Ajohommat on siitä hauskoja, melkein vehkeillä kuin vehkeillä eri puitteissa, että hommaa voi tehdä
"kasvattamalla subjektiivinen kokeminen huippuunsa"...... tai pyrkimällä enimmäkseen otsa kurtussa
analyyttisesti ja johdonmukaisesti parhaaseen mahdolliseen suoritukseen..... jollain mittarilla

.
Rupulikumihommissa touhu ei kuitenkaan ole niin pilkun päälle nysväämistä joka kohdassa vaikka
"kyyti" riittäisi eri kisahommissakin suht pitkälle.
Armoton kunto korvaa yllättävän hyvin ja pitkälle taidollisia puutteita.... ja toisaalta taas
huipulla ei ole varaa antaa kuntopuolella ilmaisia tasoituksia.
Kova kunto ja virheiden vähyys vie alussa "aika kovaa"..... ja sama resepti toimii huipulla
kun sitten taidotkin ovat huipussaan.
"Nuori" voi olla armottoman nopea kierroksen-pari, mutta homma punnitaan sillä että pystyy vetämään
koko lenkin/erän "pohja-aikatasolla". Huipun "normi" on kylähessun huippukierros.
Crossissa se tarkoittaa sitä, että useimmat kansallisen tason tähdet puristaa pari kierrosta siihen, minkä
MM-kärjen pelimanni takoo menemään täyden erän kuin kello. Homma koostuu useasta eri tekijästä, jotka
helposti tiivistetään toteamukseen... On se kova..... ja onhan se toki sitäkin.
Jos se rata/ränni muuttuu asvaltillakin jonkin verran, "pehmeellä" ajettaessa se vasta muuttuukin
ja siinä pelkästään "täysiä päin" pään kanssa vetävät eivät ole koskaan voittajien joukossa.... oli kuinka kova tahansa.
Jos ei usko, hommaa ei voi olla huomaamatta mikäli joskus eksyy seuraamaan crossia jossa
joku huipputason enskapena käy vähän "veryttelemässä"

.
Se, mikä ehkä tarkemmassa "lajiosaamisessa" annetaan lahjaksi, se kuitataan kevyesti takaisin
koko ajan muuttuvan radan lukemisessa ja muutosten hyödyntämisessä kyydin
säilymiseksi/edistämiseksi...... kun "kovat kundit" vetää jatkuvasti, tai liian pitkään, eniten täysiä
samaan reikään kerta toisensa jälkeen..... ja tyhjentää takkiaan

.
Monta suomalaista huippukuskia on maailmaa kiertänyt ja menestystä kerännyt, mutta erityisesti
Salmisen eteneminen, radoilla... hieman kuitenkin "vieraalla maalla", on aina ollut
jollain tapaa mykistävän briljanttia

.
Eihän sitä lihaksiakaan saa postin kautta kirjallisen kokeen suoritettuaan, mutta nykyisin, kun
tuubissa on tavaraa ja sieltä kaivelee "ajatuksella" katsottavia suorituksia, on mahdollista
raakata "ei näin, vaan näin" rakseja ruutuun ja asioita ihan itse konkreettisesti kokeiltavaksi.
"Pehmeellä" ei väistämättömät tunaroinnit konkretisoidu pääosin tonnien tuhoina ja
viikkojen saigonireissuilla. Se, mikä asvaltilla/vauhdeilla tarkoittaa kirjaimellisesti veitsenterää/räystäällä,
on pehmeellä kuin nurmella tukin päällä tasapainoilua.
Noista tehoista / niiden puutteista sen verran, että..... on se Turbobussikin kiva..... mutta
"Kura" on kiva

.