Joo... Eipä... Hitto sentään, ku viittis vaan vedellä menemään t-paita ja shortsit päällä, mutta ku ei oikee hannaa, ku silloin just kuitenki mun tuurilla tapahtuis jotain ja sitte oltais loppukesä sairaalassa nilkka poikki ja pikkurilli murtuneena, eikä kukaan tulis ees varmaan kattomaan, ku on niin hienot ilmat, et ne olis mielummin rannalla tai ajelemassa. Sit joku frendi saattais soittaa sairaalaan, että:" Moi, mitä äijä?. Vedettiin just mopovarusteet päällä nopeusrajoitusten mukaan tänne järven rantaan paistelemaan nakkeja kertakäyttögrillillä, eikä meille sattunut mitään. Mites nilkka?" Sitten vaan harmitus kasvais ja manaisin itteäni vielä kerran, että miksi ajoin kevyin kamoin, koska olis voinu mestat pysyä kondiksessa, jos en olisi hölmöillyt. Kaiken kukkuraksi viereisessä pedissä makais joku vanha täti, joka tarjois koko ajan marianne-keksejä, enkä kehtais sanoa, että en niistä oikein pidä ja sen takia joutuisin niitä mutustelemaan koko kesän ja siksi vielä suu sekä huuletkin kuivuisivat varmaan niin rusinoiksi, ettei sit enää himaan päästyäni vaimonikaan tunnistais meitsii, vaan kutsuis paikalle poliisit, jotka retuuttais mut kuitenki johonki kämäseen putkaan syyttäen mua jonkinsortin sekopervoraiskaajaks. Ainoana seurana sitten siellä olis mattoluteet, jotka kävelee pitkin ihoa sekä munivat tukkaan, jos eivät parempaa paikkaa löydä ja siellä sitten makoilisin loppukesän munat tukassa, pikkurilli ja nilkka edelleenkin aristaen.
