Tässä on vielä jokerivaihtoehtona se, että laittaa koneen käymään asetyleenillä. Oktaaniluku on aika surkea, mutta sillä hyvin toimivia moottoreita on tehty jo vuodesta 1898.
Asetyleenissä olisi se hyvä puoli, että sitä voisi helposti valmistaa kotona niin paljon kuin haluaa vaikka aurinkovoimalla kesäisin ja sitä voi säilyttää ja kuljettaa mukana kiinteässä muodossa (kalsiumkarbinina). Se siis ei tarvitse kaasusäiliöitä tms. Kaasua tehdään sitten reaaliajassa sen mukaan mitä kone tarvitsee. Vanhojen manuskoiden mukaan 1 kilo karbidia vastaa 50 kiloa akkuja, joten prätkän sivulaukussa kulkisi helposti "500 kg akusto".
Hiukan urheiluhenkeä tarvitaan säätöparametrien hakemisessa, ettei kone jysähdä silmille, mutta sitähän löytyy.