Moi! Tää juttu oli joskus paskanjauhanta osastolla mut musta se kuvaa niin hyvin linja-auton kuljettajan sielun maisemaa, että eiköhän tää mahdu tännekkin.
Linja-autossa on tunnelmaa!
Bussin odottaminen räntäsateessa valmistelee sinua tulevaan koitokseen. Aikataulusuunnittelija haluaa myös
osallistua sinun viihdyttämiseen. Parhaiten se onnistuu niin, että pistää samaan suuntaan ajavat bussit lähte-
mään yhtä aikaa. Näin odotusaika saadaan mahdollisimman pitkäksi.
Bussin pysäyttäminen on omataiteenlajinsa. Näytänkö pysähtymismerkin liian aikaisin, vai liian myöhään?
Miten pysäytän juuri oikean bussin, kun ne ajavat yhtenä pitkänä letkana? Pahimmassa tapauksessa oma bussi
ryhmittyy vasemmalle kaistalle muiden taakse, jolloin pitäisi ampua hätäraketteja saadakseen katsekontakti
kuskiin. Jos muita busseja ei ole häiritsemässä, niin kuskit katselevat järjestään vasemmalle ja saat seistä lapio
suorana lippua heiluttaen, kunnes kuski viime tingassa väläyttää vilkkua ja koukkaa pysäkille.
Bussin ovi ei koskaan osu kohdalle. Jos seisot paikallasi, kuski tulkitsee ettet ole tulossa kyytiin, ja heittää
kurat kengillesi. Jos liikut oikealle, niin kuski painaa kovemmin jarrua, ja jos liikut vasemmalle, niin hän höllää.
Tarkoitus lienee saada ovi vähintään kymmenen metrin päähän paikasta, jossa seisot. Jos et sitten juokse bussiin
kuski lähtee tai ainakin katsoo sinua vihaisesti, koska koko bussi joutuu odottamaan sinunlaista vätystelijää.
Millaisen lipun pyydän kuskilta? Jos sanon keskustaan, niin koko bussi nauraa takapenkkiä myöden. Jos sanon
Kertamaksu, niin kuski vinoilee: ”Lasten vai aikuisten”, ja tietysti maksajan iästä riippumatta. Sitten on vielä
seutulippuja, kännykkämaksutapoja, maksukortteja ja ties mitä hässäköitä, mutta kuskilta ei apua heru, hän on
kiinnostuneempi vasemmasta sivupeilistä kuin sinusta. Maksu tulee suorittaa tasarahalla. Kokeile maksaa kaksi-
kymppisellä kertamaksu ja kuski kaivaa sinulle ämpärillisen kolikoita takaisin.
Laitanko rahat tiskille, vai lyönkö ne kuskille kouraan? Teit niin tai näin kuski murahtaa vihaisena.
Kun maksoin vitosen setelillä kuski kehtasi sanoa: ” Suorista se! ” Missä ihmeessä lukee, että rahat viikattuina
Kiitos. ”Anteeksi herra kuljettaja, mutta nyt ei tullut mankelia mukaan”. Ei ihme, että joku leimaa lippunsa kuskia
turpaan.
Pidä kiinni. Kuskeilla on kiihdytysajajan refleksit ja keilaajan pelisilmä. Pitää saada monta näyttävää kaatoa.
Bussin nytkähtäessä liikkeelle alkaa ihmisflipperi. Yrität epätoivoisesti poukkoilla kohti takaosaa, huomataksesi,
että vain käytävänpuoleisilla penkeillä istutaan, tai niillä matkustaa jonkun ostoskassi. Kun ystävällisesti pyydät
saada istahtaa ”vapaalle” paikalle, niin matkustaja nousee hitaasti kuin lehmä suosta, mittaillen sinua katseellaan,
ikään kuin arvioiden sinun hygieniatason luokitusta.
Jos bussi on tyhjä, niin sinusta tulee automaattisesti spurgumagneetti. Bussikuskeilla on pirullinen tapa haalia
kyytiin kaikki haisevimmat spurgut, mitä maa päällään kantaa, ja he kaikki haluavat tulla laulamaan juuri sinulle.
Ei auta mikään spurgun on pakko liimautua kainaloosi kuin kuumemittari. Jos olet hiljaa, olet paska jätkä jos
avaat suusi hän oksentaa siihen. Kun esität vastalauseen tilanteen johdosta, niin kuski heittää sinut ulos.
Linja-autossa on tunnelmaa, ja sen voi aistia esim. nenällään. Krimi-turkkeihin puetut muumiot miehittävät
bussin etuosan, ja he yrittävät peitellä vuotavista kroonikkovaipoista leviävää eteeristä tuoksuaan, kaatamalla
pullollisen myskiä päällensä. Takapenkillä matkustavalle astmaatikolle tämä on kuin sinappikaasua, ja hän joutuukin
pumppaamaan inhalaattoriaan kuin olisi täyttämässä jalkapalloa.
Tunnelmaa ei paranna sekään, että aamukahvin ärsyttämä suolisto saa matkustajat moukaroimaan karmeita lettupieruja.
Miksei sitä voinut paukutella pysäkillä? Pitikö ne parhaat pommit säästää bussiin?
Älä koskaan istu takaovien läheisyydessä. Kun ovet aukeavat, joudut auttamaan äitiä, jonka rattaissa istuu 13-vuotias
poika. Kiitoksen sanaa ei heru, ja kun yrität takaisin paikallesi, niin hehkeä kassi-alma taikonut juustosämpyläsi
sillivoileiväksi, istumalla hajareisin eväskassisi päälle.
Jos yrität lukea lehteä bussissa, niin hartioillesi kasvaa äkkiä kaksi päätä lisää.
Bussista poistuminen on sekin suuri seikkailu. Bussissa ei ole tapana puhua paljon, ja katsekontaktia tulee vältellä.
Kun joku ikkunapaikkainen haluaa jäädä pois, hän pomppaa pystyyn kuin jousi ja mitään sanomatta pyyhkii
suupielesi takamuksellaan, ähkiessään ylitsesi käytävälle. Toinen ihmistyyppi samassa tilanteessa tyytyy vain
kyyhöttämään sikiöasennossa ja aina pysäkin kohdalla kuuluu syvä huokaus. Kun sitten tilanne tulee omalle
kohdallesi, niin painonappia ei näy missään. Vieressä istuva norsu on nukahtanut fiikus sylissään ja ei tee elettäkään
siirtyäkseen. Pysäkki häämöttää jo edessä etkä ole päässyt edes käytävälle. Dyykkaat läpi fiikuksen käytävälle
huomataksesi, ettei se vitun painonappi edes toimi. Sanot kuskille, että haluat seuraavalla pois, ja kuski jarruttaa
niin, että etupenkin vanhuksen lasisilmä poksahtaa lentoon kuin samppanjapullonkorkki.
Bussi pysähtyy, mutta ovet eivät aukea. Kuskin viimeiset saumat vittuilla: ”poistutaan takaovista”.
Tällä kertaa bussi sentään pysähtyi. Yleensä se vain hiljentää ja olettaa mummeleiden loikkivan ulos kahdenkympin
vauhdissa. Ovathan ne voltteja heittelevät eläkeläiset hilpeän näköisiä, mutta puuhun osuessaan ne voivat haitata
kuukkeleiden pesintää.
