Harjoittelun tarkoitus ennen käsittelykoetta lienee tarkoitus varmistaa, että koe menee läpi ilman apupyöriä...
ajokoe
- Keskustelun aloittaja mamelukkikala86
- Aloituspäivä
Harjoittelun tarkoitus ennen käsittelykoetta lienee tarkoitus varmistaa, että koe menee läpi ilman apupyöriä...
ST77
MotOrg ry
Pyörissä varmasti suuria eroja, käsittelykoe meni autokoulun leveätankoisella ja keveyllä Yamaha MT-07:lla hyvin läpi vaikka hidasajon kahdeksikoita pyöriessä tulikin kerran hermostuksissa sammutettua kone välipysähdyksen kohdalla jäätävän jännityksen vallitessa mutta sai kokeilla heti uusiksi ja hyvin meni sitten. Mutta tuolla viikonlopulla ajamallani VFR Hondalla pitäisi olla hidasajossa kyllä aika virtuoosi puikoissa jos meinaisi sen sillä tempaista laakista läpi, pahuksen pitkä ykkönen ja kapea ohjausote, muista varmaan menisi kohtuudella siinä missä kevyempikin vehje.
Aakku
New member
On niissä pyörien käsittelyssä ainakin ollut eroja.
Aikoinaan oli autokoulussa hankittuna joku katupiikki ja opettamassa oli kokenut moottoripyöräpoliisi. Uskottava se oli, että pyörä vaan ei taipunut pujottelusta, vaikka oli kuinka tappiin asti tanko käännettynä. Tämän poliisi totesi ja näytti miten BMW poliisipyörällä sama rata ajettiin ketterästi.
Pyörä meni nopeasti vaihtoon. Tilalle tuli joku enduro piikki. Käsittääkseni myöhemmin käsittelyradan leveyttäkin sai säätää pyörän kääntyvyyden mukaan.
Itse sain 16 vuotiaana kortin pelkällä liikenneajolla. Sekin tuli ajettua puukengät jalassa autoinssikokelaan perässä.. Käsittelykoe tuskin enää onnistuisi kovin helpolla, vaikka sitäkin on paljon tahkottu onnistuneesti vielä 20 vuotta sitten.
Aikoinaan oli autokoulussa hankittuna joku katupiikki ja opettamassa oli kokenut moottoripyöräpoliisi. Uskottava se oli, että pyörä vaan ei taipunut pujottelusta, vaikka oli kuinka tappiin asti tanko käännettynä. Tämän poliisi totesi ja näytti miten BMW poliisipyörällä sama rata ajettiin ketterästi.
Pyörä meni nopeasti vaihtoon. Tilalle tuli joku enduro piikki. Käsittääkseni myöhemmin käsittelyradan leveyttäkin sai säätää pyörän kääntyvyyden mukaan.
Itse sain 16 vuotiaana kortin pelkällä liikenneajolla. Sekin tuli ajettua puukengät jalassa autoinssikokelaan perässä.. Käsittelykoe tuskin enää onnistuisi kovin helpolla, vaikka sitäkin on paljon tahkottu onnistuneesti vielä 20 vuotta sitten.
Ja tärkein uuden motoristin taitovaatimus on osata hidaspujottelu nimenomaan mahdollisilla pyöräkohtaisilla pitkillä välityksillä?
Vai onko "tuunaaminen" sallittua vain kokeneille motoristeille, aloittelija pärjätköön sillä mitä pyörässä sattuu valmiina olemaan?
Pari vuotta mopoilla ennen ko kokeita maastossa rypeneenä, tuntui jarrutus ja pujottelukoe lähinnä vitseiltä, inssi jännitti kaupunkiajoineen, vaikka se pienellä paikkakunnalla ei lopulta niin vaikea ollutkaan.
Valitettavasti enää ei ole nuorten keskuudessa muotia, tai käytännössä juuri sallittuakaan ( vrt maastoajolaki ), harjoitella ajamista maastossa etukäteen riittävästi.
Taitaa mopoilun suosion vähentymiseen olla maastoajolakia enempi se, että menee spermanentti kypärän alla sekaisin. Ostais faija edes sen mopoauton kun EU-herrat kielsi sen hidasauton...
Tinde
New member
Joo se käsittelykoe oli ihan helppo.
Mä tietysti ryssin ekan inssin kun opettelin möllinkilvillä, eikä ollut mitään käsitystä miten ryhmitytään yksisuuntaiselle kadulle tai kadulta käännytäessä. Oli sen verran fiksu inssi että ajatti autokuskioppilaan yksisuuntaiselle kadulle ja sanoi että hänpä käy kaupassa, aja sillä aikaa korttelin ympäri. No, nyt on laki muuttunut saa mennä mille kaistalle haluaa.
Ei kieltämättä tämän kesän muutamantuhannen maaseutuajokilometrin aikana montaa mopoilijaa ole näkynyt ja mikäli on, niin jokunen on ollut koolla joissain kyläkeskuksessa ja silloinkin lähinnä keulinut rekisteröimättömällä crossipyörällä muun liikenteen seassa.
Joo, sukulastyttö ei mopolla ajanut, juurikin em. syistä, eikä vanhemmat antaneet mopoautoa. Männä syksynä kuitenkin ajoi A1:n ja kypäräkin mennyt nyt koko kesän päähän.
Itse suoritin käsittelykokeen viime kuun puolella ja muutaman extratunnin joutui ottamaan alle, jotta homma alkoi sujumaan. Onneksi oli mahdollisuus omalla ajalla harjoitella erityisesti pujottelua. Väistökokeeseen ei ollut mahdollisuutta, joten se meni puhtaasti autokoulun opeilla.
Oma tunne on, että pujottelu ei olisi mennyt autokoulun tunneilla vielä läpi, vaan ne lukuisat tunnit suuremmalla pyörällä ympyröitä ja kaseja pyöriessä antoivat sen tuntuman. Samoin kytkimen, kaasun ja jarrun käyttö aukesivat vasta iltojen hämärtyessä.
Lopulta hankalin itselleni oli 50 km/h -väistötehtävä, joka meni ensimmäisellä yrityksellä ns. sukkana läpi. Toinen oli sitten sinnepäin ja hyväksyttiin. Kaikista olennaisin on ne hallintalaitteet ja katseen käyttö. Se oli aika hämmentävääkni ensimmäistä kertaa maantienopeuksia ajaessa huomata, mistä hommassa on kysymys. Autokoulussahan emme kertaakaan käyneet taajaman ulkopuolella.
Oma tunne on, että pujottelu ei olisi mennyt autokoulun tunneilla vielä läpi, vaan ne lukuisat tunnit suuremmalla pyörällä ympyröitä ja kaseja pyöriessä antoivat sen tuntuman. Samoin kytkimen, kaasun ja jarrun käyttö aukesivat vasta iltojen hämärtyessä.
Lopulta hankalin itselleni oli 50 km/h -väistötehtävä, joka meni ensimmäisellä yrityksellä ns. sukkana läpi. Toinen oli sitten sinnepäin ja hyväksyttiin. Kaikista olennaisin on ne hallintalaitteet ja katseen käyttö. Se oli aika hämmentävääkni ensimmäistä kertaa maantienopeuksia ajaessa huomata, mistä hommassa on kysymys. Autokoulussahan emme kertaakaan käyneet taajaman ulkopuolella.
Nuo tarkat nopeudet ovat liikenneturvallisuusmielessä hiukan hassuja.
Tyttären mopokokeessa tuli ensimmäisellä yrityksellä pujottelussa hylsy, kun aloitusnopeus ensimmäisen keilan kohdalla oli 28 km/ eikä ubertarkka 30.
Uusintayrityksellä oli sitten jotain tasanen 35 koko pujottelun ajan. Hyväksyntä tuli, mutta moitteita vaarallisen kovasta nopeudesta.
Huvittavaa pilkunviilausta.
Tyttären mopokokeessa tuli ensimmäisellä yrityksellä pujottelussa hylsy, kun aloitusnopeus ensimmäisen keilan kohdalla oli 28 km/ eikä ubertarkka 30.
Uusintayrityksellä oli sitten jotain tasanen 35 koko pujottelun ajan. Hyväksyntä tuli, mutta moitteita vaarallisen kovasta nopeudesta.
Huvittavaa pilkunviilausta.
Jos nyt mietitään, mikä ylipäätään on kaikkein tärkeintä liikenteessä niin se on tietenkin se, että mittarissa on täsmälleen oikea lukema. Sitä siis pitää harjoitella. Kaikki muu on toisarvoista, eli jos lukema on oikea, voit vaikka keittää perunoita takana miehistötilassa matkan aikana. Tai ottaa päiväunet, niin kuin kaistavahdilla ja vakionopeussäätimellä varustetun auton omistaja teki.
Oikeassa liikenteessä ei toki oikea lukema, vaan ehdottomasti kulloinkin tiensivussa olevassa nopeusrajoitusta ilmaisevassa taulussa olevaa lukemaa vastaava tai alhaisempi.
Koska se on lähes kaiken nykyisen liikenneturvallisuusvalvonnan kulmakivi, niin täytyyhän se olla myös kaikkein tärkein turvallisuusasia.
Ei sillä väliä ajaako kännissä, pilvessä, väsyneenä tmv, liian lähellä toisia tai muutoin varomattomasti, kunhan ei varmastikaan ylitä missään olosuhteissa absoluuttisella tarkkuudella annettua nopeusrajoitusta.
Miten muutenkaan voisi selittää ubertehokkaan koneellistetun nopeusvalvonnan ja maailmanennätysluokan ylinopeussakot?
Bone
New member
Ihan sama mitä muuta välillä koitetaan väittää, niin määrätynlaisiin (työ)tehtäviin
valikoituu vaan kummasti määrätynlaisen psyyken ja ajatuskulun (ei siis järjenjuoksun
)
omaavia ihmisiä
.
Onneksi on karman laki ja "Dooris" joka tulee aina jossain kohtaa noilla tumputtajillakin
kulmilla vastaan..... ja näyttää miltä tuntuu.... kun saa maistaa omaa lääkettään
valikoituu vaan kummasti määrätynlaisen psyyken ja ajatuskulun (ei siis järjenjuoksun
)omaavia ihmisiä
.Onneksi on karman laki ja "Dooris" joka tulee aina jossain kohtaa noilla tumputtajillakin
kulmilla vastaan..... ja näyttää miltä tuntuu.... kun saa maistaa omaa lääkettään
ST77
MotOrg ry
Itse suoritin käsittelykokeen viime kuun puolella ja muutaman extratunnin joutui ottamaan alle, jotta homma alkoi sujumaan. Onneksi oli mahdollisuus omalla ajalla harjoitella erityisesti pujottelua. Väistökokeeseen ei ollut mahdollisuutta, joten se meni puhtaasti autokoulun opeilla.
Oma tunne on, että pujottelu ei olisi mennyt autokoulun tunneilla vielä läpi, vaan ne lukuisat tunnit suuremmalla pyörällä ympyröitä ja kaseja pyöriessä antoivat sen tuntuman. Samoin kytkimen, kaasun ja jarrun käyttö aukesivat vasta iltojen hämärtyessä.
Lopulta hankalin itselleni oli 50 km/h -väistötehtävä, joka meni ensimmäisellä yrityksellä ns. sukkana läpi. Toinen oli sitten sinnepäin ja hyväksyttiin. Kaikista olennaisin on ne hallintalaitteet ja katseen käyttö. Se oli aika hämmentävääkni ensimmäistä kertaa maantienopeuksia ajaessa huomata, mistä hommassa on kysymys. Autokoulussahan emme kertaakaan käyneet taajaman ulkopuolella.
Kyllä käsittelykokeessa omalla kohdalla tosiaan auttoi aivan valtavasti tuo alkuvuodesta aloitettu enduroharjoittelu, ei tarvinnut enää opetella ajamaan moottoripyörää, piti opetella tehtävät ja olihan tuo Yamaha MT07 myös todella helppo ja mukava pyörä ajaa, melkein liian helppo sikäli että kun ottaa sen jälkeen jonkun haastavamman mopon alle tuore kortti taskussa niin voi lähteä homma helpolla lapasesta jos ei maltti riitä. Suosittelen lämpimästi kellä vaan on mahdollisuus päästä enduroreitille, tai paremminkin jos ei ajokokemusta vaikka mopoajoilta niin alkuun vaikka parkkipaikalle tai pellolle, omalla tai lainapelillä kun alkaa korttia hommata. Mutta tosiaan kuten aiemmin mainitsin niin silti jännitti aivan s**tanasti käsittelykokeessa. Nyt kun on reilu kuukausi tullut ajeltua tuolla VFR 800:lla niin on pakko myöntää että käsittelykokeen tehtävillä on jonkunlainen yhteys lähes kaikilla havaittavissa normaaliin liikenteeseenkin, hidasajoa pihoissa, ruuhkassa ja risteyksissä, kaartoja vuorosuuntiin mutkateillä, kurakasojen ja asfatin reikien väistelyä, jarrutuksia tosin ei ole tiukkaan tarvinnut tehdä, ja vain kerran on tähän mennessä yritetty sivutieltä ajaa alle/päälle, onneksi näin jo ajoissa että ei tuo autokuski edes katsonut tulosuuntaani niin ei tarvinnut kovin tiukkaan hidastaakaan siinä. Tasanopuesväistölle en ole löytänyt käyttöä arkiliikenteessä. Jarrutuksia pitäisi treenata tuolla omalla pyörällä, on sen verran eri tuntuma kuin autokoulun pelissä, tässä vielä on ne yhdistelmäjarrut etu- ja takapään välillä, ei vaan oikein kehtaa tuolla tien päällä kiihdyttää ja taas jarruttaa tiukasti, voi joku vähän ihmetellä vaikka minne tyhjyyteen menisi treenailemaan.
Viimeksi muokattu: