Suomessa käytössä olevat moottoriradat eivät ole muulta liikenteeltä eristettyjä alueita liikennevakuutuslain näkökulmasta. Tuosta on turha alkaa vääntämään, noita tapauksia on niin monta tullut hoidettua ja väännettyä niin vakuutusyhtiöiden kanssa kuin lautakunnankin ja fakta on vain noin.
Jukka
Jukka tuossa aikaisemmin jo ansiokkaasti ja tälle foorumille riittävän kattavasti selvensikin muutamien käsitteiden eroja, mutta pieni tarkennus on paikallaan toteamukseen, jonka mukaan mikään moottorirata Suomessa ei ole liikennevakuutuslaissa ja oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla eristetty.
Asia on edellä kerrotulla tavalla, kun puhutaan näistä perinteisistä asfalttiradoista ja asiaa tarkastellaan niiden rakenteen puolesta. Rakenteidensa puolesta niiden ei ole lautakunta- ja oikeuskäytännössä katsottu olevan liikennevakuutuslaissa tarkoitetulla tavalla eristettyjä, mutta ihan noin yksinkertaistettua vastausta kuin Jukka antoi, ei voida perustellusti antaa, sillä radathan ovat toki eristettävissä. Eristysvaatimus ei täyty perinteisillä ratapäivillä tai edes perinteisesti käytetyillä kilpailupäivän järjestelyillä, joten pääsääntöisesti vastaus kattaa useimmat tilanteet. Eristäminen vaatii yleensä siinä määrin mittavia toimenpiteitä, ettei sellaisiin tavanomaisesti ryhdytä.
Eristetystä alueesta saattoi olla kysymys esimerkiksi aikoinaan Sörkassa 1990-luvulla järjestetyissä DTM-skaboissa. Tämä vain sivistynyt arvaus, sillä asiaa ei jouduttu missään ratkomaan, koska vahinkoja ei tapahtunut.
Joka tapauksessa kysymys, onko alue ollut eristetty vai ei, ratkaistaan tapauskohtaisesti radan rakenne, järjestelyt jne. huomioiden lopputuloksen ollessa edellä kerrotuista syistä pääsääntöisesti se, ettei kyse ole laissa tarkoitetulla tavalla eristetystä alueesta.
Yhdestä Suomessa olevasta radasta on olemassa Liikennevahinkolautakunnan lausunto, jossa sen katsottiin olleen laissa tarkoitetulla tavalla eristetty vahingon tapahtuessa. Tämä rata oli Oulussa sijaitseva Iinatin speedwayrata. Katsottiinko rata sitten tässä tapauksessa eristetyksi jo pelkästään rakenteen vai rakenteen ja järjestelyjen perusteella, sitä en muista.
Eräässä kirjoituksessa Jukka viittasi Espnajassa moottoriradalla tapahtuneeseen vahinkoon ja kyseessä oli tämä taoaus:
http://www.liikennevahinkolautakunta.fi/Document.aspx?id=562
Kuten lausunosta ilmenee, kyseessä oli sovellettavan lain valinta ja siihenhän vaikutti usea seikka, joita Jukka osin kirjoituksessaan kommentoikin. Jokainen osaa lukea oheisesta lautakunnan lausunnosta kattavammat perustelut, joilla lopputulokseen päädyttiin.
Jukan kertomalla tavalla on totta, että vakuutusyhtiöissä kaikki juristit eivät ole ns. kartalla tämän aihepiirin suhteen, se on normaalia. Mutta kun ollaan oikean lajiosaston juristien ja heistä pätevimpien kanssa tekemisissä, niin kyllä he yleensä (huom. yleensä) ovat, mutta alalla on ymmärrettävästi tarve saada ennakkotapauksia ja tästä syystä voidaan olla eri mieltä. Tämä on pitkässä juoksussa kaikkien etu, jos jollain tavalla tulkinnanvaraiseen tilanteeseen saadaan vakiintunut käytäntö. Muodostuu se sitten lautakunnan tai oikeuden ratkaisun myötä.
Jopa KKO:sta on saatu vakuutusalaa hyödyttävä täysin järjetön ratkaisu, jota hyödynnetään, kun tarvetta ilmenee. Kyse oli väärän tiedon antamisesta vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen. Todellisuudessa annetulla väärällä tiedolla ei ollut tässä tapauksessa mitään merkitystä vakuutusyhtiön vastuun kannalta, eikä sen olisi silloin kuulunut vakuutussopimuslain mukaan vaikuttaa vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuteen. KKO ei kuitenkin nerokkuudestaan huolimatta tätä ymmärtänyt vaan juuri tuohon väärään tietoon vedoten katsoi korvausta voitavan alentaa. Tästä muodostui oikeuskäytäntöä ja nyt niin voidaan menetellä. Hurraa KKO, ihmisiähän sielläkin istuu.
Mitä tulee Jukan mainisemaan, ilmeisesti moottoriliiton, lajipäällikön eriävään mielipiteeseen liikennevakuutuksen olemassaolon välttämättömyydestä moottoriradoilla ajettaessa, niin suosittelen kyseistä lajipäällikköä olemaan yhteydessä Liikennevakuutuskeskuksen Lauri Linnaan.