Ei pidä kokonaisuudessa unohtaa, tai arvottaa liian pieneksi AJAMISEN MERKITYSTÄ (harjoitteena).
Reippaasti karrikoiden.... Kävin kurssin, lähettäkää lihakset

.
"Vanhoilla ammattilaisilla" tilanne ja painopisteet ovat paljonkin erilaiset kuin "uraa aloitellessa" ja
vielä siellä kohtalaisen menestyksenkin kohdilla.
Tämä on eri ajolajien suhteen yllättävän yleispätevä asia, kuten myös se, että "alla" on oltava
kunnossa oleva kokonaisfysiikka ja (ajo)suoritukseen liittyvä... sanotaanko tekninen tietämys.
Kalusto on sitten oma juttunsa.
"Yleispätevyyden" vuoksi kärsii asvaltillekin ottaa käytännön esimerkkejä rosoisemmista hommista.
Muistellaanpa vaikka Jenkkicrossareiden massiivista invaasiota MM-kärkeen 90-luvulla.
Suomessa noiduttiin aina lyhyttä kautta keskiseen Eurooppaan verraten ja
varsinaisen
lajiharjoittelun(ajo) suhteellista lyhyyttä.
Sitten jossain kaukana keksittiin tuo vanha juttu... "Laita poika se taskuun että käsi tottuu"

.
Ajetaan, ajetaan, ajetaan ja ajetaan.... mutta pohjat on silti oltava kunnossa.
.....Loppu onkin sitten historiaa.
Kun asiaa oli aikansa ihmetelty, hokattiin että jumpahuiti.... lähdettiin suuntaamaan samalle tielle....
ja kas kummaa, "rako alkoi hiljalleen kaventua".
Samasta asiasta on pitkälti kyse tuossa aiemmin Vuorelan manaamasta "yli 150 vauhtien vaatimuksista".
Jokaisella on ihan luonnollisesti aina fokus tiukasti "omassa asiassa" ja lajikohtaisia erityistarpeita
on ilman muuta... ja niillä on merkitystä.
TÄRKEIMMÄT PERUSASIAT ovat kuitenkin "kiusallisen" globaaleja

.
(ja jos ne ei ole kohdillaan.... nyplätä voi loputtomasti minkä tahansa kanssa)