Korona-ajo Norjaan
- Keskustelun aloittaja mek
- Aloituspäivä
N
Nowiisi
Guest
Täällä odotellaan päivityksiä! 
Kiinnostaa myös tietää, miten korona-aikana käytännössä rajanylitys tapahtuu!
Kiinnostaa myös tietää, miten korona-aikana käytännössä rajanylitys tapahtuu!
mek
New member
Tulee niitä, olipa makea pätkä aamun avaukseksi, Kongsberg - Eggedal - Nesbyen.
Korona ohjeita ja kokemuksiahan on tuolla "kuinka moni aikoo tänä kesänä Norjaan"
mek
New member
Onhan täällä näköjään maisemiakin kun tarpeeksi ajaa. Mutkiakin ollut enimpään hätään.
Edit, enpä huomannukkaan tuota blondia tuossa pyörän vieressä ennen kuin kuvasta. Oiskohan ollu kyytiä vailla?
Huomenna pitäisi mennä katsomaan, mihin loppuu maa ja alkaa vesi, jonka toisella rannalla on Ameriikka.
Edit, enpä huomannukkaan tuota blondia tuossa pyörän vieressä ennen kuin kuvasta. Oiskohan ollu kyytiä vailla?
Huomenna pitäisi mennä katsomaan, mihin loppuu maa ja alkaa vesi, jonka toisella rannalla on Ameriikka.
Viimeksi muokattu:
mek
New member
Aamunavaukseksi niskojen verryttelyä, eli Grotli - Dalsnibba - Geiranger - Ørnesvingen - Trollstigen. Melkein täydellinen (ajo)päivä. Keli, tiet, maisemat, tuoksut... No, porukkaa olisi voinut olla hieman vähemmän liikkeellä.
Surndalsørassa ajoin puoli tunti sateenkaarta takaa. Kun sain sen sitten kiinni, niin taivas putosi niskaan. Enpä ole ennen ajanut, enkä ollut, yhtä ankarassa ukkosmyrskyssä. Se oikeastaan kruunasi hienon päivän. Satoi melkein Trondheimiin asti. Pääsin myrskyä karkuun, mutta se saavutti hotellilla juuri kun nappasin kassit kantoon.
Surndalsørassa ajoin puoli tunti sateenkaarta takaa. Kun sain sen sitten kiinni, niin taivas putosi niskaan. Enpä ole ennen ajanut, enkä ollut, yhtä ankarassa ukkosmyrskyssä. Se oikeastaan kruunasi hienon päivän. Satoi melkein Trondheimiin asti. Pääsin myrskyä karkuun, mutta se saavutti hotellilla juuri kun nappasin kassit kantoon.
Viimeksi muokattu:
Kotarikuski
New member
Mahtavat on maisemat. Ihan tekis mieli lähtee uudelleen reissuun...
itl
Moderaattori
Noilla huudeilla on tullut liikuttua. Upeat maisemat, erityisesti Geiranger Dalsnibbalta nähtynä jäi pysyvästi mieleeni, kuten myös Geirangerin viehttävä kylä. Tänä kesänä oli tarkoitus palata sinne mutta monestakin syystä reissu jäi tekemättä. Uusi yritys kesällä 2022 ehdottomasti ja silloin käyn myös Vestkapissa 
mek
New member
Siirtymätaivalta Örnsköldsvikiin. Oon kyllä joskus tempaissut Trondheimista kotiin yksillä silmillä, mutta nyt vähän rennommin.
Illalla oli myrskyn jälkeen hieno auringonlasku. Ja onhan tuossa Indalälvenin jokilaaksossa oikeastaan hienot maisemat vaikka ne eivät Norjan jälkeen oikein näytä miltään. Elävä koski, Tännforsen ja kuollut koski, Döda Fallet. Huomenna loppukiri kotiin. Perusteellisempi raportti ja video tulee kun töiltä kerkiää.[emoji35]
Illalla oli myrskyn jälkeen hieno auringonlasku. Ja onhan tuossa Indalälvenin jokilaaksossa oikeastaan hienot maisemat vaikka ne eivät Norjan jälkeen oikein näytä miltään. Elävä koski, Tännforsen ja kuollut koski, Döda Fallet. Huomenna loppukiri kotiin. Perusteellisempi raportti ja video tulee kun töiltä kerkiää.[emoji35]
mek
New member
Sunnuntai
Olipa mukava päästä reissuun pitkästä aikaa. Korona-rajoitusten takia reissu jäin tällä kertaa loppukesään, sain toisen piikin heinäkuun puolivälissä joten nyt pitäisi paperit olla kunnossa Norjaan. Sunnuntaiaamuna 1.8. lähdin ajelemaan kohti Turkua. Poikkeuksellisesti nyt ei satanut lähtiessä, yleensä minun lomilla aina sataa. Lämpötila oli aamupäivän vajaassa 20 asteessa ja aurinko paistoi enimmäkseen. Kruunupyyn kohdalla tuli sen verran pisaroita, että pysähdyin vaihtamaan Gore-hanskat käteen, mutta ei sitten satanut enempää. Vaasassa tankkasin ja kiertelin keskustassa etsimässä kahvilaa. Ei oikein löytynyt sopivaa, joten jatkoin matkaa. Närpiössä pysähdyin TB:lle syömään eineslihapullia lounaaksi.
Merikahvian kohdilla tuli taas pari lyhytta sadekuuuroa, joista ensimmäinen melko kova. Sen jälkeen taivas kirkastui eikä vettä enää tullut. Raumalla lämpötila nousi jo 22 asteeseen. Ajoin vanhan Rauman keskustaan Kontion pihakahvilaan kahville.
Lähtiessä tankkasin vielä Kortelan St1:ltä ja köröttelin sitten Turkuun. Poriin saakka liikennettä oli koko päivän todella vähän, mutta sen jälkeen liikenne vilkastui. Moottoripyöriäkin tuli aina silloin tällöin vastaan.
Raisiosta poikkesin vanhalle tielle ja ajelin Prismaan ostamaan evästä illaksi ja aamuksi. Marketissa noin kolmasosa asiakkaista ei käyttänyt maskia, mikä tuntuu omituiselta kun tartunnat ovat kovassa kasvussa. Parkkipaikalla kaupasta ostettu Kingis naamariin, sitten satamaan odottelemaan. Autoja alkoi kertyä pikku hiljaa, enimmäkseen raskasta kalustoa, mutta myös henkilöautoja ja yksi toinen moottoripyöräkin. Norjalaisilla oli menossa joku Atlantic Road Trip. Takanani jonossa odotteli joku järjestäjätiimin Volvo, osallistujat ajoivat enimmäkseen Porschella, mutta mukana oli myös yksi Ferrari, Ford GT, joku Bentey tms sekä pari Audin ja Mersun tehokkaampaa mallia.
Check in aukeni ajallaan ja päästiin odottelemaan laivaan pääsyä. Söin odotellessa Prismasta ostetun iltapalan. Lastausmies tuli puhuttelemaan, oli prätkämiehiä itsekin ja reissannut paljon Norjassa. Seitsemän maissa päästiin viimein sisään. Autokannet eivät tulleet ihan täyteen ja matkustajia lienee vajaa tuhat, mukavan väljää on laivassa ja rauhallista myös. Vein kamat hyttiin ja istuskelin ulkona jonkin aikaa ennen kuin palasin hyttiin iltatoimiin. Maskia laivassa pitävät vain suomalaiset. Yllättävän paljon oli myös muita kuin Suomen kilvissä olevia autoja, Ruotsi, Norja, Tanska, Hollanti, Saksa ja jopa useampi espanjalainen auto.
Hytti on viitoskannella keskellä laivaa. Ei paljon tuullut, joten kyyti oli tasaista. Mitään älämölöäkään ei koko yönä kuulunut. Tiedän, koska nukuin koiranunta koko yön. Sen verran laiva aina tärisee tai kuuluu välillä jotain mekaanisia ääniä, että kunnon unta en herkkäunisena saa. Illalla hytissä oli kylmä, joten väänsin termostaatin 25:een. Nyt on sitten kuuma. Tunnin päästä pitäisi olla satamassa, joten pitää alkaa pikku hiljaa keräilemään kamoja kasaan.
Maanantai
Autokannella maihin tuloa odotellessa söin eilen ostamani aamupalan, eli yhden karjalanpiirakan, puoli pikaria luumutomaatteja ja appelsiinimehun sekä jonkin smoothien. Atlantic Road Tripin porukasta pari autoa näytti jäävän lähtöruutuun, lieköhän meno ollut yöllä vastaavaa kuin cannonball-ralleissa. Poliisilta olisi ehkä ollut fiksua puhalluttaa kaikki noilla tarroilla merkatut urheiluautot. Porukan esiintyminen viittasi vähän siihen, että liian nuorena oli saatu aivan liikaa isin rahaa vapaaseen käyttöön. Autojen väki alkoi kyllä olla hyvinkin keski-ikäistä, mutta esiintyminen kuin äkkirikastuneilla teineillä.
Laiva oli muutaman minuutin etuajassa ja pienen odottamisen jälkeen päästiin ulos aurinkoiseen, kuitenkin vähän viileään aamuun. Lämpöä noin 14 astetta. Aurinkoinen sää jatkuikin aamun, lämpö nousi pikku hiljaa 18 asteeseen, mutta Örebrota lähestyttäessä alkoi taivas mennä pilveen ja lämpötila taas laskea. Köpingissä poikkesin kylälle ja yritin etsiä kahvipaikkaa. Statoilin automaattikahvia en tällä reissulla juo kuin äärimmäisessä hädässä. No eihän sitä löytynyt. Isossa ICAssa olisi ollut hyvä kahvila, mutta eihän se ennen kahdeksaa vielä auki ollut Tankkasin Ingosta ja tien päälle taas.
Kahvihammasta kolotti ja nälkäkin olisi jo vähän ollut. Loppujen lopuksi piti ajaa Örebrohon asti, ennen kuin löytyi ICAn yhteydestä kahvila josta sai kunnollista kahvia. Leivän välissäkin oli oikeaa naudanpaistia, joten ihan ok. Siitä taas matkaan. Kristinehamnin jälkeen pilvet muuttuivat tummemmiksi ja lämpö laski kahteentoista. Jonkin verran satelikin ja tie oli märkä, mutta ei paljoa. Karlstadin jälkeen keli kuivu ja lämpeni taas 18 asteeseen. Vähän ennen Töcksforsia oli vasemmalla järven rannassa mukavan näköinen kahvila, jossa join kahvikupillisen ja söin mustikkapiirakan vaniljasoossin kera. Siinä naputtelin sitten osoitteeksi Båtsnäs 99, Töcksfors. Mutkaisen pikkutien päästä löytyy omituinen paikka, jossa on metsä täynnä vanhoja autoromuja. Mennessä yksi kauris loikki tien yli synkästä kuusikosta toiseen. Sen verran kaukana oli, että juuri ehdin nähdä ja tunnistaa. Pitää ottaa tuosta enemmän selvää, kuka ja milloin. Jossakin vaiheessa erakko(?) on kuollut ja paikka jäänyt unholaan, mutta tullut somen myötä yleisön tietoisuuteen niin, että väkeä ramppaa tie kuralla ihmettelemässä vanhojen autojen hautausmaata.
Hautuumaalta palasin E18:lle Töcsforsiin, jossa huoltotauko ostarilla, tankki täyteen ja banaani & tuoremehu vatsan täytteeksi. Siitä sitten rajalle ihmettelemään koronaruuhkaa. Rajalla oli ensimmäinen check point, jossa perkasivat heti tuplapiikin saaneet läpi. EU rokotustodistuksen QR-koodin näytin kännykästä pdf:ltä, josta sen skannasivat. Lisäksi katsoivat henkilötodistuksen, että rokotustodistus on samalle henkilölle. Rajalla oli noin 10 autoa jonossa, meni ehkä 5 minuuttia. Norjalaisille oli siinä oma kaista, josta saivat ajaa suoraan läpi. Norjan kilvissä olevassa autossa olisi siinä mennyt muitakin samassa autossa. En tiedä, katsoivatko papereita tarkemmin Örjessä.
Testauspiste oli ehkä viiden kilometrin päässä Örjen kylässä. Siinä homma tökkäsikin. Kun testauksessa kertyy ruuhkaa, niin norjalaisten ohituskaistakaan ei enää vetänyt, vaan kaikki autot jonottivat samassa jonossa kaiteiden välissä yhdellä kaistalla pari kilometriä pitkässä jonossa. Muutaman muun motoristin kanssa kiilattiin kylmästi piennarta pitkin (myös poliisiauton ohi) jonon ohi melkein keulille ja selvittiin ehkä kymmenen minuutin viivästyksellä. Myös tässä skannasivat rokotustodistuksen. Norjalaiset pääsi tässäkin suoraan ohi, kunhan olivat ensin selvinneet jonosta tsekkauspisteelle asti. Tuolta jälkimmäiseltä tsekkauspisteeltä oli vielä parinkymmenen auton jono näytteenottoon.
Autolla tuossa olisi varmaan saanut jonottaa pari tuntia. Minut pari tuntia aikaisemmin ennen Töcksforsia ohittanut Porsche oli juuri näytettä antamassa ja ohitti taas kohta näytteenoton jälkeen. Muuten homma pelasi hyvin ja ystävällisesti. Jos on tuplapiikki ja siitä todistus, tarvitset vain henkkarit. Ei näytä olevan väliä missä asut ja missä olet kulkenut. Oli mulla edellisen yön laivalippukin valmiina, mutta ei sitä kukaan kysellyt. Kuten ei dvv:n asuinpaikkatodistustakaan. Juuri uutisissakin valittavat pitkiä jonoja Ruotsista Norjaan palattaessa. Eidskogissa on tällä hetkellä noin 20 km jono!
Oli tarkoitus ajaa Oslovuonon tunnelia pitkin suoraan Drammeniin, mutta se oli suljettu joten oli kierrettävä E18 Oslon kautta, juuri parhaaseen neljän ruuhkaan. Osloon päin tie veti hyvin ja alitti ydinkeskustan tunnelissa. Bergeniin haarautuvan E16 risteyksessä siten meno hyytyi, kaikki kolme kaistaa etenivät välillä kävelyvauhtia, välillä viittakymppiä. Jonottelin vähän aikaa, mutta noudatin sitten paikallisen alkuasukkaan esimerkkiä ja splittailin varovasti kaikkein hitaimmat ruuhkat ja selvisin noin puolessa tunnissa Drammeniin. Info-taulu näytti arvioiksi 37 min. Vähän ennen Drammenia ruuhka kyllä jo hellittikin. Drammenista eteenpäin Kongsbergiin ei ollut enää ruuhkaa, perillä hotellilla vähän ennen kuutta, noin 670 km mittarissa.
Hotelli mainostaa vastapäätä olevaa parkkitaloa, joka maksaa noin 40 eur/vrk. Lähellä aukiolla on kuitenkin ilmainen mp-parkki, johon Gessu näyttää saaneen ainakin ruotsalaisen mt09 Tracerin seurakseen. Olin varannut etukäteen huoneen Quality Hotel Grandista, ihan hyvää tasoa ja sen satasen arvoinen mitä maksoi. Suihku ja sitten kylälle etsimään ruokapaikkaa. Maanantai-iltana tarjonta on vähän heikkoa, paremmat paikat kiinni, joten päädyin burgerille Me eat:iin. Ihan ok kanaburger. Kävelin vielä kylällä ja nappasin muutaman kuvan vanhasta kaivosteollisuustaajamasta. Lyhyesti kuvattuna voisi olla vaikkapa Rörosin ja Raahen yhdistelmä. Maskia ei ole nähnyt koko päivänä kuin muutamalla ihmisellä. Turvaväleistä kyllä muistutetaan varsinkin täällä Norjassa ja käsidesiä on hyvin tarjolla. Ruokapaikassa oli pöydät normaalia harvemmassa ja kaikilta asiakkailta otettiin nimet ja yhteystiedot ylös mahdollista jäljitystarvetta varten.
Olipa mukava päästä reissuun pitkästä aikaa. Korona-rajoitusten takia reissu jäin tällä kertaa loppukesään, sain toisen piikin heinäkuun puolivälissä joten nyt pitäisi paperit olla kunnossa Norjaan. Sunnuntaiaamuna 1.8. lähdin ajelemaan kohti Turkua. Poikkeuksellisesti nyt ei satanut lähtiessä, yleensä minun lomilla aina sataa. Lämpötila oli aamupäivän vajaassa 20 asteessa ja aurinko paistoi enimmäkseen. Kruunupyyn kohdalla tuli sen verran pisaroita, että pysähdyin vaihtamaan Gore-hanskat käteen, mutta ei sitten satanut enempää. Vaasassa tankkasin ja kiertelin keskustassa etsimässä kahvilaa. Ei oikein löytynyt sopivaa, joten jatkoin matkaa. Närpiössä pysähdyin TB:lle syömään eineslihapullia lounaaksi.
Merikahvian kohdilla tuli taas pari lyhytta sadekuuuroa, joista ensimmäinen melko kova. Sen jälkeen taivas kirkastui eikä vettä enää tullut. Raumalla lämpötila nousi jo 22 asteeseen. Ajoin vanhan Rauman keskustaan Kontion pihakahvilaan kahville.
Lähtiessä tankkasin vielä Kortelan St1:ltä ja köröttelin sitten Turkuun. Poriin saakka liikennettä oli koko päivän todella vähän, mutta sen jälkeen liikenne vilkastui. Moottoripyöriäkin tuli aina silloin tällöin vastaan.
Raisiosta poikkesin vanhalle tielle ja ajelin Prismaan ostamaan evästä illaksi ja aamuksi. Marketissa noin kolmasosa asiakkaista ei käyttänyt maskia, mikä tuntuu omituiselta kun tartunnat ovat kovassa kasvussa. Parkkipaikalla kaupasta ostettu Kingis naamariin, sitten satamaan odottelemaan. Autoja alkoi kertyä pikku hiljaa, enimmäkseen raskasta kalustoa, mutta myös henkilöautoja ja yksi toinen moottoripyöräkin. Norjalaisilla oli menossa joku Atlantic Road Trip. Takanani jonossa odotteli joku järjestäjätiimin Volvo, osallistujat ajoivat enimmäkseen Porschella, mutta mukana oli myös yksi Ferrari, Ford GT, joku Bentey tms sekä pari Audin ja Mersun tehokkaampaa mallia.
Check in aukeni ajallaan ja päästiin odottelemaan laivaan pääsyä. Söin odotellessa Prismasta ostetun iltapalan. Lastausmies tuli puhuttelemaan, oli prätkämiehiä itsekin ja reissannut paljon Norjassa. Seitsemän maissa päästiin viimein sisään. Autokannet eivät tulleet ihan täyteen ja matkustajia lienee vajaa tuhat, mukavan väljää on laivassa ja rauhallista myös. Vein kamat hyttiin ja istuskelin ulkona jonkin aikaa ennen kuin palasin hyttiin iltatoimiin. Maskia laivassa pitävät vain suomalaiset. Yllättävän paljon oli myös muita kuin Suomen kilvissä olevia autoja, Ruotsi, Norja, Tanska, Hollanti, Saksa ja jopa useampi espanjalainen auto.
Hytti on viitoskannella keskellä laivaa. Ei paljon tuullut, joten kyyti oli tasaista. Mitään älämölöäkään ei koko yönä kuulunut. Tiedän, koska nukuin koiranunta koko yön. Sen verran laiva aina tärisee tai kuuluu välillä jotain mekaanisia ääniä, että kunnon unta en herkkäunisena saa. Illalla hytissä oli kylmä, joten väänsin termostaatin 25:een. Nyt on sitten kuuma. Tunnin päästä pitäisi olla satamassa, joten pitää alkaa pikku hiljaa keräilemään kamoja kasaan.
Maanantai
Autokannella maihin tuloa odotellessa söin eilen ostamani aamupalan, eli yhden karjalanpiirakan, puoli pikaria luumutomaatteja ja appelsiinimehun sekä jonkin smoothien. Atlantic Road Tripin porukasta pari autoa näytti jäävän lähtöruutuun, lieköhän meno ollut yöllä vastaavaa kuin cannonball-ralleissa. Poliisilta olisi ehkä ollut fiksua puhalluttaa kaikki noilla tarroilla merkatut urheiluautot. Porukan esiintyminen viittasi vähän siihen, että liian nuorena oli saatu aivan liikaa isin rahaa vapaaseen käyttöön. Autojen väki alkoi kyllä olla hyvinkin keski-ikäistä, mutta esiintyminen kuin äkkirikastuneilla teineillä.
Laiva oli muutaman minuutin etuajassa ja pienen odottamisen jälkeen päästiin ulos aurinkoiseen, kuitenkin vähän viileään aamuun. Lämpöä noin 14 astetta. Aurinkoinen sää jatkuikin aamun, lämpö nousi pikku hiljaa 18 asteeseen, mutta Örebrota lähestyttäessä alkoi taivas mennä pilveen ja lämpötila taas laskea. Köpingissä poikkesin kylälle ja yritin etsiä kahvipaikkaa. Statoilin automaattikahvia en tällä reissulla juo kuin äärimmäisessä hädässä. No eihän sitä löytynyt. Isossa ICAssa olisi ollut hyvä kahvila, mutta eihän se ennen kahdeksaa vielä auki ollut Tankkasin Ingosta ja tien päälle taas.
Kahvihammasta kolotti ja nälkäkin olisi jo vähän ollut. Loppujen lopuksi piti ajaa Örebrohon asti, ennen kuin löytyi ICAn yhteydestä kahvila josta sai kunnollista kahvia. Leivän välissäkin oli oikeaa naudanpaistia, joten ihan ok. Siitä taas matkaan. Kristinehamnin jälkeen pilvet muuttuivat tummemmiksi ja lämpö laski kahteentoista. Jonkin verran satelikin ja tie oli märkä, mutta ei paljoa. Karlstadin jälkeen keli kuivu ja lämpeni taas 18 asteeseen. Vähän ennen Töcksforsia oli vasemmalla järven rannassa mukavan näköinen kahvila, jossa join kahvikupillisen ja söin mustikkapiirakan vaniljasoossin kera. Siinä naputtelin sitten osoitteeksi Båtsnäs 99, Töcksfors. Mutkaisen pikkutien päästä löytyy omituinen paikka, jossa on metsä täynnä vanhoja autoromuja. Mennessä yksi kauris loikki tien yli synkästä kuusikosta toiseen. Sen verran kaukana oli, että juuri ehdin nähdä ja tunnistaa. Pitää ottaa tuosta enemmän selvää, kuka ja milloin. Jossakin vaiheessa erakko(?) on kuollut ja paikka jäänyt unholaan, mutta tullut somen myötä yleisön tietoisuuteen niin, että väkeä ramppaa tie kuralla ihmettelemässä vanhojen autojen hautausmaata.
Hautuumaalta palasin E18:lle Töcsforsiin, jossa huoltotauko ostarilla, tankki täyteen ja banaani & tuoremehu vatsan täytteeksi. Siitä sitten rajalle ihmettelemään koronaruuhkaa. Rajalla oli ensimmäinen check point, jossa perkasivat heti tuplapiikin saaneet läpi. EU rokotustodistuksen QR-koodin näytin kännykästä pdf:ltä, josta sen skannasivat. Lisäksi katsoivat henkilötodistuksen, että rokotustodistus on samalle henkilölle. Rajalla oli noin 10 autoa jonossa, meni ehkä 5 minuuttia. Norjalaisille oli siinä oma kaista, josta saivat ajaa suoraan läpi. Norjan kilvissä olevassa autossa olisi siinä mennyt muitakin samassa autossa. En tiedä, katsoivatko papereita tarkemmin Örjessä.
Testauspiste oli ehkä viiden kilometrin päässä Örjen kylässä. Siinä homma tökkäsikin. Kun testauksessa kertyy ruuhkaa, niin norjalaisten ohituskaistakaan ei enää vetänyt, vaan kaikki autot jonottivat samassa jonossa kaiteiden välissä yhdellä kaistalla pari kilometriä pitkässä jonossa. Muutaman muun motoristin kanssa kiilattiin kylmästi piennarta pitkin (myös poliisiauton ohi) jonon ohi melkein keulille ja selvittiin ehkä kymmenen minuutin viivästyksellä. Myös tässä skannasivat rokotustodistuksen. Norjalaiset pääsi tässäkin suoraan ohi, kunhan olivat ensin selvinneet jonosta tsekkauspisteelle asti. Tuolta jälkimmäiseltä tsekkauspisteeltä oli vielä parinkymmenen auton jono näytteenottoon.
Autolla tuossa olisi varmaan saanut jonottaa pari tuntia. Minut pari tuntia aikaisemmin ennen Töcksforsia ohittanut Porsche oli juuri näytettä antamassa ja ohitti taas kohta näytteenoton jälkeen. Muuten homma pelasi hyvin ja ystävällisesti. Jos on tuplapiikki ja siitä todistus, tarvitset vain henkkarit. Ei näytä olevan väliä missä asut ja missä olet kulkenut. Oli mulla edellisen yön laivalippukin valmiina, mutta ei sitä kukaan kysellyt. Kuten ei dvv:n asuinpaikkatodistustakaan. Juuri uutisissakin valittavat pitkiä jonoja Ruotsista Norjaan palattaessa. Eidskogissa on tällä hetkellä noin 20 km jono!
Oli tarkoitus ajaa Oslovuonon tunnelia pitkin suoraan Drammeniin, mutta se oli suljettu joten oli kierrettävä E18 Oslon kautta, juuri parhaaseen neljän ruuhkaan. Osloon päin tie veti hyvin ja alitti ydinkeskustan tunnelissa. Bergeniin haarautuvan E16 risteyksessä siten meno hyytyi, kaikki kolme kaistaa etenivät välillä kävelyvauhtia, välillä viittakymppiä. Jonottelin vähän aikaa, mutta noudatin sitten paikallisen alkuasukkaan esimerkkiä ja splittailin varovasti kaikkein hitaimmat ruuhkat ja selvisin noin puolessa tunnissa Drammeniin. Info-taulu näytti arvioiksi 37 min. Vähän ennen Drammenia ruuhka kyllä jo hellittikin. Drammenista eteenpäin Kongsbergiin ei ollut enää ruuhkaa, perillä hotellilla vähän ennen kuutta, noin 670 km mittarissa.
Hotelli mainostaa vastapäätä olevaa parkkitaloa, joka maksaa noin 40 eur/vrk. Lähellä aukiolla on kuitenkin ilmainen mp-parkki, johon Gessu näyttää saaneen ainakin ruotsalaisen mt09 Tracerin seurakseen. Olin varannut etukäteen huoneen Quality Hotel Grandista, ihan hyvää tasoa ja sen satasen arvoinen mitä maksoi. Suihku ja sitten kylälle etsimään ruokapaikkaa. Maanantai-iltana tarjonta on vähän heikkoa, paremmat paikat kiinni, joten päädyin burgerille Me eat:iin. Ihan ok kanaburger. Kävelin vielä kylällä ja nappasin muutaman kuvan vanhasta kaivosteollisuustaajamasta. Lyhyesti kuvattuna voisi olla vaikkapa Rörosin ja Raahen yhdistelmä. Maskia ei ole nähnyt koko päivänä kuin muutamalla ihmisellä. Turvaväleistä kyllä muistutetaan varsinkin täällä Norjassa ja käsidesiä on hyvin tarjolla. Ruokapaikassa oli pöydät normaalia harvemmassa ja kaikilta asiakkailta otettiin nimet ja yhteystiedot ylös mahdollista jäljitystarvetta varten.
mek
New member
Tiistai
Illalla meni ”toimistohommissa” melko myöhään, ennen kuin oli päivän tapahtumat kirjattu ja tämä päivä suunniteltu. Majoituksia katselin valmiiksi, mutta en varannut mitään. Aamupala-aikani oli seitsemältä. Pakkasin kamppeet valmiiksi ja vaihdoin jo ajohousut jalkaan ennen aamupalaa, joten pääsin vähän ennen kahdeksaa pienessä vesitihkussa matkaan. Pyörä oli säilynyt keskusaukion MP-paikalla ehjänä ja koskemattomana, ihan turhaan olisi 40 maksanut p-hallista. Aamusta ajelin pienempiä teitä Eggedaliin, ihan hienoja maisemia ja pieniä, mutkaisia teitä. Eggedalissa katsoin ja kuvasin vanhan myllyn, joka tietysti pyörii vain viikonloppuisin.
Eggedalista jatkoin Nesbyeniin, jossa tulin isommalle tielle. Vesitihku jäi vähiin ja loppui jo ennen Eggedalia, Nesbyenissä paistoi jo aurinko ja lämpö oli noussut aamun kahdestatoista asteesta viiteentoista. Pysähdyin tankkaamaan ja juomaan kahvit omenapiirakan kera. Samalla otin fleece-takin pois välistä. Kyllä se aamulla oli tarpeen, mutta ei sitä enää 15 asteessa tarvitse. Ohuemmat hanskat vaihdoin myös ja niillä pärjäsi hyvin.
Köröttelin sitten isompaa 7-tietä Goliin ja sieltä jatkoin samaa tietä Hemsedalin komeisiin tunturimaisemiin. Samaa tietä jatkoin aina Lærdalsøyiriin saakka, jossa etsin kylältä lounaspaikan. Lohilautasella oli kylmä- ja lämminsavulohta sekä omatekoista perunasalaattia ja vähän vihreääkin salaattia sekä muutama tomaatin ja kurkun siivu. Muuten hyvää, mutta lohet olivat turhan suolaisia. Hinta kohtuullinen (Norjan hinnaksi) 16 euroa, mutta kahvikupista olisi pitänyt maksaa 3 euroa ylimääräistä. Kylällä oli viittoja vanhan keskustan infosta, mutta en oikein hoksannut, missä vanha keskusta olisi ollut. Vasta pois lähtiessä huomasin, että missasin vanhan keskustan kokonaan. Ilmanko turisteja pyörikin kylällä kamerat kaulassa.
Lämpötila oli noussut 20 asteeseen, joten puvusta loputkin räppänät auki. Samalla päätin muuttaa suunnitelmia ja jättää Tindevegenin väliin ja kääntyä länttä kohti. Kello kävi kuitenkin jo kahta ja pari lauttaakin olisi iltapäivälle vielä tiedossa. Ensimmäinen, Årdalsfjordin ylittävä lautta sattui olemaan juuri satamassa, joten sitä ei tarvinnut odotella, vaan pääsin melkein heti matkaan. Sen sijaan seuraava, Fjærlandsfjordin ylittävä lautta ehti juuri lähteä, joten odotellessa jäi aikaa syödä eväät ja odottaa piti vielä sittenkin.
Viimein lautalla yli ja sen jälkeen Gaularfjelletin näköalatielle. Luulen, että tämä olilkin parempi kuin Tindevegen maisemilleen, serpentiinejäkin oli mennen tullen omiksi tarpeiksi. Vähän kankea on vuoristoajo vielä, mutta reenatessahan se paranee. Näköalapaikalla nappasin muutaman kuvan. Vasta jälkeenpäin kuvaa katsoessa huomasin tuon blondin pyörän vieressä. Nyt jää ikuisesti arvoitukseksi, olisiko ollut kyytiä vailla.
Gaularfjelletiltä jatkoin Førdeen, jossa olin vähän ennen viittä. Googlettelin Thon hotellin pihalla huoneita ja mietin, jatkaisiko vielä Nordfjordseidiin saakka. Välillä kävin Thon hotellissa kysymässä huonetta, mutta se oli täynnä. Löysin sitten kylältä vapaan huoneen Førde Pensjonatista 850 kruunulla, joten sinne.
Pihalla eläkeläispariskunta oli juuri soittamassa respalle. Heillä oli varattu houne, yritin pyytää samalla kysymään huonetta minulle, mutta ei heihin tuntunut oikein saavan kontaktia. Soitin sitten respalle itse ja sain toiseksi viimeisen huoneen sekä avainboksin koodin. Kamat huoneeseen ja suihkuun. Kamoja välpätessä respa olikin jo ehtinyt tulla paikalle, joten sain hoitaa maksun nyt illalla. Kävin kylällä kävelemässä ja ostin Remasta evästä illaksi ja huomiseksi. Kylä on mukavissa maisemissa, mutta en ainakaan keksi, mitä erityistä näkemistä täällä olisi. Ehkä hyvä sijainti selittää sen, että hotelleissa on valinnan varaa. Takaisin kämpille kävellessä joku tyttö huuteli minulle auton ikkunasta tsemppiä kun kävelin eväskassin kanssa ylämäkeen. Eipä ole ihan vasta nuoret naiset perään huudelleetkaan.
Pensjonat tuli ihan täyteen. Myös moottoripyöräilijöitä on muita, kaksi norjalaista miestä sekä yksin ajava norjalainen nainen joka tuli vasta 8 maissa. Tuntui pihalla selittävän miehille pitkää ajopäiväänsä.
Yritin selvitellä huomiselle, jos pääsisi Florøstä laivalla suoraan Måløyhin. Huomiselle varasin yöpaikan valmiiksi Grotli Høyfjellshotellista. 1300 NOK. Vähän kallis, mutta sillä suunnalla ei ole paljon valinnan varaa. Tuttu Hjelle Hotel oli täynnä ja Strynissä on vielä kalliimpaa, samoin Geirangerissa. Grotlissa on sekin hyvä puoli, että pääsee Dalsnibballe heti aamusta, ei ole tungosta. Toivottavasti ei ole pilvessä.
Illalla meni ”toimistohommissa” melko myöhään, ennen kuin oli päivän tapahtumat kirjattu ja tämä päivä suunniteltu. Majoituksia katselin valmiiksi, mutta en varannut mitään. Aamupala-aikani oli seitsemältä. Pakkasin kamppeet valmiiksi ja vaihdoin jo ajohousut jalkaan ennen aamupalaa, joten pääsin vähän ennen kahdeksaa pienessä vesitihkussa matkaan. Pyörä oli säilynyt keskusaukion MP-paikalla ehjänä ja koskemattomana, ihan turhaan olisi 40 maksanut p-hallista. Aamusta ajelin pienempiä teitä Eggedaliin, ihan hienoja maisemia ja pieniä, mutkaisia teitä. Eggedalissa katsoin ja kuvasin vanhan myllyn, joka tietysti pyörii vain viikonloppuisin.
Eggedalista jatkoin Nesbyeniin, jossa tulin isommalle tielle. Vesitihku jäi vähiin ja loppui jo ennen Eggedalia, Nesbyenissä paistoi jo aurinko ja lämpö oli noussut aamun kahdestatoista asteesta viiteentoista. Pysähdyin tankkaamaan ja juomaan kahvit omenapiirakan kera. Samalla otin fleece-takin pois välistä. Kyllä se aamulla oli tarpeen, mutta ei sitä enää 15 asteessa tarvitse. Ohuemmat hanskat vaihdoin myös ja niillä pärjäsi hyvin.
Köröttelin sitten isompaa 7-tietä Goliin ja sieltä jatkoin samaa tietä Hemsedalin komeisiin tunturimaisemiin. Samaa tietä jatkoin aina Lærdalsøyiriin saakka, jossa etsin kylältä lounaspaikan. Lohilautasella oli kylmä- ja lämminsavulohta sekä omatekoista perunasalaattia ja vähän vihreääkin salaattia sekä muutama tomaatin ja kurkun siivu. Muuten hyvää, mutta lohet olivat turhan suolaisia. Hinta kohtuullinen (Norjan hinnaksi) 16 euroa, mutta kahvikupista olisi pitänyt maksaa 3 euroa ylimääräistä. Kylällä oli viittoja vanhan keskustan infosta, mutta en oikein hoksannut, missä vanha keskusta olisi ollut. Vasta pois lähtiessä huomasin, että missasin vanhan keskustan kokonaan. Ilmanko turisteja pyörikin kylällä kamerat kaulassa.
Lämpötila oli noussut 20 asteeseen, joten puvusta loputkin räppänät auki. Samalla päätin muuttaa suunnitelmia ja jättää Tindevegenin väliin ja kääntyä länttä kohti. Kello kävi kuitenkin jo kahta ja pari lauttaakin olisi iltapäivälle vielä tiedossa. Ensimmäinen, Årdalsfjordin ylittävä lautta sattui olemaan juuri satamassa, joten sitä ei tarvinnut odotella, vaan pääsin melkein heti matkaan. Sen sijaan seuraava, Fjærlandsfjordin ylittävä lautta ehti juuri lähteä, joten odotellessa jäi aikaa syödä eväät ja odottaa piti vielä sittenkin.
Viimein lautalla yli ja sen jälkeen Gaularfjelletin näköalatielle. Luulen, että tämä olilkin parempi kuin Tindevegen maisemilleen, serpentiinejäkin oli mennen tullen omiksi tarpeiksi. Vähän kankea on vuoristoajo vielä, mutta reenatessahan se paranee. Näköalapaikalla nappasin muutaman kuvan. Vasta jälkeenpäin kuvaa katsoessa huomasin tuon blondin pyörän vieressä. Nyt jää ikuisesti arvoitukseksi, olisiko ollut kyytiä vailla.
Gaularfjelletiltä jatkoin Førdeen, jossa olin vähän ennen viittä. Googlettelin Thon hotellin pihalla huoneita ja mietin, jatkaisiko vielä Nordfjordseidiin saakka. Välillä kävin Thon hotellissa kysymässä huonetta, mutta se oli täynnä. Löysin sitten kylältä vapaan huoneen Førde Pensjonatista 850 kruunulla, joten sinne.
Pihalla eläkeläispariskunta oli juuri soittamassa respalle. Heillä oli varattu houne, yritin pyytää samalla kysymään huonetta minulle, mutta ei heihin tuntunut oikein saavan kontaktia. Soitin sitten respalle itse ja sain toiseksi viimeisen huoneen sekä avainboksin koodin. Kamat huoneeseen ja suihkuun. Kamoja välpätessä respa olikin jo ehtinyt tulla paikalle, joten sain hoitaa maksun nyt illalla. Kävin kylällä kävelemässä ja ostin Remasta evästä illaksi ja huomiseksi. Kylä on mukavissa maisemissa, mutta en ainakaan keksi, mitä erityistä näkemistä täällä olisi. Ehkä hyvä sijainti selittää sen, että hotelleissa on valinnan varaa. Takaisin kämpille kävellessä joku tyttö huuteli minulle auton ikkunasta tsemppiä kun kävelin eväskassin kanssa ylämäkeen. Eipä ole ihan vasta nuoret naiset perään huudelleetkaan.
Pensjonat tuli ihan täyteen. Myös moottoripyöräilijöitä on muita, kaksi norjalaista miestä sekä yksin ajava norjalainen nainen joka tuli vasta 8 maissa. Tuntui pihalla selittävän miehille pitkää ajopäiväänsä.
Yritin selvitellä huomiselle, jos pääsisi Florøstä laivalla suoraan Måløyhin. Huomiselle varasin yöpaikan valmiiksi Grotli Høyfjellshotellista. 1300 NOK. Vähän kallis, mutta sillä suunnalla ei ole paljon valinnan varaa. Tuttu Hjelle Hotel oli täynnä ja Strynissä on vielä kalliimpaa, samoin Geirangerissa. Grotlissa on sekin hyvä puoli, että pääsee Dalsnibballe heti aamusta, ei ole tungosta. Toivottavasti ei ole pilvessä.
mek
New member
Keskiviikko
Florøstä menee kyllä katamaraani suoraan Måløyhin, mutta se ottaa vain matkustajia, ei ajoneuvoja. Lippu olisi maksanut 290 NOK, eli ihan kohtuullinen. Kahdeksalta aamupalalle, puoli yhdeksältä mukavassa mutta viileässä poutasäässä matkaan. Lämpöä 12 astetta. Ajoin ensin Florøhön, mikä oli maisemien puolesta vähän turha reissu, mutta tankkasin siellä kuitenkin. Olisi myöhemminkin saanut bensaa. Osittain tuon Florøn reissun takia myöhästyin vähän 10.25 Oldeidestä lähtevästä lautasta. En ole kyllä varma, olisinko ehtinyt vaikka olisin tullut suoraankin. Aamupäivän maisemat olivat jylhiä ja kauniita rannikkomaisemia, muttei mitään järisyttävää. Ehdin siis 11.35 lauttaan ja väli kesti puoli tuntia. Odotellessa söin eväitä ja laivasta ostin itsepalvelumyymälästä vielä kahvikupin ja jonkinlaisen täytetyn vohvelin. En oikein tiedä mikä se oli, mutta tosi makealta maistui.
Måløyssä ajattelin ensin käydä katsomassa Kråkenesin majakkaa, mutta koska olin tunnin ”myöhässä” laiva-aikataulujen takia, päätinkin ajaa suoraan Vestkappiin. Tie oli välillä melko pientäkin, mukavan mutkaista valtaosan matkaa. Liikennettä ja turisteja oli jonkin verran, henkilöautoja sekä jonkin verran moottoripyöriä ja asuntoautoja. Tie ylös Vestkappin näköalapaikalle on jyrkkä ja kapea, paljon kesyjä lampaita matkalla. Ajelin parkkiin ottamaan valokuvia ja ohitin matkalla neljä alpakkaa.
Kun olin kahvilan pihalla, alpakat tulivat nekin perille ja pääsivät videolle. Kuvailin vähän ja yritin sitten käydä kysymässä ruokaa, mutta täyttä oli. Kahvia sentään möivät pahvimukissa mukaan 35 nok hintaan. Hörpin kahvit tuulisella pihalla varastokontin suojissa ja poltin tietysti kitalakeni.
Lähdin sitten pikku hiljaa alas, kylältä käännyin vielä tien päähän Honningsvågin kylään. Pitihän sitä käydä kuvaamassa pyörä kyltin nimen alla, kun Nordkappin lähellä on saman niminen kylä. Ylhäällä oli tuulista ja 14 astetta, alhaalla 16 ja lämmin auringonpaiste. Stryniin lämpeni jo kahteenkymmeneneen.
Köröttelin pikku hiljaa takaisin päin ja Leikangerissa poikkesin kylälle katsomaan jos saisi ruokaa. Ensimmäinen, kotiruokaa mainostava paikka oli kiinni vaikka tienvarren mainos tiesi muuta kertoa. Kylän Krysset -pubi avautui juuri kolmelta. Listalla oli tasan kaksi annosta, kotitekoinen nyhtöpossuburger ja tulinen pizza. Burgeria siis, ja ihan hyvä se olikin. Palan painikkeeksi alkoholitonta vehnäolutta. Koska baari vasta aukesi, niin annoksen teko kesti sen verran kauan että ruokatauko vei tunnin.
Neljältä palasin ensin samoja jälkiä, sitten 61:stä Strynin suuntaan. Pikkutien jälkeen tie parani ja pystyi pitämään normaalia matkavauhtia. Strynissä tankkasin ja vähän sen jälkeen pysähdyin vielä tauolle juomaan yhden smoothien eväskassista. Gamle Strynefjellvegen oli hieno, ylhäältä sorapintainen pikkutie ja maisemat karuja. Ylhäällä oli paljon pakettiautoissa yöpyviä, mutta myös telttaporukoita näkyi, autolla ja pari moottoripyörälläkin. Muutama asuntoauto ja yksi asuntovaunukin tiellä pujotteli. Yhdessä mäessä hollantilaistyttö sompasi ahtaassa paikassa Ducatolla U-käännöstä ja poika neuvoi ja viittoili ulkona. Kun olisi uskaltanut vielä muutaman sata metriä lisää, olisi ollut hyvä kääntöpaikka.
Vähän jälkeen seitsemän tulin Grotliin ja kirjauduin sisälle Høyfjellhotelliin. Kallis (1300 NOK) mutta siisti ja tunnelmallinen paikka. Huoneiden äänieristys ei ole ihan priimaa, muuten ei ole valittamista. Kohta pääsen myös ihan minua varten lämmitettyyn saunaan. GoPro temppuili aamulla. Luulin ensin, että muistikortista taas, mutta akku olikin tyhjä, vaikka latasin sen illalla. Pitää ladata akku oikein laturissa, eikä paikallaan.
Saunassa oli samanlainen iso Tylo-kiuas kuin oli aikanaan asuessamme Boråsissa. Keskellä muutama kivi ja alla peukalonvahvuiset parinkymmenen kilowatin vastukset. Varovasti löylyä heittäen siitä kyllä saa kelvolliset löylyt. Oli jopa löylyämpäri ja kauha, tekipä hyvää. Maistelin vielä saunan jälkeen Kro:ssa paikallisen Lomb-panimon Björk -oluen. Hyvää oli ja jano lähti. Seuraavaksi voisikin yrittää unta.
Florøstä menee kyllä katamaraani suoraan Måløyhin, mutta se ottaa vain matkustajia, ei ajoneuvoja. Lippu olisi maksanut 290 NOK, eli ihan kohtuullinen. Kahdeksalta aamupalalle, puoli yhdeksältä mukavassa mutta viileässä poutasäässä matkaan. Lämpöä 12 astetta. Ajoin ensin Florøhön, mikä oli maisemien puolesta vähän turha reissu, mutta tankkasin siellä kuitenkin. Olisi myöhemminkin saanut bensaa. Osittain tuon Florøn reissun takia myöhästyin vähän 10.25 Oldeidestä lähtevästä lautasta. En ole kyllä varma, olisinko ehtinyt vaikka olisin tullut suoraankin. Aamupäivän maisemat olivat jylhiä ja kauniita rannikkomaisemia, muttei mitään järisyttävää. Ehdin siis 11.35 lauttaan ja väli kesti puoli tuntia. Odotellessa söin eväitä ja laivasta ostin itsepalvelumyymälästä vielä kahvikupin ja jonkinlaisen täytetyn vohvelin. En oikein tiedä mikä se oli, mutta tosi makealta maistui.
Måløyssä ajattelin ensin käydä katsomassa Kråkenesin majakkaa, mutta koska olin tunnin ”myöhässä” laiva-aikataulujen takia, päätinkin ajaa suoraan Vestkappiin. Tie oli välillä melko pientäkin, mukavan mutkaista valtaosan matkaa. Liikennettä ja turisteja oli jonkin verran, henkilöautoja sekä jonkin verran moottoripyöriä ja asuntoautoja. Tie ylös Vestkappin näköalapaikalle on jyrkkä ja kapea, paljon kesyjä lampaita matkalla. Ajelin parkkiin ottamaan valokuvia ja ohitin matkalla neljä alpakkaa.
Kun olin kahvilan pihalla, alpakat tulivat nekin perille ja pääsivät videolle. Kuvailin vähän ja yritin sitten käydä kysymässä ruokaa, mutta täyttä oli. Kahvia sentään möivät pahvimukissa mukaan 35 nok hintaan. Hörpin kahvit tuulisella pihalla varastokontin suojissa ja poltin tietysti kitalakeni.
Lähdin sitten pikku hiljaa alas, kylältä käännyin vielä tien päähän Honningsvågin kylään. Pitihän sitä käydä kuvaamassa pyörä kyltin nimen alla, kun Nordkappin lähellä on saman niminen kylä. Ylhäällä oli tuulista ja 14 astetta, alhaalla 16 ja lämmin auringonpaiste. Stryniin lämpeni jo kahteenkymmeneneen.
Köröttelin pikku hiljaa takaisin päin ja Leikangerissa poikkesin kylälle katsomaan jos saisi ruokaa. Ensimmäinen, kotiruokaa mainostava paikka oli kiinni vaikka tienvarren mainos tiesi muuta kertoa. Kylän Krysset -pubi avautui juuri kolmelta. Listalla oli tasan kaksi annosta, kotitekoinen nyhtöpossuburger ja tulinen pizza. Burgeria siis, ja ihan hyvä se olikin. Palan painikkeeksi alkoholitonta vehnäolutta. Koska baari vasta aukesi, niin annoksen teko kesti sen verran kauan että ruokatauko vei tunnin.
Neljältä palasin ensin samoja jälkiä, sitten 61:stä Strynin suuntaan. Pikkutien jälkeen tie parani ja pystyi pitämään normaalia matkavauhtia. Strynissä tankkasin ja vähän sen jälkeen pysähdyin vielä tauolle juomaan yhden smoothien eväskassista. Gamle Strynefjellvegen oli hieno, ylhäältä sorapintainen pikkutie ja maisemat karuja. Ylhäällä oli paljon pakettiautoissa yöpyviä, mutta myös telttaporukoita näkyi, autolla ja pari moottoripyörälläkin. Muutama asuntoauto ja yksi asuntovaunukin tiellä pujotteli. Yhdessä mäessä hollantilaistyttö sompasi ahtaassa paikassa Ducatolla U-käännöstä ja poika neuvoi ja viittoili ulkona. Kun olisi uskaltanut vielä muutaman sata metriä lisää, olisi ollut hyvä kääntöpaikka.
Vähän jälkeen seitsemän tulin Grotliin ja kirjauduin sisälle Høyfjellhotelliin. Kallis (1300 NOK) mutta siisti ja tunnelmallinen paikka. Huoneiden äänieristys ei ole ihan priimaa, muuten ei ole valittamista. Kohta pääsen myös ihan minua varten lämmitettyyn saunaan. GoPro temppuili aamulla. Luulin ensin, että muistikortista taas, mutta akku olikin tyhjä, vaikka latasin sen illalla. Pitää ladata akku oikein laturissa, eikä paikallaan.
Saunassa oli samanlainen iso Tylo-kiuas kuin oli aikanaan asuessamme Boråsissa. Keskellä muutama kivi ja alla peukalonvahvuiset parinkymmenen kilowatin vastukset. Varovasti löylyä heittäen siitä kyllä saa kelvolliset löylyt. Oli jopa löylyämpäri ja kauha, tekipä hyvää. Maistelin vielä saunan jälkeen Kro:ssa paikallisen Lomb-panimon Björk -oluen. Hyvää oli ja jano lähti. Seuraavaksi voisikin yrittää unta.
mek
New member
Mukava, että näitä horinoita joku lukee.
Torstai
Hyvin nukutti. Aamupalakin oli muuten hyvä ja monipuolinen, mutta omaan makuun olisi saanut olla vihanneksia enemmän, esimerkiksi tomaatit ja salaatti puuttuivat kokonaan. Hyvä hotelli, tuolla voi käydä toistekin, vaikka vähän kalliinpuoleinen onkin. Puoli yhdeksän maissa pääsin matkaan. Homma alkoi heti niska-hartiajumpalla, eli Dalsnibba – Geiranger – Ørnesvingen – Trollstigen. Sää oli aurinkoinen, lämmintä 8 astetta. Dalsnibban puomilla piti pulittaa 250 NOK, mutta kannatti kyllä. Tie on mukava ajaa ja ylhäällä näkymät kerta kaikkiaan mahtavat. Väkeä ei vielä aamusta ollut kovin paljon, joten olin varmaan Dalsnibban reissulla tunteroisen maisemia ihastellen ja valokuvaten.
Geiranger oli vähän pettymys, ihan turistipaikka eikä vanhoja rakennuksiakaan juuri ole paria aittaa lukuun ottamatta. Maisemathan ovat kyllä hienot.
Myöskään Ørnesvingen ei pettänyt. Sylten lauttaa piti vähän aikaa odottaa, joten kello alkoi jo lähennellä puolta päivää, kun pääsin Trollstigenille. Väkeä oli paljon, maisemat entisenlaiset, eli hienot. Join kahvit ja söin omenapiirakan. Jonossa körötellen ja välillä valokuvaten alas kylään josta kohti Sundalsøraa.
En ollut vielä päättänyt, että ajanko Aursjøvegenin kautta. Kello oli kyllä jo puoli kaksi ja olin vasta Eresfjordissa, jossa pidin tauon ja söin loput eväät ja tankkasin. Lopullisesti asian ratkaisi sää. Tunturiin on turha lähteä huonolla kelillä. Etelästä, eli Aursjøn suunnalta tuli synkkä ukkosrintama, joten nokka kohti Trondheimia.
Surnadalsøran jälkeen ajoin puolisen tuntia hienoa sateenkaarta ihastellen ja peileistä ukkosrintaman tuloa seuraten. Juuri kun olin saamassa sateenkaaren kiinni, taivas putosi niskaan. En ole ennen ajanut noin voimakkaassa ukkosmyrskyssä, lienenkö ollutkaan. Loppujen lopuksi tuosta myrskystä tuli oikeastaan hienon ajopäivän täydellinen päätös, tuollaista kokee harvoin. Myrsky seurasi mukana pari tuntia lähes Trondheimiin saakka. Sain sitä juuri sen verran jätettyä, että ehdin napata pyörästä tavarat mukaan, ennen kuin ensimmäiset pisarat putosivat täälläkin. Sain kolkon huoneen P-Hotel Brattørasta, tuollaisia nämä ovat. Siisti ja lämmin on kuitenkin ja kaikki tarpeellinen on. Aamupala ei kuulu hintaan eikä sitä nettiarvostelujen mukaan kannata ostaakaan.
Sateen loppumista odotellessa kävin suihkussa ja soittelin kotiin. Sitten lähdin kaupungille kävelemään ja etsimään ruokapaikkaa. Toinen paikka tärppäsi, Krambuaan mahtui sisään ja söin pizzan. Pienehkö, ainakin Oulun känkkyjen rinnalla, mutta maultaan pärjäsi kyllä. Käveleskelin vielä kaupungilla maisemia ja komeaa auringonlaskua valokuvaten.
Torstai
Hyvin nukutti. Aamupalakin oli muuten hyvä ja monipuolinen, mutta omaan makuun olisi saanut olla vihanneksia enemmän, esimerkiksi tomaatit ja salaatti puuttuivat kokonaan. Hyvä hotelli, tuolla voi käydä toistekin, vaikka vähän kalliinpuoleinen onkin. Puoli yhdeksän maissa pääsin matkaan. Homma alkoi heti niska-hartiajumpalla, eli Dalsnibba – Geiranger – Ørnesvingen – Trollstigen. Sää oli aurinkoinen, lämmintä 8 astetta. Dalsnibban puomilla piti pulittaa 250 NOK, mutta kannatti kyllä. Tie on mukava ajaa ja ylhäällä näkymät kerta kaikkiaan mahtavat. Väkeä ei vielä aamusta ollut kovin paljon, joten olin varmaan Dalsnibban reissulla tunteroisen maisemia ihastellen ja valokuvaten.
Geiranger oli vähän pettymys, ihan turistipaikka eikä vanhoja rakennuksiakaan juuri ole paria aittaa lukuun ottamatta. Maisemathan ovat kyllä hienot.
Myöskään Ørnesvingen ei pettänyt. Sylten lauttaa piti vähän aikaa odottaa, joten kello alkoi jo lähennellä puolta päivää, kun pääsin Trollstigenille. Väkeä oli paljon, maisemat entisenlaiset, eli hienot. Join kahvit ja söin omenapiirakan. Jonossa körötellen ja välillä valokuvaten alas kylään josta kohti Sundalsøraa.
En ollut vielä päättänyt, että ajanko Aursjøvegenin kautta. Kello oli kyllä jo puoli kaksi ja olin vasta Eresfjordissa, jossa pidin tauon ja söin loput eväät ja tankkasin. Lopullisesti asian ratkaisi sää. Tunturiin on turha lähteä huonolla kelillä. Etelästä, eli Aursjøn suunnalta tuli synkkä ukkosrintama, joten nokka kohti Trondheimia.
Surnadalsøran jälkeen ajoin puolisen tuntia hienoa sateenkaarta ihastellen ja peileistä ukkosrintaman tuloa seuraten. Juuri kun olin saamassa sateenkaaren kiinni, taivas putosi niskaan. En ole ennen ajanut noin voimakkaassa ukkosmyrskyssä, lienenkö ollutkaan. Loppujen lopuksi tuosta myrskystä tuli oikeastaan hienon ajopäivän täydellinen päätös, tuollaista kokee harvoin. Myrsky seurasi mukana pari tuntia lähes Trondheimiin saakka. Sain sitä juuri sen verran jätettyä, että ehdin napata pyörästä tavarat mukaan, ennen kuin ensimmäiset pisarat putosivat täälläkin. Sain kolkon huoneen P-Hotel Brattørasta, tuollaisia nämä ovat. Siisti ja lämmin on kuitenkin ja kaikki tarpeellinen on. Aamupala ei kuulu hintaan eikä sitä nettiarvostelujen mukaan kannata ostaakaan.
Sateen loppumista odotellessa kävin suihkussa ja soittelin kotiin. Sitten lähdin kaupungille kävelemään ja etsimään ruokapaikkaa. Toinen paikka tärppäsi, Krambuaan mahtui sisään ja söin pizzan. Pienehkö, ainakin Oulun känkkyjen rinnalla, mutta maultaan pärjäsi kyllä. Käveleskelin vielä kaupungilla maisemia ja komeaa auringonlaskua valokuvaten.
mek
New member
Perjantai
Heräsin kuudelta ilman kelloa, pakkailin kamat ja lähdin seitsemältä kaupungille etsimään aamiaista. Hotellin maksullinen aamiainen ei arvostelujen mukaan ollut hintansa arvoinen. Toisessa kahvilassa, Dromedar Kaffebarissa jo tärppäsikin ja sain kahvin ja hyvän voileivän. Kassista napistelin kyytipojaksi Coopista ostamiani pikkutomaatteja ja smoothien. Pyöräni oli hotellin oven edessä jalkakäytävällä parkissa, rivissä muiden kanssa lähinnä oviluiskaa. Jakeluautokuski oli aamulla saartanut pyöräni liinavaaterullakoilla mottiin rullakoiden ja seuraavana rivissä olevan pyörän väliin. Sivutuen varassa sain pyörää käännettyä sen verran, että pääsin peruuttamaan pois eikä tarvinut alkaa siirtelemään rullakoita.
Vartin yli kahdeksan matkaan kauniissa auringonpaisteessa. Aamu oli viileä, vähän yli 10 astetta, mutta lämpeni nopeasti. Tankkasin Stjørdalissa ja sieltä Åren suuntaan. Koronakontrolli oli aika kaukana rajalta, 5 km päässä. Mahtaa olla hankalaa testipisteen ja rajan välissä asuvilla ja niillä muutamalla yrityksellä (seikkailupuisto, ratsastuskeskus), jotka siellä yrittävät toimia. Testauspaikka oli vielä kauempana, Meråkerin kylässä. Ruotsin suuntaan ei ollut mitään tarkistuksia ja Norjaan päinkin oli vain parin auton jono. Jos on saanut kaksi piikkiä, kannattaa yöpyä Ruotsissa rajan tuntumassa ja mennä aamulla rajan yli Norjaan, niin selviää ilman jonotusta. Vähän ennen Årea poikkesin ensin Tännforsenille, jossa katsoin kosken ja join pullakahvit. Duvedissa kävin vielä katsomassa Armfeltin karoliinien muistopatsasta. Se jäi pari vuotta sitten väliin, kun silloin oli niin surkea keli.
Yritin etsiä ruokapaikkaa Duvedista ja Åresta, mutta ei oikein löytynyt mieluista. Viimein Järpenissä menin ulkoa päin asialliselta näyttävään paikkaan, joka kuitenkin paljastui kebab-ravintolaksi. Valtava läjä liian suolaista lihaa, ranskalaisia, pari tomaatti- ja kurkkusiivua. Söin salaatin ja potut ja maistelin vähän lihaa. No ei onneksi ollut iso vahinko (99 SEK). Seuraava pysähdys Hammerdalissa, jossa tankkasin ja join kahvit vajaakuntoisten tukiyhdistyksen pitämällä kahvilalla. Olipa hyvät ja reilunkokoiset leivokset.
Döda falletille en viitsinyt poiketa kävelemään helteessä, kun olen siellä käynyt. Vaikuttava paikka sekin kyllä on. Ajelin siis lopun matkaa yhtä kyytiä Örnsköldsvikiin. Poikkesin matkalla etsimässä tuliaisia Fjällrävenin tehtaanmyymälästä Själevadista, sitten Strand City Hotelliin. Vanha mutta ihan siisti rakennus. Vessan lattialla kaadot päin persettä, onneksi oli lasta jolla vedet sai kolattua suihkun jälkeen viemäriin. Sitten kylälle etsimään kauppaa ja iltapalaa. Kävelin kylää ristiin rastiin, kunnes löytyi ICA josta sain sapuskaa illaksi. Kämpille syömään, sauna päälle ja odotellessa vielä satamaan kävelemään. Ihan hyvä pikku sauna oli hotellissa. Alakerrassa on pizzeria ja Thai-ruokala, mutta menevät kymmeneltä kiinni. Toivottavasti meno hiljenee samalla. Katu on kyllä aika vilkas.
Lauantai
Pizzeria hiljeni kymmeneltä, mutta naapurihuoneen kakara ei. Sen itkua piti kuunnella puoleen yöhön ja loputkin yöstä nukuin jostain syystä huonosti. Viiden maissa kyllästyin makaamiseen ja aloin aamutoimille. Aamupala oli onneksi jo seitsemältä, vaikka lauantai olikin. Aamupalalla oli kanssani pari ruotsalaista miestä, joista toinen pudotti mehuautomaatilla melkein täyden mehulasin lattialle. Keräsi se sirpaleet pois, mutta ei käynyt kertomassa henkilökunnalle kokolattiamatolle menneestä mehusta mitään. Vaikea kuvitella, että Suomessa lasin rikkonut Suomalainen olisi jättänyt kertomatta asiasta henkilökunnalle.
8.20 matkaan kauniissa auringonpaisteessa, jota riitti koko päivän. Iltapäivällä Torniossa lämpeni jo ihan hellelukemiin. Ennen Uumajaa tankkasin, mutta kahvio ei ollut vielä auki joten jatkoin matkaa. Jävressä pysähdyin sitten savukalapaikkaan ja odottelin sen aukeamisen yhdeltätoista. Kyllä kannattikin, lohileipä oli reissun paras eväs.
Reilun tauon jälkeen taas matkaan, seuraava pysähdys Kalixissa, jossa pyörin pari kierrosta kylällä ennen kuin löysin tutun Lyktan-kahvilan. Se ei oikein näyttänyt aukinaiselta, mutta vastapäätä oli tullut uusi kahvila, joten join siinä kahvit ja söin hyvän, tuoreen korvapuustin. Ainakin se tavoite siis toteutui, että Statoilin automaattikahvia ei tarvinnut juoda koko reissulla, vaan aina löytyi oikea kahvila. Sitten Haaparannalle tankille. Ruotsin puolella oli pari kymmenen kilometrin pätkää tietyötä, muuten liikenne veti mainiosti koko matkan. 644 km matkaan meni aikaa 8 tuntia 22 minuuttia, jota tunti ja 3 minuuttia taukoihin. Koko reissu yhteensä 7 ajopäivää ja 3810 km. Tuohan tarkoittaa Norjassa sitä, että kiviläjiä ei juuri katseltu, vaan joka päivä ajettiin koko ajan aamusta kuuteen - seitsemään illalla.
Executive summary:
Heräsin kuudelta ilman kelloa, pakkailin kamat ja lähdin seitsemältä kaupungille etsimään aamiaista. Hotellin maksullinen aamiainen ei arvostelujen mukaan ollut hintansa arvoinen. Toisessa kahvilassa, Dromedar Kaffebarissa jo tärppäsikin ja sain kahvin ja hyvän voileivän. Kassista napistelin kyytipojaksi Coopista ostamiani pikkutomaatteja ja smoothien. Pyöräni oli hotellin oven edessä jalkakäytävällä parkissa, rivissä muiden kanssa lähinnä oviluiskaa. Jakeluautokuski oli aamulla saartanut pyöräni liinavaaterullakoilla mottiin rullakoiden ja seuraavana rivissä olevan pyörän väliin. Sivutuen varassa sain pyörää käännettyä sen verran, että pääsin peruuttamaan pois eikä tarvinut alkaa siirtelemään rullakoita.
Vartin yli kahdeksan matkaan kauniissa auringonpaisteessa. Aamu oli viileä, vähän yli 10 astetta, mutta lämpeni nopeasti. Tankkasin Stjørdalissa ja sieltä Åren suuntaan. Koronakontrolli oli aika kaukana rajalta, 5 km päässä. Mahtaa olla hankalaa testipisteen ja rajan välissä asuvilla ja niillä muutamalla yrityksellä (seikkailupuisto, ratsastuskeskus), jotka siellä yrittävät toimia. Testauspaikka oli vielä kauempana, Meråkerin kylässä. Ruotsin suuntaan ei ollut mitään tarkistuksia ja Norjaan päinkin oli vain parin auton jono. Jos on saanut kaksi piikkiä, kannattaa yöpyä Ruotsissa rajan tuntumassa ja mennä aamulla rajan yli Norjaan, niin selviää ilman jonotusta. Vähän ennen Årea poikkesin ensin Tännforsenille, jossa katsoin kosken ja join pullakahvit. Duvedissa kävin vielä katsomassa Armfeltin karoliinien muistopatsasta. Se jäi pari vuotta sitten väliin, kun silloin oli niin surkea keli.
Yritin etsiä ruokapaikkaa Duvedista ja Åresta, mutta ei oikein löytynyt mieluista. Viimein Järpenissä menin ulkoa päin asialliselta näyttävään paikkaan, joka kuitenkin paljastui kebab-ravintolaksi. Valtava läjä liian suolaista lihaa, ranskalaisia, pari tomaatti- ja kurkkusiivua. Söin salaatin ja potut ja maistelin vähän lihaa. No ei onneksi ollut iso vahinko (99 SEK). Seuraava pysähdys Hammerdalissa, jossa tankkasin ja join kahvit vajaakuntoisten tukiyhdistyksen pitämällä kahvilalla. Olipa hyvät ja reilunkokoiset leivokset.
Döda falletille en viitsinyt poiketa kävelemään helteessä, kun olen siellä käynyt. Vaikuttava paikka sekin kyllä on. Ajelin siis lopun matkaa yhtä kyytiä Örnsköldsvikiin. Poikkesin matkalla etsimässä tuliaisia Fjällrävenin tehtaanmyymälästä Själevadista, sitten Strand City Hotelliin. Vanha mutta ihan siisti rakennus. Vessan lattialla kaadot päin persettä, onneksi oli lasta jolla vedet sai kolattua suihkun jälkeen viemäriin. Sitten kylälle etsimään kauppaa ja iltapalaa. Kävelin kylää ristiin rastiin, kunnes löytyi ICA josta sain sapuskaa illaksi. Kämpille syömään, sauna päälle ja odotellessa vielä satamaan kävelemään. Ihan hyvä pikku sauna oli hotellissa. Alakerrassa on pizzeria ja Thai-ruokala, mutta menevät kymmeneltä kiinni. Toivottavasti meno hiljenee samalla. Katu on kyllä aika vilkas.
Lauantai
Pizzeria hiljeni kymmeneltä, mutta naapurihuoneen kakara ei. Sen itkua piti kuunnella puoleen yöhön ja loputkin yöstä nukuin jostain syystä huonosti. Viiden maissa kyllästyin makaamiseen ja aloin aamutoimille. Aamupala oli onneksi jo seitsemältä, vaikka lauantai olikin. Aamupalalla oli kanssani pari ruotsalaista miestä, joista toinen pudotti mehuautomaatilla melkein täyden mehulasin lattialle. Keräsi se sirpaleet pois, mutta ei käynyt kertomassa henkilökunnalle kokolattiamatolle menneestä mehusta mitään. Vaikea kuvitella, että Suomessa lasin rikkonut Suomalainen olisi jättänyt kertomatta asiasta henkilökunnalle.
8.20 matkaan kauniissa auringonpaisteessa, jota riitti koko päivän. Iltapäivällä Torniossa lämpeni jo ihan hellelukemiin. Ennen Uumajaa tankkasin, mutta kahvio ei ollut vielä auki joten jatkoin matkaa. Jävressä pysähdyin sitten savukalapaikkaan ja odottelin sen aukeamisen yhdeltätoista. Kyllä kannattikin, lohileipä oli reissun paras eväs.
Reilun tauon jälkeen taas matkaan, seuraava pysähdys Kalixissa, jossa pyörin pari kierrosta kylällä ennen kuin löysin tutun Lyktan-kahvilan. Se ei oikein näyttänyt aukinaiselta, mutta vastapäätä oli tullut uusi kahvila, joten join siinä kahvit ja söin hyvän, tuoreen korvapuustin. Ainakin se tavoite siis toteutui, että Statoilin automaattikahvia ei tarvinnut juoda koko reissulla, vaan aina löytyi oikea kahvila. Sitten Haaparannalle tankille. Ruotsin puolella oli pari kymmenen kilometrin pätkää tietyötä, muuten liikenne veti mainiosti koko matkan. 644 km matkaan meni aikaa 8 tuntia 22 minuuttia, jota tunti ja 3 minuuttia taukoihin. Koko reissu yhteensä 7 ajopäivää ja 3810 km. Tuohan tarkoittaa Norjassa sitä, että kiviläjiä ei juuri katseltu, vaan joka päivä ajettiin koko ajan aamusta kuuteen - seitsemään illalla.
Executive summary: