Mitenkäs tuollainen kaatuminen vaikuttaa ajoharjoittelun kehitykseen? Tarkoitan että tuleeko sitä varovaisemmaks vai kehittääkö mahdollisesti rajojen löytymistä? Puhutaan nyt vaikka tuollaisista harmittomammista, jossa ei itselle kovin huonosti käy. Toisinsanoen kannattaako harjoitella maltilla pystyssä, vaiko etsiä kaatumisen rajoja heti aluksi??
Ajoharjoittelu ja kaatuminen
- Keskustelun aloittaja turboJR
- Aloituspäivä
Cterror
New member
kannattaa koittaa pysyä pystyssä aina. se on lähtöajatus.
rajat tulevat vastaan kaikilla jossain, eikä sitä kannata ehdointahdoin etsiä. syy tähän on se että vaikka koittaisitkin "etsiä rajoja" alkuun olet surkean ja pateettisen hidas ja kaadat vehkeen täysin turhaan. sinua puoli minuuttia nopeammat kaverit eivät välttämättä ole kaataneet koskaan.
lisäksi vakava varoitus siitä että kaatumisen "harmittomuutta" ei voi ikinä koskaan ennakolta aavistaa. harmiton kaato saattaa lopettaa harrastuksen siihen paikkaan.
Jotkut harjoittelee alusta asti maltilla järki päässä ja jotkut taas kaahottaa eka ratapäivästä alkaen reikä päässä kuin viimeistä päivää. Se on ihan henk.koht. valinta miten haluaa rata-ajoa harrastaa; toiset ottavat enemmän riskejä kuin toiset. Mutta vahinkoja voi sattua kaikenlaisille kuskeille eikä se aina pelasta, että itse ajaa hitaasti ja varmasti, kun aina joku voi ajaa päälle, radalla voi olla öljyä, tms. Monenlaisia lippoja, kuskeja ja vaarallisia tilanteita on tullut nähtyä. Ja kyllä joka ratapäivällä pistää merkille muutamat kuskit joita kannattaa varoa syystä tai toisesta.
Itsellä tuli näköjään lippojen jälkeen noin 9-10 sekuntia lisää kierrosaikaa - siis 10sek?! Se on ikuisuus. Kyllä masensi ja masentaa edelleen... En tiiä pitäiskö tehdä reklamaatio vakuutusyhtiöön, kun vakuutuskorvaukset tuli, mutta ne ei muistanut palauttaa sitä intoa, iloa ja vauhtia mitä radalla on ennen ollut. Oli vähän vaisu olo kaikin puolin ratapäivänä. Mutta on kyllä pakko päästä vielä monta kertaa radalle tälle syksylle, kun ei kai se kammo lähde kuin ajamalla. Oli kieltämättä Kemorasta palatessa mielessä, että jos kiihdytyskisat menee vielä penkin alle, niin pitääkö laittaa kostoksi koko laitos myyntiin. Onneksi ei tarvinut laittaa.
...Mutta näillä ratafiiliksillä ei voi jäädä talviteloille.
Btw, Jännä homma, että muualla kuin radalla ajaessa kammoa ei ole..?
Itsellä tuli näköjään lippojen jälkeen noin 9-10 sekuntia lisää kierrosaikaa - siis 10sek?! Se on ikuisuus. Kyllä masensi ja masentaa edelleen... En tiiä pitäiskö tehdä reklamaatio vakuutusyhtiöön, kun vakuutuskorvaukset tuli, mutta ne ei muistanut palauttaa sitä intoa, iloa ja vauhtia mitä radalla on ennen ollut. Oli vähän vaisu olo kaikin puolin ratapäivänä. Mutta on kyllä pakko päästä vielä monta kertaa radalle tälle syksylle, kun ei kai se kammo lähde kuin ajamalla. Oli kieltämättä Kemorasta palatessa mielessä, että jos kiihdytyskisat menee vielä penkin alle, niin pitääkö laittaa kostoksi koko laitos myyntiin. Onneksi ei tarvinut laittaa.
Btw, Jännä homma, että muualla kuin radalla ajaessa kammoa ei ole..?
JP_445
New member
Monelle jää kammo siitä kaatopaikasta... Itselläni ei ole kaatoja vielä, mutta kyllä sekin päivä koittaa. Toivottavasti se kaato tulee sitten kun olen yksi siellä radalla, ettei tule nupattua paremman puoliskon kanssa (voipi pahemmin sattuessa olla hankala saada koirien ulkoilutuksia hoidettua). Paras keino on mennä heti kun mahdollista ajamaan sinne radalle jossa kaatunut... Oli se sitten miten vaikeaa tahansa niin ajaa ja ajaa... Kyllä se itseluottamus palaa...
JTTT
New member
Eikös se mennyt niin, että on olemassa kahdenlaisia ratakuskeja, niitä jotka ovat kaatuneet, ja niitä jotka eivät vielä ole kaatuneet?
Ja älä Jennica huoli, kyllä se ajamisen into ja riemu vielä palaa. I believe in you!
Lähe mun kaveriksi Kemoraan ajamaan 18-20.8, tai edes 18-19.8, niin katsotaan lähteekö se kammo?Ja älä Jennica huoli, kyllä se ajamisen into ja riemu vielä palaa. I believe in you!
Hese929
New member
Taitaa tulla aika kalliiksi. Mitähän ammattilaisia kyseessä on, ja missä näin opetetaan?
Varmaan harjoituksista voi myös ostaa halvalla hyviä "B-osia", esim. ehjän puolen katteita, peilejä, clipareita, jne.
Ja tuohon kaatumisen oppimiseen... Tuskin monta kertaa kaatuneilla eka kerta sen pahempi oli kuin myöhemmät kerrat.
Itse harjoittelen mieluummin mopon mahdollisimman hyvää hallintaa, en mahdollisimman siistiä hallinnan menetystä. Ja sen kyllä näkee vauhdista, voi jotkut todeta
Teemu Tanila
New member
Cterrorilla on järkikommentti. Missään tapauksessa ei ainakaan minusta kannata ajaa niin kovaa että kaatuminen alkaa olla erittäin todennäköistä. Kyllä niitä erittäin nopeita kuskejakin löytyy jotka eivät ole koskaan kaatuneet. Ideana lisätä vauhtia pikkuhiljaa siten, että pyörä pysyy hallinnassa koko ajan.
Kaatuminen johtuu aika usein juuri omasta ajovirheestä. Tarkoitushan on ajaa mahdollisimman lujaa siten, että pysyy pystyssä. Kun pyörä ja kuski on lepikossa siinä on aika vaikea saada kierrosaikaa tai edes päästä ajamaan enää joka on koko homman tarkoitus kai.
Ei sitä kaatumista tosin kannata liikaa pelätäkään, muuten omat ajot saattaa jäädä hinnaamaan sen takia. Jos ne lipat tulee niin sitten ei voi mitään mutta ideana tosiaan on välttää sitä tilannetta viimeiseen asti.
Niin eikä se kaatuminen edes lisää mitään rata-kredibiliteettiä ainakaan minun silmissäni
paradox
New member
juuri tällä mentaliteetilla yritin ajaa kun kävin ensimmäistä kertaa motoparkissa pari viikkoa takaperin. mutta emmä nyt tiedä lisääntykö se vauhti missään vaiheessa.Missään tapauksessa ei ainakaan minusta kannata ajaa niin kovaa että kaatuminen alkaa olla erittäin todennäköistä. Kyllä niitä erittäin nopeita kuskejakin löytyy jotka eivät ole koskaan kaatuneet. Ideana lisätä vauhtia pikkuhiljaa siten, että pyörä pysyy hallinnassa koko ajan.
Kaatuminen johtuu aika usein juuri omasta ajovirheestä. Tarkoitushan on ajaa mahdollisimman lujaa siten, että pysyy pystyssä. Kun pyörä ja kuski on lepikossa siinä on aika vaikea saada kierrosaikaa tai edes päästä ajamaan enää joka on koko homman tarkoitus kai.
Ei sitä kaatumista tosin kannata liikaa pelätäkään, muuten omat ajot saattaa jäädä hinnaamaan sen takia. Jos ne lipat tulee niin sitten ei voi mitään mutta ideana tosiaan on välttää sitä tilannetta viimeiseen asti.
Niin eikä se kaatuminen edes lisää mitään rata-kredibiliteettiä ainakaan minun silmissäni
JP_445
New member
Siitä kaatumisen oppimisesta ja sen opettamisesta... Siihen pätee samat säännöt kuin mihin tahansa kaatumiseen... Uloimpana olevat ruumiin osat ovat kaikkein arimmat vahingoille... Eli kädet rintaa vasten kun mopo lähtee lapasesta. Monelle käy vain sellainen kramppi ilmiö, että koitetaan viimeiseen asti pitää moposta kiinni. Toisaalta ei tarvii edes kaatua kun voi sattua pahasti. Itselläni tuli todella paha voblaus Kemoralla taittaessani lähtösuoralta pääsuoralle... Rajottajasta rajoittajaan hakkasi tanko muutaman kerran ja vasen olkapää on vieläkin kipeä ja ei siedä ääriasentoihin kääntämistä. Usein on myös tullut veneluun murtumia noissa vobleissa. Minulla ei ole ollut kaatuminen kovinkaan lähellä lukuunottamatta tuota voblia, tai sitten en vain ymmärrä / tajua sitä tilannetta jossa se voisi lähteä lapasesta. Ei se kyllä toisaalta pelotakkaan (sekin kyllä varmaan on näkynyt jossain tilanteissa)...
Vonikka
New member
Perjantaina tuli itse "harjoiteltua" tuota kaatumista hisiderin muodossa kemoralla. Tuuriakin oli kyllä mukana kun lähdettiin vauhdikkaan ilmalennon jälkeen pyörimään ajolinjaa pitkin (ajolinjahan pidetään loppuun asti
). Saldona oli erinnäisiä turvotuksia ja kolotuksia mutta onneksi murtumilta ja muilta vältyttiin.
Muutamaan kertaan on tullut kavereiden kanssa keskusteltua että mitä järkeä oli ostaa 1600 Egun ajopuku mutta uskon että ainakin osittain on kiittäminen pukua jossa oli kyttyrä jne. että esim kypärä ei ollut vastannut kuin ilmeisesti alastulossa rataan vaikka jälkiä oli mm. molemmissa olkapäissäkin.
Muutamaan kertaan on tullut kavereiden kanssa keskusteltua että mitä järkeä oli ostaa 1600 Egun ajopuku mutta uskon että ainakin osittain on kiittäminen pukua jossa oli kyttyrä jne. että esim kypärä ei ollut vastannut kuin ilmeisesti alastulossa rataan vaikka jälkiä oli mm. molemmissa olkapäissäkin.
lanat
New member
pikkusen riippuu miten pyörä lähtee, jos lähtee perä alta ja tulee "higsider" niin pään lyötyään ei enää paljon pelitä nuo aivot, muistikin yleensä puhdistuu kaikesta pahastaSiitä kaatumisen oppimisesta ja sen opettamisesta... Siihen pätee samat säännöt kuin mihin tahansa kaatumiseen... Uloimpana olevat ruumiin osat ovat kaikkein arimmat vahingoille... Eli kädet rintaa vasten kun mopo lähtee lapasesta. Monelle käy vain sellainen kramppi ilmiö, että koitetaan viimeiseen asti pitää moposta kiinni. Toisaalta ei tarvii edes kaatua kun voi sattua pahasti. Itselläni tuli todella paha voblaus Kemoralla taittaessani lähtösuoralta pääsuoralle... Rajottajasta rajoittajaan hakkasi tanko muutaman kerran ja vasen olkapää on vieläkin kipeä ja ei siedä ääriasentoihin kääntämistä. Usein on myös tullut veneluun murtumia noissa vobleissa. Minulla ei ole ollut kaatuminen kovinkaan lähellä lukuunottamatta tuota voblia, tai sitten en vain ymmärrä / tajua sitä tilannetta jossa se voisi lähteä lapasesta. Ei se kyllä toisaalta pelotakkaan (sekin kyllä varmaan on näkynyt jossain tilanteissa)...
JP_445
New member
Se maltillinen harjoittelu on ollut varmaan avain sana minullakin. Ei ne ajat ole parantuneet paljoa kerralla... Tietysti jotain suurempia harppauksia on ollut, mutta yleensä luokkaa 1-2 sekunttia pois. Paras setti mitä olen ajanut on ollut reilusti yli 20 kierrosta yhteen kyytiin ja siten että ajat paranivat koko ajan. Kun löytää sopivan rentouden ajamiseen niin alkaa ajatkin näyttämään paremmilta... Eli turha reuhtominen pois ja rentous mukaan niin alkaa sujumaan ja lipatkaan ei ole niin lähellä...
Kaatuminen opettaa nöyryyttä. Monen kaatuneen kuulee jälkeenpäin juttelevan tyyliin "mä ajattelin että ei se nyt mitään haittaa jos perä vähän vaeltaa ulostulossa, se tuntu vaan siistiltä". Jos rengas lipsuu, niin syöttöä kannattaa vähentää ja selvittää missä vika piilee. Onko se ajotavassa, alustassa, renkaassa vai missä. Sitä ei kannata uskoa, että kun renkaan saa ekaa kertaa lipsumaan on nopeudet Rossin tasolla. On uskomatonta seurata, miten Ahvenistollakin voi ajaa alle 1.30 aikoja täysin lipsumatta ja hallitusti, ja toisaalta miten lähellä kaatuminen voi olla jo 1.50-vauhdeilla.
Kaatuminen takoo paksuimpaankin kalloon sen tosiasian, että kaatuminen voi sattua ihan kenelle tahansa, myös omalle kohdalle. Ihmismieli tuppaa ajattelemaan, että ne on aina muut kun kaatuu, minulle ei voi sattua mitään. Siitä unesta on terveellistä herätä. Itsekin heräsin siitä vasta rajun lipan jälkeen, ja nyt siitä on niin pitkä aika, että lienee jo uinutaan taas. Samoin kaatuminen opettaa, että renkaan pitokyky ei ole loputon, vaikka se siltä on aiemmin tuntunutkin. Raja tulee vastaan väistämättä, ja sen lähestymisestä kertovia merkkejä kannattaa opetella tunnistamaan. Toisilla on parempi tuuri kuin tosilla. Jotkut jäävät tilanteen jälkeen jopa pystyyn ja oppivat laakista, että pidon loppuminen on mahdollista ja myös miltä se tuntuu.
Vauhtia kannattaa siis nostaa pikku hiljaa ja ajaa aina omien kykyjen mukaan. Näin toimien on kehitys nopeinta, jos toipumisajat lasketaan mukaan.
Kaatuminen takoo paksuimpaankin kalloon sen tosiasian, että kaatuminen voi sattua ihan kenelle tahansa, myös omalle kohdalle. Ihmismieli tuppaa ajattelemaan, että ne on aina muut kun kaatuu, minulle ei voi sattua mitään. Siitä unesta on terveellistä herätä. Itsekin heräsin siitä vasta rajun lipan jälkeen, ja nyt siitä on niin pitkä aika, että lienee jo uinutaan taas. Samoin kaatuminen opettaa, että renkaan pitokyky ei ole loputon, vaikka se siltä on aiemmin tuntunutkin. Raja tulee vastaan väistämättä, ja sen lähestymisestä kertovia merkkejä kannattaa opetella tunnistamaan. Toisilla on parempi tuuri kuin tosilla. Jotkut jäävät tilanteen jälkeen jopa pystyyn ja oppivat laakista, että pidon loppuminen on mahdollista ja myös miltä se tuntuu.
Vauhtia kannattaa siis nostaa pikku hiljaa ja ajaa aina omien kykyjen mukaan. Näin toimien on kehitys nopeinta, jos toipumisajat lasketaan mukaan.
jaket
New member
"Cterrorilla on järkikommentti. Missään tapauksessa ei ainakaan minusta kannata ajaa niin kovaa että kaatuminen alkaa olla erittäin todennäköistä"
no miksi sitten ajat semmoista vauhtia
näinhän se on sanottu, että kaatunut ei koskaan vedä samalla luotolla kaarteeseen, ja se tieto, että voi kaatua pysyy siellä päässä, oli sitten tiedostetulla tai tiedostamattomalla puolella.
itsellä meni melkein vuosi päästä rata kaatumisen jälkeen samaan vauhtiin, mutta samaan sokeaan luottoon ei pääse kai enää koskaan. toisaalta se on myös hyvä, koska se tuo tiedon päähän, että voi kaatua, sitten rupeaa arvioimaan myös paikkoja ja sitä, että mitä kussakin paikassa kaatuminen tarkoittaisi, esim kannattaako ahvenistolla yrittää kierrosaikaa, vai parantaa sitä mutkaosuutta ja tasaista ajoa. kierrosaika on siitä pirullinen, että sitä hakiessa on se pahinkin paikka ajettava aika lujaa.
Kaatumisen tiedostaminen myös tuo sen, että tietää, että kaasun avaamisella loivassa mutkassa saa hienot highsiderit, mutta maksimikallistus jarruitta ja pienellä vedolla, aiheuttaa korkeintaan kevyen kaatumisen.
Itse otan peilitkin irti sen takia, että ne ei menisi rikki. ei sen takia, ettei niistä näkisi taakse.
no miksi sitten ajat semmoista vauhtia
näinhän se on sanottu, että kaatunut ei koskaan vedä samalla luotolla kaarteeseen, ja se tieto, että voi kaatua pysyy siellä päässä, oli sitten tiedostetulla tai tiedostamattomalla puolella.
itsellä meni melkein vuosi päästä rata kaatumisen jälkeen samaan vauhtiin, mutta samaan sokeaan luottoon ei pääse kai enää koskaan. toisaalta se on myös hyvä, koska se tuo tiedon päähän, että voi kaatua, sitten rupeaa arvioimaan myös paikkoja ja sitä, että mitä kussakin paikassa kaatuminen tarkoittaisi, esim kannattaako ahvenistolla yrittää kierrosaikaa, vai parantaa sitä mutkaosuutta ja tasaista ajoa. kierrosaika on siitä pirullinen, että sitä hakiessa on se pahinkin paikka ajettava aika lujaa.
Kaatumisen tiedostaminen myös tuo sen, että tietää, että kaasun avaamisella loivassa mutkassa saa hienot highsiderit, mutta maksimikallistus jarruitta ja pienellä vedolla, aiheuttaa korkeintaan kevyen kaatumisen.
Itse otan peilitkin irti sen takia, että ne ei menisi rikki. ei sen takia, ettei niistä näkisi taakse.
jannmann
MotOrg ry
Eri tapahtumissa tosiaan näkee monenlaista kuljettajaa.
Maltillisia (joihin itsekkin kuulun) jotka parantavat ajoaan rauhallisesti ja omaa ajoa miettien. Ja sitten on se rämäpää porukka joka laskee ilmeisesti kaiken sen tuurin varaan. Varmasti eri järjestävät tahot oppivat heti tunnistamaan kaverit jotka tulevat kaatumaan useamman kertaa kesässä.
Omasta mielestäni kilvanajo on erittäin hyvää oppia ajamiselle.
Silloin pääsee samantasoisella kalustolla vertaamaan omaa ja muiden vauhtia keskenään. Ja saa helposti kuvan missä kohtaa rataa ne omat heikkoudet sijaitsee, eli pystyy keskittymään juuri niihin kohtiin.
Yksin tai epätasaisessa (erikokoisia pyöriä) ajoryhmässä ei välttämättä huomaa missä kohtaa ajaa jo todella lujaa ja missä hiljaa. Silloin tulee helposti yritettyä parantaa sitä aikaa väärässä paikassa joka johtaa siihen kaatumiseen.
Tänäkin kesänä on Suomessa nähty hurjia kaatumisia yli 200km/h nopeuksista(kemorassa 3kpl.) ilman suurempia vammoja. Ja nurjana puolena kaatuminen 60km/h nopeudesta(alastaro) josta molemmat jalat poikki.....
Eli varmaa harmitonta kaatumista ei ole, eikä sen varaan voi laskea. Eli hyviin varusteisiin sijoitettu raha ei varmasti tule menemään hukkaan.
Maltillisia (joihin itsekkin kuulun) jotka parantavat ajoaan rauhallisesti ja omaa ajoa miettien. Ja sitten on se rämäpää porukka joka laskee ilmeisesti kaiken sen tuurin varaan. Varmasti eri järjestävät tahot oppivat heti tunnistamaan kaverit jotka tulevat kaatumaan useamman kertaa kesässä.
Omasta mielestäni kilvanajo on erittäin hyvää oppia ajamiselle.
Silloin pääsee samantasoisella kalustolla vertaamaan omaa ja muiden vauhtia keskenään. Ja saa helposti kuvan missä kohtaa rataa ne omat heikkoudet sijaitsee, eli pystyy keskittymään juuri niihin kohtiin.
Yksin tai epätasaisessa (erikokoisia pyöriä) ajoryhmässä ei välttämättä huomaa missä kohtaa ajaa jo todella lujaa ja missä hiljaa. Silloin tulee helposti yritettyä parantaa sitä aikaa väärässä paikassa joka johtaa siihen kaatumiseen.
Tänäkin kesänä on Suomessa nähty hurjia kaatumisia yli 200km/h nopeuksista(kemorassa 3kpl.) ilman suurempia vammoja. Ja nurjana puolena kaatuminen 60km/h nopeudesta(alastaro) josta molemmat jalat poikki.....
Eli varmaa harmitonta kaatumista ei ole, eikä sen varaan voi laskea. Eli hyviin varusteisiin sijoitettu raha ei varmasti tule menemään hukkaan.