Kiitos sinulle autoilija kun päätit pelastaa sen pienen oravan hengen ja löit jarrut lukkoon edessäni. Ikävä kyllä minä satuin tulemaan perässä ja kun en nähnyt syytäsi jarruttaa ja ennakoimaan kyseistä tapahtumaa, jouduin itsekkin jarruttamaan rajusti sillä seurauksella, että tien pinnassa ollut irtohiekka luiskahti etupyöräni alta ja kaaduin kyljelleni. En ehtinyt edes horjahtaa, pyörä lähti saman tien alta. Onneksi vauhtia ei ollut kuin vähän alle neljääkymppiä. Ja oli kunnon varusteet päällä. Tosin olkapää sai osumaa, polvi sai osumaa ja nilkka sai osumaa. Ja lonkkaan tuli kahden käden kokoinen mustelma. Pyörä selvisi helpommalla. Molemmat pelit hajalle, pakoputki naarmuille, moottori ja ohjaustangosta saivat osumaa ja tankkiin tuli pieni, mutta silmillä havaittava lommo.
Kypäräkään ei iskeytynyt maahan kuin vain sen verran, että oikeassa ohimossa on nähtävissä naarmut. Pyörä kyllä käynnistyi ja siirtyi pois paikalta. Ilmoitus vakuutusyhtiölle ja korjattavaksi. Tosin vakuutustarkastaja soitti ja sanoi että he ostavat pyörän pölyttymästä minulta pois kun korjauslaskusta tulee niin iso. No ei kai se haittaa, pyörä oli ollut ajossa jo puolitoista kuukautta ja sen kanssa oli koettu yhtä sun toista, mm. mutkapätkiä ja räntäsateessa työntämistä. Minulle tulee ikävä sitä pyörää, kun siinä oli niin mukava rekisterinumerokin (nimikirjaimet, täysin vahingossa) ja voin sanoa että se oli oikeasti ensimmäinen ihan oma pyörä. Nyt tässä odotellaan ilmeisesti vielä jonkin aikaa, että saadaan vakuutusyhtiöstä tieto siitä saanko uuden tilalle tai edes jonkinlaista vastinetta omille rahoilleni...
...mutta onneksi se orava säästi henkensä...
OIKEASTI iso kiitos sille takana tulleelle pakettiautokuskille joka ei ajanut päälle, tuli kysymään että kaikki on kunnossa ja auttoi nostamaan pyörän pystyyn.
Kypäräkään ei iskeytynyt maahan kuin vain sen verran, että oikeassa ohimossa on nähtävissä naarmut. Pyörä kyllä käynnistyi ja siirtyi pois paikalta. Ilmoitus vakuutusyhtiölle ja korjattavaksi. Tosin vakuutustarkastaja soitti ja sanoi että he ostavat pyörän pölyttymästä minulta pois kun korjauslaskusta tulee niin iso. No ei kai se haittaa, pyörä oli ollut ajossa jo puolitoista kuukautta ja sen kanssa oli koettu yhtä sun toista, mm. mutkapätkiä ja räntäsateessa työntämistä. Minulle tulee ikävä sitä pyörää, kun siinä oli niin mukava rekisterinumerokin (nimikirjaimet, täysin vahingossa) ja voin sanoa että se oli oikeasti ensimmäinen ihan oma pyörä. Nyt tässä odotellaan ilmeisesti vielä jonkin aikaa, että saadaan vakuutusyhtiöstä tieto siitä saanko uuden tilalle tai edes jonkinlaista vastinetta omille rahoilleni...
...mutta onneksi se orava säästi henkensä...
OIKEASTI iso kiitos sille takana tulleelle pakettiautokuskille joka ei ajanut päälle, tuli kysymään että kaikki on kunnossa ja auttoi nostamaan pyörän pystyyn.
