IlluH
MotOrg ry
Mutkapelko ja siitä johtuva alitajuinen paniikkireaktio "pitää kääntää mutkaan aikaisin" saa aikaiseksi nimenomaan sellaisen järjenvastaisen ajolinjan että valuttelee mutkaan puolestavälistä suoraa ja ajaa suoraan mutkasta läpi, ja ulkokanttare tulee aina silmille. Ja ajaminen on pelkkää selvitymistaistelua/ aivokapasiteetti on 100% käytettynä siihen selviytymistaisteluun koko mutkan ajan, vaikka kierrosajan voikin mitata kalenterilla tai aurinkokellolla.
Ja sitä kun toistaa muutaman sata mutkaa, niin (väärä) toimintamalli on valmis ja syvällä syseemissä. Ja siihen toimintamalliin on helppo turvautua, koska se on vanha ja turvallinen ja kokemuksen luoma toimiva rutiini.
Eli jos ymmärtää sen että kokemuksella ja rutiinilla ei itseisarvoisesti tee yhtään mitään, niin on jo aika pitkällä. Sitten kun vielä ymmärtää sen, että luoton puute ei aiheudu edellä mainituista, vaan yksinkertaisesti siitä että tekee väärin (joka johtaa pelkokertoimen kasvuun), niin onkin jo voiton puolella. Ja kun ymmärtää että vain muuttamalla mielikuvia ja tavoitteita ennen radalle menemistä, voi asioita siellä radalla tehdä toisin, niin voi saada jotain todellista muutosta aikaiseksi.
Jarruttele vauhti pois ihan rauhassa, ja anna vauhdin kuolla, se antaa aikaa ja aivokapasiteettia tehdä valintoja järkiperusteisesti, ja muuttaa sitä toimintamallia. Kyllä, äärimmäisen tylsää, mutta edelleen valintakysymys, haluatko kehittyä vai vain pitää hauskaa.
Älä yritä nostaa mutkaanmenovauhtia, ennen kuin olet saanut korjattua (toimintamallin) ajolinjan jarrumerkin ja apeksin välillä. Kyllä, tylsää.
Kun saat korjattua ajolinjan, niin vauhti nousee sen seurauksena ihan itsestään/automaattisesti, eli ei tarvitse edes yrittää nostaa vauhtia. Kyllä, yllättää aina yhtä positiivisesti, oli kierrosaika sitten lähempänä kalenterilla mitattavaa tai sekunttikellolla mitattavaa.
Ei sinänsä pelota mikään tuossa ajamisessa, päinvastoin, nautin siitä joka solulla. Rutiinilla tarkoita ehkä enemmän ihan moottoripyörällä yleisesti ajamista kuin rata-ajorutiinia ja poisoppiminen jostain on tunnetusti se vaikein oppimisen laji, joten ehkä sikäli hyvä, ettei ainakaan kovin paljoa ole ehtinyt rutinoitua huonoille tavoille.
Kiitos rakentavasta palautteesta, pitää yrittää seuraavalla ratareissulla soveltaa näitä saatuja vinkkejä käytäntöön ja olla nopeampi ja ennenkaikkea turvallisempi kuljettaja.
Sen verran jos vielä utelen, niin oliko tossa mun ajamisessa mitään sellaista hyvää, josta kannattaisi pitää kiinni, vai pannaanko ajotyyli kokonaan remonttiin?
Onko superhitaiden ryhmää?


