Oma rasvainen sormenjälkeni aina niin inspiroivaan vaha/rasvakeskusteluun. Olen käyttänyt toistakymmentä vuotta parafiinipohjaista ketjuvahaa prätkissäni, ja oma kokemukseni sanoo että kaikki "vaha tuhoaa ketjut"-jutut ovat paskapuhetta. (Vaikka ne sitten lukisivat Tekniikan Maailmassa. Journalisteillakin on oikeus mielipiteisiinsä, mutta ei se tee niistä sellaisenaan totuuksia.) Ketju/rataspaketeilla pääsi hyvin sellaisia normaaleina pitämiäni 25-30 tuhannen vaihtovälejä ajamatta niitä ihan loppuun.
Olen myös käyttänyt erilaisia ketjurasvoja, joille yhteistä oli ainoastaan se, että niiden koostumus oli lähinnä liimaa muistuttava tai sitten ne lensivät ketjuista pois. Eturataskotelosta löytyi joka tapauksessa peikonräkää muistuttava liimaklöntti, ja ketjut tuntuivat vetävän puoleensa kaiken ilmassa lentävän.
Vaha on...vähän erilaista. Luistava ketjurasva tai vaihteistoöljy pitää ketjun näöltään puhtaampana, kun hiekka lentää öljyn mukana pois, mutta öljyä päätyy pitkin pyörää. Vaha on kuitenkin pintakuivempaa, eli siihen tarttuu aika vähän tavaraa mutta se mitä siihen tarttuu pysyy kyllä tukevasti. Eturataskotelosta löytyy rattaidenvaihdossa vaikuttava kivettymä, joka lähtee varovasti esim. ruuvarilla tökkimällä.
Summa summarum: Kaikille löytyy omiin uskomusjärjestelmiin sopiva ketjunvoitelutapa. Tai kardaani, tai hammashihna.
Vahausvinkkejä: Ketjun puhdistus menee parhaiten niin, että levittelee tippakannulla ja rätillä moottoriöljyä ketjuille, antaa vaikuttaa noin puoli tuntia ja sitten pyyhkii valopetrooliin kastetulla rätillä öljyt ja vahat pois. (Kuulostaa työläältä, mutta en itse tehnyt tuota kuin parin tuhannen välein.) Vahaa kannattaa laittaa lämpimiin ketjuihin eli ajon jälkeen. Välirasvauksissa kohdistin vahan ennenkaikkea rullille, sivulevyt vahasin ulkopinnalta vain ketjujen putsauksen yhteydessä.
Uudessa pyörässä on sattuman tuloksena Scottoiler, joten oileriuskovaisten juttujen perusteella ketjuni kestävät nyt pitempään kuin Bemarin kardaanit
Spraypurkissa tulevien ketjunvoiteluaineiden hyvänä puolena pidän sitä ettei niiden käyttöön tarvita manuaalia eikä niihin tarvitse Scottoilerin tavoin ostaa sinistä erikoisöljyä jota saa Suomesta yhdestä paikasta
Tuo Profiluben kuivavoiteluaine kuulosti mielenkiintoiselta. Kerran Kölnin näyttelyssä oli standi, jossa kaverit ruiskuttivat jotain grafiittipohjaista ketjuvoiteluainetta sähkömoottorin pyörittämiin prätkän ketjuihin. Ketjun takaratas pyöri hienoja höylänlastuja täynnä olevassa laatikossa, ja ketjuihin ei tarttunut mitään. Vaikuttavaa...
