Arvotaan jotain maallikkona kunnes lakimiehet saapuvat paikalle (mahtaako käydä) ja koitetaan rakenteellistaa ongelmaa.
Kesällä tuli nimittäin vakuutusyhtiön kanssa puhetta siitä, että mitäs jos joku ajaa minun vakuutuksillani minun pyörälläni, niin missä vaiheessa siitä tulee vakuutusbulvaanin käytöstä noottia ja hirvittävät sanktiot. Ympäripyöreänä vastauksena sain, että kuukausi putkeen ei ole mikään ongelma. Tässä muutama linkki bulvaanijuttuihin.
https://www.hameensanomat.fi/uutiset/vakuutuskikkailu-voi-kayda-kalliiksi-68637/
https://yle.fi/uutiset/3-6565593
Aloittajan tapauksessa lienee siis kyseessä se, että Isukin I omistamalla ja vakuuttamalla kilpipyörällä P ajaa poika B metsässä M. Välitön ongelma tulee siitä, jos B ja I eivät asu samasta taloudessa, ja josi I ei aja P:llä ollenkaan. Ratkaisuna tähän ongelmaan I ja B pitää asua samassa osoitteessa, tai isukin I pitää siis itsekin ajaa jonkin verran merkittävästi, rajan ollessa vähän epäselvä. Jommalla kummalla (tai molemmilla) vältetään vakuutusbulvaanitilanne ja moottoripyörällä on pätevä liikennevakuutus.
Maastoliikennelaki on jännä tapaus, mutta onneksi ei puhuta moottorikelkoista. Maallikkona vaikuttaisi siltä, että maastoliikennelaki antaa suorasanaisesti oikeuden 15-vuotiaalle ajaa moottoriajoneuvolla maastossa. Tämä menee yksiin sen kanssa, että ajokorttilaki viittaa suoraan tieliikennelakiin ja sen alueisiin. Lisämausteena vaikuttaisi jopa siltä, että crossi- tai enduroradalla saa ajoneuvolla ajaa myös alle 15-vuotias. Edelleen maallikkona kuvittelisin, että nämä alueet ovat sellaisia joille on myönnetty mm. ympäristölupa, mutta tämähän ei varsinaisesti liity 15 vuotta täyttäneen tapaukseen.
6. pykälä alta:
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1995/19951710#a1710-1995
Näitä summaten tulisin itse loogisesti siihen tulokseen, että liikennevakuutukset ovat samassa taloudessa asuvien perheenjäsenien kanssa voimassa, ja että maastossa ei sovelleta ajokorttillakia vaan maastoliikennelakia, mutta liikennevakuutuslakia kyllä sovelletaan maastossa, sillä liikennevakuutus pitää olla. Siispä
- I ja B asuvat samassa osoitteessa - > ei olla bulvaaneita
- I ottaa vakuutuksen P:lle -> moottoripyörässä on liikennevakuutus
- B ajaa M:ssä tai enduroradalla -> maastoliikennelain edellyttämä ikäraja täyttyy
-> homma OK.
Varsinaista eroa A:n tapaukseen ei sinänsä ole kuin nimetyn vakuutetun osalta sekä punakilpitilanteessa vakuutuksen myöntäjän osalta. Maastoliikennelain mukaan ikäraja A:n ikäraja täyttyy maastossa, erityisellä radalla ei tarvitsisi kai edes täyttyä. Ei kai kukaan kortteja kysele, kyselyt alkavat vasta kun pitää korvata. Näin ollen kilven värillä ei ole väliä, kunhan ei olla vakuutusbulvaanitilanteessa.
Painotan, että olen itse lakiasioissa maallikko, mutta kuitenkin sisälukutaitoinen, ja tämä ominaisuus tuntuu arkielämän kokemuksien perusteella puuttuvan monilta sopimuslakimiehiltä. Tosin internetfoorumeita seuraavat ovat saaneet myös nauttia vakuutusyhtiöiden lakimiesten monesti varsin värikkäistä näkemyksistä siitä, mitä ei korvata ja millä perusteilla, ainakin rata-ajon puitteissa. Yleensä näihin tarinoihin liittyy myös kertomus siitä, kuinka niitä on käyty oikeudessa koeponnistamassa ja oikomassa. Tästä syystä olen vähän skeptinen myös vakuutusyhtiöltä asiasta kysymiseen, koska liikennevakuutus on lakisääteinen, eikä sopimusasia. Näin ollen lienee lähes varmaa, että jos korvattava vahinko sattuu, asiasta joutuu taittamaan peistä aivan helvetisti.
Etukäteisratkaisuna tulevaan peitsen taittamiseen laittaisin vakuutusyhtiöön kysymyksen tälläisestä tilanteesta, jonka ottaisin talteen. Samalla pitäisi varautua siihen, että vastaus olisi joko väärä tai sitten epätyydyttävä. On myös mahdollista, että vakuutuksen hinta nousisi (ainakin Pohjola kysyy ajetaanko myös maastossa vai ei). Näin pitäisi siis olla myös valmius kahden ensimmäisen option sattuessa alkaa vääntämään (esim "minkä vakuutuksen sitten otan, kun maastossa tarvitaan liikennevakuutus lain mukaan, ja se on jo pojalle voimassa, pitääkö ottaa kaksi liikennevakuutusta ja miten se sitten onnistuu"). Kolmannen option sattuessa pitää olla valmius vaihtaa vakuutusyhtiötä sellaiseen joka ei kysele itsestäänselvyyksiä kuten että käyttävätkö perheenjäsenet toisinaan ajoneuvoja lain sallimalla tavalla.
Varsinaisesti tätä aihetta sivuava "mökkimopon vakuutukset"-keskustelu alla sisältää todella mielenkiintoisen tarinan kolmossivulla siitä, kuinka vakuutusyhtiö ei ole maksanut liikennevakuutetulla crossilla ajetulla, tiellä tapahtunutta henkilövahinkoa ajoneuvon liikennevakuutuksesta, koska sillä on ajettu tiellä

mutta tähän voi sitten jokainen lisätä foorumiuskottavuuskertoimen toisen käden tiedolle.
https://www.masinistit.com/keskustelupalsta/viewtopic.php?t=104899
Yhtä kaikki, olisi kai mukavaa saada joltakulta oikealta lakimieheltä näkemys tähän asiaan. Onhan ihan sietämätöntä, että ihmisen on mahdotonta tietää miten pitäisi toimia jotta pysyttäisiin lain puitteissa.
Lopuksi A:n asiaan kilvettömällä crossipyörällä tapahtuvaan vakuutukseen kevyt säästönäkökulma. Kai liikennevakuutusta ja punakilpisyyttä voi pätkiä. Jos tulee ajamaton pätkä niin liikennevakuutus poikki ja tekee uuden sopimuksen kunhan ajot jatkuvat, tietenkin uudella hintariskillä. Jos ehtisin ajaa vain yhtenä päivänä pitkän putken keskellä, niin varmaankin ottaisin tuolle päivälle siirtoluvan/punakilven (sisältää liikennevakuutuksen) ajoneuvon esittelyyn myyntitarkoituksessa hintaan noin 20e/pv. Tässä yhteydessä kuvaisin youtubeen videon siitä mihin moisella laitteella pystyy. Eihän kurapyörää tai ratapyörää nykyään kukaan osta näkemättä mihin sillä pystyy. Näin ollen esittely olisi kyllä paikallaan ja myynnille tilausta kun ei tule ajettua. Jos joku sattuisi asiasta kysymään.
Joku ratkaisu näihin kilvettömien vakuutuksiin pitäisi kyllä saada. Ei ole mitään tolkkua vakuuttaa crossia sellaiselle joka ajaa kerran kuussa puolentoista tunnin siivun. Ostaisin vaikka siirtoluvan aina, mutta kun ei aina voi olla myymässä eikä kylmiltään viitsi lähteä kattojärjestön kisakalenterin kilpailuun, niin ei sekään käy. Kallista harrastamista per minuutti tulee jo ihan vakuutuksenkin puolesta.
Lopetan vielä kerran sanoen, että en ole lakimies ja yllä on vain kansalaisen tulkintoja niistä laeista, jotka minuakin koskettavat.