Jatketaan nyt tänne vaikka olisi varmaan paremmin kuulunut
Matkakertomuksia palstalle!
Herätys oli 7,20 ja aamupalalle heti 7.30, kaksi Kiinalaista ja kaksi Ranskalaista oli jo tullut aamupalalle. Normaali hotellin aamupala oli, puuroa, kanamunia, pekonia, leikelleitä, juustoa jne... Aamupalan jälkeen marssin ulos tilanne katsoon. - 17 ja pyöräkin lähti heti käyntiin. Tuulen suunta oli muuttunut etelän joten tiedossa on että lauhtuu. Päätin kömpiä sänkyyn uudelleen ja odottaa päivän valkenemista ja lauhtumista.
Lähtöä tehdessä ja pyörää pakatessa Ranskalaiset alkoi parveilla pyörän ympärillä. Olivat hetkin lähdössä jonnekin linja -autolla. Yksi heistä osasi englantia, no hän lopulta ostautui Englantilaiseksi joka asui Ranskassa. Hän kyseli kaikenlaista eikä ensimmäisenä. It´s gold ringing motorbike in winter time. Siinä tovi keskusteltiin pyörään liittyviä juttuja. Ihmetteli mitkä tumput tangoissa on. Sanoin pistä käsi sisälle niin tiedät. Hämmästyi suuresti kun sieltä löytyikin lämmin kahva. Annoin hänelle netti osoitteen mistä pääsee katsomaan talvi seikkailujani. He lähtivät lämpimällä linja autolla koti omia seikkailuja.
10.30 maissa lähdin kohti Nellimiä, päivä valkeni vaan ei lämpötila. Lämpötila humpasi -15 ja - 25 välillä. Hieman Nellimin tietä ajettuani kiinnitin kameran kypärään. Siitä ajoi ohi kaksi poromiestä. Olivat menossa poroerotus hommiin Ahvenjärven suuntaan. Pyörän peilit kuuroutuivat lämpötilan vaihtelussa. Jängällä kylmää ja vaaran päällä lauhempaa. Nellimin tie oli oikein nautinnollinen ajaa. Kunnolla polannetta eikä irtolunta ollenkaan ja kaiken lisäksi tasaista ei auran terän ryysäys jälkiä saati simmakin terän uria. Nellimin kylällä näkyi vain yksi auto ja sekin tuli vastaan. Vähän ennen Virtaniemen entistä rajavartio asemaa kurvissa näkyi kolttasaamelaisten poroja. (näkee ettei ole tarha ruokinnassa ollut kun heti pakoon lähtevät) Suurin osa niistä heti sukelsi tieltä pois. Kaksi niistä kokeili baijerilaisen venttiilin nousua

, hopealle ne jäi ja taisivat viha päissä sitten laukkoa ulos radaltakin.
Hieman ennen raja-asemaa tuli linja auto vastaan, no tännehän Ranskalaiset olivat tulleet. Entisellä rajavartio asemalla kuulostelin kuuluiko mitään, ei yhtikäs mitään, hiljaista oli. Täällä pakkanen oli -21 luokkaa.
Virtaniemen entinen rajavartiostoa.
Tästä suuntasin Paatsjoen sillalle. Täällähän oli silta tukkonaan Ranskalaisia, annoin kaasukädellä äänimerkin

, putkessa taisi pikkaisen paukkua

heti tuli sillalle selvä ajoreikä. Ajelin hiljalleen siitä ohi nopeimmat heistä ennättivät ottaa kuvankin. Paatsjoki oli sillan kohdalta sulana vielä. Johtuen kovan puoleisesta virrasta. Eihän koski vesi jäädy. Sitä suurin osa palolaitoksistakin käyttää
Paatsjoen sillalta itään päin.
Seuraava kohde oli
Erähotelli Nellim, siellä porstuassa olikin vastassa kaksi lapin tyttöä, juhlapuvuissaan, toivotin Pohjoissaamen (Enontekiön murteella)heille hyvää päivää. Hymy kirposi molempien kasvolle

. Kyselin että olisiko heillä majoitusta. Nyt ei ole, oli ihan täynnä lähinnä Ranskalaisia turisteja. Sekä on ympäri vuoden auki. Ilmeisesti oli ainoa talvella liikkuneita moottoripyöräilijöitä koska piirakka kahvit sain ilmaiseksi. Ja oli se kokin tietoon jo tullut että eilen Ivalossa nähty moottoripyöräilijä. Hän oli myös moottoripyöräilijä. Johtuisiko nuista sosiaalisista medioista
Tästä ajelin kylälle tankkaamaan, en pistänyt tankkia täyteen vaan sen verran että pääsee Leville varmasti. Kävin Ivalon paloasemalla kyselemässä kuulumisia siinä samalla sulattamassa sisäkasvo osan ja kypärän. Heiltä kuulin että Nellimiin oli moottoripyöräilijä joulun tietämillä ajellut. Kahvitellessa satoi puuteri lunta hieman. Kahvit hörästyä kypärä olikin jo kuiva joten polannetta raapimaan.
Ivalon ja Inarin välinen tie myös hyvä kuntoinen, hieman juuri liikennettä. Posti auto juuri tuli pysäkiltä eteen. En viitsinyt kauan perässä ajaa koska lunta pölisi hieman. Onneksi ei tarvinnut kauan ohitusta odottaa kun tuli hyvä suora. Katsoin että seuraavaa suoraa olisikin saanut tovi odottaa. Karhunpesäkivi kahvi oli kiinni ja lumi työt tekemättä. Niinpä karhut nukkuu talvella talvi unta

joten niitä ei kiinnosta kahvit saati lumi työt. Inarin jatkoin suosiolla ohi. Parikymmentä kilometriä jälkeen päin tuli tien laitaa rajavartiosto kaksi kelkkaa vastaan. Räpyttelin valoja ja tervehdin. Eivät pysähtyneet, ilmeisesti heillä oli työ kiire.
Hieman enne Lemmenjokea edestä tuli henkilö auto perä edellä vastaan. Päätin pitää luovan tauon tässä samalla ja antaa auton ajaa rauhassa. Tästä jatkoin matkaa ja autohan oli Lemmenjoen risteyksessä. Olisiko odottanut jota kuta. Inari Pokka väli oli loisto kunnossa, sai painella tasakaasulla satikkaa. Kittilän puolella oli aukeiden kohdilla pyörä kone puskemassa tien laitoihin valleja. Tuisku lumelle enemmän tilaa ettei tie ole heti tukossa.
Tievan baariin pysähdyin ja Helenahan heti tunnisti kun astelin sisään. Kyselin Apostoliajo I tiputtamaa Gopro laukkua olisiko kukaan tuonut. Ei oltu tuotu Helena epäili että lentänyt niin kauas tieltä. Oma arvio on että turisti otti matka muiston. Siihen sitten päräyttikin puolen kymmentä kelkka miestä tankille. Olivat Leviltä ajaneet ja tauon jälkeen taksin aikoivat lähteä. 74 km tulee kelkalla matkaa. Ja hieman alle 70 tietä myöden.
Pokasta lähdetty jatkoin samalla matka vauhdilla, Hieman jälkeen Kiistalan risteyksen jälkeen suoralla tiellä etunen lähti alta. Pystyssä pysyttiin. Syynähän näytti olevan että pehmeä lunta paikoin. Ilmeisesti raskaat auto ei aja tämän kautta eikä tietä juuri ollut lumen aurausta kummemmasti hoidettu. Matka vauhti piti paikoin tiputtaa 50 km/h. Enää ei tullutkaan tunnetta että HUPS. Kiistalan kautta Lintulantietä (9554) olisi varmaan ollut parempi ajaa.
Levillä katselin että jäisinkö yöksi. Paikka näytti olevan aika sesongin täyttämä ja ajohaluja tuntui vielä olevan. Eihän tästä kotia ole enää pitkästikään. Ajoin Nesteelle kahville ja kuivasin sisäkasvo osan. Nesteen pihalla tankilla kävi enemmän kelkkoja kuin autoja. No olihan ilma hyvä - 7 ja lunta riittävästi.
Kittilä Ylläsjärvi välillä olikin aika trafikki. Näytti siltä että Ylläksellä lomailevat kävivät Levillä ja päin vastoin. Ei tarvinnut ajaa pitkä päällä pitkään kun joku tuli vastaan. Ja kaikilla kiire jonnekin. Heti kun tulivat perään ohi piti päästä vaikka kurvissa. Yhtä lukuun ottamatta joka lähti ohi vasta minun näytettyä merkkiä että mene ohi vaan. Ja ohitti vara laskeutumis paikalla. Paketti auto olikin Ylläsjärveläisen polttopuun myyjän. Yllästä lähestyessä yritin katsoa etteikö rinteen ilta valot näy. Eivät näkyneet ilmeisesti siellä oli juuri sen verran pilveä ettei näkyneet mihinkään. No ilmakin oli lauhtunut että usvaa tai huura tulee väkisinkin ilmaan.
Kolarissa ajoin vastaan ottopaikan ohi näkyisikö nyt pakolaisia. Olivat pakkasta (-5) piilossa ilmeisesti sisällä kun ei ulkona näkynyt edes tupakilla yhtään. Kolarissa piti tankata että kotia pääsee. Kolarin jälkeen ajoin hieman etelämmäksi kävin katsomassa onko sukulaisia kotona. Eipä näkynyt joten sinkin kiristys ja Pello olikin jo käsillä.
Pellossa ajoin Shell Joppariin siinä söin pitsan ettei kotona tarvitse alkaa iltapala laitaan. Siihen tulikin Pellon palopäällikkö jonka kanssa poristiin miten joulu onko ollut rauhallista. Sanoi että muuten ihan rauhallista kunhan etelän turistit malttaisivat ottaa kelin huomioon. Pellon ja Ylitornion välillä oli poro kohdannut auton. Siinä se tien laidassa kuolleena oli, jäljistä päätellen itä rajan takaa on ollut tai Norjalainen joka alle ajanut. Tiellä ei näkynyt mitään että oli karjapuskuri tehnyt tehtävänsä.
Ylitorniolla kävin tankkaamassa tankin täyteen. Tankatessa tulikin Ylitornion päivystäjä palo autolla ja kyseli mihin olen menossa. Sanoin että tulossa. Siinä vaihdettiin kuulumisia ja Hajabusa mies tuumasi että taitaa olla hyvä pyörä kun talvellakin pitää ajaa

20.30 olin kotona, ei tuli kymmentuntinen päivä tästäkin. Enpä mie kelloa vilkuilutkaan kun aamusella. Ehti sitä hieman myöhemminkin