jep. pyöräily aloitettu tässä keski-iän kynnyksellä ja täytyy myöntää, että tämä ns. vanha kortti on kyllä melkoinen pommi
Autolla miljoona kilometria takana ,mutta tuntuu käsittämättömälle näin jälestä päin ajateltuna ,että saa ajella vaikka tonni neljäsatasella samantien. Onneksi tuo pyöräily pelotti aluksi niin perkeleesti ettei uskaltanut ajaa kuin juuri ja juuri satasta.Vastaohjauksesta tms. jutuista ei ollut mitään tietoa. Nyt tuntuu, että vastaohjaus alkaa jo sujua (n. 3500 km takana.) Jarrutuksia pitäisi harjoitella ja harjoitella, pari kertaa on naisautoilija ajanut alle taajamassa.
Vaarallisin tilanne varmaan kun boxi aukesi satasessa(huolimaton lukitus) ja peite lensi kuorma-auton keulaan, tämän huomatessani väistin liikaa oikealle aikeina hiljentää tienlaitaan. Siinä valkean viivan päällä ajaessani tajusin,ettei ole varaa yhtään tai ollaan hiekalla, olin kai hetken luullut että ajan polkupyörällä...Vilkkua vaikea muistaa ottaa pois ,vaikka yrittää kuinka ja vaikea tajuta että kun on kapea ajoneuvo voi joku lettipää aja todellakin vaikka oikealta ohi juuri kun olet siirtymässä kaistan vas. reunasta oikealle eli tutkimus että vanhemmat motoristit jää yliajetuiksi pitää paikkansa, ainakin aloittelevat vanhemmat. Vauhti pitää siis olla sama kuin muillakin liikkujilla. Edelleen pelottaa kaikki sivutien risteyset, että joku tulee alle.syytä on kai pelätäkin?
Hienoa, että olet aloittanut tämän antoisan harrastuksen!
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että ilman koulutusta on aika vaarallista lähteä isolla pyörällä ajelemaan liikenteen sekaan. Olen itsekin aikanaan saanut A-kortin ilman mp-koulutusta. Silloin ajoin pyörällä, joka oli paljon kevyempi ja tehottomampi kuin nykypyörät. Sitten tuli n 25v tauko, kunnes viime vuonna päätin ryhtyä uusiomotoristiksi. Se olikin kuin olisi aloittanut ihan alusta. Tosin se taito, jonka oli nuorena oppinut palautui melko pian.
Kokemuksesta suosittelen pyytämään alussa kokeneempaa motoristia opastamaan ja näyttämään miten homma sujuu. Siitä on valtavasti apua.
Monia temppuja - jopa kaarreajoa - voi myös harjoitella opastavan kaverin kanssa esim. isolla parkkialueella . Jarrutukset, väistöt, liikkeellelähdöt, hidasajo, jne. ovat paljon miellyttävämpiä harjoiteltavia muualla kuin liikenteessä. Kun kaveri näyttää ensin mallisuorituksen ja sitten harjoittelet itse ja kaveri seuraa suorituksiasi sekä antaa objektiivista palautetta, opit kummasti enemmän ja nopeammin kuin itseksesi harjoitellen. Kun kaveri on kertonut mitä missäkin suorituksessa on kehitettävää, voit saman tien keskittyä sen hiomiseen. On äärimmäisen tärkeää oppia alusta pitäen oikeat suoritukset, koska juurtunut väärä suoritus on paljon hankalampi korjattava.
Lainatakseni prof Bernt Spiegelin opusta: "Hyvä kuljettaja muuttuu huonoksi kuljettajaksi silloin kun hän lopettaa taitojensa jatkuvan kehittämisen".
Kuten foorumilla joku on osuvasti asian ilmaissut, on liikenteessä syytä pelätä kaikkea liikkuvaa vauvasta vaariin ja suhtautua muihin tiellä liikkujiin kuin he eivät havaitsisi sinua milloinkaan.
Ei ole mikään häpeä tunnustaa sitä, ettei jotain osaa - päinvastoin. Kukaan ei voi olla seppä syntyessään. Ja tyhmiä kysymyksiä ovat vain ne, joita ei kysytä.
Rattoisia kilometrejä!