Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Kumissa on vähän kaikenlaisia kemikaaleja (pehmentimiä, sidosaineita, säilöntä/suoja-aineita, jne), ja kun kumi kuumenee tarpeeksi, nuo kemikaalit alkaa hikoilemaan renkaan pintaan. Siitä tuo väri.Oltiin kumppanin kanssa iltalkävelyllä ja huomasimme mielenkiintoisen värin hänen takatassunsa. Joku varmaan osaa selittää jollain hienoilla argumenteilla mitä on tapahtunut?Tämä on siis se sama rengas mikä minulla oli Vantaalla alla ja oma ajatukseni tälle on jonkinlainen kemiallinen reaktio, joka tapahtuu, kun kumi ensin alkaa sulamaan ja sitten se jäähtyy. En ole vain tällaista väriä ennen huomannut ratailun jälkeen ja tuli mieleeni, että mahtaako olla kuinka liukas mahdollisesti? Onko tuo mahdollisesti ohut kerros sulanutta kumia tai tiettyyn pisteeseen kuumentunutta nyt kun muu osa renkaasta on jäähtynyt, niin siihen on jäänyt tuollainen vana?
Kumiseoksesta, ja kuumasyklien määrästä, voimakkuudesta ja kestosta riippuen, kumi vanhenee nopeammin/ ominaisuudet heikkenee, ja myös pito pikkuhiljaa heikkenee lähinnä sen takia että kumi alkaa kovettumaan.
Tuota kumin vanhenemista / kovettumista itsekin mietiskelin ja pidon heikentymistä. Eli, jos tällaisella renkaalla menisi nyt uudelleen radalle, niin mikä on diagnoosi / ajatus siitä? Ok, ei suositeltavaa, mitä?
Radalla ongelma on se että hitaissa mutkissa aikaa on paljon vähemmän/ lyhyemmässä aikaikkunassa tapahtuu paljon enemmän. Joten sen hitaan mutkan kokonaisuuden hallitseminen on vaikeampaa kuin nopean mutkan.Tuota parkkipaikka harjoittelua voisi kokeilla, mutta on se kyllä aika eri asia tehdä 20-30km/h, kun jos vauhtia on oikeassa mutkassa 80km/h. Mutta voihan sitä kokeilla. Olishan se kyllä hienoa osata hitaammastakin vauhdista, niin sitä voisi helpommin hyödyntää useampien mutkien kanssa, kai.
Jos kumi on (oikein säilytetty) uusi tai vähän käytetty, niin ei mitään merkitystä normiajossa/ "hitaassa" vauhdissa. Jos kumi on jo valmiiksi ikivanha (tai auringossa kesät talvet) ja melkein loppuun ajettu, niin ominaisuudet on jo valmiiksi heikot, ja heikkenee joka syklillä.Tuota kumin vanhenemista / kovettumista itsekin mietiskelin ja pidon heikentymistä. Eli, jos tällaisella renkaalla menisi nyt uudelleen radalle, niin mikä on diagnoosi / ajatus siitä? Ok, ei suositeltavaa, mitä?
Parkkipaikalla tuota ongelmaa ei ole koska voit pyöriä ympyrää/ venyttää aikaikkunaa, jolloin heikompikin taitotaso riittää.
Yksi asia mikä helpottaa huomattavasti ajoasentoa ja kropan siirtoa on kova, tasainen ja leveä satula. Mitä enemmän siirtää kroppaa sivulle (huom koko kroppaa, ei mitään korkkiruuvi asentoa/ pelkän perseen roikottamista), sitä aikaisemmin polvi tai kyynerpää on tontissa
No, sehän on nimenomaan oikea ajoasentotekniikka; eli jos peräkkäiset mutkat kääntyvät samaan suuntan, niin perse pidetään koko ajan, suorankin ajan, sillä puolella mihin mutkat kääntyy. Eikä niin että persettä veivataan joka mutkan jälkeen, ja ennen joka mutkaa, johonkin suuntaan.Viimeksi Vantaalla mielestäni siirsin kroppaa aika hyvin mutkiin tullessa, tosin, kun moni mutka on oikealle, niin en laiskana jaksanut mutkien välissä aina siirtää takaisin keskelle.
Viimeksi Vantaalla mielestäni siirsin kroppaa aika hyvin mutkiin tullessa, tosin, kun moni mutka on oikealle, niin en laiskana jaksanut mutkien välissä aina siirtää takaisin keskelle. Ja nyt mitä ei saisi unohtaa niin se lantion avaaminen oli sen roikkumisen lisäksi se tekijä, että polvi alkoi ottamaan asfalttiin. Tuosta polven ottamisesta asfalttiin, niin kun siitä on montaa mielipidettä, niin omasta mielestä ne mutkat koki sen jälkeen aivan eri tavalla, sulavammin. Mutta siltikin vaikka pyörää yritti samalla pitää pystymmässä, niin renkaista päätellen se ei ole ehkä koivn pystyssä kuitenkaan ollut.
Viimeksi Vantaalla mielestäni siirsin kroppaa aika hyvin mutkiin tullessa, tosin, kun moni mutka on oikealle, niin en laiskana jaksanut mutkien välissä aina siirtää takaisin keskelle. Ja nyt mitä ei saisi unohtaa niin se lantion avaaminen oli sen roikkumisen lisäksi se tekijä, että polvi alkoi ottamaan asfalttiin. Tuosta polven ottamisesta asfalttiin, niin kun siitä on montaa mielipidettä, niin omasta mielestä ne mutkat koki sen jälkeen aivan eri tavalla, sulavammin. Mutta siltikin vaikka pyörää yritti samalla pitää pystymmässä, niin renkaista päätellen se ei ole ehkä koivn pystyssä kuitenkaan ollut.
Nyt on varmaan helpompi unohtaa hetkeksi se kahvan vääntäminen ja pystyy ehkä rauhoittumaan näiden tekniikoiden läpikäymiseen paremmin.
Pitää kokeilla tuota parkkipaikka hommaa. Siihen motivoituminen ei vaan ehkä ole aivan yhtä helppoa, kuin mutkiin radalla. Oletko itse kokeillut parikkipaikalla tehdä tuota harjoitusta?
Kiehtovia tekniikoita kyllä... Tuli sellainenkin ajatus mieleeni, että hommaisi vuokrapakun ja ne luiskat ja kun haluaisi radalle, niin siirtely olisi helpompaa, jos jotain menee rikki. Myös kävi mielessä ohjausvaimentimen asentaminen jossain vaiheessa.
Tällainen homma tuli tuosta Toukokuun konttailusta mieleen parin kk analysoinnin jälkeen, että ehkä saatoin kesken mutkan innoissani lisätä hieman kallistuskulmaa, sehän ei varmaan ole kovin hyvä asia, koska sehän muuttaa sitä kääntösädettä kesken mutkan. Mitä mieltä?