Timo Tasakaasu
New member
Tyvenen toukokuisen illan rauhassa, lämpimän, maalaismaisemassa mutkittelevan kantatien pinnasta nousee väreilyä. Peltoaukean takana seinänä kasvavan kuusimetsän siimeksessä tiaiset ahkeroivat pesänrakennuspuuhissaan. Tänne pohjolan perukoille vastikään suvun jatkamista varten muuttaneet västäräkit käyvät vielä soidinmenojaan. Urokset pörhistelevät kilvan naaraan valloittamiseksi, kun jostain kaukaa alkaa kuulua ukkosen jylinää muistuttava mylvintä. Metsän varjosta aukealle syöksyy viimeisen teknillisen kehitystyön tuloksena syntynyt maantieohjus.
Liimaan rintakehäni yhä tiukemmin polttoainesäiliötä vasten, vedän polvet vieläkin sisemmäs katteiden suojaan ja painan kypärän, jos mahdollista, aina vain alemmas matalan ja virtaviivaisen pleksin taakse. Kierroslukumittarin neula kiipeää kuin riivattuna yli punarajan ja vaihdan juuri ennen kierrosluvun rajoittajaa isommalle. Pyörä ryntää raa'asti vääntävän twinin raivotessa yhä kiivaampaan lentoon, kun tajuan tien tekevän pellonpäisteestä suorakulmaisen kaarron oikeaan. Lasken ankkurit, mutta tuntuu, että matka vauhdin hillitsemiseen loppuu vääjäämättä kesken ja minusta onkin tulossa matkustaja. Kun lisään puristusta jarrukahvalla, havaitsen takarenkaan menettävän otettaan tien pintaan, mutta silti luottamus ajokkiin säilyy täysin. Vasen jalkani survoo pienempää vaihdetta pesään luistokytkimen hoitaessa tehtävänsä täydellisesti, jolloin paketti pysyy kasassa ja saan kuin saankin vauhtia pois juuri sen verran, että vastaantulijan kaistaa hyväksi käyttäen pystyn luotsaamaan muoviluotini sisään neulansilmään samalla siirtäen oikean kankkuni satulan reunan ulkopuolelle. Lasken nahkapukuni polveen kiinnitetyn kulutuspalan tien pintaan taittaessani kohti sisäkurvia oikean käden etu- ja keskisormen puristaessa vielä kevyesti hurmaavan tunnokasta jarrukahvaa. Renkaiden liimautuessa aivan uskomattomalla pidolla asfaltin pintaan saan muutettua ajokkini suuntaa, kunnes voin antaa lisää happea moottorille. Pyörän kammetessa pystympään, tunnen että polvieni välissä olevasta voimalasta vapautuva ruuti alkaa sittenkin olla liikaa pölyisestä tiestä pitoa etsivälle kumille. Kurvi kuitenkin pikkuhiljaa oikenee uudeksi suoraksi ja saatan antaa kahvaa kiertäen uutta käskyä ruiskulle lisätä bensiinin ja ilman seosta poltettavaksi yhä enemmän ja enemmän aina kiivaammalla ja kiivaammalla tahdilla. Seuraavaksi kosketuksensa kuoppaiseen tiehen menettää paskanhajuista ilmaa halkova eturengas. Etusen noustessa yhä korkeammalle syötän sisään seuraavan pykälän ilman kytkintä. Visiiriin liiskaantuneiden raatokärpäsien ruumiiden lomasta havaitsen rehupunttien traktoreiden pysähtyneen äkeet perässään keskelle sarkaa ja iltalypsyltä palaava piika seisoa toljottaa maitolammikossa tyhjät sinkkiämpärit jalkojensa juuressa kyljellään. Kaikki kummastelevat kuin toiselta planeetalta laskeutunutta humanoidia tätä rautaratsunsa selässä kiitävää vetomiestä. Piiskaan lisää löylyä pataan...
PASKAT MOOTTORIPYÖRÄJOURNALISMISTA!
Kun kavereidenne kanssa vaihdatte pyöriä iltalenkin aikana, niin kirjoittakaapa pieni tarina siitä miltä toisen ajokki tuntui. Jos käytte koeajamassa liikkeen pyörän, kaikki haluavat tietää miltä meno maistui. Uusi tai vanha motukka, aivan sama.
Tuossa alla Tasakaasulta ja Kavanakilta ensimmäinen muttei varmaankaan viimeinen vertailutestiraportti. Alunperin testi on julkaistu tuolla yksityisten foorumeiden SoMK:n osastolla pari vuotta sitten. Kumpikaan ei ole testiajojen tekoa katunut.
Kiitos ja anteeksi. Hik
.Pikkusen simassa tuli runoiltua.
T: T.Tasakaasu & kavanaki
Liimaan rintakehäni yhä tiukemmin polttoainesäiliötä vasten, vedän polvet vieläkin sisemmäs katteiden suojaan ja painan kypärän, jos mahdollista, aina vain alemmas matalan ja virtaviivaisen pleksin taakse. Kierroslukumittarin neula kiipeää kuin riivattuna yli punarajan ja vaihdan juuri ennen kierrosluvun rajoittajaa isommalle. Pyörä ryntää raa'asti vääntävän twinin raivotessa yhä kiivaampaan lentoon, kun tajuan tien tekevän pellonpäisteestä suorakulmaisen kaarron oikeaan. Lasken ankkurit, mutta tuntuu, että matka vauhdin hillitsemiseen loppuu vääjäämättä kesken ja minusta onkin tulossa matkustaja. Kun lisään puristusta jarrukahvalla, havaitsen takarenkaan menettävän otettaan tien pintaan, mutta silti luottamus ajokkiin säilyy täysin. Vasen jalkani survoo pienempää vaihdetta pesään luistokytkimen hoitaessa tehtävänsä täydellisesti, jolloin paketti pysyy kasassa ja saan kuin saankin vauhtia pois juuri sen verran, että vastaantulijan kaistaa hyväksi käyttäen pystyn luotsaamaan muoviluotini sisään neulansilmään samalla siirtäen oikean kankkuni satulan reunan ulkopuolelle. Lasken nahkapukuni polveen kiinnitetyn kulutuspalan tien pintaan taittaessani kohti sisäkurvia oikean käden etu- ja keskisormen puristaessa vielä kevyesti hurmaavan tunnokasta jarrukahvaa. Renkaiden liimautuessa aivan uskomattomalla pidolla asfaltin pintaan saan muutettua ajokkini suuntaa, kunnes voin antaa lisää happea moottorille. Pyörän kammetessa pystympään, tunnen että polvieni välissä olevasta voimalasta vapautuva ruuti alkaa sittenkin olla liikaa pölyisestä tiestä pitoa etsivälle kumille. Kurvi kuitenkin pikkuhiljaa oikenee uudeksi suoraksi ja saatan antaa kahvaa kiertäen uutta käskyä ruiskulle lisätä bensiinin ja ilman seosta poltettavaksi yhä enemmän ja enemmän aina kiivaammalla ja kiivaammalla tahdilla. Seuraavaksi kosketuksensa kuoppaiseen tiehen menettää paskanhajuista ilmaa halkova eturengas. Etusen noustessa yhä korkeammalle syötän sisään seuraavan pykälän ilman kytkintä. Visiiriin liiskaantuneiden raatokärpäsien ruumiiden lomasta havaitsen rehupunttien traktoreiden pysähtyneen äkeet perässään keskelle sarkaa ja iltalypsyltä palaava piika seisoa toljottaa maitolammikossa tyhjät sinkkiämpärit jalkojensa juuressa kyljellään. Kaikki kummastelevat kuin toiselta planeetalta laskeutunutta humanoidia tätä rautaratsunsa selässä kiitävää vetomiestä. Piiskaan lisää löylyä pataan...
Kun kavereidenne kanssa vaihdatte pyöriä iltalenkin aikana, niin kirjoittakaapa pieni tarina siitä miltä toisen ajokki tuntui. Jos käytte koeajamassa liikkeen pyörän, kaikki haluavat tietää miltä meno maistui. Uusi tai vanha motukka, aivan sama.
Tuossa alla Tasakaasulta ja Kavanakilta ensimmäinen muttei varmaankaan viimeinen vertailutestiraportti. Alunperin testi on julkaistu tuolla yksityisten foorumeiden SoMK:n osastolla pari vuotta sitten. Kumpikaan ei ole testiajojen tekoa katunut.
Kiitos ja anteeksi. Hik
T: T.Tasakaasu & kavanaki
