Joulutarina: Vakio Yamaha R6R

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Tumppi
  • Aloituspäivä Aloituspäivä

Tumppi

MotOrg ry:n hallituksen varapj, koulutusvastaava,
Niin, jouluna on tylsää. Varsinkin, jos kaikki projektit tallilla seisoo syystä tai toisesta. Mietin, että nyt olisi hyvä aika kertoilla mitä tälle varikoiden volkkarille on tullut tehtyä ja miksi.

Tarinan alkuun pitää palata ajassa vuoteen 2014. Silloin olin ajellut tonnarilla radalla liki 10 vuotta, ensin katupyörällä ja sitten kilvettömällä vissiin seitsemän vuotta. Varsinaista katupyörää minulla ei ollut tuolloin ollut enää vuosiin ja olin lopullisen kyllästynyt vanhaan ärräykköseeni. Kisahommatkin olin vaihtanut pikkuhiljaa kilpamekaanikon hommiin. Kevät ja alkukesä 2014 tuli oltua miltei täyspäiväisesti kilpamekaanikkona ja omat ajot olivat jääneet todella vähiin. Silloin tuntui, että ärräykkösen kanssa oli tie kuljettu loppuun ja jostain pälkähti mieleeni perverssi idea 600cc katupyörästä. Josko sitä viimeinkin opettelisi ajamaan ja ostaisi kusiaisen?

Yritin myydä R1:stä pitkään tuloksetta. Sitä olin kuitenkin rakennellut varsin paljon, siihen oli paljon varaosia ja halusin siitä saada vähän budjettia uuden pyörän hankintaan. Sitten sattui semmoinen hauska juttu, että samalla viikolla kaksi tyyppiä halusi ostaa pelkän moottorin. Molemmille taisin ensin sanoa ei, mutta sitten aloin miettimään, että saan kahdesta moottorista melkein saman rahan kuin koko pyörästä. Kun yksi kaveri tarjoutui ostamaan pyörästä lähes kaikki rataosat, oli päätös sinetöity. Kilpuri meni osina myyntiin.

Loppusyksystä aloin katsella myynnissä olevia R6:sia. Budjetti oli aika tiukka, olin ollut jonkun aikaa työttömänä ja halusin että rahaa jäisi vielä rakenteluun. Pitkän kyttäilyn jälkeen pääkaupunkiseudulla oli myynnissä houkutteleva yksilö. Matkalla piti koukata pikkuisen lisää R1 osia (että saan varaosista rakennettua kolmannen moottorin) ja hyväkuntoinen käytetty yamaha-nahkapuku, kun semmoinen oli pilkkahintaan tarjolla. Nahkapuku oli, ei tosin kovinkaan hetero, mutta pyörää ei :D

Pyörä osoittautui hyväksi, vaikkakin vähän elämää nähneeksi, yksilöksi, ja kun hinnasta päästiin sopuun, niin pyörä vaihtoi omistajaa. Kyseessä on siis RJ11 eli 06-07 valmistettu malli. Tämä tosin on rekisteröity ylivuotisena keväällä 2008.

FB_IMG_1577117289722.jpg


FB_IMG_1577117304126.jpg


Uusi pyörä ja nahkapuku saapui siis kotitallille loppuvuodesta 2014. Hetken aikaa tallilla niitä hämmästeltyäni, päähän pälkähti idea, että josko rakentaisi semmoisen kilvellisen ratapyörän mikä näyttää mahdollisimman vakiolta? Siis semmoisen millä voi ajella näppärästi kadulla ja renkaat vaihtamalla mennä syöttämään nopeaan ryhmään radalle. Mikä voisi mennä pieleen?
 
Ensimmäisenä vajaana talvena oli tavoitteena saada pyörästä mahdollisimman kevyt, siisti ja toimiva. Pyörässä oli edellisten omistajien jäljiltä mm. PP-Tuningin jalkatappisarja, LSL:n cliparit ja kahvat, K-tech jouset, WP:n ohjausiskari sekä kuitukatteet projektorivalolla. Muuten pyörä oli tekniikaltaan täysin vakio.

Ensimmäisenä alusta lähti preppaukseen ja huoltoon Koittomotoservicelle, ecu Ifitecille kit-ohjelmistopäivitykseen ja uudet katteet, ram-air torvi, swingisuojat sekä huggeri tilaukseen Sebimotolta. Kit-ohjelmistoa puolsi halu saada pyörään säädettävyys, poistaa ylimääräiset saastelaitteet ja saada sifteri ilman mitään ylimääräisiä purkkeja. Ifitec kun pystyy muuttamaan ecuun kit-ohjelmiston joka toimii vakiojohtosarjalla ja mittaristo säilyy katumallisena.

Pakoputkesta tuli poistettua kaikki katit, etummaiset leikkaamalla kammiot auki, tyhjentämällä ja hitsaamalla kammiot takaisin kiinni. Takakatin korvasi ebaystä ostettu väliputki ja äänenvaimentimessa olevan perhosventtiilin porasin irti ja poistin myös venttiilin akselin ja käyttömekanismin. Perhosventtiilin ohjausservon, toisioilmasyötön ja lambda-anturin nakkasin metsään.

Myös takapenkin avausmekanismi, ketjukoppa ja toinen flekti tuli poistettua. Lisäksi laitoin kaikki jarruletkut uusiksi, uuden litiumakun, silikoniletkut, pleksin, 520 ketjut ja rattaat, speedohealerin, kaatumatapit ja vaihdenäytön. Toiset vanteetkin tuli hommattua. Painoa lähti pyörästä 9,5kg ja rahaa paloi noin 2500€. Tähän muuten loppui kustannusten laskeminen, joka on ehkä ihan hyväkin asia :D

Sebimotolta sai kätevästi alakatteen punaisena, tarrasarjat ja feikkivalotarrat ebaystä. Näillä pyörä näyttää nopealla vilkaisulla vakiolta. Lisäksi hommasin vilkkupeilit ja rakensin rekisterikilpitelineeseen valot ja vilkut samaan pakettiin. Etuvalon kiinnityksen muutin ikäänkuin kantavaksi rakenteeksi, eli valo tukee katetta ja kate valoa. Peilit irroittamalla, renkaat vaihtamalla ja kilpitelineen irti ruuvaamalla pyörä olisi ratapäiväkelpoinen noin puolessa tunnissa.

Tältä pyörä näytti keväällä 2015 ja näyttää pitkälti edelleenkin:

FB_IMG_1577122148555.jpg

Lopuksi vein pyörän DC-Finlandille Naukkarisen säädettäväksi.

FB_IMG_1577117462400.jpg


Lähtökohtana oli siis tuo vajaa 106hp ja eka kesä mentiin tuolla 109hp teholla.
 
Haha...hippi vetäs heti kärkeen ässän hihasta. Mut onhan tuo Tumppi kyllä sen sortin seppä, että harvalle voi tässä maassa motin jättää ihmeteltäväksi yhtä levollisin mielin.

Juu. Tärkein piirre on, että hoitaa noita kuin omia vehkeitä.

Suurin osa sepistä vetää kuin vieraalla kullilla thaimaalaisessa dollarin ilotalossa.

Sitten osia tippuu.
 
Mainitsit jossakin viestissä aiemmin, että parantelit vakio penkkiä paremmin radalle sopivaksi. Mitä oikein teit sille?

Terveisin nimimerkki: Ostin toisen penkin, muttei hajuakaan mitä sille voisi tehdä :-)
 
Haha...hippi vetäs heti kärkeen ässän hihasta. Mut onhan tuo Tumppi kyllä sen sortin seppä, että harvalle voi tässä maassa motin jättää ihmeteltäväksi yhtä levollisin mielin.

Tuo myös tännekkin lohtua että Lakkivaari käyny kikserin motin läpi, eikä paikallinen kyläseppä. :grin:
 
Ensimmäinen kesä meni pitkälti totutellessa pyörään ja olihan tuo lyhyemmillä välityksillä varsin kiva katupyörä. Radalla yllätys oli melkoinen: eikö tää nyt millään tempulla kulje v*ttu mihinkään? Äkkiä sitä voimaa nyt jostain lisää. Paljon. Moottorin vetoalue oli todella kapea ja jos siltä tippui pois, niin mitään ei tapahtunut.

Osia siis tuli haeskeltua pitkin kesää ja syksyä. Muutenkin minulla on ollut aina semmoinen tauti, että ostan omaan pyörääni osia jos hinta on oikea, vaikka en niitä just nyt tarvitsisikaan. Toisaalta harvoin tulee ostettua mitään osia kaupan hyllyltä jos niitä on käytettynä saatavilla.

Kesän ja syksyn aikana tarttui haaviin kokoputki, kit-imutorvet, -tulpat, -mäntäsarja, -huoltosarja, Apen säädettävät nokkapyörät ja mekaaninen nokkaketjun kiristin. Eli moottorinpoksautushommia oli talvelle luvassa.

Syksyllä sitten kävin Naukkarisen penkissä ottamassa vertailuvedon noilla imutorvilla, tulpilla ja kokoputkella. Tulos oli säätämättä kokolailla sama kuin aiemmin, mutta moottorin venyvyys oli huomattavasti parantunut. Tiesin, että nokkia ajoittamalla ja puristusta nostamalla saisi myös keskialueelle lisää leikkiä ja laulua.


Talvella sit moottori palasiksi, uutta kikkaretta sisään ja kaikki perushommat muutenkin tarkastaen ja tarvittavat osat uusiksi.

FB_IMG_1577132803306.jpg

Sattumalta tuolloin opiskelin, silloisen työnantajan tahdosta, pyörivien osien tasapainotusta. Harjoitustyönä sain tehdä kampiakselin ja vauhtipyörän tasapainotuksen. Tasapainotuksen tein dynaamisena kampiakselille, staattisena vauhtipyörälle ja niille vielä yhdessä parina. Meni ehkä vähän hifistelyksi, mutta eipä ole tarvinnut kampiakselin laakereihin koskea sen jälkeen.

FB_IMG_1577132697623.jpg

Kone nippuun ja penkkiin säädettäväksi. Nyt homma alkoikin näyttää jo siltä että tällä viitsii ajellakin:

FB_IMG_1577117570708.jpg
 
Mainitsit jossakin viestissä aiemmin, että parantelit vakio penkkiä paremmin radalle sopivaksi. Mitä oikein teit sille?

Terveisin nimimerkki: Ostin toisen penkin, muttei hajuakaan mitä sille voisi tehdä :-)

Yleisön pyynnöstä pompataan hetkeksi pois kronologisesta järjestyksestä.

Jossain kohtaa mietin, että voisihan tuota penkkiä yrittää muuttaa paremmaksi rata-ajoon. Halusin kuitenkin säilyttää nämä mahtavat tourinki-ominaisuudet, joten laitoin uuden penkin ostoslistalle. Löysinkin käytetyn melkein uuden veroisen penkin, joten vanha penkki pääsi silvottavaksi.

Revin vanhasta penkistä kaikki pehmusteet pois ja kävin hakemassa muistaakseni etrasta 3mm solukumia. Penkin runkoon aloin liimailemaan paloista pikkuhiljaa sopivaa muotoa.

FB_IMG_1577132756598.jpg


Muutaman illan liimanhaistelun ja sovitusjumppauksen jälkeen päätin että muoto on hyvä. Sen jälkeen pari kokonaista kerrosta pintaa päälle. Hyvin toi on kestänyt, muutaman kerran olen repinyt kuluneen päälimmäisen kerroksen pois ja liimannut uuden tilalle.

FB_IMG_1577132763974.jpg
 
^
Jotain surinaa Lakkivaarin ranchiltä on tyynellä kelillä kuulunut.
 
^
Jotain surinaa Lakkivaarin ranchiltä on tyynellä kelillä kuulunut.

Eihän tässä ole päästy kuin vuoteen 2015, tänään syödään kinkkua ja juodaan limpparia. Huomenna jatkuu jouluevankeliumi. Tavoite olisi tavoittaa nykypäivä jossain kohtaa. Muisti tosin pätkii, mutta yritän pysyä aikajanalla ja kertoilla tarinoita 😉
 
2016 kesällä alkoi ajokin maistumaan ja moottori toimi huomattavasti paremmin kuin vanha. Olin jo aiemmin ostanut yhden rikkinäisen moottorin varaosiksi, mutta yllättäen ihan kotinurkilta tupsahti myyntiin toinen rikkinäinen kone. Singahdin viivana paikalle ja totesin että 1+1=2, eli kahdesta rikkinäisestä saisi tehtyä yhden ehjän kohtuullisin kustannuksin. Myyjälle rahat kouraan ja tallille värkkämään.

Koneessa oli kansivika, minkä sai kohtuullisen helposti ja pienellä rahalla korjattua, joten rakentelin sen samoilla spekseillä kuin mopossa kiinni olevan, eli kesken kesän ilmaantuvan moottoriongelman pystyisi korjamaan vaihtamalla moottorin. Toisin kuitenkin kävi. Jostain syystä kesken penkityksen alkoi moottorista kuulua kolinaa. Asiaa tutkiessa öljyn seasta paljastui metallilastua, joten ei siinä muu auttanut kuin painaa leuka rintaan ja suunnata tallille moottorin purkuun :kääk:

Toisaalta hyvä puoli oli, että vika saatiin penkissä kaivettua esiin. Syyksi paljastui kiinnileikannut kiertokangen alapään laakeri, jonka rikkoutumisen syy ei minulle koskaan selvinnyt. Joko laakeri oli valmiiksi viallinen, siinä oli väärä kokomerkintä, tai sen asennuksessa oli mennyt jotain pieleen. Mahdollista on myös joku koneessa ollut epäpuhtaus, mikä oli päätynyt laakeripinnalle. Kone oli seissyt rikkinäisenä vuosia ennen minulle tuloa, joten on mahdollista että esimerkiksi öljykanavaan on jämähtänyt joku lika mikä on penkityksessä sitten lähtenyt liikkeelle.

IMG-20191225-WA0000.jpg

Eipä siinä auttanut kuin katsella peilistä syyllistä, putsata osat mahdollisimman huolellisesti ja kasata kone uudella kampiakselilla ja kiertokangella. Päätin myös ajaa varakoneella koko seuraavan kesän, mikäli se sen kestäisi, että sen toimivuudesta tulisi täysi varmuus. Seuraavaksi kesäksi vaihdoin toisen moottorin takasin ja sillä on menty siitä lähtien.

Tänä talvena ostin sitten kolmannen rikkinäisen moottorin varaosiksi, ettei kävisi aika pitkäksi. Tarkoitus olisi nostaa vähän moottorien viritysastetta ensi kesäksi, ettei ihan kaikki tyypit pyyhi Kymiringin pääsuoralla ohi :D Tähän projektiin palataan myöhemmin.
 
Tuon moottorijumpan jälkeen en ole juurikaan tehnyt moottoreihin muutoksia. Viime vuosina olen keskittynyt pääasiassa imupuolen optimointiin, huollon ja käytön helpottamiseen sekä pyörän keventämiseen.

Imupuolihan tässä vanhemmassa R6R:ssä on erilainen kuin uudessa. 2008 vuonna tulleeseen RJ15 malliin tuli myös säätyvät imutorvet. Muutenhan pyörissä ei kovin isoja eroja ole. Uusi malli tuottaa kuitenkin vakiona paremmin voimaa, joten vanhemman imupuolessa on pakko olla parannettavaa.

Olin jo ostanut pyörään sebimoton ram-air torven, poistanut kanavassa olevan ilmanohjaimen sekä vaihtanut imutorvet yamahan kit-mallisiin. Seuraavaksi hommasin MVR:n ilmansuodattimen ja rakentelin uuden ilmanohjaimen ram-air kanavaan. Ideana oli saada ilma kulkemaan vapaammin ilman turhia kynnyksiä ja vastusta airboxiin.

FB_IMG_1577122341438.jpg

Leikkelin ja taivuttelin muovista sopivan ohjaimen ilmakavaan ja kiinnitin sen niittimuttereilla ja ruuveilla vanhan ilmanohjaimen pohjalevyyn.

FB_IMG_1577122358492.jpg

IMG-20191224-WA0000.jpg

Penkityksessä muutos osoitti toimivuutensa, pienistä osasista se homma vaan muodostuu. Nyt päästiin jo noin 115hp takapyörätehoihin keskialueen kuitenkaan kärsimättä.
 
Alkaa olemaan aika respectful tehot 600cc:ksi.

Kivaa luettavaa vaikkakin ymmärrän kunnolla vain about 60% :respect:
 
On se helppoo kun osaa. Mukava lukea koostetta tällaisesta ever ongoing- projektista joka on samaan aikaan myös kovassa käytössä. Tähän ei moni pysty.
Tuolla olis motoGP puolella tarvetta saada Yamahaan vähän lisää laulua, ehtisitkö Tumppi käydä vähän fiksaa?
 
Pakoputkesta tuli poistettua kaikki katit, etummaiset leikkaamalla kammiot auki, tyhjentämällä ja hitsaamalla kammiot takaisin kiinni. Takakatin korvasi ebaystä ostettu väliputki ja äänenvaimentimessa olevan perhosventtiilin porasin irti ja poistin myös venttiilin akselin ja käyttömekanismin. Perhosventtiilin ohjausservon, toisioilmasyötön ja lambda-anturin nakkasin metsään.

Myös takapenkin avausmekanismi, ketjukoppa ja toinen flekti tuli poistettua. Lisäksi laitoin kaikki jarruletkut uusiksi, uuden litiumakun, silikoniletkut, pleksin, 520 ketjut ja rattaat, speedohealerin, kaatumatapit ja vaihdenäytön. Toiset vanteetkin tuli hommattua. Painoa lähti pyörästä 9,5kg ja rahaa paloi noin 2500€. Tähän muuten loppui kustannusten laskeminen, joka on ehkä ihan hyväkin asia :D

Onko keventämisestä jäänyt ruutuvihkon syrjään lisää? Siis grammojen ja myös ei niin tyypillisten kohteiden kera? Painon pudottamisesta voisi kirjoittaa... ei pelkästään laulua, vaan kokonaisen albumin. Ja herrasmies ei riisu itseään, vaan kumppanin aina ensin.

Edit: Sen verran referenssiä, et omaa pyörää (är ykkönen) ei tarvitse keventää enää kuin tekemisen ilon vuoksi, joka usein on tärkein syy polttaa tonni sinne, toinen tänne ja loputtomasti tunteja. Tyhjällä tankilla maaliviivaa ei saa kisoissa enää ylittää, muutoin olla 1,5kg alle 170kg minimin.
 
Back
Ylös