Yamaha YZF-R1 2002 (5PW) turbo

Yamaha R15PWT

New member
Vuonna 2010 ostin toiseksi moottoripyöräkseni vuoden 2002 Yamaha YZf-R1:n. Ensimmäinen pyörä oli vuoden 1986 Yamaha FZ750, joten uudella pyörällä päästi kehityksessä mukavasti eteenpäin. Uuden pyörän hankinnan kriteereinä oli tietysti modernimpi ulkonäkö ja ruiskutusmoottori. Yamahan ensimmäinen ruiskumalli valikoitui ostokohteeksi, koska sen myyntipaikka oli riittävän lähellä ja muutkin kriteerit täyttyivät ainakin jollakin asteella.

Ostohetkellä pyörä oli täysin vakiokuntoinen ja sillä oli ajettu 30tkm. Pyörä oli uudekseltaan kaaduttu, mutta korjattu heti uusilla Yamahaosilla ja runko mitattu. Valitettavasti ostopäivältä ei löytynyt yhtään kuvaa.

Kesä 2010 uudella väliputkellä ja lyhennetyllä akrapovicilla.



Heti ensimmäisenä talvena 2011 alkoi pyörän "rakentelu" parempaan suuntaan. Hankin pyörään hyperpron:n ohjausiskunvaimentimen, Lucasin korkeus ja kulma säädettävät cliponit sekä lyhyet kahvat molempiin sarviin. Samalla moottoripuolta päivitettiin Yoshimuran kokoputkistolla, powercommander 3:lla ja k&n:n suodattimella. Käytin pyörän säädettävänä Oulussa Bikefoxilla ja mittaustulokseksi saatiin heidän penkissään 152hp/112nm takarenkaalta. Näillä ajeltiin seuraava kesä.

Kesällä 2011 ei pyörään tullut isompia muutoksia. Loppusyksystä tilasin pyörään pikakaasusarjan ja speedohealerin korjaamaan hurjia näyttävää nopeusmittaria.

Kevät 2011
 
Viimeksi muokattu:
Seuraava talvena vuonna 2012 pyörä koki värimuutoksen. Harmaan puhuva vakioväritys ei hivellyt omia silmiä, joten oli keksittävä jotain muuta. Värivaihtoehto löytyi varsin nopeasti. Valko-musta yhdistelmä miellytti omaa silmää paremmin. Samalla oli tarkoitus poistaa vanteista maalit ja hioa vanteen huulet kiiltäviksi. Vanteen keskiöihin etsin automaalaamon värikartasta kultaisen suuntaista sävyä.












Vanteiden kiillotus oli näin vajaa kymmenen vuotta myöhemmin ajatellen ehdottomasti typerin päätös, mitä olen pyörähommissa tehnyt. Työmäärä on käsin hiottaessa aivan järkyttävä ja kiiltävä pitäminen käytännössä mahdotonta.:right:

Vuonna 2012 tai 2013 pyörä kävi Yamaha-Centerissä ventiilinsäätöhuollossa 40tkm kohdalla. Tässä kohtaa oli vielä tarkoitus, että pyörä säilyttäisi paremmin jälleenmyyntiarvonsa jos huoltokirjassa on virallisia merkintöjä.
 
Näiden muutosten jälkeen meni useita vuosia ettei pyörään tullut muutoksia. Parhaana kesänä ajokilometrejä kertyi 10tkm. Säännölliset huoltotoimenpiteiden lisäksi olen joutunut vaihtamaan kaksi staattoria, kytkinlevyt, ohjauslaakerin ja muutamia akkuja. Kytkinlevyjen vaihdon yhteydessä, onnistuin asentamaan alimman kytkin levyn päälle tulevan vaijerisokan väärin ja heti remontin jälkeen se pääsi irtomaan. Kytkin napsutti pyöriessään vaijerin muutaman millin pätkiksi, jotka löytyivät öljypohjasta. Onneksi mikään paikka ei vaurioitunut ja ongelma korjautui uudella sokalla.

Ohjauslaakerin vaihtoa vuodelta 2014.





Onko kukaan perehtynyt siihen, että pystyykö tuon alimman kytkinlevyn pakettisysteemin poistamaan tai korvaamaan jotenkin toimivalla tavalla?

Vuonna 2015 pyörä seisoi kesän ajamatta, koska toisen pyörän kuljettaminen vei ajan. 2016-2018 pyörään ei kertynyt kuin muutama tuhat kilometri ja matkamittari pysähtyi syksyllä kohtaan 63tkm.

Syksyllä 2018 aloin perehtyä uudelleen yamahaan. Minulla oli jo pitkään ollut haaveena yamahan ahtaminen, joten päätin nyt alkaa toteuttaa tätä projektia. Tähän vaikutti myös se, että toinen työnalla ollut turboprojekti tyssäsi seinään eikä motivaatiota sen jatkamiseen enää ollut.
 
Viimeksi muokattu:
Ahtoprojekti lähti liikkeele pakosarjan valmistuksella. Olin tehnyt aikaisemmin yhden turbopakosarjan, joten tiesin etukäteen miten sitä ei kannata alkaa valmistaa. Aloitin sovittelemalla pakosarjan lähtöholkit kanteen ja tekemällä niihin laipat. Samalla aloin valmistamaan kollektoria ja turbon laippaa. Materiaali on 42mm vesiputkea.















Turbo minulla oli valmiiksi hyllyssä. Ostin sen joskus valmiiksi toista projektia varten, mutta se jäi käyttämättä. Ahtimen malli Mitsubishi TD04-16T. Edellinen turbon omistaja oli kiillottanut osan ja poistanut alkuperäisen hukkaporttin käytöstä.
 
Seuraavassa oli vuorossa turbon paikan suunnittelu. Minulla oli lähtökohtaisena ajatuksena, että jäähdytimen paikka pidetään suurin piirtein vakiona, joten turbo sijoittuisi väkisin melko alas. Youtubesta olin vakoillut muiden sovelluksia, joten hommasin jo valmiiksi ratasvetoisen polttoaineen siirtopumpun. Niitä oli käytetty onnistuneesti myös turbon öljynpaluun puolella. Turbon keskilinja tuli siis öljynpinnantasolle ja jopa sen alle. Tästä johtuen jouduin lisäämään pumpun siirtämään öljyn takaisi koneeseen.

Paikan hakeminen alkoi näin.





Sitten pienillä hefteillä harjateräksen pätkillä turbo roikkumaan kohdalleen. Samalla kiinnitin laipat toisiinsa yhdellä harjateräksellä, ettei vääntyily olisi niin mahdotonta.





Sen jälkeen aihio irti ja ihmettelemään jatkoa. Pulttasin sarjatekeleen kiinni metallipalkkiin, että sain puristettua irtoholkit oikeaan asentoon ja olettaen, että pulttaus rauhoittaisi myös vääntyilyä. Samalla palkki toimi hyvänä kiinnityspisteenä hitsailujen ajan.





Tämän jälkeen alkoi putkikäyrien sovittelu paikalleen pätkä kerrallaan.



Ensimmäinen sovitus paikalleen.



Seuraavaksi ulkoinen hukkaportti löysi paikkansa. Malli on turbosmart 38mm (kopio).



Kokonaisuutena pakosarjan tekeminen onnistui eikä sitä liiemmin tarvitse vängätä paikalleen. Muutaman mutterin paikalleen laittaminen tarvitsee erikoismuokattuja lista-avaimia, hyviä hermoja ja akrobatiaa. Onneksi pakosarjaa ei jatkuvasti pulttailla irti ja takaisin.
 
Onko kukaan perehtynyt siihen, että pystyykö tuon alimman kytkinlevyn pakettisysteemin poistamaan tai korvaamaan jotenkin toimivalla tavalla?

Sitä lankasokkaa ei ainakaan kannata sinne laittaa ja koko sen hässäkän voi muutenkin korvata normaalilla massalevyllä.

Varmaan tuossa on ollut idea jostain pehmeämmästä kytkintuntumasta, mutta itse en ole huomannut mitään eroa vaikka sen langan jättää pois tai heittää ne prikat sieltä metsään.

Hieno projekti kaikenkaikkiaan! Meinasitko laskea puristuksia vai vetää matalapainepuolella?
 
Sitä lankasokkaa ei ainakaan kannata sinne laittaa ja koko sen hässäkän voi muutenkin korvata normaalilla massalevyllä.

Varmaan tuossa on ollut idea jostain pehmeämmästä kytkintuntumasta, mutta itse en ole huomannut mitään eroa vaikka sen langan jättää pois tai heittää ne prikat sieltä metsään.

Kiitoksia vastauksesta. Seuraavan kytkinremontin yhteydessä pitää sitten miettiä jos tuon jättäisi pois välistä. Aina siinä on pieni riski, että se irtoaa ja saa taas kerätä pätkiä öljypohjasta.

Tässäpä vielä kuva silloisesta vauriosta. Kuvien päiväyksen perusteella tämä tapahtui vuonna 2013.





Hieno projekti kaikenkaikkiaan! Meinasitko laskea puristuksia vai vetää matalapainepuolella?

Kiitoksia. Tarkoituksena oli tässä vaiheessa käyttää vakiokuntoista perusmoottoria pienillä paineilla. Suunnitelmana oli rakentaa ja testata pyörän toimivuus ennen suurempia konetta koskevia muutoksia.
 
Pakosarjan valmistuttua aloitin öljypuolen suunnittelun. Tilasin ebayn kautta tuollaisen polttoaineen siirtopumpun, jota oli Internetistä löydettyjen tietojen perusteella käytetty onnistuneesti öljynsiirrossa. Siirtokyky taisi papereiden mukaan olla luokkaa 14 litraa minuutissa. En halunnut tehdä reikiä koneeseen, joten hankin ebayn kautta alumiinisen öljyntäyttökorkin ja tein siihen letkulähdön. Öljy palaa koneeseen takaisin öljyntäyttökorkista.

Ainakin tämän mallinen halpisöljypumppu kannattaa käyttää auki ennen käyttöön ottamista. Tässä pumpussa oli sisällä pientä pronssikoneistushilua. Samalla kannattaa tiivistää nipan kierteet ja tuo rattaiden päälle tuleva laippa. Ne eivät ole tiiviitä uutena :D





Turbolle lähtevän öljyn painepainepuolen suunnittelu alkoi samalla paluulinjaston kanssa. Muutaman hetken suunnittelun jälkeen, järkevin ja helpoin paikka varastaa öljylähtö, oli kampiakselin runkolinjan päästä. Runkolinjan päässä oli oudon näköinen tulppa, joka tutkittaessa tuntui liikkuvan. Alkuun yritin pyöritellä sitä kuusiokolo avaimella, mutta tulppa lähti painumaan syvemmälle. Puhelinsoitto kaverille pelasti tilanteen, vinkki tulpan poistamiseen löytyi. Porasin tulppaan 4mm reiän ja pyöritin siihen puuruuviin. Tulppa lähti irti helposti.





Toinen kaveri koneisti tulpan paikalle samanlaisella o-rengas kiinnityksellä välikappaleen, jossa oli banjolähtöä varten tehty m10 kierre. Öljynkierto turbolle alkoi olla valmis.





 
Painekotelon teko alkoi tarkkojen cad-mittapiirustusten tekemisellä.



Jostain olin lukenut, että painekotelon pitää olla tilavuudeltaan mahdollisimman iso tai ainakin kaksi kertaa niin iso kuin koneen iskuntilavuus. Tällä idealla lähdin valmistamaan koteloa. Ilmeisesti hyötyä saataisiin lisää pyöreistä tai jouhevista muodoista. Samalla pitäisi varoa, että ilma ei tulisi turbolta pistemäisesti yhden kanavan kohdalle. Olin nähnyt ja lukenut, että ammattilaiset tekevät kotelon sisään "imusuppilot", joten otin sellaisenkin asian huomioon.

Kaikkia näitä ajatuksia vaalien, vanhasta linja-auton sivuluukusta muodostui tilanahtauden ja välineet huomion ottaen melko toimivan näköinen ja istuva painekotelo. Paranneltavaa varmasti olisi paljon, mutta tälläisessa autotalliräpellyksessä painekotelo on tuskin suurin kompastuskivi. :jpstyle:





Haastena painekotelon rakentamisessa oli tietysti se, että alumiinin hitsausvälineitä ei omasta tallista löytynyt. Painekotelo matkusti tämän takia satoja kilometrejä mukanani testailujen ja hitsaislujen välillä.



Imuilman lämpötila-anturi tuli suoraan ahtoputken kohdalle. Imuilman lämpötila-anturi on mallia tarvike. Tein koteloon valmiiksi riittävän monta lähtöä, ettei koteloon tarvitsisi porailla uusia reikiä.



 
Liittyi Apr 2020: lisäisin, että saatanallisella ryminällä.

noh no hattu pois päästä nyton kyseesä Tekijämiäs-:respect:
gaprollaki vai mikä se sun esikuvas olikaa leuka loksahtasi sihe malii et vaatis lääketieteellisii toimenpiteitä-
vähä toista ku hevosenpualikkaitte hiaromine maamoottorista- tee sinäki se ainoo oikee ratkasu heitä se pöhelikköö ja hommaa oikia pärrä itelles tai ainaki laita turbo-
 
Moottoripyörän ahtaminen on yksi hienoimmista asioista, joita ihminen voi tehdä :thumbup: Vaikka kaikki hommat ei menis heti putkeen, niin palkitsevaa puuhaa viimeistään siinä vaiheessa kun pääsee ajamaan.

Mitenkäs tässä vehkeessä on tarkoitus hoitaa moottorinohjaus? Imuilman lämpöanturin vaihtamisesta päätellen olisi tulossa joku standalone-ecu?
 
noh no hattu pois päästä nyton kyseesä Tekijämiäs-:respect:
gaprollaki vai mikä se sun esikuvas olikaa leuka loksahtasi sihe malii et vaatis lääketieteellisii toimenpiteitä-
vähä toista ku hevosenpualikkaitte hiaromine maamoottorista- tee sinäki se ainoo oikee ratkasu heitä se pöhelikköö ja hommaa oikia pärrä itelles tai ainaki laita turbo-

Niinpä. Missä olit kun aloitin?
 
Tässäpä vielä kuva silloisesta vauriosta. Kuvien päiväyksen perusteella tämä tapahtui vuonna 2013.

Tuuri on käynyt tuossa, itsellä toi lanka silpoi massalevystä paloja irti. Ne kerääntyivät öljyn imusihtiin ja sit olikin öljynpaineet kateissa ja kattila entinen.
 
Kiitoksia. Tarkoituksena oli tässä vaiheessa käyttää vakiokuntoista perusmoottoria pienillä paineilla. Suunnitelmana oli rakentaa ja testata pyörän toimivuus ennen suurempia konetta koskevia muutoksia.

Tohon koneeseen ei ihan hirveästi pysty tekemään muutoksia, kun erillistä sylinteriryhmää ei ole. Toki paksumman kansipahvin saa varmaan ainakin teetettyä, matalapuristeiten takomäntien kanssa saattaa olla vaikeampaa tai ainakin hinnakkaampaa.

Toisaalta kyllä toi varmaankin kestää ahtoa joku 0,5-0,6bar vakionakin, eli about 200 hepan tehot. Kytkin varmaan alkaa myös antautumaan sen jälkeen.
 
Moottoripyörän ahtaminen on yksi hienoimmista asioista, joita ihminen voi tehdä :thumbup: Vaikka kaikki hommat ei menis heti putkeen, niin palkitsevaa puuhaa viimeistään siinä vaiheessa kun pääsee ajamaan.

Mitenkäs tässä vehkeessä on tarkoitus hoitaa moottorinohjaus? Imuilman lämpöanturin vaihtamisesta päätellen olisi tulossa joku standalone-ecu?

Juu. Minulta jäi ylimääräiseksi tuosta tyssänneestä projektista Atecuv3 moottorinohjaus. Sellainen tähän oli tulossa.
 
Tohon koneeseen ei ihan hirveästi pysty tekemään muutoksia, kun erillistä sylinteriryhmää ei ole. Toki paksumman kansipahvin saa varmaan ainakin teetettyä, matalapuristeiten takomäntien kanssa saattaa olla vaikeampaa tai ainakin hinnakkaampaa.

Toisaalta kyllä toi varmaankin kestää ahtoa joku 0,5-0,6bar vakionakin, eli about 200 hepan tehot. Kytkin varmaan alkaa myös antautumaan sen jälkeen.

Tämäkin asia ratkeaa kunhan pääsen tarinassasi siihen asti :D Tähän astinen projektikerronta laahaa vielä vuodessa 2018.

Mutta joo, löytyi siihen käypäiset osat aikanaan.
 
Ahtaminen on kyllä kouluttava harrastus.
Sit vähän yli sadan tehdyn sarjan jälkeen kummasti helpottaa 🤣
 
Back
Ylös