Miksi H-D tai miksi ei?

Hd:n ostaminen merkkiliikkeestä on ehdottomasti mainitsemisen arvoinen asia. Koko ostotapahtuma ja pyörän luovutus. Tuollaista palvelualttiutta en ole kohdannut yhdessäkään autokaupassa vuosien aikana. Nappasivat kirkkaasti ykköspaikan.
 
Itse arvostan hienoja vanhoja HD pyöriä jotka pidetään kunnossa, niissä on sitä jotain. Sen sijaan nykyiset HD pyörät.. Bäggerit isoine tuuliohjaimineen, laukkuineen, stereoineen jne...
Mietin monesti kannattaisi niiden mieluummin ajaa autolla. Muovia ja ajovaloja,pleksejä jne on niin perkeleesti.
 
Noihin sun spekseihin voisin sanoa, että monelle hyvän ajettavan määritelmään ei kuulu kyllä epämukava asento, jossa paino on käsillä ja polvikulma sellainen, että ei meinaa saada ruotoa saada suoraksi :D Mutta vastataan nyt silti jotain.
...
Jos saman kääntäisi toisinpäin niin eipä sen matalalta vääntävän kruiserin teko matalalla istuinkorkeudella ja pidemmällä akselivälillä suurimmasta osasta japseja onnistu järkevästi.

..Ja harva rakentaa urheiluautoa siitä perhefarkustaan ;)

Suurin osa japanilaisista moottoripyörävalmistajista tekee jo valmiiksi isokoneisia matalia ja pitkiä pyöriä.
Ja saahan noita "urheilufarkkujakin" melkein kaikilta merkeiltä tehdastekoisena.

katso liitettä 21621
Aika rennolta näyttää asento, kun vaihdetaan kaikki koneen ympäriltä. Tiedä sitten onko koneessakin vaihdettu aivan kaikki... Noh harrikan paras (ja mielestäni ainut hyvä) puoli taitaa olla kuitenkin Buellissa jäljellä: ääni.


Kruiseriksi luokiteltavassa Ducati Diavelissa on kaikki kohdallaan lukuunottamatta liian edessä olevia jalkatappeja ja matalahkoa istuinta. Voisivat amerikkalaiset ottaa oppia vanhalta mantereelta.






Siitä puuttuu taas se mitä harrikassa arvostan - eli groovaava tyhjäkyntirummutus ja mielettömät jylinät ilman ajokieltoon johtavia vauhteja.
 
Hd on kyvykkäälle miehelle oiva peli ........80-luvulla kun taitavasti pysäköi sai samalla alueella viikonkin niin ettei
kahtena aamuna samasta ovesta ulos tullut....... eli säästää myös luontoa........
 
Nämähän on makuasioita ja aina se Harrikka on ollut kiistelyn aihe. Ihmeen paljon kun taitaa olla yleisin pyörämerkki nykyään tai ainakin niitä tulee eniten vastaan.
Mulla on ollut 6 Harrikkaa ja nytkin kaksi. Muita pyöriä on ollut 37 ja vieläkin varmaan 10. Parasta Harrikassa on, että parempia osia kuin alkuperäisiä saa halvemmalla. Minusta missään muussa pyörässä ei ole niin rentouttava tunnelma maantiellä. Vanhemmat voivat olla tunnelmaltaan parempia ja parempiäänisiä, mutta aika paljon saa tehdä, että saa luotettavaksi ja kohtuulliseksi ajaa. Uudet Softailit 2018 alkaen päihittää kyllä ajo-ominaisuuksissa monet muut pyörät ja tekniikka on viimeisen päälle. Äänet ja väännöt ei saaste- ym. syistä ole vakiona sitä mitä odottaisi, mutta palikoilla tilanne muuttuu helposti. Isot matkaharrikat näyttää nyt olevan suosittuja ja on minullakin ollut 2 kpl, mutta niihin oli vaikeampi tykästyä. Joku toinen taas tykkää heti. V-Rodikin mulla oli, mutta ei siihen kiintynyt samalla tavalla. Milwaukee 8 pidän mahtavana moottorina, mutta on ne muutkin olleet hyviä. Aina on puhuttu, että oli se edellinen malli parempi.
Nyt koronakeväänä rakensin molemmat minun H-D:t 128:ksi eli 2100 cc, laitoin Öhlinsit, ym. Toisen käytin jo penkissä ja oli 135 hv/195 Nm renkaalta. Vääntöä 180 Nm renkaalta jo 2200 rpm eli kyllä sillä ”kevyt” H-D FXDR liikkuu.
Toisaalta minusta paras mp:n moottori on uudessa Kawa ZH2:ssa. Siinä häiritsee liian ohuet kahvat ja takaiskari, muuten täydellinen prätkä. H-D:tä vaan tekee mieli enemmän päästä ajamaan. Suunnittelin, että säästän ja laitan ainakin toisen seisomaan, mutten pysty. Nekin on niin erilaisia.

Jos H-D:tä harkitsee pitää testata useampaa ja varsinkin ennen kuin ostaa vaikka olisi uusi pyörä. Vaikka ne on melkein samoista osista niissä on valtavia eroja rungon tukevuudessa, tärinöissä, katteissa tai plekseissä, tärinöissä, ajoasennossa jne. Minäkin olen ajanut sellaisilla, joilla en haluaisi ajaa 10 km enempää. 10 vuoden välein malleissa voi olla isoja eroja. Olen ajanut myös yhdellä aika hyvällä japsikustomilla, taisi olla 1300 cc Yamaha muutama vuosi sitten. Mutta en olisi sitä ostanut.
 
^
Ihan munakkaita hurlikoita. Muuttavat varmasti mustaa savuksi. Keskustelun innoittamana tsekkasin terminaattorissakin nähdyn Fat Boyn speksit:

1337 ccm
49 hp
148 huiput

Kuten Puliukko mulle totes: Aihio
 
Muistelen ajaneeni jonkun vuosimallin Fat Boylla enkä tykännyt kun runko oli niin lötky. Joku toinen vm. Softail taas ei tärissyt ollenkaan kun oli niin tehokkaat tasapainotusakselit. Saisi se vähän täristä. Dynassa on kumityynyt ja moottori tärisee sopivasti. Yksi parhaista on Road King. Tukeva runko eikä sitä painavaa katetta kuten muissa Touring- runkoisissa. Varmasti kantaa 2 päällä ja matkatavarat.
Mulla oli 1994 Evo 1340. Pikku muutoksilla nokka ja vaimentimet siinä oli yli 60 hv renkaalta ja sitten isommilla muutoksilla noin 100 hv. Parempi oli maltillisilla muutoksilla. Ajoin sillä yli 60 tkm ilman isompia ongelmia. Loppuaikoina laitoin S&S 124 koneen ja serkkupoika ajoi sillä muistaakseni 11 s pintaan tai jopa alle varttimailin.
 
Viimeksi muokattu:
Löytyykö Harrikoista hyviä ajettavia?

...

Osaatko joku harrikkatieteilijä osoittaa näihin spekseihin sopivaa mallia?

Parhaiten tuohon kysymykseen vastaa Buell, tai jos pitää olla HD ihan tankinmerkkiä myöten niin sitten Sportstren:n erikoismallit kuten XR1200X. Näille kaikille on yhteistä se että mallin elinkaari jäänyt lyhyeksi. Se ryhmä ketä kiinnostaa HD:t joissa moottoripyörämäiset ajo-ominaisuudet, niin se ryhmä on hyvin pieni, muutamia kymmeniä tai satoja ihmisiä globaalisti.
 
On se ollut jo toistakymmentä vuotta, syy vaan on se että säästetään takasylinteriä ylikuumenemiselta.

Korostetakoon vielä että systeemi ei niinkään ole varjelemassa moottoria. Vaan että lähellä omistaja-kuljettajan kasseja - fjuntturaa sijaitsevan - käyvän takasylinterin lähettämä lämpöenergia rupeaa helteellä useamman ruuhkassa seisotun tyhjäkäyntiminuutin jälkeen tuntunmaan ns. hiostavalta.

14-19HDStreetglide-2.jpg
 
Parhaiten tuohon kysymykseen vastaa Buell, tai jos pitää olla HD ihan tankinmerkkiä myöten niin sitten Sportstren:n erikoismallit kuten XR1200X. Näille kaikille on yhteistä se että mallin elinkaari jäänyt lyhyeksi. Se ryhmä ketä kiinnostaa HD:t joissa moottoripyörämäiset ajo-ominaisuudet, niin se ryhmä on hyvin pieni, muutamia kymmeniä tai satoja ihmisiä globaalisti.

Minusta Buell on liian pieni rungoltaan ja moottorikin on liian pieni eikä siitä saa isoa niinkuin Big Twineistä. Tehoa on kohtuullisesti, mutta kierroksia aika vähän. Sportsterissa on sama ongelma ja ne ovat yläpainoisia. Painavampi Softail tai Dyna on keveämpi ajaa. Sportstereissa on yleensä kyllä tosi hyvä ääni, mutta minusta ne ei ole hyviä ajaa.
En tykkää liian äänekkäistä moottoripyöristä. Kauheinta on liian avaralla putkella Kawan cruiseri tai V-Rod. Ne käy korvaan tosissaan. Omia pyöriä olen yrittänyt saada niin hiljaiseksi kuin mahdollista ja silti antamaan tehoa. Tingin tehosta ennemmin kuin liian kovasta äänestä. Kieltämättä Harrikasta on vaikeaa saada sellaista, että tasakaasulla maantiellä kuuluu jotain miellyttävää, mutta kiihdyttäessä ei karjuisi. Lisäkillereitä olen rakennellut tälläkin viikolla. Ihan vakiolla Harrikalla ei minusta kannata ajaa, jotain sille pitää tehdä.
 
Äänimaailmaan liittyvä "alkuperäinen idea" lienee mahdollisimman suuren ja laajan
pahennuksen herättäminen, ei niinkään "muhevat soundit".


Se kaikista alkuperäisin idea (vuodelta 1909) oli että kun piti tehdä 2-sylinterinen moottori, niin aikakauden tekniikalla se oli helpoin tehdä laittamalla sylinterit kapeaan v-muotoon (HD:n tapauksessa 45 astetta) jolloin polttoaineen syöttö hoitui näppärästi yhdellä sylinterien välissä olevalla kaasuttimella. Kiertokanget laitettiin veitsi-haarukkamaisesti samalle tapille jolloin sylinterit oli samassa linjassa. Ja kun kyseessä 4-tahtinen kone niin perusteet HD-äänelle oli syntyneet. Mutta tuohon maailmanaikaan ei mitenkään poikkeavan oloinen konstruktio. Vuosien myötä vaan kaikki muut rupesi valmistamaan toisenlaisia moottoreita...

Äänenvaimentimista on sanottu että kolmesta asiasta kaksi voi saada samaan pakettiin, muttei koskaan kolmea. Hyvä äänenvaimennus, vähäinen tehonhukka ja pieni koko. Tästä syystä nykysporttien vakioänkkärit on semmoisia massiivisia savustuspönttöjä. Mutta taas hd-ulkonäköön tuommoset istuu erityisen huonosti. Eli vakioänkkärit näissä on oikeesti ahdistavia ja viriänkkärit meluisia.

Maailman sivu kollit on tietysti laittaneet äänekkäitä putkia pyöriinsä, kaikenmerkkisiin pyöriin. Jotkut ilmeisen tosissaan olettaneet saavansa racempaa suorituskykyä, toisille tosiaan tärkeää ollut myös heittää ilmoille signaalia ja katsoa minkälaista reaktiota syntyy.

ZDCF2331.PNG
 
Ja kysymykseen:
Miksi Harrikka kannattaa hankkia? Mikä on se juttu, joka niin moneen harrastajaan siinä vetoaa? Brändi ehkä tai sen mukanaan tuoma tunne? Ajofiilis? Jotkin tekniset ominaisuudet?
Tai toisinpäin, miksi sitä ei kannata hankkia? Onko H-D:ssä jotain sellaista, joka saa sinut välttelemään sen hankkimista?

Miten joku tietty Harrikka eroaa saman kokoluokan vaikkapa japanilaisesta customista? Tai Triumphista?

Joku nimittäjä täytyy olla sille, että joillekin harrastajille Harrikka on SE ainoa oikea moottoripyörä ja jollekin ei. Mikäköhän? Moittia en osaa enkä halua, mieltymyksiähän on kaikilla. Ja vaikka kaikkiin mieltymyksiin ei konkreettista syytä tarvitse olla, niin mielipiteet kiinnostaisi.

HD:lta oli helpointa löytää valmiiksi sellainen mopo, mitä olin silloin etsimässä.
Jos/kun tuo joskus vaihtuu, niin varmaan hd tilalle.
En mä oikein tunne pyöriä, kun on niin pitkään tullut ajeltua samalla.

Kattelin että muutama malli näytti kivalta ja edellisen pikkukustomin kanssa sai näkökulmaa tavoiteltavasta ajoasennosta.
Koeajoin erilaisia ja eri merkkisiä pyöriä mutta minkään hinta tai jokin muu ominaisuus ei iskenyt.
Sitten testasin tota sarvikuonoa avokypärällä raekuurossa ja kaupat tuli.

Kävi kai tuuri, kun ihan hyvä pyörä ollut...
 
Se kaikista alkuperäisin idea (vuodelta 1909) oli että kun piti tehdä 2-sylinterinen moottori, niin aikakauden tekniikalla se oli helpoin tehdä laittamalla sylinterit kapeaan v-muotoon (HD:n tapauksessa 45 astetta) jolloin polttoaineen syöttö hoitui näppärästi yhdellä sylinterien välissä olevalla kaasuttimella. Kiertokanget laitettiin veitsi-haarukkamaisesti samalle tapille jolloin sylinterit oli samassa linjassa. Ja kun kyseessä 4-tahtinen kone niin perusteet HD-äänelle oli syntyneet. Mutta tuohon maailmanaikaan ei mitenkään poikkeavan oloinen konstruktio. Vuosien myötä vaan kaikki muut rupesi valmistamaan toisenlaisia moottoreita...

Äänenvaimentimista on sanottu että kolmesta asiasta kaksi voi saada samaan pakettiin, muttei koskaan kolmea. Hyvä äänenvaimennus, vähäinen tehonhukka ja pieni koko. Tästä syystä nykysporttien vakioänkkärit on semmoisia massiivisia savustuspönttöjä. Mutta taas hd-ulkonäköön tuommoset istuu erityisen huonosti. Eli vakioänkkärit näissä on oikeesti ahdistavia ja viriänkkärit meluisia.

Maailman sivu kollit on tietysti laittaneet äänekkäitä putkia pyöriinsä, kaikenmerkkisiin pyöriin. Jotkut ilmeisen tosissaan olettaneet saavansa racempaa suorituskykyä, toisille tosiaan tärkeää ollut myös heittää ilmoille signaalia ja katsoa minkälaista reaktiota syntyy.

ZDCF2331.PNG

Kampikulman vaikutus leimalliseen "lotkotukseen" on toki oma juttunsa ja selviö.

Sehän on pohja jolle rakennetaan, mutta aina on käynyt sääliksi se, miten "innokkaasti"
on historian saatossa pilattu lopputulema räävittömällä ja räkäisellä soundilla.
Kuten tuolla aiemmin totesin, metelin suuri määrä ei ole se kynnyskysymys, koska ne
"hyvältä" kuullostavat tekeleetkin ovat mittauksissa luokassa "OHO!"..... ei ois uskonu
et noin helvetisti :p. Aivan sama tilanne isojen kasien kanssa kotiloissa.

Kun laite "soi" omassa kategoriassaan hienosti, oli se kategoria mikä tahansa, se on hienoa kuunneltavaa.

Muuten homma on kuin antaisi vahvakeuhkoiselle idiootille trumpetin ja se onnistuu
saamaan siitä ääntä :p.

Heitetään tähän ihan irrallinen esimerkki perheautokoppaisesta katuautosta ( Bimmeri, Audi tms.)
joissa on usein arvokkaampaakin pimppatorvea alla ja puhallinta välissä.

Aivan säälittävää räimettä joka ei ole muuta kuin perkeleellistä meteliä.
Ajatuksella rakennettu, teknisestikin toimiva putkisto (niitäkin löytyy) taas tuottaa "harmonisen",
mutta voimaa uhkuvan ja viitekehykseen istuvan..... hienon soundin joka ei kuitenkaan täytä
lähellekään minkäänlaisia normeja. Näissä kokoonpanoissa se ei jostain syystä tapaa muodostua ongelmaksi
kenenkään osalla.

On aivan totta, ettei yhteen putkistoon tahdo saada "kolmea kriteeriä" vimpanpäälle optimoitua.
Mitä vähemmän tilaa on käytössä, sen hankalammaksi homma luisuu.

Jostain kumman syystä kuitenkin "teknisesti" viimeisen päälle laitteeseen räätälöity putkisto
ei kuulosta yleensä kovin pahalle vaikka olisi äänekäskin.
Se kun tapaa silloin "soida oikein" :thumbup:.

Mopoissa tyyliseikat edellä tehdyt pimppatorvet eivät useinkaan täytä kunnialla mitään
muita kriteerejä kuin ulkonäöllisiä sellaisia.... ja että meteliä riittää

Sitten taas.... kun tehdään "kisakone toimivalla kisaputkistolla"..... alkaa sointi olla kohdillaan
ja muutkin ulkoiset seikat sen myötä. Sama pätee vähemmänkin tiukattuihin laitteisiin.

"Epävireinen" soitto ja laulu sattuu ihan helvetisti ihmiseen jolla on sävelkorvaa...…
vaikka ei täysin virtuoosimaisesti osaisi soittaakaan:grin:.

Ihan pakko laittaa lopuksi tarina liittyen ajalla "kivi ja miekka" tunteella kasaamaani pikkolohkoiseen Letukkaan.
Kokonaisuuden lopputulema oli soundi, jota usein kehuttiin ja luultiin "herkän" isolohkon tuottamaksi.

Kun tiemme sitten erosivat ja aikaa kului...… 15 vuotta....

Seistiin rakentelussa ja ajoissa mukana olleen kaiffarin kanssa ihan eri kaupungissa liikkeen pihassa,
kun "karvat alkoi nousta pystyyn" :p. Käännyttiin katsomaan toisiamme ja yhteen ääneen....
CHEVY ON HENGISSÄ ! :jippikaijee:.

Sieltä se sitten nousi mutkan takaa mäkeä ylös näkyviin :p.

Omalta kohdalta voin hyvin uskoa tarinan, jonka mukaan erään perinteisen urheiluautovalmistajan
kasaajat osasivat auton kuullessaan kertovan kuka herroista sen oli kasannut.

Mutta... ongelmansa kullakin :grin:.
 
Ei HD:ssä voi häävit ajo-ominaisuudet olla.
Viime kesänä oli Himoksella HD Super Rally. Satuin ajelemaan silloin etelään päin Jämsästä, kun ralli alkoi. HD:ta tuli vastaan yhtenä letkana, ja kaikille moikkasin. Yhdelläkään ei evä rävähtänytkään. Ilmeisesti tangosta on jatkuvasti pidettävä kaksin käsin kiinni, muuten lähtee lapasesta heti.
 
Hlökohtaisesti täytyy kyllä sanoa että JOS olisi tuon tyyppiseen pyörään kallellaan niin ennemmin katsoisin kyllä Indiania. Vaikuttaa enemmän modernilta, ja lähinnä minun ajotottumuksiani olisi ehkä Ftr.
Kait H-D on ihan pyöränä ok, ainoa joka siinä itseä vähän epäilyttää on tämä imago edellä menevät H-D:n omistajat. Samaa näkyy myös esim yhdessä Italialaismerkin (ei se millä itse ajan :) ) käyttäjäkunnassa.
 
Ei HD:ssä voi häävit ajo-ominaisuudet olla.
Viime kesänä oli Himoksella HD Super Rally. Satuin ajelemaan silloin etelään päin Jämsästä, kun ralli alkoi. HD:ta tuli vastaan yhtenä letkana, ja kaikille moikkasin. Yhdelläkään ei evä rävähtänytkään. Ilmeisesti tangosta on jatkuvasti pidettävä kaksin käsin kiinni, muuten lähtee lapasesta heti.

Sanovat että kottikärryjä ei voi työntää yhdellä kädellä. Voi olla että vertaus on huono mutta se mulle tulee mieleen kuitenkin niistä jotka eivät moikkaa.

Edit: useimmat HD (tai custom) kuskit kyllä moikkaa mutta useimmiten se joka ei moikkaa on juuri HD (tai custom).
 
Viimeksi muokattu:
On kolme hokemaa joista en tiedä mitä on hoettu maailmansivu eniten. Tuo yllämainittu Harrikka/moikkausjuttu, se jossa kerrotaan että viritys on onnistunut kun teho ei putoa niin ja niin paljon ja sitten lapsen suusta kuultu "äiti", eri muodoissaan.
 
Back
Ylös