K1 kilogikserissä, jossa on myös tokicon 6-sylinteriset jarrut, jarrutuntuma parani aivan dramaattisesti vaihtamalla brembon 19x20mm pääsylinteri. Olin vaihtanut jo punosletkut ja palat tätä ennen. Sylinterillä oli vähintään yhtä iso vaikutus kuin letkuilla ja paloilla nimenomaan tuntumaan.
Kyllähän tuo on mielessä käynyt itselläkin laittaa tuollainen gixxeriin. Kohtuu hyvät nuo K8 jarrut on vakionakin, mutta kyllähän brembon koko jarrusetti silti on reilusti tunnokkaampi. Mielessä vieläkin viime kesän ajelut uuden karhealla Tuonolla... Kynnys vaan on kova investoida kun pelkästään maantiekäytössä mulla gixxeri. Radalla olisi jo varmaan nopeammin tarvetta noille hiluille.
Vanhemman mallin bussiin tuo jarrupäivitys on kuitenkin helpommin perusteltavissa, tarve siinä on kuitenkin reilusti suurempi.
Meillä on ollut pyörissä Brembot kilpureissamme kiinni, ja kyllä Gixunkin tuntuma parani merkittävästi (disclaimer: myymme Brembon puristinta webbikaupassamme). Busasta ei ole kokemusta, mutta jos siinä on sama puristin kuin wanhemmassa gixussa, niin ero on uskomaton. Vakiopuristimen huonoin piirre on kuitenkin heikko lämmönsieto. Pari kovaa jarrua sai kahvan tulemaan sormille. Brembossa on sen verran järeämpi vipusuhde, että vastaavaa ongelmaa ei ole. En tiedä, auttaisiko parempi valmistustoleranssi myös tässä. IRC:n ja varsinkin Maguran billettijarrupääsylinterit ovat myös loistavia puristimia.
Kawan 10R:n jarrupääsylinteri oli ihan mahdoton. En ymmärrä, kuinka pystyin ajamaan sillä kilpaa kaudella 2004. Onneksi kaaduin, ja se hajosi.
Jarrupääsylinterin lisäksi paloilla on suuri merkitys. Suzukissa toimi ratakäytössä mielestäni parhaiten Brembon RC-pala. Sen pito oli älytön ja tuntuma hyvä, mutta se kului aika nopeasti. Brakingin CM66 oli hyvä treenipala, koska se kesti puoli kautta ja piti erinomaisesti. Orggis kolmonen. Siinä oli kaikkea sopivassa suhteessa. AP:hen en itse tottunut. SBS:n dual-carbon oli minulle turhan kova kahvalla, mutta se puri kuin terrieri.
