ooke
New member
Viime lokakuun alussa lähdettiin Tallinnasta etelään. Matkaa tehtiin pääväyliä pitkin Unkariin saakka, jonka jälkeen pyörittiin hieman Unkarin ja Serbian maaseuduilla. Serbiasta Istanbuliin mentiin taas pääväyliä pitkin. Ajopäiviä kertyi kuusi päivämatkojen vaihdellessa 350 - 750 km välillä. Olisimme helposti voineet nipistää yhden ajopäivän pois, joten kyllä tuo aloituspostauksen suunnitelma on ihan ajettavissa, jos muuten kiinnosta tuommoinen pikavisiitti. Tiet vaihtelivat hyvästä erinomaiseen. Ainoastaan Serbian ja Bulgarian rajamailla oli moottoritietyömaasta aiheutuvaa kiertotietä ja ruuhkan poikasta. Soralla ei ajettu metriäkään. Ajopelinä itselläni oli CBF Honda ja hyvin olisi päässyt vielä kyykymmälläkin.
Rajoilla ei aikaa mennyt muutamaa minuuttia pidempää ennen Turkin rajaa, jossa meni n. 20 min. Rekkajonot tuolla kymmenien kilometrien pituisia, mutta kaistoja riitti ja muuta liikennettä ei tuolloin paljon ollut. Turkin rajalta Istanbuliin meni ilmeisesti maksullinen motari, mutta emme keksineet, minne olisi pitänyt maksaa. Tie oli erinomaisessa kunnossa. Istanbuliin saapuminen perjantai-iltapäivänä oli tukkoinen. Kaistat olivat niin tukossa, että seurueen Gessu laukuilla varustettuna mahtunut mistään välistä, joten kökötettiin muiden mukana ruuhkassa odottaen satunnaisesti avautuvia rakoja päästä hieman eteenpäin. Ainoa reissun etukäteen varattu yöpaikka oli juuri tuolla Istanbulissa ja katsottu sillä silmällä, että on helposti ohitustieltä saavutettavissa, mutta hyvällä paikalla vanhan keskustan tuntumassa. Hotelli oli Grand Gülsoy, jonka kylpyläosastolla oli mukava liottaa itseään.
Meidän reissu jatkui tuolta pitkin maaseutua ja länsirannikkoa Alanyaan, jossa mopot ovat tällä hetkellä säilössä odottaen neljän viikon päästä alkavaa ajokautta. Aasiaan menevällä sillalla ei ollut mitään maksuja eikä muitakaan maksuteitä näkynyt tuon Euroopan puoleisen motarin jälkeen. Turkissa ajelua kertyi meille reilu 2000 km, eikä tuolla matkalla ollut mitään ongelmaa missään. Ajelimme paikallista reipasta matkanopeutta, eikä yksikään sangen monista ratsiaa pitävistä poliisipartioista kiinnittänyt meihin mitään huomiota. Päätiet ovat tuollakin erinomaisia, kuoppia ja köyhiä kyliä näkyi kyllä kun syrjään poikkesi, mutta jos niistä ahdistuu, niin kannattaa suunnata matka vaikka Ruotsiin. Matka oli mukava, tavatut ihmiset olivat poikkeuksetta ystävällisiä eikä tuon reissu jälkikäteen tuntunut Italianmatkaa kummemmalta. Sinne vaan, jos yhtään kiinnostaa.
Rajoilla ei aikaa mennyt muutamaa minuuttia pidempää ennen Turkin rajaa, jossa meni n. 20 min. Rekkajonot tuolla kymmenien kilometrien pituisia, mutta kaistoja riitti ja muuta liikennettä ei tuolloin paljon ollut. Turkin rajalta Istanbuliin meni ilmeisesti maksullinen motari, mutta emme keksineet, minne olisi pitänyt maksaa. Tie oli erinomaisessa kunnossa. Istanbuliin saapuminen perjantai-iltapäivänä oli tukkoinen. Kaistat olivat niin tukossa, että seurueen Gessu laukuilla varustettuna mahtunut mistään välistä, joten kökötettiin muiden mukana ruuhkassa odottaen satunnaisesti avautuvia rakoja päästä hieman eteenpäin. Ainoa reissun etukäteen varattu yöpaikka oli juuri tuolla Istanbulissa ja katsottu sillä silmällä, että on helposti ohitustieltä saavutettavissa, mutta hyvällä paikalla vanhan keskustan tuntumassa. Hotelli oli Grand Gülsoy, jonka kylpyläosastolla oli mukava liottaa itseään.
Meidän reissu jatkui tuolta pitkin maaseutua ja länsirannikkoa Alanyaan, jossa mopot ovat tällä hetkellä säilössä odottaen neljän viikon päästä alkavaa ajokautta. Aasiaan menevällä sillalla ei ollut mitään maksuja eikä muitakaan maksuteitä näkynyt tuon Euroopan puoleisen motarin jälkeen. Turkissa ajelua kertyi meille reilu 2000 km, eikä tuolla matkalla ollut mitään ongelmaa missään. Ajelimme paikallista reipasta matkanopeutta, eikä yksikään sangen monista ratsiaa pitävistä poliisipartioista kiinnittänyt meihin mitään huomiota. Päätiet ovat tuollakin erinomaisia, kuoppia ja köyhiä kyliä näkyi kyllä kun syrjään poikkesi, mutta jos niistä ahdistuu, niin kannattaa suunnata matka vaikka Ruotsiin. Matka oli mukava, tavatut ihmiset olivat poikkeuksetta ystävällisiä eikä tuon reissu jälkikäteen tuntunut Italianmatkaa kummemmalta. Sinne vaan, jos yhtään kiinnostaa.