Suzuki on saatu jotenkuten nippuun, joten onhan se jo aika saada toinen pyörä taloon.
Alunperin tarkoituksena oli ostaa joku alle -83 pyörä hiukan isommalla koneella, koska ei tuolla Suzukilla uskalla kovin pitkälle lähteä.
Alle 1983 olisi ollut kiva, koska olisi saanut heittää kaikki ylimääräiset vilkut ja mittarit veks niinkuin Suzukin kanssakin tein.
Tämä keskinen Suomi tuntuu olevan jonkinmoinen musta aukko, mitä tulee noihin vanhempiin pyöriin. Yhtäkään edes harkinnan arvoista pyörää ei löytynyt 150km säteellä. Olihan niitä muutamia myynnissä, mutta ne oli liian custon-rungolla ja taidot olisi pian loppunut kesken. Ja kieltämättä kun budjetti on alle 2000 euroa, niin sekin rajoittaa aika paljon.
Hakusessa oli siis cafe racer-projekti.
Yksi hyvä vaihtoehto löytyin juurikin tuon maagisen 150km päästä, mutta kun mietin pari päivää, niin se myytiin. Nostin vuosirajaa jopa tuohon 1988-vuoteen, milloin ei tarvitsisi e-hyväksynnöistä välittää, mutta eipä sieltä oikein mitään löytynyt. Uudempiakin katselin, mutta jostain kumman syystä kyykkypyörät eivät ole koskaan iskeneet ja fighterit vielä vähemmän. En vain näe niissä sitten mitään hienoa.
No, epätoivo alkoi jo iskeä, kun useamman viikon etsimisellä ei meinannut mitään löytyä. Ajattelin jo käydä hakemassa paikallisesta autoliikkeestä -93 gpz (tms) vehkeen, kun oli halvalla. Mutta ei sekään iskenyt yhtään. Lähimpänä pyörän ostoa olin, kun menin anoppilaan ja samalla paikkakunnalla oli 900 euroon Diversion myynnissä. Kyllä siitäkin olisi jonkinmoisen raaserin saanut värkättyä ja tuohon hintaan se olisi ollut oikeastaan ihan sama vaikkei olisikaan saanut. Silloin ei aikataulut valitettavasti käyneet yhteen (minun osalta) ja sekin sitten jäi.
Tarpeeksi, kun aurinko alkoi möllöttämään, alkoi kyykytkin jo näyttää hienoilta. Jämsässä olikin yksi gsx-r. Aijai sitä tuplavalomaskia! Muistan, miten pikkutyttönä semmoisia ihailin. Mutta...taas pari päivää odottelua ja kun viimein soitin myyjälle, niin vastaus oli "pyörä myyty". Ilmeisesti aika samoilla sekuneilla, koska ilmoitus oli vielä nettimotossa, mutta poistui pian puhelun jälkeen.
Lisää Torin ja Nettimoton selailua, kunnes kohdalle osuu kaaduttu CBR. Vuosimallia -93 ja ajomäärä kohtuullinen 45tkm. Huoltojakin oli tehtynä ihan kivasti ja uudehkot renkaat alla. Nyt en pohtinut asiaa kuin päivän (eli googlettelin pyörän vikoja jne) ja kun pyörä on ilmeisesti aika kestävä kapistus, niin soittoa vaan.
Myyjä imoitti, että pyörä on 40km päässä ja hakee sen 3 päivän päästä Jyväskylään, jolloin sitä voi käydä ihmettelemässä. Ajattelin, että mikäs siinä, koska saan muutaman päivän aikaa etsiä semmoista pyörää, mitä oikeasti olinkin etsimässä.
Semmoista ei kuitenkaan löytynyt ja mitä enemmän Hondasta lueskelin, niin ihan järkipelille se alkoi vaikuttamaan. Kiinastakin saa kaikki katteet 400 euroon tulleineen, niin mikäs siinä.
Heti samana päivänä uutta soittoa myyjälle, kun kertoi hakevansa pyörän kotiin. Kuulemma menisi illan puolelle koko homma. Seuraava ongelma on se, että minulla alkaa työt 20:30 40km päässä. Mutta kyllä siinä ehtii... Illalla sitten pikainen koeajo ja pakollinen satasen tinkiminen, että summa oli sopiva tasaluku. Enempää en kyllä ollut nostanutkaan rahaa mukaan.
Tästä alkoi sitten Trafin tarjoama jännitys.
Koska emme olleet tuota uutta varmennesysteemiä kumpikaan käyttänyt, niin homma oli vähän hakusessa. Aikalailla tarkalleen 19:30 istahdimme koneelle. Trafin sivut auki ja sieltä sitten myyjä teki jonkinmoisen luovutusilmoituksen. No, ilmoitus valmiiksi ja samantien pyörä hävisi myyjän omista ajoneuvoista. Varmennetta ei missään vaiheessa oltu edes tehty. Vähän aikaa kiroilua ja ihmettelyä, mutta ei se kummemmaksi muuttunut. Koko pyörä oli hävinnyt bittiavaruuteen ja varmennetta ei ole.
Hiukan alkoi jo hiki valua lähenevän töiden alun, päällä olevan ajoasun ja sen takia, että Trafin systeemit menisi klo 20 kiinni jonkinmoisen päivityksen takia.
Kokeilin kirjautua omille sivuille trafiin ja siellä se pyörä onneksi oli. Seuraavana yritys laittaa sitä omille nimille, mutta eihän se onnistunut ilman vakuutusta. Äkkiä toisella välilehdellä pop vakuutuksen sivuille tekemään se. Tässä vaiheessa kello alkoi olla jo aika lähellä kahdeksaa.
Vakuutus kuntoon ja tuumasin ääneen, että mitenköhän kauan sen päivittyminen kestää Trafiin. Positiivisena yllätyksenä se päivittyi sinne samantien.
Homma äkkiä loppuun ja 4 euron maksu Trafille. Takaisin omille sivuille ja nyt koko pyörä oli hävinnyt vuorostaan minun omilta sivuilta. Myyjän sivut olivat auki toisessa välilehdessä, mutta ei ollut sielläkään pyörää.
Tässä vaiheessa oli pakko sanoa, että katsotaan huomenna uudestaan tilannetta. Raha oli vaihtanut omistajaa ja jonkun omistajan vaihdoksen olimme tehneet kummankin tissienkantotelineiden sitä ihmetellessä, joten todistajatkin oli kunnossa.
Lopulta se pyörä kuitenkin ilmestyi sinne omille sivuille, joten homma meni maaliin. Pisti se vaan mietityttämään, että paperisella luovarilla homma olisi hoitunut muutamassa minuutissa. Nyt sitten kaiken ihmettelyn kanssa aikaa meni melkein 30min.
Tosin onhan tuossa se hyvä puoli, että myyjä ainakin näkee ajoneuvon siirtyvän pois omilta nimiltään varmuudella.
No mutta, lopputuloksena on nyt se, että pihassa on pyörä josta en voi rakentaa sitä mitä alunperin suunnittelin. Muutaman sadan kilometrin ajokokemuksella ajoasento on ihan perseestä. Suorituskyvynkin kuvittelin olevan jotain muuta verrattuna tuohon edelliseen harrikkaan. Mutta näköjään se twini sitten vaan vääntää noinkin paljon paremmin.
Mitäs tästä sitten keksisi? Ekana tietenkin pitää vaihtaa kunnon tanko. Mitä nyt olen lueskellut, niin riserit ja pora hoitaa sen homman. Valmis sarja on köyhälle liikaa. Hornetin vaijerit menevät ilmeisesti korkeamman tangon kanssa, joten semmoisetkin pitää etsiä.
Ulkonäöllisesti haluaisin tehdä tuosta nakun, mutta sitten vissiinkin tuo ilmanotto menee ihan sekaisin ja pyörä ei toimi lainkaan. Joillain teippailuilla se taitaa olla mahdollista saada toimimaan. E-hyväksyntöjen pakollisuus haittaa harrastustoimintaa. Jos katteet ottaa pois ja pakoputken vaihtaa toiseen, niin silloin pitäisi sitten varmaankin joku suutinsarja hommata? Ne eivät näyttäneet kamalissa hinnan kiroissa olevan.
Eli. Joko hommaan katteet kiinasta tuommoisella värityksellä ja pidän semmoisena ja ajelen (varmaankin fiksuin vaihtoehto).
Mutta en vain pääse yli siitä ideasta, että kokeilisi rakentaa jotain scramblerin tyylistä.
Ja oikeastaan tässä olisi juurikin semmoinen, millainen sen pitäisi olla.
Jos nyt en ihan väärässä ole, niin tuossahan on loppujen lopuksi tehty uusi takahäkki ja uusi perä sekä valoja muuteltu ja katteet riisuttu? Noin niinkuin ihan simppeleimmillään. Tietenkin sitten nuo jerryjen telineet yms on eri juttu, mutta noin niinkuin peruspyörän osalta.
Mitään järkeä tässäkään ei ole, mutta pakko se on jotain yrittää. Ja kun kyseessä on näinkin ultraharvinainen pyörä, tätä tuskin kukaan jää kaipaamaan orkkiksena.
Alunperin tarkoituksena oli ostaa joku alle -83 pyörä hiukan isommalla koneella, koska ei tuolla Suzukilla uskalla kovin pitkälle lähteä.
Alle 1983 olisi ollut kiva, koska olisi saanut heittää kaikki ylimääräiset vilkut ja mittarit veks niinkuin Suzukin kanssakin tein.
Tämä keskinen Suomi tuntuu olevan jonkinmoinen musta aukko, mitä tulee noihin vanhempiin pyöriin. Yhtäkään edes harkinnan arvoista pyörää ei löytynyt 150km säteellä. Olihan niitä muutamia myynnissä, mutta ne oli liian custon-rungolla ja taidot olisi pian loppunut kesken. Ja kieltämättä kun budjetti on alle 2000 euroa, niin sekin rajoittaa aika paljon.
Hakusessa oli siis cafe racer-projekti.
Yksi hyvä vaihtoehto löytyin juurikin tuon maagisen 150km päästä, mutta kun mietin pari päivää, niin se myytiin. Nostin vuosirajaa jopa tuohon 1988-vuoteen, milloin ei tarvitsisi e-hyväksynnöistä välittää, mutta eipä sieltä oikein mitään löytynyt. Uudempiakin katselin, mutta jostain kumman syystä kyykkypyörät eivät ole koskaan iskeneet ja fighterit vielä vähemmän. En vain näe niissä sitten mitään hienoa.
No, epätoivo alkoi jo iskeä, kun useamman viikon etsimisellä ei meinannut mitään löytyä. Ajattelin jo käydä hakemassa paikallisesta autoliikkeestä -93 gpz (tms) vehkeen, kun oli halvalla. Mutta ei sekään iskenyt yhtään. Lähimpänä pyörän ostoa olin, kun menin anoppilaan ja samalla paikkakunnalla oli 900 euroon Diversion myynnissä. Kyllä siitäkin olisi jonkinmoisen raaserin saanut värkättyä ja tuohon hintaan se olisi ollut oikeastaan ihan sama vaikkei olisikaan saanut. Silloin ei aikataulut valitettavasti käyneet yhteen (minun osalta) ja sekin sitten jäi.
Tarpeeksi, kun aurinko alkoi möllöttämään, alkoi kyykytkin jo näyttää hienoilta. Jämsässä olikin yksi gsx-r. Aijai sitä tuplavalomaskia! Muistan, miten pikkutyttönä semmoisia ihailin. Mutta...taas pari päivää odottelua ja kun viimein soitin myyjälle, niin vastaus oli "pyörä myyty". Ilmeisesti aika samoilla sekuneilla, koska ilmoitus oli vielä nettimotossa, mutta poistui pian puhelun jälkeen.
Lisää Torin ja Nettimoton selailua, kunnes kohdalle osuu kaaduttu CBR. Vuosimallia -93 ja ajomäärä kohtuullinen 45tkm. Huoltojakin oli tehtynä ihan kivasti ja uudehkot renkaat alla. Nyt en pohtinut asiaa kuin päivän (eli googlettelin pyörän vikoja jne) ja kun pyörä on ilmeisesti aika kestävä kapistus, niin soittoa vaan.
Myyjä imoitti, että pyörä on 40km päässä ja hakee sen 3 päivän päästä Jyväskylään, jolloin sitä voi käydä ihmettelemässä. Ajattelin, että mikäs siinä, koska saan muutaman päivän aikaa etsiä semmoista pyörää, mitä oikeasti olinkin etsimässä.
Semmoista ei kuitenkaan löytynyt ja mitä enemmän Hondasta lueskelin, niin ihan järkipelille se alkoi vaikuttamaan. Kiinastakin saa kaikki katteet 400 euroon tulleineen, niin mikäs siinä.
Heti samana päivänä uutta soittoa myyjälle, kun kertoi hakevansa pyörän kotiin. Kuulemma menisi illan puolelle koko homma. Seuraava ongelma on se, että minulla alkaa työt 20:30 40km päässä. Mutta kyllä siinä ehtii... Illalla sitten pikainen koeajo ja pakollinen satasen tinkiminen, että summa oli sopiva tasaluku. Enempää en kyllä ollut nostanutkaan rahaa mukaan.
Tästä alkoi sitten Trafin tarjoama jännitys.
Koska emme olleet tuota uutta varmennesysteemiä kumpikaan käyttänyt, niin homma oli vähän hakusessa. Aikalailla tarkalleen 19:30 istahdimme koneelle. Trafin sivut auki ja sieltä sitten myyjä teki jonkinmoisen luovutusilmoituksen. No, ilmoitus valmiiksi ja samantien pyörä hävisi myyjän omista ajoneuvoista. Varmennetta ei missään vaiheessa oltu edes tehty. Vähän aikaa kiroilua ja ihmettelyä, mutta ei se kummemmaksi muuttunut. Koko pyörä oli hävinnyt bittiavaruuteen ja varmennetta ei ole.
Hiukan alkoi jo hiki valua lähenevän töiden alun, päällä olevan ajoasun ja sen takia, että Trafin systeemit menisi klo 20 kiinni jonkinmoisen päivityksen takia.
Kokeilin kirjautua omille sivuille trafiin ja siellä se pyörä onneksi oli. Seuraavana yritys laittaa sitä omille nimille, mutta eihän se onnistunut ilman vakuutusta. Äkkiä toisella välilehdellä pop vakuutuksen sivuille tekemään se. Tässä vaiheessa kello alkoi olla jo aika lähellä kahdeksaa.
Vakuutus kuntoon ja tuumasin ääneen, että mitenköhän kauan sen päivittyminen kestää Trafiin. Positiivisena yllätyksenä se päivittyi sinne samantien.
Homma äkkiä loppuun ja 4 euron maksu Trafille. Takaisin omille sivuille ja nyt koko pyörä oli hävinnyt vuorostaan minun omilta sivuilta. Myyjän sivut olivat auki toisessa välilehdessä, mutta ei ollut sielläkään pyörää.
Tässä vaiheessa oli pakko sanoa, että katsotaan huomenna uudestaan tilannetta. Raha oli vaihtanut omistajaa ja jonkun omistajan vaihdoksen olimme tehneet kummankin tissienkantotelineiden sitä ihmetellessä, joten todistajatkin oli kunnossa.
Lopulta se pyörä kuitenkin ilmestyi sinne omille sivuille, joten homma meni maaliin. Pisti se vaan mietityttämään, että paperisella luovarilla homma olisi hoitunut muutamassa minuutissa. Nyt sitten kaiken ihmettelyn kanssa aikaa meni melkein 30min.
Tosin onhan tuossa se hyvä puoli, että myyjä ainakin näkee ajoneuvon siirtyvän pois omilta nimiltään varmuudella.
No mutta, lopputuloksena on nyt se, että pihassa on pyörä josta en voi rakentaa sitä mitä alunperin suunnittelin. Muutaman sadan kilometrin ajokokemuksella ajoasento on ihan perseestä. Suorituskyvynkin kuvittelin olevan jotain muuta verrattuna tuohon edelliseen harrikkaan. Mutta näköjään se twini sitten vaan vääntää noinkin paljon paremmin.
Mitäs tästä sitten keksisi? Ekana tietenkin pitää vaihtaa kunnon tanko. Mitä nyt olen lueskellut, niin riserit ja pora hoitaa sen homman. Valmis sarja on köyhälle liikaa. Hornetin vaijerit menevät ilmeisesti korkeamman tangon kanssa, joten semmoisetkin pitää etsiä.
Ulkonäöllisesti haluaisin tehdä tuosta nakun, mutta sitten vissiinkin tuo ilmanotto menee ihan sekaisin ja pyörä ei toimi lainkaan. Joillain teippailuilla se taitaa olla mahdollista saada toimimaan. E-hyväksyntöjen pakollisuus haittaa harrastustoimintaa. Jos katteet ottaa pois ja pakoputken vaihtaa toiseen, niin silloin pitäisi sitten varmaankin joku suutinsarja hommata? Ne eivät näyttäneet kamalissa hinnan kiroissa olevan.
Eli. Joko hommaan katteet kiinasta tuommoisella värityksellä ja pidän semmoisena ja ajelen (varmaankin fiksuin vaihtoehto).
Mutta en vain pääse yli siitä ideasta, että kokeilisi rakentaa jotain scramblerin tyylistä.
Ja oikeastaan tässä olisi juurikin semmoinen, millainen sen pitäisi olla.
Jos nyt en ihan väärässä ole, niin tuossahan on loppujen lopuksi tehty uusi takahäkki ja uusi perä sekä valoja muuteltu ja katteet riisuttu? Noin niinkuin ihan simppeleimmillään. Tietenkin sitten nuo jerryjen telineet yms on eri juttu, mutta noin niinkuin peruspyörän osalta.
Mitään järkeä tässäkään ei ole, mutta pakko se on jotain yrittää. Ja kun kyseessä on näinkin ultraharvinainen pyörä, tätä tuskin kukaan jää kaipaamaan orkkiksena.
