HD-miehen seikkailut

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja nostalgia
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
biggrin.gif
Aivan loistavaa!
biggrin.gif
 
HD-mies kiroili, ei noista hurrien kylteistä ota helvettikään selvää!

Hän pyöri rampeissa, liikenneympyröissä ja liittymissä. Turhautunut HD-mies näki yhden D-tarralla varustetun mersun ja ampaisi tämän perään. Saksalainen auto, saksalainen tunnus, joten sen täytyy olla matkalla Saksaan. Mutta sitten alkoi satamaan vettä. HD-mies vetäisi seuraavalle pysähtymispaikalle ja tempoi varusteistaan HD-sateenvarjon esiin. Nyt huolellinen varustautuminen palkittiin.

HD-mies ei oikein osannut päättää kummalla kädellä pitäisi sateenvarjoa, oikealla vai vasemmalla. Suussa se ei kestänyt ja tekohampaista kuului epäilyttävää rutinaa. Hän ratkaisi ongelman vaihtelemalla varjoa kädestä käteen. Varjo pysyikin oikein mainiosti, kunhan sitä piti suoraan edessään vaakatasossa. Hän kurkki sivusta tietä ja vesi kasteli miestä ja hänen varusteitaan. Yhtäkkiä rekka pyyhälsi ohi ja varjo pamahti hänen käsistään jonnekin ilmaan.

- Voi helevetin ykstoista!!! Sinne män 150 euron orikinaali varjo, HD-mies manaili.

Vettä tuli kuin aisaa. Halot, rinkka, kuski ja kaljalaatikot vettyivät pahemman kerran. Eräässä mutkassa kaksi laatikkoa kaljaa katosi pientareelle tölkit tiellä kieppuen.

Puolen tunnin ajon jälkeen HD-mies tärisi horkassa. Pikimustat HD-aurinkolasit olivat pisaroita täynnään ja kamat olivat aivan läpimärät. Oli siis aika laittaa nuotio pystyyn. Hän kaarsi sivutielle ja veti tien reunaan. Ja eikun nuotiota virittelemään. Hyvänä puolena sateessa oli se, että farkuista lähti kaikki laivamatkan tahrat. Luonnon pesukone, HD-mies mietti suu ammollaan. Tämmöisistä asioista ei ne konttorihiiret tiedä mitään, on se elämä ihmeellistä harleyn merkin alla.

Läpimärät puut eivät syttyneet niin millään ja vettä tuli kuin aisaa. Nyt tarvitaan bensaa ja hän riuhtaisi jarruletkun irti työntäen kypärän sen alle.

- Kyllä mies keinot keksii, hän tuumi ja lohkaisi kuolemattoman: Harli men tount melt in vooter.

"Bensa" ei oikein syttynyt. Jaaha, tää on sitä uutta turvapensaa. Voihan perkele!!!

Eikun tahmainen avokypärä takaisin päähän ja halot kyytiin. Kylmyys oli hirvittävä, kun hän nosti nopeuden valtatiellä takaisin kahdeksaankymppiin. Kovempaa hän ei nähnyt ajaa, mutta mieli teki kovasti jonnekin lämpimään. Hän veti vauhdissa buutsin jalastaan ja tunki läpimärän sukkajalan kuumaan pakoputkeen. HD-mies rääkäisi kivusta, niin että saapas tippui tielle jääden takana ajavan rekan paripyörien alle. Hän veti pyörän pientareelle ja juoksi hakemaan saapasta. Saappaasta oli lähtenyt pohja irti, joten hän kiinnitti sen takaisin teipillä. Tämä ei ollut minkään hienohelman ajokenkä ja samasa HD-mies näki kengässä respektiä. Pieni onnen pilkahdus kaikessa vastoinkäymisessä.

Puolen tunnin ajon jälkeen HD-mies alkoi jo vapisemaan ja peukalot hakkasivat tärinässä vilkkuja päälle itsekseen.

- Helevetti, käviköhän se jätkä neekeröimässä mun prätkää, kun varashälytin menee päälle?!?

Sitten näkyi huoltoasema ja HD-mies kaarsi lipan alle hätävilkut vilkkuen. Etujarru ei jarruttanut ja HD-mies panikoi etsiessään takajarrua, mutta pyörä osui suoraan kukkalatikkoon, josta koko komeus rojahti kyljelleen. Tankkaamassa olleet ihmiset katsoivat hämillään matkalaista.

- Sambadi fak mai paik! HD-mies ulvoi kiukkuisena.

Hän rämpi pystyyn maahan levinneitten halkojen keskeltä. Jääköön pyörä siihen, nyt sisälle lämmittelemään. Hän nilkutti tiskille ja hoki:

- Mii koult, hot vääst, veer is rout ty perliin?

Myyjä ei ymmärtänyt mitään mitä HD-mies sanoi, mutta löi tälle kuuman soppalautasen eteen, koska olihan tuo kotkaotsainen mottoripyöräilijä aivan läpimärkä. HD-mies kiitti ja meni syömään soppaa. Ja se oli parasta soppaa mitä hän oli ikinä syönyt, koska olihan merellinen lähtö tapahtunut ilman evästä.

- Gaaattämmit, ai lav sweedish miitpools änt sanshain, HD-mies sanoi lykkiessään lusikkaa suuhun jarruneste poskilla valuen.

HD-mies hytisteli sisällä muutaman tunnin ja taivas armahti muukalaista. Pilvet repesivät ja auringon säteet alkoivat kimaltelemaan taivaalta. HD-mies päätti jatkaa matkaansa, sillä illaksi oli Berliiniin ehdittävä. Hän jätti märät halot lahjaksi huoltoaseman pitäjälle, kiroili uusia naarmuja pyörässään sekä varastettuja kaljoja, joita ei ollut enää jäljellä kuin yksi lavallinen. Mutta hän ei lannistunut ja pian pyörä kiisi pitkin maantietä.

Eteen tuli silta ja HD-mies liikuttui, pian hän olisi Tanskassa, tuolla tuulihattujen maassa. Tämä oli se silta, josta hän oli nähnyt seikkailijoitten menevän jyllannin maahan, jonka takana jylhävuorinen Saksa olisi. Mutta olipa se silta matala, ehkä ne objektiot vääristää kuvaa hän ajatteli ja jatkoi ajoaan.

Tunnin ajon päästä hän tavoitti Saksan rajan. Pieni vilaus pyörään ja tärkeän näköinen kaveri viittoi hänet eteenpäin. Hän kiitti, danke söön, johon tärkeän näköinen kaveri ei vastannut mitään. Olipa tärkeä jätkä, tais olla vaan kateellinen, hä hä hä.

Siten hän näki kyltin, josta hän suomensi: tervetuloa pohjoiselle tielle. Kyllä! Hän oli oikealla tiellä. Nyt vain illaksi Berliiniin. Ja tästä eteenpäin sitten vaan saksankieltä.

Kyltissä luki Wellcome to Norway.

jatkuu...
 
Ilta alkoi hämärtymään. Ensimmäistä kertaa Saksassa ja ylipäätänsä euroopassa matkannut HD-mies oli aivan helisemässä vieraitten kylttien kanssa. Berliinistä ei näkynyt vieläkään mitään, vaikka Saksassa hän tiesi olevansa. Joka tapauksessa pian täytyisi ryhtyä leiriytymään. Eräässä tienviitassa oli teltan kuva ja harrikka jyskytti pian sitä kohti. Kerrankin HD-miehellä homma sujui putkeen, hän oli löytänyt leirintäalueen. Portilla hän tyrkytti euroja, mutta niksmanni-rouva vaan puisteli päätään. HD-mies karjahti:

- Hast du problem? Euro ist gut!

Kassatäti nappasi viiskymppisen HD-miehen näpistä ja läimäsi luukun kiinni.

- Sweinhunde!!! HD-mies karjahti.

Jumalauta, joku freulain rupeaa ryttyilemään paikkerille. Ei mitään respektiä. HD-mies käveli pyörälleen toisen jalan pohja kantapäätä läpsyttäen.

Pian kovia kokenut teltta nousi harjakorkeuteen ja HD-mies kaatui makuupussiinsa lopen uupuneena. Hän näki unta bonnevillestä, kun hän rikkoo viimeinen mohikaani elokuvan Dirt Muron ennätyksen. Naiset halaavat, Willie Gee piste taputtaa ja häntä juhlitaan.

Aamulla hän heräsi ihanaan aamuun. Hän etsiskeli pistorasiaa kahvinkeittimeensä ja saikin sen naapurikaravaanarin tolpasta. Kahvin loristessa pannuun, HD-mies selaili karttaa. Hän oli jossakin Berliinin länsipuolella. Hän voisikin ajaa suoraan etelään länsi-saksaa myöten alpeille. Samassa karavaanari loikkasi autostaan ulos ja tuli selittämään jotakin osoitellen hänen kahvinkeitintään. HD-mies ei sietänyt kunniansa loukkaamista. Hän repäisi "liivinsä" auki paljastaen kiitos-paidan.

- ICH FINLAND! HD-mies osoitti paitansa sotilasta.

Karavaanari hiljeni ja kääntyi kannoillaan. HD-mies tiesi vanhojen asetoverien kunnioittavan heitä. Kun kahvit olivat valmiit, hän tempaisi piuhan irti tolpasta ja huusi lapinpolttajalle, että sopii nyt katsoa sitä sateelliittikanavaa. Kahvin juonnin jälkeen, hän löi kamat kasaan ja matka alpeille jatkui.

On nää paanat hyviä kun saa ajaa sen minkä lähtee tuumi HD-mies ajaessaan sen minkä uskalsi. Rinkan nauhat pärisivät 150km/h vauhdissa ja maisemat vaihtuivat. Välillä hän kävi syömässä ja tankkaamassa. Ja pian taivaanrannassa alkoivat jo vuoristot häämöttämään.

- Alpit!!!! HD-mies sanoi ääneen liikutuksen väre silmäkulmassaan ja hän heittäytyi runolliselle tuulelle.

- Matterhornin jylhissä maisemissa, rautainen mies rautaisella hevosellaan laukkaa kauaksi avioeron sykkivistä arvista. Kauan eläköön vapaus ja kaksitahtimoottori.

HD-mies oli hyvällä tuulella. Kaikki matkan rasittavat etapit oli kärsitty alaleuan tekohampaita purren ja nyt oltiin legendaarisilla alpeilla. Hän pysähtyi heti seuraavalle huoltikselle juomaan kahvit tämän kunniaksi. Takajarrukin oli jo löytynyt ja hän läpsytti sisään kahvia kaatamaan. Kassalla hän kysyi myyjältä: wo ist everest? Miesmyyjä rupesi nauramaan. Harrikkajätkiä selvästi, HD-mies arvasi.

- Haben sie harli teivitson, brum bum?

Taas myyjä nauroi, hyvä tyyppi tämä brother!!! Saksa on hieno maa!!! Tapio Korjus puhu pelkkää paskaa!! HD-mies meni ulos juomaan kahvia ja räjähti nauramaan, kun joku ajoi ohi kyykyllä ihan kyyryssä.

- Hahahaha, kato ottaa iteltään suihin! Sak dik, sak dik!!!

HD-mies eli hetkeä tässä ja nyt. Nyt oli täydellinen hetki jatkaa matkaa kymmenien tuhansien metrien korkeuteen. Kumit olivat onneksi ihan täynnä, jos tulee ohutta ilmaa. Veekasi tärähti käyntiin ja pyörä kiisi kohti Aleksanteri Suuren kirahveilla ylittämää vuoristoa.

Tie kohosi vuoristoon, ilma viileni, mutta maisemat olivat kauniit kuin katalonialaisesta postikortista. Tuntien ajon jälkeen HD-mies tunsi, että häntä alkoi huimaavat korkeudet pyörryttämään ja hän pelkäsi kärsivänsä happivajeesta. Jostain syystä lounastauon jälkeen HD-miehen oireet menivät ohi. Olihan hän juonut vissyä, siinä on paljon happea. Sen sen täytyi olla ja pitää olla tarkkana, jos lumimies hyppää tielle, HD-mies ajatteli ja teki muutaman vetoväistön testiksi.

Illaksi hän otti zimmerin eräästä pienestä alppikylästä. Hän katseli vielä aurinkoa joka laski vuorien taakse ja lauloi liikuttuneella äänellään moottoripyörä on moottoripyörä.

"Kun hauislihas pullistuu niin vetoakseli hurjistuu
ja neidon nännit mun takapuolta vasten puristuu."

HD-mies herkistyi ja vuodatti kyyneleen. Hän ja alpit. Hän ja harley davidson. Hän ja vapaus.

HD-mies nukahti kuin taivaanlintu.

jatkuu...
 
Sinun täytyy kirjautua sisään tai rekisteröityä voidaksesi kirjoittaaksesi täällä.
Back
Ylös