Kyllästyttääkö?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja mkukka
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
Pari vuotta on vaihtelevasti vähän kyllästyttänyt. Onhan se ajaminen hienoa kun pääsee nurkista pois, ja varsinkin kun ajelee jonkun toisen tai samanmielisten kanssa. Seikkailu on myös mukavaa ja käynyt mielessä mikäli sitä vaihtaisi supernakun johonkin tenereen tms. Mutta sitten toisaalta se kovaa ajaminen radalla ja omien ajolinjojen hinkkaaminen on parhaita hetkiä pyörän päällä. Että olisiko oikea ratkaisu sittenkin kaksi pyörää yhden sijasta, ratapeli ja adventure?:blink:
 
Katselin pihalla ollutta hienoa Rykköstä ja jos sen päälle pitäisi vääntäytyä, niin siihen loppuisi ajelut tai vaihtoehtoisesti jollain mustalla japsi customilla hapsut lepattaen olisi tien pää. Kun ajoin joitain vuosikymmeniä aika samanlaisilla vehkeillä , niin vaihto aivan erityyppiseen adventureen sytytti se taas ajohalut, joskaan kilometrejä ei tule entiseen tapaan.
 
joillekin vanhoille väsyneille sedille myydään tiesmitä matrix-pillereitä. kunhan vaan jaksaa vääntäytyä sen pelottavimman värkin selkään ja vääntää kahvaa hitusenkaan laittomuuksiin- ja avot johan jaksaa. eli mopojen vaihtelu on tärkeää ettei jumitu saman nakkikikkarin ja kahvilan välille
huonokuntoinen, epävakaasti toimiva britti- tai itäpyörä auttaa myös!
 
Väittäisin ikään katsomatta, että pyörän vaihtamisella vain vaihtamisen takia, ei ajointo tai -nautinto pitkällä aikavälillä kasva. Ihan toinen asia on hakea ostoelämyksiä, mutta yleisesti ottaen kyseisen elämyksen kaari on aika lyhyt ja edessä on taas uusi hankinta. Tähän elämystuotteiden kulutustavarakauppa perustuu.

Meistä jokainen saa varmaankin erilaisista ajamisen osa-alueista sekä tekniikasta kiksinsä, eikä yleispätevää ratkaisua, joka sopii kaikille ole olemassa.

Mitä tässä vuosikymmenien aikana on havainnut, erinomainen tapa kyllästyä moottoripyöräilyyn on palata siihen ruuhkavuosien jälkeen, ostaa jokin omasta mielestä respektiä aikaan saava pyörä ja ajaa sillä pikku trippejä oman asuinpaikkansa lähialueella.
Parhaimmillaan jokin kaveriporukka tekee tuon paluun kaksipyöräisten maailmaan samaan aikaan ja kerrankin päätettyään lähteä yhdessä ajamaan väitellään siitä, onko 30 kilometrin päässä oleva huoltoasemakahvio liian kaukana.

Toinen vaihtoehto on, että vaikkapa pääkaupunkilainen motoristi tai ryhmä ajavat aina joko Kaivariin, Porvooseen tai Fiskarssiin. Sitten ihmetellään parin kesän jälkeen, että ei oikein maistu. Onko ihme?

Kuten tuossa alkupuolella totesin, jokainen kokee eri asiat omalla tavallaan ja siksi kannattaisi jo kalustohankinnassa miettiä, mitä moottoripyöräilyltä odottaa ja missä sitä voi kokea.

Omalla kohdalla on jo niin monta ajokautta takana, että ei huvita edes itse laskea, mutta oikea lääkitys on itselle löytynyt.

Viime kesänä hoito-ohjelma oli about 2500 kilsaa, siitä vaimon kanssa suurin osa, aurinkoisina ja lämpiminä päivinä mutkateitä, joista liki puolet hiekkateitä, suoria asfalttiteitä vain nopea siirtymä pois lähialueelta, seitsemäs ajokausi samalla pyörällä alkamassa, eikä pienintäkään halua vaihtaa.
Kova into päästä ajamaan kunhan kelejä vain tulisi. Niin paljon nuorena on sateessa ja kylmällä ajanut, että se ei kiinnosta pätkääkään.
Lämpimiä ajopäivä tulee varmaankin riittämään, mikäli viisaita uskomme. Ilmasto kun lämpenee vauhdilla; pari päivää sitten toukokuun tokalla viikolla oli etelärannikolla +7C lämmintä ja lumihiutaleita tuli hiljakseen.:;):
 
Viimeksi muokattu:
Väittäisin ikään katsomatta, että pyörän vaihtamisella vain vaihtamisen takia, ei ajointo tai -nautinto pitkällä aikavälillä kasva. Ihan toinen asia on hakea ostoelämyksiä, mutta yleisesti ottaen kyseisen elämyksen kaari on aika lyhyt ja edessä on taas uusi hankinta. Tähän elämystuotteiden kulutustavarakauppa perustuu.

Meistä jokainen saa varmaankin erilaisista ajamisen osa-alueista sekä tekniikasta kiksinsä, eikä yleispätevää ratkaisua, joka sopii kaikille ole olemassa.

Mitä tässä vuosikymmenien aikana on havainnut, erinomainen tapa kyllästyä moottoripyöräilyyn on palata siihen ruuhkavuosien jälkeen, ostaa jokin omasta mielestä respektiä aikaan saava pyörä ja ajaa sillä pikku trippejä oman asuinpaikkansa lähialueella.
Parhaimmillaan jokin kaveriporukka tekee tuon paluun kaksipyöräisten maailmaan samaan aikaan ja kerrankin päätettyään lähteä yhdessä ajamaan väitellään siitä, onko 30 kilometrin päässä oleva huoltoasemakahvio liian kaukana.

Toinen vaihtoehto on, että vaikkapa pääkaupunkilainen motoristi tai ryhmä ajavat aina joko Kaivariin, Porvooseen tai Fiskarssiin. Sitten ihmetellään parin kesän jälkeen, että ei oikein maistu. Onko ihme?

Kuten tuossa alkupuolella totesin, jokainen kokee eri asiat omalla tavallaan ja siksi kannattaisi jo kalustohankinnassa miettiä, mitä moottoripyöräilyltä odottaa ja missä sitä voi kokea.

Omalla kohdalla on jo niin monta ajokautta takana, että ei huvita edes itse laskea, mutta oikea lääkitys on itselle löytynyt.

Viime kesänä hoito-ohjelma oli about 2500 kilsaa, siitä vaimon kanssa suurin osa, aurinkoisina ja lämpiminä päivinä mutkateitä, joista liki puolet hiekkateitä, suoria asfalttiteitä vain nopea siirtymä pois lähialueelta, seitsemäs ajokausi samalla pyörällä alkamassa, eikä pienintäkään halua vaihtaa.
Kova into päästä ajamaan kunhan kelejä vain tulisi. Niin paljon nuorena on sateessa ja kylmällä ajanut, että se ei kiinnosta pätkääkään.
Lämpimiä ajopäivä tulee varmaankin riittämään, mikäli viisaita uskomme. Ilmasto kun lämpenee vauhdilla; pari päivää sitten toukokuun tokalla viikolla oli etelärannikolla +7C lämmintä ja lumihiutaleita tuli hiljakseen.:;):
Jep. Kannattaa olla tarkkana ettei tule väärin harrastetuksi.
 
Paras ilma ajella on kuulas syksyinen ilma ja surkein on helle päivä. Jos vielä uskaltaisi ajaa shortseissa ja T-paidassa olisi helle päivät toki hyvää ajoaikaa. Varusteiden pukeminen kuumana kesäpäivänä on erittäin turhauttavaa ja silloin kaalihakkuri ilmastointeineen vie voiton moposta.
 
Ikävä tosiasia on, että kun ikää alkaa olemaan, niin meistä miehistä alkaa tulla mukavuuden haluisia ja menemme johonkin kuolemaa odottavaan välitilaan.

Pikkuhiljaa mopo jää talliin ja vaimon idea myydä pyörä alkaa tuntumaan järkevältä, mitä se tietysti onkin. Viinaa ei voi enää krapulan takia ottaa, ellei ole alan ammattilainen ja kapakkaan jonottaminen on täysin poissuljettua.


Oikeastaan mikään ei enää anna säväreitä ja entinen teräsvartalo on muuttunut lähinnä hyönteistä muistuttavaksi, jossa paksussa ruumiissa on ohuet raajat. Kun katsoo mitä kuusikymppinen nostaa penkistä onkin se nuoruuden satanen yllättävän kova luku.

Itse en luovu moposta, mutta asuntoauto on alkanut tuntumaan fiksulta vehkeeltä eläkkeellä, joten alamäki jyrkkenee...
 
Kokeiltiin pariakin asuntoautoa ja nyt on järjestyksessään jo toinen asuntovaunu talossa :grin:

On hienoa, että mies pystyy tunnustamaan noloimmat salaisuutensa

Olimme kerran kokkareilla, jotka olivat motoristeille ja karavaanareille yhteiset ja kaverini filosofoi, että meitä yhdistää vain se, että autoilijat vihaavat molempia.


Ai niin, Eveolta tulee kaksi ohjelmasarjaa, joissa toisessa matkataan Gessulla ja toisessa matkailuautolla.
 
Olen minäkin joskus salaa Poksia vilkuillut.. Eihän sillä ehkä mitään tekis, mutta onhan se nätti. :D
 
On hienoa, että mies pystyy tunnustamaan noloimmat salaisuutensa
Pitäisiköhän samalla "paljastaa" myös että se toinen as.auto vaihtui ekaan as.vaunuun 2016 kun huomattiinkin olevamme kausipaikkalaisia enempi kuin reissaajia = tuo vaunu on meille vähän kuin kesämökki, joka nyppästään leirintäalueelle ja sitten se olla möllöttää koko kesän siellä. No juu, syssymmällä sitten tehtänee taas joitain ns. pitkiä viikonloppuja jonnekin päin Etelä-Suomea, mutta katsotaan nyt.

Toinen, ehkäpä vakavamman luokan hairahdus onkin sitten se kun olen tässä viime aikoina kovin kiinnostuneena katsellut tuollaisen Honda ADV 350 perään, joskos tuon 1250 Banduni tuollaiseen... Vai pitäisiköhän sitä jo piankin suunnata jonnekin psyk.lääkärille, joskos saisi napit kohilleen :no:
 
On hienoa, että mies pystyy tunnustamaan noloimmat salaisuutensa

Olimme kerran kokkareilla, jotka olivat motoristeille ja karavaanareille yhteiset ja kaverini filosofoi, että meitä yhdistää vain se, että autoilijat vihaavat molempia.

Ai niin, Eveolta tulee kaksi ohjelmasarjaa, joissa toisessa matkataan Gessulla ja toisessa matkailuautolla.

Tuo kahdella pyörällä on tosi hyvä - ja on se vesakaarttikin käyny monessa paikassa, aiemmin motolla sittemmin isommalla kuituhuussilla.
kaikki matkailu on jonkinlaista elämysretkeilyä, yöpymisen tasosta riippuen paateista kusivankkureihin- telttailureissut eri moottorivälineillä on osa samaa genreä... vaikkakin harrastajat voi olla näkemyksissään asenteissaan eri planeetoilta. kaikki mahtuu samalle pallolle kunhan suvaitsemme toisiamme.
saas nähä kun tuo sähköpyöräsätkiminen leviää kunnolla niin muilla ei kohta saa luontoon parkkeratakaan? hiukka joskus pännii matkailupyöräilijät turistikohteissa kuljetuslaatikkopyörineen ja pakaaseineen jotka pitää saada kävelykaduille ovien eteen.
 
"Pitäisiköhän samalla "paljastaa" myös että se toinen as.auto vaihtui ekaan as.vaunuun 2016*"
Liikaa tietoa:doh:


Edit: Mitenkään arvostelematta kenenkään elämän tapaa, niin jos huomaan joskus istuvani asuntovaununi edessä kausipaikalla itse tehdyllä terassilla tiedän elämän loppusuoran auenneen, eikä yhtään liian aikaisin.
 
Viimeksi muokattu:
Mitenkään arvostelematta kenenkään elämän tapaa, niin jos huomaan joskus istuvani asuntovaununi edessä kausipaikalla itse tehdyllä terassilla tiedän elämän loppusuoran auenneen, eikä yhtään liian aikaisin.
No itsellä tässä onkin ollut mielessä ikäänkuin näiden harrastusten yhdistäminen - kun sen nyt vaan joskus saisi toteutettuakin :paikallatuulee:

Nykyisin kun tulee pörrättyä tuolla Bandulla lähinnä näitä PK-seudun nurkkia, jotka kieltämäti jo 25v päristelyn jälkeen alkaa käymään melko tutuiksi, niin nyt on sitten se "perusleiri" jossain tuolla maakunnassa, josta voi noita lenkkejä tehdä aivan uusiin maisemiin. Ei tartte ensin käyttää tuntitolkulla aikaa sinne päästäkseen ja siihen päälle vielä sitten se lenkki + paluumatka = alkaa olemaan jo pikkasen liikaa km yhdelle kertaa. Nyt Bandu vaan kärryyn ja autolla leiripaikalle, josta sitten voi lähteä pikku kierrokselle :cruising:
 
No itsellä tässä onkin ollut mielessä ikäänkuin näiden harrastusten yhdistäminen - kun sen nyt vaan joskus saisi toteutettuakin :paikallatuulee:

Nykyisin kun tulee pörrättyä tuolla Bandulla lähinnä näitä PK-seudun nurkkia, jotka kieltämäti jo 25v päristelyn jälkeen alkaa käymään melko tutuiksi, niin nyt on sitten se "perusleiri" jossain tuolla maakunnassa, josta voi noita lenkkejä tehdä aivan uusiin maisemiin. Ei tartte ensin käyttää tuntitolkulla aikaa sinne päästäkseen ja siihen päälle vielä sitten se lenkki + paluumatka = alkaa olemaan jo pikkasen liikaa km yhdelle kertaa. Nyt Bandu vaan kärryyn ja autolla leiripaikalle, josta sitten voi lähteä pikku kierrokselle :cruising:


Jos se asuntoauto joskus konkretisoituu, niin ajatus olisi, että sillä menee vaimo, sekä koira ja on tukikohta minulle, joka saapuu paikalle mutkan kautta.
 
Jos se asuntoauto joskus konkretisoituu, niin ajatus olisi, että sillä menee vaimo, sekä koira ja on tukikohta minulle, joka saapuu paikalle mutkan kautta.
Meillä vaan kun kummallakaan ei ole ajokorttia - ei vaimolla eikä koiralla :D
 
Onko tuo Unimokki tuo ensimmäinen? Sellainen olis hieno.. Toki soppa kelpaa molemmille..

Joo Moggihan se, Manilla on myös KAT versioita, joista vois rakennella ja niitä löytyy 8x8 ja taitaa olla 10x10, mutta niihin jos joutuu renkaat joskus päivittämään niin on vähän kallista...

tossa on vermeitä mitä on vastaan tullut...
https://photos.app.goo.gl/pkbzzCmKt8hvZcSN6

ja itellä tuo Mogin alusta olis tämä
https://photos.app.goo.gl/KnNrJ2vgnnCCvvF16
 
Back
Ylös