmärtämisen
