Raaseri kirjoittelee tuolla edellä aika painavaa asiaa.
Jos ei ole omaa tietämystä/kokemusta (molempia tarvitaan
väistämättä kun aletaan säveltämään), kannattaa nyt ihan
oikeasti..... lukea, miettiä lukemaansa..... lukea, miettiä lukemaansa.
Yksi suht riskitön ja varma tapa "väsätä itse" kaikenlaista, on tutkia
valmiina saatavia "laadukkaita" vermeitä vähän joka kantilta ja
vieläpä ajatuksella..... miksi asiat on tehty näin.
Tänä "intterveppin aikana" homma on helppoa kuin heinänteko.
Tämä slipari/pönttöasia on kuitenkin eräistä miinoistaan huolimatta
suht "vaaraton" asia harjoitella, eikä "muuttuvia tekijöitä" ole
edes tikipoksin hankinnassa lymyilevien vertaa

.
Kerrataan vielä muutama Raaserin teesi.... mikäli ne meni ihan ohi,
tai niistä ei saanut mitään otetta.
Pöntön mitta ja tilavuus riittää takaamaan siistit äänet ja "toimivuuden".
"Harrikkatyyppinen" huilu on tosiaan tarkoitettu pääosin "suoraan putkeen"
(ilman vaimennusmateriaalia) enemmänkin tukkeeksi(vastapaineeksi).
Sivutuotteena joskus äänikin (ainakin desibelit) laskee.
"Villat" tulee olla kuivat, kuosissa, eikä liian tiukalle pakattuna.
Vaimentimen sisäputken (reikäputki) vaikutus äänitasoon on varsin
merkittävä.
Riippuu, onko reikäputki häntäpäähän suppaava (esim. toiset Akrat)
Reikien koko ja mahdollinen "vastakarvaisuus" vaikuttaa myös.
Se, että tämäntyyppistä vaimenninta pääasiassa vain "tukitaan",
johtaa tosiaan myös ei-toivottuun paineen nousuun (vaikka sopiva vastapaine
eri käyttöön ja alueelle onkin tavoitteena).
Mistäs se "ääni" sitten syntyykään?
Miksi usein "putken tukkiminen" ei toivotusti meteliä juuri hiljennä?
Välillä käy ihan päin vastoin.
Vaikka desibelit ehkä laskisivat, saattaa pienemmillä arvoilla torvi
käydä korvaan paljon pahemmin.
Pikkasen jarrua, ankkuria.... what ever..... ja mietintämyssyä päähän.
Ei tässä rakettitieteestä ole kysymys harrastuskurvailun puitteissa.
Joku ajatus asiassa ei kuitenkaan haittaa.... tai oikeastaan se vaaditaan.