(...)
On Praha kiva paikka käydä, mutta on Saksassakin toki paljon näkemistä. Tuntui viimekesänäkin että 2 viikkoa on yllättävän lyhyt aika.
(...)
Toden totta. Saksassakin pystyy viettämään kevyesti vaikka kuukauden ja hyviä mutkateitä vain riittää ja riittää. Eli, jos haluaa kurvailla polvi maassa, ei tarvitse Alpeille asti suunnata. Pohjois- ja Keski-Saksasta löytyy ajettavia teitä yhden loman ajaksi helposti. Kannattaa vain hommata hyvät kartat, joissa on merkitty pienimmätkin tiet ja varata riittävästi aikaa, koska lukuisten pikkukaupunkien ja kylien takia matkanteko on paikoin hidasta, jos pitäytyy poissa autobaanoilta.
Saksan pohjoisin kunnolla mäkisempi ja kiemuraisemmilla teillä varustettu alue on Harz, siellä riittää ajamista ainakin pariksi päiväksi. Lüneburger Heide eli Lüneburgin nummialue Hampurin eteläpuolella sisältää mukavia teitä ja ainakin Suomesta poikkeavia maisemia. Elbe-joen rantatiet Hampurin luoteis- ja kaakkoispuolella ovat myös suosittuja prätkäväyliä. Lyypekin eteläpuolisella järviseudulla on hauskoja pikkuteitä ja eksoottisena yksityiskohtana mainittakoon, että jopa muikkua löytyy ainakin Schaalsee-järvestä. Lyypekistä luoteeseen sijaitsevan Plöner See -järven seutuvilta löytyy myös rauhallisia rentoon ajoon soveliaita reittejä. Rostockin eteläpuolinen Mecklenburgische Seenplatte eli paikallinen pienten järvien ja lampien täplittämä alue on myös monen motoristin mieleen.
Keski-Saksaan tultaessa prätkätaipaleiden valikoima alkaa huomattavasti runsastua. Tsekin ja Saksan rajalla kumpuilevat vuorijonot Erzgebirge ja Elbsandsteingebirge ovat vähintään pienen visiitin väärtejä. Erfurtin eteläpuolinen Thüringer Wald tarjoaa kurvikasta menoa mp-matkailijalle jo enemmän. Ja edelleen länteen siirryttäessa Saksan Keskivuoriston metsäiset mäkialueet kuten Rhön, Vogelsberg, Westerwald ja Rothaargebirge tarjoavat monta vielä valloittamatonta namupalareittiä.
Meikäläiseltä on eteläisempi Saksa, sen kaakkoisosia lukuunottamatta, jäänyt vielä kartoittamatta pikkuteiltä käsin, moottoritie vie liian herkästi ohi kiinnostavienkin prätkäpätkien, joiden määrä vain lisääntyy kartalla alaspäin mentäessä.
Itse olen viime aikoina tarkastellut kartoilta silmät kiiluen mm. Reinin ja Moselin jokilaaksojen matomaisia rantateitä. Myös Eifelin metsäisen vuoriseudun, Ranskan rajalla sijaitsevan Pfälzer Waldin ja Luxemburgin itäosien lukuisat äkkiväärät mutkapätkät väikkyvät tulevan kesän toivelistalla. Sanomattakin on myös selvää, että jos ensi suvena reissuun pääsee, ei Schwarzwaldia tulla ohittamaan moottoriteitse, vaan Mustametsän legendaarisilla kurvikujilla on tarkoitus pörrätä useampia päiviä ennen Alpeille siirtymistä.
