Pet_M
New member
Voipi olla, että hirvi pelästyi niin paljon että sai sydänkohtauksen tms.
Hirvikolarissa moottoripyörällä
- Keskustelun aloittaja 954 rr
- Aloituspäivä
Kylmäävä muisto on jäänyt muutaman vuosikymmenen takaa Hangontiellä, heti Espoonlahden sillan jälkeisellä osuudella Kirkkonummen suuntaan.
Moottoritien loppuminen kyseisellä kohdalla sai usein aikaan mahtavan ruuhkan, mutta sehän ei kaksipyöräisellä ollut ongelma.
Oli varmaankin tätä vuodenaikaa ja illalla matalalla oleva aurinko paistoi suoraan puurajassa edestä häikäisten visiirin näkymän mitä melkoisimmin.
Juuri päästessäni autojonon ohi ja palatessani omalle kaistalle hirven turpa näkyi varmaankin noin metrin päässä oikealla. Se oli kyseisestä karvaturrista ensimmäinen ja onneksi viimeinen havainto.
En tiedä oliko hirvi liikkeessä vai paikallaan, mutta kyllä sydän pompotti pitkän aikaa.
Moottoritien loppuminen kyseisellä kohdalla sai usein aikaan mahtavan ruuhkan, mutta sehän ei kaksipyöräisellä ollut ongelma.
Oli varmaankin tätä vuodenaikaa ja illalla matalalla oleva aurinko paistoi suoraan puurajassa edestä häikäisten visiirin näkymän mitä melkoisimmin.
Juuri päästessäni autojonon ohi ja palatessani omalle kaistalle hirven turpa näkyi varmaankin noin metrin päässä oikealla. Se oli kyseisestä karvaturrista ensimmäinen ja onneksi viimeinen havainto.
En tiedä oliko hirvi liikkeessä vai paikallaan, mutta kyllä sydän pompotti pitkän aikaa.
PoS
Super Retard
Mulla oli myös kerran melko liki, tosin peuran kanssa. Sattunut olisi silti. Olin menossa Tumpin luo juhannuksen viettoon ja ajelin perus hiekkatieysikymppiä. Peura pomppasi puskasta puoliksi tielle, säikähti ja stoppasi siihen nanosekunniksi. Kaasun ehdin laskea vaistomaisesti, mutta mihinkään harkittuun ei ollut aikaa. Sen verran lähellä oltiin, että elukan silmänvalkuainen jäi mieleen. Just ennen osumaa se pyörähti takaisin puskaan.
Kummasti siinä vauhti rauhoittui. Tumppikin jutteli perille päästyä, että kuunteli prätkän tulevan, mutta sanoi, että niin hitaasti tuli, ettei ajatellut että olisi meikäläinen
Kummasti siinä vauhti rauhoittui. Tumppikin jutteli perille päästyä, että kuunteli prätkän tulevan, mutta sanoi, että niin hitaasti tuli, ettei ajatellut että olisi meikäläinen
Urpox
New member
Heh, mietipä kun olet myymässä pyörää eteenpäin ja ostajaehdokas kysyy vahinkohistoriasta. Voitko kuvata tapahtuman sillä haluaisin kovasti nähdä ostajan ilmeen kun hänelle kerrotaan pyörällä ajetun hirvikolarin, eikä edes mennyt lunariin?
Mutta huh, olipa kyllä onni matkassa! Voi olla, ettei tuon jälkeen vähään aikaan ihan pienet murheet jaksa painaa
En nyt omaa ilmettäni nähnyt kun Ruotsista gessua olin ostamassa ja myyjä kertoi hirvikolaristaan. Kevyt keularemontti oli tehty ja siis myyjä oli ihan ehjänä selvinnyt. Kuitit näytti uusituista osista. Huh huh.
Jokunen vuosi sitten tuossa kohtaa isosarvinen peura päätti tulla Passatin kuskin ikkunasta sisään, onneksi systeri selvisi pelkillä henkisillä vaurioilla ja auton lunarilla.
No eikai gessusta ole tarvinnut vaihtaa kun stefat keulasta tuollaisen pienen töyssyn jälkeen
timjoo
-
No eikai gessusta ole tarvinnut vaihtaa kun stefat keulasta tuollaisen pienen töyssyn jälkeen
Ja repullinen Turhatekin lisävarusteita...
artoodetoo
Member
Jotkut tappavat hirven mörssärillä, mutta kovimmat äijät tappavat hirven paljain käsin 
Turhaa hommaa. Sun onni oli tässä.
shyhander
Rahastonhoitaja
Ihmettelen kyllä nykyistä peurakantaa, Tänä kesän kun ajellut uudelta maalta varsinais-suomeen ja satakunnan rajoille forssan kautta ja loimaata mynämäkeä jne, niin on poikkeus elleinäe elukkaa. Eilenkin alastarosta ajelin kahdeksan jälkeen, just hämärän aikaan ja sen tunnin matkalla otin jo valmiiksi kahdenkäden otteen ratista ja kympin pois nopeudesta, kun olin varma että jotain on liikkeellä. Ja kyllähän niitä kaks peuraa sitten meni pitkien valojen keilassa tien yli yläneen ja hinnerjoen välissä. Ei tämmöstä ollu kymmenen kakskyt vuotta sitten.
Nomad
New member
Tässä Pirkanmaan eteläpuolella peuroja näkee päivittäin. Keväällä tein tunnin lintujenbongauslenkin, niin samalla reissulla laskin kolmisenkymmentä peuraa eri paikoissa.
Eipä tuota kantaa tarvi ihmetellä. Alueella on paljon riistapeltoja, nuolukiviä ja ruokintapaikkoja, joihin metsästäjät vievät heinää, vanhentuneita leipiä leipomista jne. pitkin talvea. Näin syksyllä kysellään omenoita paikallisessa facebookissa.
Jos talviruokinta lopetettaisiin, kanta palautuisi varmasti aika nopeasti järkevällä tasolle. Ei tuommoinen pienisorkkainen eläin lumisena talvena tuolla ilman ruokintaa kauaa pärjää.
Eipä tuota kantaa tarvi ihmetellä. Alueella on paljon riistapeltoja, nuolukiviä ja ruokintapaikkoja, joihin metsästäjät vievät heinää, vanhentuneita leipiä leipomista jne. pitkin talvea. Näin syksyllä kysellään omenoita paikallisessa facebookissa.
Jos talviruokinta lopetettaisiin, kanta palautuisi varmasti aika nopeasti järkevällä tasolle. Ei tuommoinen pienisorkkainen eläin lumisena talvena tuolla ilman ruokintaa kauaa pärjää.
MattiRK
MotOrg ry
Eipä ole ihme, että tien päällä kolisee, kun tuon Suomen luontoon kuulumattoman vieraslajin kanta on päästetty tolkuttoman kokoiseksi. Muutama tuhat yksilöä olisi riittävästi.
https://yle.fi/uutiset/3-10920167
https://yle.fi/uutiset/3-10920167
Ei tässä tarvittaisi edes ylipäällikön käskyä "tavattaessa ammutaan paikalla". Riittäisi, että niitä saisi metsästää omalta maaltaan siinä missä muitakin riistaeläimiä. Nythän tuollaisen metsästäminen on yhtä suuren lupa- ja maksuviidakon takana kuin hirvenkin.
asfalttipaikkaus
New member
Kiväärillä se kanta pitäs palauttaa "järkevälle tasolle". edit: tai lopettaa toi saatanan susien pelkääminen ja kymmenkertastaa niiden määrä, tällä kommentilla saa muuten kavereita itäsuomesta.
Viimeksi muokattu:
TimoV
New member
Saa saa, terve vaan...
Kerran olen moottoripyörällä hirveä väistänyt - autolla kolmesti. Se pyöräväistö kyllä säikäytti pahemman kerran. Pimeällä, tihkusateessa, vauhtia 150, hirven kohdalla enää 80 kun jarrutin Takanen ilmassa - ehkä 30 cm osumasta. Hiukan tärisytti ja vauhti putosi jonkin verran tuon jälkeen.
Kerran olen moottoripyörällä hirveä väistänyt - autolla kolmesti. Se pyöräväistö kyllä säikäytti pahemman kerran. Pimeällä, tihkusateessa, vauhtia 150, hirven kohdalla enää 80 kun jarrutin Takanen ilmassa - ehkä 30 cm osumasta. Hiukan tärisytti ja vauhti putosi jonkin verran tuon jälkeen.
Re: Hirvikolarissa moottoripyörällä
Tämä tosi outo juttu, suurin osa suomalaisista ole sutta nähny, ku telkkarissa, tai aitauksessa, eikä susi ole tainnu todistettavasti ihmistä tappaa yli sataan vuoteen, mutta silti sitä pelätään ku ruttoa. Hirvet, peurat ja kauriit taas hyväksytään mutinoitta, mitä nyt täällä vähän aiheuttaa parran pärinää, vaikka todistettavasti aiheuttavat vuosittain kuolemia ja vakavia vammautumisia[emoji848]
Sent from my iPhone using Tapatalk
Tämä tosi outo juttu, suurin osa suomalaisista ole sutta nähny, ku telkkarissa, tai aitauksessa, eikä susi ole tainnu todistettavasti ihmistä tappaa yli sataan vuoteen, mutta silti sitä pelätään ku ruttoa. Hirvet, peurat ja kauriit taas hyväksytään mutinoitta, mitä nyt täällä vähän aiheuttaa parran pärinää, vaikka todistettavasti aiheuttavat vuosittain kuolemia ja vakavia vammautumisia[emoji848]
Sent from my iPhone using Tapatalk
750cc
New member
Entäs kun susikanta olis sit hoitanut nehän olis tässä vaiheessa aika isot noi peurat ja ruoka loppu niin mitä sitten EHKÄ haaskoja ja taas ruokittais mettään eläviä sit olis piipertäjät ruikuttamassa:et ei niitä saa ampua on tuhoon tuomittu laji
Viimeksi muokattu:
Hittolainen siinä on tarinaa kerrottavaksi essonbaarissatunnen nuo mutkat sangen tarkkaan kun vaimo on lammilta kotoisin ja joskin autolla olen väistänyt hirveä tuossa tasan samassa kohtaa kahdesti!
Vakioreitit mitä kulkevat,tuossa kai semmonen.
Moottorin ääntä eivät pelkää,metässä käyvät lähellä koneita ihan rauhallisesti.
baader
New member
Ei ne sudet ehtisi kaikkia valkohäntäpeuroja syödä vaikka niitä olisi 10tuhatta. Ongelmahan on nyt se että suomessa on susia ja peuroja mutta ne ovat tyystin eri alueilla. Varsinais-suomessa on pari sutta ja 50tuhatta peuraa. Nekin muutama susi ammutaan "vahingossa" heti kun nähdään.
Itse ajoin heinäkuussa peurakolarin ja vielä toipumista on jäljellä. Murtui olkapää ja toisen käden peukalo.
Tuskin ihan entisen veroista tulee mutta elossa ja kävelen niin ei kuulemma auta valittaa.
Viime vuosina läheltä piti tilanteita on ollut aina vain enemmän, samaa tahtia kun kanta on räjähtänyt.
MattiRK
MotOrg ry
Ja tänään kolisi, onneksi tosi lievä osuma. Kävin iltapäivä-ajelulla ja Vihtijärventiellä tuli vähän ohjelmaa. Nyppy ja pieni kaarre oikeaan, oikealla puolella ojassa oli pari tukkikasaa ja niiden välistä 2 peuraa täysillä eteen. Satuin olemaan hereillä ja vauhtia ei ollut miljoonaa niin täysjarrutus pelasti.
Eka elukka ehti alta pois, mutta jälkimmäisen takakoivet osui eturenkaaseen ja elukka veti voltit tiellä. Vehkeet seis siihen ja elukat katosivat metsään. Vaurioina vähän karvoja eturenkaassa, soitin nyt kuitenkin häkeen ja tunnin päästä bongasin samassa paikassa metsämiehen, odotteli kaveria ja koiraa, jotta pääsevät jäljestämään.
Aina voi jossitella, nyt kävi tuuri että katse oli juuri sinne minne pitääkin ja mopossa absit teki tehtävänsä kostealla asfaltilla. Ja jos olisi jäänyt kotiin niin ei olisi tätäkään käynyt. Nuo peurat ovat täällä päin niin arkipäiväisiä että en edes pelästynyt, niitä näkee niin paljon että olen kai turruttanut itseni siihen faktaan että osuma tulee ennemmin tai myöhemmin. Tämä oli jo toinen kerta mopolla, autolla on myös yksi tullut aikoinaan tapettua.