Tulipa pitkästä aikaa heitettyä kunnon reilun kolmensadan kilometrin pimeäkeikka eilisiltana Hamina-Virojoki mutkapätkälle. Aikataulu pissi pahasti jo menomatkalla, kun tuli aliarvioitua matka-aika pahemman kerran. Iltakahdeksan aikoihin olin sitten museotien alkupäässä. Heti alkajaisiksi tunnelma kohosi, kun kaksi hirveä paineli tien yli. Takaisinkaan en tohtinut kääntyä, joten ajelin tien läpi. Aika paha pätkä pimeällä, ei siedä sekunnin murto-osankaan herpaantumista. Paluumatkalla tuli mietittyä, miten vaarallinen peli moottoripyörä itse asiassa varsinkin pimeällä on. Näkyvyys eteenpäin on sumun, huurteen ja autojen tiestä nostaman töhnän ansiosta kerta kaikkiaan heikko. Käytännössä tielle juoksevaa eläintä, oli se sitten jänis tai hirvi, on melko mahdoton ennalta havaita ja ainakin oma tuntemus on, että kaikki yllättävä, joka eteen pimeässä ilmaantuu, tietää melkoisen varmaa ulosajoa.