Miksi H-D tai miksi ei?

HD on hiukan kuin evoluution tulos.

Kaikkea minunkin on pitänyt kokeilla.

Hayabusa piti ostaa kun oli kuulemma nopein sarjavalmisteinen, kiva peli Saksassa sen noin 10 sekunnin ajan, Suomessa tuntui kuin omistaisi Ferrarin joka rekisteröity mopoautoksi.

Sitten piti saada se maailman ripein 0 - 100 km/h, mutta olihan se italiaano muuten aika susi, epämiellyttävä kaupungissa ja matkalla, ryki ja nylkytti, polvet kyykymmässä kuin ripaskatanssijalla.

Joku sanoi että markkinoiden hauskin laite on Street Triple, niin ehkä jossain teollisuusalueella iltojen pimentyessä. Maantielle sillä ei ollut mitään asiaa ku päälle 80:n koettaa etsiä kahta kolmea vaihdetta vielä, todetakseni että se kutonen on jo pesässä ja kierrokset huutaa ku pieni sika.

Tuttu kotikylästä oli Suomen eka joka sai alleen MT-10, minä taisin puolestani olla eka joka korttinsa moisella menetti, pirunsarvet kasvoi päähän aina kun sen käynnisti. Alkukesästä ku pikkujouluihin kulkee julkisilla, se syö miestä.

Matkabemarikin mun piti saada, bokseri tietenkin. Kuumilla kesäkeleilläkin heimoveljet hehkutti milloin minkäkin toppavaatemerkin ylivertaisuutta, eikä ollut puhettakaan etteikö ryhmäpaine pakottanut itseänikin rukkaleiriin...kylläpä oli hyvä hengittää.

HD lienee ainoa laite, jolla ajamisesta nauttii maaseudun pienillä mutkateillä, vaikka ajaakin nopeusrajoituksien mukaan, no ehkä just se +10-15%.

Samalla se lienee yksi niitä ainoita, joilla voi oikeasti kruisailla isolla vaihteella tuhannen kierroksen hujakoilla, ilman että amalgaamit putoaa paikoiltaan. Ei ryi eikä rytky, kuten joku duke jo kolmessa tonnissa (on muuten maailman paskin moottori käyttäytymisensä puolesta).

HD:n tehoputkissakin tehoa sen verran, että pikkulapset alkaa itkeä, linnut putoilee puista ja naapurit laittaa heippalappuja postiluukusta.

Terapeuttista papatusta kuunnellut jo tänä kesänä useamman kilometrin verran kuin vuosikausiin ja minusta tuntuu että näin jatkankin.

Eikä kukaan ristiinnaulitse kun ajelen näillä keleillä avopotta päässä, teepaita hulmuten, näinhän ne maailmallakin suuri enemmistö tekee.
Kannattas laittaa vaimentimet niihin hd tehoputkiin. Muutaman kerran luullu liikennevaloissa että koneesta vähintään kiertokanki tai kampiakseli poikki ,mutta ei hd lipunut taakse :grin::grin:
 
HD lienee ainoa laite, jolla ajamisesta nauttii maaseudun pienillä mutkateillä, vaikka ajaakin nopeusrajoituksien mukaan, no ehkä just se +10-15%.

En ihan tota noin suoraan allekirjoittaisi. Kyllä vaari-vainaan Nuffield 61' oli myös nasta peli maaseututeillä. Ylinopeuskin ellei jopa mahdotonta niin vähintään aika työn takana.

Nykyisin on enää tuo Wingi 1500 ja sillä taas tukka harmaantuu nopeasti kun alkaa urheileen.
 
Ultra Cvo kaikilla sörsseleillä alla. 35 kesää kun tahkoaa japsirivinelosilla, niin alkoi tuntumaan, että joku muutos juttuun on saatava. Joko lopettaa koko harrastus tai sellainen peli, jossa on haastetta. Harley on tehty miehille, ei kakaroille tai hintelille nysvääjille. Ultra Electra on yli 400kg. Siihen kyytiläinen ja kamat, niin ollaan yli 600kg:n lukemissa.

Teholukemat on melko yhdentekeviä, varsinkin kun leipä on kiinni kortista.

Kieltämättä ihmetyttää amerikanpojan tekniset ratkaisut. Öljynjäähdytin suoraan eturenkaan tulilinjalla, sen vaihtaessani, ihmettelin teräslevyä, johon se on kiinnitetty. Levy painaa varmaan puolikiloa, jne. Matkamallin light versiot löytyvät muilta merkeiltä.

4tkm olen nyt elämäni ensimmäisellä Hd:lla ajanut ja laite alkaa pikkuhiljaa tulla tutuksi. Ei valittamista, tai no takaiskarit voisi päivittää paremmiksi...

Parhaimman näköiset muijat näyttää viihtyvän noissa Hd seurueissa. Kaivarissa huomattu, ja nyt puhutaan "aikuisista naisista".
 
Monta kertaa olen Hdtä huvikseen katsellut, mutta ulkonäkö, suorituskyky ja hinta ei allekirjoittanutta miellytä.

Kuulun varmaankin siihen porukkaan joka viehättyy enemmän niistä uuden sukupolven HD malleista, sitten joskus kun niitä futuristisempia sitten tulee, jos tulee.
 
Monta kertaa olen Hdtä huvikseen katsellut, mutta ulkonäkö, suorituskyky ja hinta ei allekirjoittanutta miellytä.

Kuulun varmaankin siihen porukkaan joka viehättyy enemmän niistä uuden sukupolven HD malleista, sitten joskus kun niitä futuristisempia sitten tulee, jos tulee.
Mä ymmärrän sua tuomas...sä olet selvästi kaveri joka selittää itselleen, ettei ulkonäkö ja suorituskyky miellytä...mutta auta armias kun rahaa yhtäkkiä riittää muuhunkin kun asuntolainaan, alkaa ulkonäkö ja suorituskykykin miellyttämään.
 
Aikoinaan ostin Harrikan,koska mielestäni ne olivat hienoimpia ja maineikkaimpia.
Uusin tekniikka,kilpapyörämäiset ajo-ominaisuudet ja teho eivät oikeastaan koskaan ole olleet tärkeitä. Se oli mukavasti tuolloin vielä melko harvinainen merkki Suomessa.

Ja kyllä se Easy Rider iski murrosikäiseen poikaan "kuin miljoona volttia".
 
Tuohon aiempaan lisätäkseni, onhan se tekniikkakin aika omansalaista ja tuo oman lisänsä siihen karuuteen. Aiemmin mainitsemaani Sportsteriin tutustuin aluksi siksi että se oli tärissyt yhden nurkan siitä lootan takana olevasta kiinnityslaipasta murti. Ensikosketukseni ameriikanmopoihin tuli Kempin kolvi kädessä.
Siinä sivussa tuli ihasteltua tuotosta. Se koneen paino oli ihan omaa sarjaansa. Saman kokoluokan V-kakkosia olen kanniskellut yksinäni, Ducatin 900:n koppaa vielä maasta syliin. Tuo patti, turha yrittää. Neljä venttiiliä, työntötankoa ja yhtä monta nokka-akselia oli mielestäni vähän hauskaa, toki tilankäytöllisesti tavallaan järkevää. Öljypumppu oli niin erillään että epäilen sen unohtuneen kokonaan suunnittelupöydällä ja lisätyn vasta tuotantolinjalla.
Oli siinä jotain muitakin mitä poikain kanssa hihiteltiin.
Nämäkin muistettuani, voisin edelleen huolia sen mopon.
 
Mä ymmärrän sua tuomas...sä olet selvästi kaveri joka selittää itselleen, ettei ulkonäkö ja suorituskyky miellytä...mutta auta armias kun rahaa yhtäkkiä riittää muuhunkin kun asuntolainaan, alkaa ulkonäkö ja suorituskykykin miellyttämään.

Täytynee siis odotella sitä lottovoittoa tai muuta äkillistä ja yllättävää tulonlähdettä, jos se kerran on rahan yhtäkkisestä riittämisestä kiinni.
 
HD on hiukan kuin evoluution tulos.

Kaikkea minunkin on pitänyt kokeilla.

Hayabusa piti ostaa kun oli kuulemma nopein sarjavalmisteinen, kiva peli Saksassa sen noin 10 sekunnin ajan, Suomessa tuntui kuin omistaisi Ferrarin joka rekisteröity mopoautoksi.

Sitten piti saada se maailman ripein 0 - 100 km/h, mutta olihan se italiaano muuten aika susi, epämiellyttävä kaupungissa ja matkalla, ryki ja nylkytti, polvet kyykymmässä kuin ripaskatanssijalla.

Joku sanoi että markkinoiden hauskin laite on Street Triple, niin ehkä jossain teollisuusalueella iltojen pimentyessä. Maantielle sillä ei ollut mitään asiaa ku päälle 80:n koettaa etsiä kahta kolmea vaihdetta vielä, todetakseni että se kutonen on jo pesässä ja kierrokset huutaa ku pieni sika.

Tuttu kotikylästä oli Suomen eka joka sai alleen MT-10, minä taisin puolestani olla eka joka korttinsa moisella menetti, pirunsarvet kasvoi päähän aina kun sen käynnisti. Alkukesästä ku pikkujouluihin kulkee julkisilla, se syö miestä.

Matkabemarikin mun piti saada, bokseri tietenkin. Kuumilla kesäkeleilläkin heimoveljet hehkutti milloin minkäkin toppavaatemerkin ylivertaisuutta, eikä ollut puhettakaan etteikö ryhmäpaine pakottanut itseänikin rukkaleiriin...kylläpä oli hyvä hengittää.

HD lienee ainoa laite, jolla ajamisesta nauttii maaseudun pienillä mutkateillä, vaikka ajaakin nopeusrajoituksien mukaan, no ehkä just se +10-15%.

Samalla se lienee yksi niitä ainoita, joilla voi oikeasti kruisailla isolla vaihteella tuhannen kierroksen hujakoilla, ilman että amalgaamit putoaa paikoiltaan. Ei ryi eikä rytky, kuten joku duke jo kolmessa tonnissa (on muuten maailman paskin moottori käyttäytymisensä puolesta).

HD:n tehoputkissakin tehoa sen verran, että pikkulapset alkaa itkeä, linnut putoilee puista ja naapurit laittaa heippalappuja postiluukusta.

Terapeuttista papatusta kuunnellut jo tänä kesänä useamman kilometrin verran kuin vuosikausiin ja minusta tuntuu että näin jatkankin.

Eikä kukaan ristiinnaulitse kun ajelen näillä keleillä avopotta päässä, teepaita hulmuten, näinhän ne maailmallakin suuri enemmistö tekee.


Tää on kyllä paras ketju aikoihin.👍
 
Kävin muutama kesä sitten koeajamassa FLHX Street Glide, koska (melkein) kaikkea pitää ainakin kerran kokeilla. Kirjasin silloin tuoreeltaan kokemuksia muistiin. Pyörän viimeistely oli amerikkalaisista autoista poiketen huolellisesti tehty, eikä mitään repsottavia tai huonosti istuvia osia ollut, toisin kuin niissä autoissa. Pyörä käynnistyi todella laiskasti pyörittäen voimakkaasti tutisevalle tyhjäkäynnille. Pyörä on raskas, mutta painopiste alhaalla. Painoa on kyllä sen verran, että pitää vähän katsoa mihin ja miten pysäköi, ettei tarvitse työntöapua.

Satula oli leveä ja mukava, kahvat (liian) paksut ja astinlaudat kaukana edessä. Varsinkin vaihdepolkimen etumaista sakaraa pienemmälle vaihtamiseen sai pitkäkin mies jo melkein kurkotella. Hallintalaitteet ja mittaristo olivat omituinen sekoitus vanhaa ja uutta, pienet pyöreät mittarit, joista yhdessä pieni nestekidenäyttö, mutta sitten katteessa keskellä 4,5 tuuman näyttö radiolle ja navigaattorille, vakionopeussäädin löytyy myös.

Sitten liikkeelle, kytkin on todella jäykkä ja on/off-tyyppiä. Liikkeelle lähtöä helpottaa koneen traktorivääntö heti tyhjäkäynniltä. Normaaleilla käyttökierroksilla kone käy melko tasaisesti, mutta tyhjäkäynnillä tutisee voimakkaasti. Hitaassa vauhdissa pyörä pyrkii voimakkaasti haukkaamaan sisäkurviin, maantienopeuksissa ohjaus suhteellisen vakaa ja luonteva.

Runko tuntuu melko tukevalta, mutta jousitus eripariselta. Takapää tuntuu jäykältä ja täristää voimakkaasti pienissäkin epätasaisuuksissa, joustovara olematon. Löysä etujousitus velloo ylös-alas tasaisellakin tiellä, kulku muistuttaa venettä aallokossa. Etuhaarukka on silti tukeva, vain jousitus liian löysä. Suorituskyky tuntuu melko vaatimattomalta, mutta päihittää autot ja riittää kyllä Suomen maanteille. Moottorin vääntö hukkuu painoon ja pitkiin aavikkovälityksiin. Matala, leveä kate aiheuttaa yli 80 vauhdissa voimakasta kypärämelua. Satula on leveä ja mukava, mutta ajoasento edessä olevine astinlautoineen omituinen. Omimmillaan pyörä on suorahkoilla teillä leppoisasti cruisaillessa, mutka-ajo-ominaisuuksia ei oikeastaan ole, olemattoman kallistusvaran ja vellovan etujousituksen takia.

Kiitos, mutta ei kiitos.
 
Omasta puolestani hd:n valintaan voin sanoa, että kyllä siihen eniten vaikutti se fiilis mikä tuolla ajaessa on. Jos järjellä miettisin moottoripyörän hankintaa, niin kyllä se jäisi kokonaan hankkimatta. Ja koskapa moottoripyöräily on omalla kohdallani 100% fiilispohjaista, niin eri merkkejä ja malleja on tullut koluttua useampi, josta jokaisessa on ollut "sitä jotain".

Koska olen melkoinen tuuliviiri, niin seuraavaksi kokeiluun lähtee uusi Indian Scout, kunhan se saapuu maahantuojalle. Nykyinen pyörä on -04 Sportster Custom 1200. Edellinen Spora oli -98 Hugger 883 ja se on huonoin hd millä olen ajanut. Sen jälkeen pidin muutaman pyörän tauon harrikoista, kunnes hommasin nykyisen hd:n. Syy pyörän vaihtoon ei ole Sporan huonous, vaan lähinnä uusien juttujen kokeilu.

Vähän kyllä huolestuttaa kuinka kauan menee, ennen kuin alkaa kaipaamaan hd:n äänimaailmaa..:;):
 
Kun nyt on puhe Harlikoista ja niiden äänimaailmasta...
Pitääkö oikeasti paikkansa että nykyisten Harlikoitten tyhjäkäyntiä huononnetaan tarkoituksella niin että käy silloin tälloin yhdellä? Isot pojat kertoi mutta epäilen vahvasti että on urbaani legenda.
 
Kun nyt on puhe Harlikoista ja niiden äänimaailmasta...
Pitääkö oikeasti paikkansa että nykyisten Harlikoitten tyhjäkäyntiä huononnetaan tarkoituksella niin että käy silloin tälloin yhdellä? Isot pojat kertoi mutta epäilen vahvasti että on urbaani legenda.

On se ollut jo toistakymmentä vuotta, syy vaan on se että säästetään takasylinteriä ylikuumenemiselta. Ohessa lontooksi

https://www.popularmechanics.com/ca.../a11811/harley-davidson-rear-cylinder-cutout/

Eli jos palotila on yli 3 sekuntia tyhjäkäynnillä yli 288 F (noin 142 C) lämpötilassa niin bensa ja sytkä katkaistaan, kunnes palotilan lämpötila putoaa alle 275 F (noin 135 C). Systeemin nimi on RCC.
 
Harrikat on vähän samanlaisia kun Applen tuotteet. Molemmat kalliita ja idän valmistajat spekseissä edellä. Käyttäjäkunnan mielestä nämä Amerikkalaiset tuotteet on parhaita mahdollisia mitä voi olla, vaikka hinta-laatu- suhteessa ja toimivuudessa olisi parannettavaa. Brändin siivillä myydään.
 
HD:n äänimaailma juu, no nyt ei kenenkään pidä tästä hermostua, mutta miksi tuntuu, että Road Kingin kaltaisisssa homosohvissa on niin saatanallinen ääni? Siis repivä, eikä esim sellainen pehmeän voiman ääni, kuin oli kaverini Ducce+Acra yhdistelmässä oli. Tyyli vai mekaaninen juttu?

Sivumennen sanoen olisin nauranut itseni uudestaan uneen, jos se minut ja muutaman tuhat muuta kahdelta yöllä herättäneen manchesteriläisen helvetillisen metelin aiheuttanut elämäntapa olisi päättynyt pitkään renkaan ulinaan ja rysähdykseen. Kaikilla elämillä ei ole väliä.:rant:
 
Minulla oli aikoinaan HD XL 1200 N Nighster, eli Spora, ruiskupeli vm 2008.
Hyvät jytinät kyllä, mutta en tottunut keulakulmaan, en sitten yhtään.
Mutkissa tuntui että en hallitse ko. kikotinta.
Kuitenkin ajoin sillä muutamassa vuodessa 25000 km, Suomi, Ruotsi, Norja -akselilla.

Nyt on Triumph Pönoville America 2007 kaasaripeli.
Tuolla uskallan jopa taittaa mutkiin kunnolla.

Ja sitten, kaverilla on HD Heritage malmikasa, todella mukava pyörä ajaa matkaa, sopivat äänet ja helppo hallittavuus.

Joten, HD -malleja on useita ja kannattaa kokeilla, mikä niistä itseään miellyttää.
 
HD:n äänimaailma juu, no nyt ei kenenkään pidä tästä hermostua, mutta miksi tuntuu, että Road Kingin kaltaisisssa homosohvissa on niin saatanallinen ääni? Siis repivä, eikä esim sellainen pehmeän voiman ääni, kuin oli kaverini Ducce+Acra yhdistelmässä oli. Tyyli vai mekaaninen juttu?

Sivumennen sanoen olisin nauranut itseni uudestaan uneen, jos se minut ja muutaman tuhat muuta kahdelta yöllä herättäneen manchesteriläisen helvetillisen metelin aiheuttanut elämäntapa olisi päättynyt pitkään renkaan ulinaan ja rysähdykseen. Kaikilla elämillä ei ole väliä.:rant:


Luultavasti tuo repivä ääni johtuu siitä kun hommataan ne edulliset putket. Kyllähän niihin pehmeän matalan äänen saa, mutta harvemmin niillä halvimmilla putkilla. Tietty noita rakennellaan sen verran, että äänimaailma voi muuttua monesta muustakin syystä. Itse jouduin omia putkia muokkaamaan kun en tykännyt siitä metallisesta terävästä äänestä.
 
Back
Ylös