Jos kerran K12S on mieluinen peli ja sen hankintaan on mahdollisuus, niin anna palaa.
Aikaisemmissa viesteissä on tasapuolisesti perusteltu puolesta ja vastaan tehokkaan pyörän hankkimisesta ensimmäiseksi pyöräksi.
Oma kokemus: Keväällä -06 hankin ekan oman pyörän, pikku-Bandiitin. Todella hauska ajettava, huoleton peli kaikin puolin. Pikkurosvossa on suorituskykyä huomattavasti enemmän kuin allekirjoittaneessa, näin uskon. Jäin kuitenkin kaipaamaan vääntävämpää konetta, oma ajelu kun suuntautuu enemmän maantielle. Niinpä tammikuussa -07 tein kaupat vuoden -99 mallisesta K12RS:stä.
RS on selkeästi painavampi, tehokkaampi ja vääntävämpi kuin pikkurosvo. Se on maantiellä vakaampi kulkija pitemmän akselivälinsä ansiosta. Kääntöpuolena painolla ja pitemmällä akselivälillä on kuulopuheitten mukaan kankeampi käsiteltävyys kaupungissa nurkka-ajossa. Itse olen niin noviisi mopohommissa että pistän käsittelyongelmat ihan oman kokemattomuuteni piikkiin. Pitää vaan harjoitella ja ajaa
Tehoa ja vääntöä RS:ssä on minulle vähintäänkin riittävästi. Teho ja vääntö annostellaan siitä ohjaustangon oikeassa päässä olevasta kahvasta. Annostelussa käytetään apuna kuljettajan omaa keskusyksikköä jota myös aivoiksi kutsutaan. Aivoihin on ainakin minulla tallentunut oma ajokokemus autolla, reilut 20 vuotta 30 - 55 tkm/vuosi. Se auttaa liikennetilanteiden lukemisessa ja lasten saaminen on rauhoittanut kaasujalkaa ja -kättä. Auton lisäksi moottoripyörällä tulevat ilometrit (menneenä kesänä 15 tkm) kehittävät sitä mopoliikennesilmää. En halua tehdä lapsistani isättömiä enkä myöskään omalla toiminnallani liikenteessä tehdä kenenkään lapsesta orpoa!
Tehokas pyörä on mukava ja helppo ajaa. Minulla on terve kunnioitus oman pyörän suorituskykyä kohtaan, toivottavasti ensi kesänä pääsen radalle kokeilemaan ajamista. Siellä sitten kykyjen ja uskalluksen mukaan
Hommaa vaan se haluamasi pyörä ja tule käymään elokuussa BMWKLTIBMIJOF-tapaamisessa. Sitä ennen nauti ajamisesta. Aja harkiten, älä ole hölmö ja riskeeraa omaa/muitten turvallisuutta. Ihan totta, moottoripyörällä ajaminen ilman hölmöilyä on ihan mukavaa. Kysy vaikka 12-vuotiaalta tyttäreltäni, maailman parhaalta reissukaverilta!
Maantiellä nähdään, ja kenties radallakin. Piis pratö!
