• Huom! Kaikki tälle foorumille tehty sisältö poistuu kun beta on ohi ja nykyisen foorumin sisältö ajetaan tähän päälle.

Burt Munro

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja chainese
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
Muistelisin jossain nähneeni arvion, että viimeisimmissä versioissa olisi ollut tehoa sadan hepan nurkilla. En vaan muista oliko tuo arvio siinä DVD:llä olleessa dokkarissa vai löytyikö jostain netistä.
 
Tota pyörää ku kattelee, tulee mieleen ettei se pyörän kulkemaan saaminen mitään rakettitiedetta voi olla.niinkun nykypäivän juttuja lukiessä tulee mieleen.Aerodynamiikaan, tai ainakin ilmanvastukseen on ainakin paneuduttu..sen vaikutusta huippunopeuteen ei vissiin käsitä nykyäänkään kaikki.
Pikkasen eri asia ajaa suola-aavikolla monta mailia putkeen kuin kiihdyttää se nopeus paikaltaan n. mailin matkalla (oletin että viittaat esim. näihin suomessa järjestettäviin kenttäajoihin). Niissä ei nopeilla pyörillä vielä ehditä varsinaiseen huippunopeuteen (paitsi liian lyhyellä välityksellä, jos "huippunopeus" tulee liian aikaisen). Maililla kyse on kuitenkin vain kiihdytyksen loppunopeudesta.

Tuo Munron pyörä tuskin oli kovin tehokas (tuskinpa on edes sataa heppaa), mutta sikarikate ja monta mailia kun kelaa, niin jo vain 200mph ylittyy. Tokihan aerodynamiikan osuus tajutaan, se kun on itsestään selvä asia. Luulisin kyllä, että kaikki kentällä kovia nopeuksia ajavat käsittävät sen hyvinkin selvästi.

Jenkeissäkin nuo ovat kaksi eri lajia. Varsinaiset huippunopeusajot aavikolla ja sitten mailin kiihdytys. Suomessa nuo kaksi menevät monilta iloisesti sekaisin, joka ei sinällään yllätä. Asioista kun ei oteta ollenkaan selvää, ennen kuin aletaan huutelemaan, ihan perinteinen kuvio.

Mutta ei se silti tosiaan mitään rakettitiedettä ole. Kovaan huippunopeuteen tähdätessä tarvitsee huipputehoa, aerodynamiikkaa, sopivan välityksen ja tarpeeksi pitoa. Siinäpä se pääpiirteissään. Mutta jo tuon ensimmäisen eteen joutuu usein näkemään hiukan aikaa ja vaivaa, ei niitä konetehoja jopa tuplata ihan tuosta vaan..
No joo ,mutt lähinnä tarkoitin sitä,että nykypäivänäkin moni ajattelee tyyliin, 200 hepaa 300 km/h..300 hepaa 400km/h,noin niin ku karkeesti,toki kyseessä ovat tietenkin, ei niin asiantuntijat.
Lyhyillä matkoilla tietty muutkin asia kun aerodynamiikka vaikutavat suoritukseen.
 
Ei viissiin oo ihan vakio välitykset  
033102beer_1_prv.gif

n32659689628_906733_8262.jpg
 
Mutta ei se silti tosiaan mitään rakettitiedettä ole. Kovaan huippunopeuteen tähdätessä tarvitsee huipputehoa, aerodynamiikkaa, sopivan välityksen ja tarpeeksi pitoa. Siinäpä se pääpiirteissään..
Rakettitieteessä ei tarvita edes pitoa.
Lievän vähättelevän sävyn provosoimana haluaisin muistuttaa, että harva kuski valaa mäntänsä itse ja saa ne vielä toimimaan ja kestämään. Ja ajaa itse...

Aika fakiiri tämä Munro.
 
Mutta ei se silti tosiaan mitään rakettitiedettä ole. Kovaan huippunopeuteen tähdätessä tarvitsee huipputehoa, aerodynamiikkaa, sopivan välityksen ja tarpeeksi pitoa. Siinäpä se pääpiirteissään..
Rakettitieteessä ei tarvita edes pitoa.
Lievän vähättelevän sävyn provosoimana haluaisin muistuttaa, että harva kuski valaa mäntänsä itse ja saa ne vielä toimimaan ja kestämään. Ja ajaa itse...

Aika fakiiri tämä Munro.
Niin eihän se todellakaan niin monimutkaista ole, pitää vaan ottaa rakkine ja laittaa se kulkemaan kovempaa, kuin yksikään toinen maapallolla asuvista muutamasta bensankuluttajasta on laittanut sitä rakkinetta kulkemaan. Nii ja sit vaan laittaa kaasu pohjaan ja pitää se siellä vaikka tuntuis, että aivot valuu korvista tärinän takia... Helppo homma kertakaikkiaan. :-) Mikähän mahtaa olla ceebeeärrän nopeusenkka, jos lähtis rikkomaan
sport05.gif
 
Ei tämän uusiseelantilaisen saavutus niin kovin kummoinen ole, sillä Ernst Henne ajoi jo v. 1937 eli 30 vuotta aiemmin 500-kuutioisella BMW-prätkällä (tosin kompressoriahdetulla) silloisen nopeusmaailmanennätyksen 279 km/h. Ennätystä ei ajettu suola-aavikolla, vaan Frankfurtissa.
 
Kova saavutus tuokin. Tosin Ernesti ajoi 10 vuotta uudemmalla ja turboahdetulla kalustolla. Burt veti 1920 vuoden mallilla ja vielä hyvään ikään päässeellä :-)

No joo, Ernesti eli muuten 101 vuotiaaksi, joten sekin on kova saavutus. Veikkaan kuitenkin, että 270kmh on huomattavasti helpommin saavutettavissa, kuin 331km/h ja lisäksi, kun otetaan semmoinen tosiseikka, että autobaanalla saatta alamäet jeesata, kun ei molempiin suuntiin tuota mainosvetäsyä tehty, niin Burtkin säilyttäköön kuitenkin äijän maineensa.

Ei mulla ainakaan kävis mielessäkään ajaa yli kolmeasataa lähes 50 vuotta vanhalla pyörällä :-S
 
Remmiahtimet niissä biimerin vehkeissä minusta oli mutta suurempi kysymys minusta on se että Henne oli tehdaskuski joka siis ajoi jonkun muun väsäämällä värkillä.

Seikka ei tietenkään vähennä ukon laskemaa hurjaa haipakkaa mihinkään mutta minusta ero on jonkinlainen siihen että Munro kuitenkin väsäsi sankavitun aikaisesta sivuventtiilivehkeestä OHV härpättimen - ja nopean sellaisen - omassa vajassaan ja omin avuin.

Ja tosiaan ero lentokenttäajojen 1400-1800m raivoisan kiihdytyksen ja Bonnevillen 16km lojotuksen välillä on perin iso.
Käytännössä jälkimmäisessä ei kuskin varttimailiajurin taidoilla ole oikeastaan mitään merkitystä lopputulokseen.

Noin ihan paikanpäällä ajaneena voin kertoa että veden haihduttua keväällä suolatasangon pinta on paljon kovempi kuin luulisikaan (tannerta saa potkia aika kovaa että siitä saa mitään irti)  ja yhteen jämähtäneet karkeat suolakiteet antavat hämmästyttävän hyvät pidot.
 
Itse asiassahan tuossa Munron pyörässä ei ollut alkuperäistä jäljellä kai mitään muuta kuin kampikammion puoliskot,kaiken muun hän väsäili itse alkaen koneen alakerrasta ja niinkuin Teuwo kertoi,aina läpihengittävään kanteen saakka.Kova temppu jokatapauksessa.

edit. alkuperäinen moottori on 600 ja loppuvaiheessa Munro oli kasvatellut tilavuuden 950 ccm.
 
Back
Ylös