Kaasareita on mopoissa monenlaisia, mutta peruslinja noissa menee silti pitkälti siten, että esim. säätöruuvien
kääntely suuntaan tai toiseen yli ohjearvoalueen tarkoittaa sitä, että ollaan "pois tontilta".
Vakiovehkeissä se tarkoittaa sitä, että jossain on jotain viturallaan, tai enemmän modatussa vehkeessä
tarvitaan "sopivampaa" kaasaria tai muita kuin vain säätöruuviin kohdistuvia toimia.
Siellä on kuitenkin olemassa eräänlainen "pyhä kolmiyhteys" kanavien porausten, eri suuttimien ja
säätöruuvien kesken.
Kun mennään joltain osin tarpeissa/suuttimissa/säätöruuvien asennoissa reuna-alueille tai reippaasti
yli, meillä on kasassa hyvät mahdollisuudet erilaisille ongelmille laitteen pelittämisen suhteen.
Edelleen totean tuon.... Häiriöherkkyys kasvaa merkittävästi samalla kuin niiden "sietokyky" laskee.
Esim. jos meillä on tarpeeseen nähden tyhjäkäyntisuuttimen/kanavan /ilma/seosruuvin suhteet joltain osin "ohi",
ei pelkkä seos/ilmaruuvin "ylikääntäminen" ole oikea ratkaisu.
Ihan jo näissäkin joudutaan toki sen eteen, onko tavoitteena rykimätön köröttelypeli vai kilpuri josta
olisi saatava käyttöön kaikki siitä säätämällä otettavissa oleva potentiaali + johdonmukainen toiminta.
Tiivistäen.... normi köröttelypeli saattaa toimia enempiä rykimättä aikamoisissakin "persesäädöissä",
mutta jos kiihkeämpi peli pitää saada "soimaan /toimimaan kunnolla, ollaan ihan eri asetelmissa
lähtökohtaisten asioiden suhteen.
Rullilla on vielä helppo kellottaa täysvetoihin hienot käppyrät, mutta samojen käppyröiden pitäminen
siten, että se toimii ajossa kaikilla osa-alueilla kuin junan vessa..... se onkin jo hieman hapokkaampi juttu.
Jostain kumman syystä asiat tuntuu toimivan hienosti kun "perusasiat ovat kunnossa" ja ne käydään
johdonmukaisesti läpi.
Harvemmin erilaiset käyntihäiriöt ja viat niiden takana korjaantuvat "kun vaan antaa runtua perkeleesti"

.