Fiksusti suunnitellen lähtö pe. iltana ja paluu seur. viikon su. iltana ehdit Alpeille ja takaisin + nautiskelemaankin siellä.
Alla kirjoitettuna 2011 kesäreissu rouvan kanssa, aikaa meni 14 vrk, ja ehdittiin muutakin kuin Alppeja...
Ja muuten, kokemuksesta - Saksan autobahnit (siirtymät on vedettävä aikas sujuvasti), Alpit ja Dolomiitit ovat ihan jotain muuta kuin Norja, Etelä-Ruotsin / Skånen viljavainiot tai Balttian tasaisuus.
Lähtö la. 9.7. Vuosaaresta. Mennessä sadekuuro Mäntsälässä, joka Keravalla loppui ja aurinko kuivasi varusteet ja lämmitti mielen.
Laivalla rupattelua ja seurustelua muiden matkalaisten ja motoristien kanssa. Moto-GB kisoihin Saksaan oli menossa useampikin motoristi.
Tyylikäs perhe Hesasta oli matkalla. Herralla Moto-Guzzi jossa nivelöidysti kiinni sivuvaunu, jossa kartturin hommaa hoiti perheen rippikouluikäinen
tytär. Ja rouvalla allaan Ducati. Kaikilla tyyliin sopivat ajoasusteet jne. Sillä tavalla!
Su 10.7. startti E28:lle 16:00 , joka sujui ongelmitta. Rekkoja ei nimeksikään ja urateitäkin vähänlaisesti.
Tullessa Saksan puolelle rajoitusmerkin yli 120km/h yli vedetyt poikkiviivat saivat hymyn kareen suupieliin. Vihdoinkin sai antaa Hondan "laulaa".
N. 150 km/h muun liikennevirran mukaisesti laskettelin Berliinin alapuolelle 1. yöpymiskohteeseen Königs Wustershiin, missä olimme 22:00.
Perushotelli joita on noilla seuduilla todella paljon. Matkaa 550 km.
Ma. 11.7. startti 10:00.
Suunnat Leipzigiin, Nurnbergiin ja Ulmiin. Saksalainen tiestö merkintöineen ja ajokulttureineen tuttu 80- luvun lopulta saakka, ja todeten, siellä homma toimii hienosti, kaikkihan sen tietävät. On paikallaan muistuttaa, että ajetaan AINA vapaana olevaa oikeanpuoleista kaistaa, jonne siirrytään heti ohituksen vasemmalta tapahduttua. Koskaan ei ohiteta oikealta Saksassa, niin kuin ei pitäisi missään muuallakaan.
Sain asiasta muistutuksen kun eräällä pätkällä nautiskelin 3-kaistaisen tien kaarteilevuudesta n. 160 lasissa ja silloin loivahkossakin kaarteessa on kantattava tuntuvasti. Unohduin, miten vaarallista, hetkeksi kaistaviivojen päälle kun takaani täräytti urheilu Audi ohitseni ainakin 250 lasissa.
Ja tarpeettoman läheltä noissa nopeuksissa. Muutoin Saksan Bahnoilla voi ajaa huoletta todella kovaa, tietä annetaan.
Tämä nautittava kovakulkuinen siirtymätaival oli 850 km legi ja Oberreutessa olimmme 20:00 Kovimmillaan 210 lasissa 2-päällä ja pitkiä matkoja n. 150 - 160 km/h.
Ti. 12.7. suunta helteisessä säässä Bodensee-järven eteläpuolelle Sveitsiin ja siellä Konstanzin kaupunkiin ja Mainaun kukkaissaarelle.
Olemme reissuillamme käyneet monissa puutarhoissa jne, mutta tämä oli ylitse kaikkien. Konstanzista lautalla järven yli Meersburgin kylään, missä todella upea vanhakaupunki. Alppihotellin emäntä Maarit antoi tähän vinkin ja tiesi asiansa. Sitten vielä iltapala Lindaun satamassa ja päivä oli valmis.
Ajoa n. 100 km. Alppihotelli oli muutoinkin mukava paikka ja hyvä tukikohta tehdä erilaisia päivän reissuja.
Ke. 13.7.valkeni sateisena. Odottelua ja illaksi selkeni niin, että käynti Oberstdorfissa mm. hyppyrimäkiä katsomassa onnistui. Nyt tuli ajettua jo pidemmälti Deutsche Alpenstrassenia nro 308 pitkin, hieno tie onkin! Hotelliin päin ajoa sadetta pakoon 220 lasissa. Hyvin Honda pelitti.
To. 14.7. taas sateinen alku. Puoliltapäivin sontsien suojassa metsäpolulle kävelemään Itävallan puolelle Sulzeriin. Siellä selkenikin ja koko laakso avautui mahtavuudessaan nähtäväksi, upeaa oli! Takaisin jalkapatikassa Hotellille. Tulipa käveltyä Saksasta Itävaltaan ja takaisin n. 8 km lenkki.
Illalla suuntana Fussen 308 pitkin. Sonthofenista tie jatkuu ns. Passitienä ja se oli minulle 1. kokemus prätkällä noista teistä - ja hienoa oli, olo oli kuin pikkupojalle tikkarin olisi antanut. Perillä Neuschwansteinin satulinna. Hervottoman hieno sekin.
Pe. 15.7. valkeni kirkkaana, oli lähtöpäivä Martinshöhenistä. Suuntana Sulzer ja sitten Bregenz. Siellä bensaa tankkiin ja Vignette kiinni.
A14 pitkin Liechtenstauniin Vaduziin ja edelleen suoraan tuon pikkumaan läpi Sveitsiin tielle nro 28 ja Davosiin kahvittelemaan. Edelleen 28 pitkin Fluelapassille 2383 m ja 5 astC lämmintä tai kylmää. Edelleen 28:lla Ofenpassille 2149 m. Sitten tultiinkin tielle 40, mikä johtaa Meranoon.
Mutta lähellä oli paikka, jota ei sopinut ohittaa. Passo di Stelvio 2758 m. Sinne ajoin itäpuolelta ja ylhäällä ihastelut, valokuvat, tarran osto jne.
Ja matka jatkui Meranoon ja 38:lla Bolzanoon. Tähän väliin mahtui ukkoskuuro, joka antoi rakeitakin, aika mojovan kokoisia. Hissukseen etenimme.
Sitten motarille A22 ja Trenton suuntaan vain yksi liittymäväli. Ora/Auerin kohdalla ulos, hintaa kertyi 1,40 € ja kannatti. Siten tielle 48, joka johtaa Fassan laaksoon Val di Fassa ja on taas upea kuin mikä. Matkan varrelle jäi Fal di Fiemme, jonka hyppyrimäet nököttivät kuin leikkimäet mahtavien Dolomiittien juuressa, toista kuin meillä Lahdessa missä hyppyrimäet kohoavat kaiken yläpuolelle, ei lainkaan ihastuttavaa. Ajoa kohti mustanpuhuvaa ukkosrintamaa salamoiden leimutessa taivaalla - rajuilma odotettavissa. Se iski päälle hetki ennen kuin olisimme olleet Pozza di Fassassa ja Hotelli Monzonissa. Ajoimme tunneliin, niitähän alppimaissa riittää pilvin pimein, ja ulostullessa vettä alkoi roikaa. Sitten se muuttui raekuuroksi vailla vertaa. Honda heti parkkiin osuneen hotellin pihaan ja me sisälle. Rakeet olivat sormenpään kokoisia ja enimmillään niitä oli kasoissa 10 cm! paksuutena. Odottelun jälkeen saatoimme turvallisesti jatkaa hissukseen muutaman km, ja olimme Hotelli Monzonissa Pozza di Fassassa.
La. 16.7. valkeni kirkkaana -aurinko paistoi. Aamiainen, kevyt varustus ja Canazein suuntaan. Oli vuorossa Passo di Sella 2244 m ja siellä menimme vielä köysiradalla liki 3 km korkeuteen lumppareita heittelemään. Köysiradalla näimme murmelinkin rötköttävän pitkin pituuttaan auringon paisteessa. Sieltä kurvasimme Arabban suuntaan Passo di Pordoin kautta 2239 m kautta. Puolipäiväkahvit ja takaisin Pozzaan, loppupäivän nautimme dolomiittien mahtavuudesta jalkapatikassa sopivasti virvokkeita nauttien. Italiaanot ovat kovia pyörämiehiä ohi menevät, eikä minkään mahda.
Su. 17.7. tavarat kasaan ja tien päälle. Suunta Cortina di Ampezzoon ja kyllä upeita teitä riittää. Passo di Falzaregolle 2105 m ja sitten Cortinaan.
Sitten suunta Lienziin päin ja edelleen Hochalpenstrassenille, joka vie Grossglocnerille, ja siellä nuo aiemmin mainitsemani paikat ovat Bikerin must noilla seuduilla, tiemaksu 19 €. Matka jatkui mm ohi Bischofshofenin, tulipa nekin hyppyrimäet nähtyä kuten myös vuorilla isolla valkoisella kirjoitettu mainosteksti WM2013 RAMSAU. Illalla tulimme Bruck a.d. Muriin ja siellä yövyimme.
Ma. 18.7. valkeni sateisena. Sadepuvut päälle ja Wienin suuntaan. Sitten Tsekkiin ja muitta mutkitta sen läpi Puolaan ja siellä Krakovan suuntaan ja Wieliczkajaan. Katowitsessa tietyöt yllättivät ja suunnat menivät vähäksi aikaa sekaisin, no tilanne selkisi kysymällä ja pääsimme taas pääväylille.
Ti. 19.7. aamulla heti suolakaivoksille ja siellä kannattaa ehdottomasti käydä! Puoliltapäivin reissuun suuntana Varsova, minkä läpi ajaminen oli kaamea kokemus, ja kaamean näköinen oli koko Varsova. Siitäkin selvittiin ja matka jatkui ehtiessämme illaksi Augustowiin. Siellä heti tien varressa oli Jazz-hotelli missä oli vain 40 € aamiaisineen maksanut mukava melkein sviittitasoinen huone, kelpasi olla.
Ke. 20.7. sadekuuron tauottua matka Puolassa jatkui kohti Liettuaa ja Kaunasia, missä poikkesimme. Olin kuullut kaupungin olevan pittoreski paikka näkymiltään. Meistä se ei kummoiselta näyttänyt. Matka jatkui Via Balticaa pitkin Latviaan ja Riian ohitimme helposti. Jonkin verran tietöitä siellä oli.
Edelleen Viron puolelle ja ennätimme Pärnuun saakka missä Alexandri biker-paikkaan yöksi. Intouduin ajamaan erään MB kotilon perässä 150 lasissa melkein koko matkan rajalta Pärnuun, se oli joutuisaa kyytiä.
To. 21.7. suunnaksi tuttu Tallinna ja Eckerölle lippuja kyselemään. Ne saimmekin 17:00 lähtevään laivaan ja mukava oli siellä muiden motoristien kanssa vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia. Kuka mistäkin tulossa. Hesassa niin tutulle Lahden E4:lle ja 100 km legin jälkeen kotona ja niin oli 1. keskieuroopan vuoristoreissu tehty moottoripyörällä.
Siis 5100 km ja kaikenlaista ajoa. Kaiholla katselen noita Alppien ja Dolomiittien kartoissa näkyviä teitä ja Passoja joissa ajoimme ja kävimme.
Oli tuokin pirun hyvä reissu...
