Viime kesänä tuli ensi kertaa käytyä Ahveniston radalla ja siitä on jäänyt mietityttämään mutkassa tapahtuva takarenkaan luisto.... tai siis takarengas tuntui pikkusen luistavan, siis puhutaan senteistä ja sellaisesta portaattaisista nytkähdyksistä. Ei mitään speedwaytä ;-)
Sää: Lämmin kylmä? Pilvinen aurinkoinen?
Rengaspaineet: Normi katupaineet?
sanoi:
Ja sen verran lisätietona ettei pyörä voinut olla kovinkaan kallellaan kun en taida sellaisia taitoja eli ei oltu lähelläkään äärirajoja.
Tai sitten nimenomaan siitä johtuen mopo oli lähes nurin ja kuski pystyssä, hyvin tyypillinen näky varsinkin hitaassa ryhmässä, eikä harvinainen näky edes keskiryhmässä.
sanoi:
Takarenkaanan Dunlop D220. Onko tuo ihan normaalia käyttäytymistä vai olikohan jo lähellä sivuluisua?
Toi lipsuminen nimenomaan on merkki siitä että luiston raja on lähellä.
sanoi:
Toinen mietintä liittyy juurikin kaarreajoon, eli miten pyörän päällä pitäisi oikeaoppisesti olla eli pitääkö pyrkiä itse sinne sisäkaarteen puolelle jotta pyörä olisi pystymmässä?
Alottelijoilla tyypillinen ongelma on se että kun haluaa mennä lujempaa, niin mopo painetaan mutkaan kylelleen ja kuski ite istuu pystysuorassa, eli kurvin aikana "väärällä" puolella mopoa.
Ja sitten jos siitä lähtee opettelemaan neuvolla "siirrä puoli pakaraa" sisäkurviinpäin, niin hyvin suurella todennäköisyydellä päästään tilanteeseen jossa mopo todellakin on nurin.
sanoi:
Vai tuleeko tuollaiset hienoudet vasta sitten kun osataan jo ajolinjat ja vauhtia enemmän kaarteessa?
Kaikki kannattaa opetella askel askeleelta jos silloin kun on vauhti on hiljainen.
Koska se ajotyyli jää siinä ajaessa selkärankaan, ja siitä on hyvin vaikea päästä eroon/ muuttaa sitä.
sanoi:
Olisi vaan niin hienoa jos osaisi kallistaa pyörää ja kaarreajo menisi sulavasti.
Eka rata-ajokokemus oli sellainen että välillä ajoi mutkaan omasta mielestä liian lujaa ja sitten kaarteessa piti alkaa hiljentämään ja sen jälkeen se mutka menikin ihan pipariksi.
Alota ajamalla ilman jarruja, käytä vain yhtä tai kahta vaihdetta koko ratakierroksella, ja käytä koneen koko kierrosaluetta, varsinkin yläkerroksiakin.
Moni tekee sen "virheen" että ajaa samalla tyylillä kuin kadulla, eli käyttää vain kapeaa keskialuetta moottorista, joka taas johtaa siihen että mopo ei kiihdy mihinkään, ja joutuu jatkuvasti räpläämään vaihteita, ja moottorijarrussa ei ole mitään tehoa, joten joutuu käyttämään jarrua, ja kun mopo ei kiihtynyt mihinkään, niin just sit ku sai kelattuu siihen mopoon vauhtii nii onki jo seuraavan mutkan sisääntulossa, eli se mutka tulee silmille, ja on fiilis ett ajaa liian lujaa siihen, koska ei oo ehiny valmistautuu siihen mutkaan, ku kaikki keskittyminen meni siihen edeltävään kiihdytykseen ja sen jälkeiseen kammojarruun.
Ja kun sählää koko päivän samalla tekniikalla radalla, niin mitään kehitystä ei tapahdu, ja kun silti haluais päästä lujempaa, niin ajaa lujempaa niihin mutkiin, ja työntää mopoo nurin niihin mutkiin, ja kun vetää oikein eniten täysii, niin siin vaiheessa mopo onkin jo ihan oikeesti nurin, ja liukuu kylellään turva-alueelle.
Pidä se persees aluks siinä penkissä ihan normaalisti keskellä, älä lähde siirtämään persettä sisäkurviin, ts älä liity "kylki eeltä surffaajien" klubiin. Josta sattui löytymään hauska wanha kuva:
http://www.mp-foorumi.com/kuvat/julkinen/alastaro/20020721/005.jpg
Siin on kolme aika tyylikästä kylki eeltä surffaajaa. Kuskit tulossa kohti kameraa, mut mopot/rata on menossa jonnekkin aivan ihan muualle. Johtuu yksinkertasesti siitä että perse on tiputettu sisämutkaan, mut yläkroppa unohettu täysin, joten lopputuloksena on kaikennäkösii vääntyneitä ajoasentoja joissa selkä on enemmän ja vähemmän mutkalla/kiertyneenä johonkin suuntaan, ja kuski katselee ajolinjaa olkapäänsä yli.
Ja tossa hyvä esimerkki "Ei näin!"
http://www.ip.fi/~scuuba....01.html
Kuski on mielestään pystyssä, onhan se joo tosiaankin pystyssä, mut mopo on nurin (kahen viikon päästä tosta kuvasta se ihan oikeesti oli nurin.)
Eli mitä sit kannattaa alottelijan tehdä?
Katse ohjaa mopoa, katse mahdollisimman pitkälle rataa eteenpäin, eli katse ylös siitä asfaltista.
Jarrutuksessa; älä tuijota sitä radan pätkää siinä edessäsi, vaan katso mahdollisimman pitkälle siihen mutkaan mihin jarrutuksen jälkeen pitää se mopo taivuttaa.
Mutkassa: älä tuijota sitä mutkaa siinä edessäsi, vaan katso mahdollisimman pitkälle siihen seuraavalle suoralle mikä avautuu mutkan jälkeen.
Ajoasennosta:
Älä käännä pelkästään silmiäsi sinne mutkaan, vaan käännä koko pää sinne, ja pään perässä hartialinja kääntyy ja "aukee" sinne, ja hartioiden perässä "rintamasuunta"/kroppa mutkaa kohti. Ja samaan aikaan kun "aukaiset" katseen/kropan sinne mutkaan, niin paina päätä/kroppaa alas ja sinne mutkan suuntaan, eli tyyliin pää kohti mopon peiliä/ leuka kohti hanskaa.
Älä pidä painoa käsillä, vaan ota tuki kropasta, kädet rentona.
Eli katse menee edeltä, kroppa perästä, ja mopo vasta viimesenä.
(vs toi kylkisurffariklubi missä mopo menee edeltä ja muut perästä...)
Jos haluut ajaa mutkassa kovempaa, niin sitä enemmän työnnät päätä/kroppaa sinne mutkan suuntaan, koska se siirtää painopistettä sisämutkan suuntaan, ja "pakottaa" sinut lisäämään kaasua/vauhtia.
Älä siis tee niin päin että ensin lisäät kaasua/vauhtia, jolloin "paniikisssa" työnnät mopoa vastaohjauksella nurin sinne mutkaan, kropan jäädessä pystyyn.
Sitten kun olet oppinut menemään katse/pää/kroppa edeltä niihin mutkiin, niin ota se perse mukaan hommiin. Tosin siinä vaiheessa kannattaa olla polvipaloilla varustetut nahkavehkeet, koska mitä enemmän käytät mutkassa koko kroppaa ("roikut"), niin sitä enemmän sulla on mopo pystyssä, ja sitä nopeemmin sulla on polvi tontissa, ja se ei tarvitse edes kovin kummoista mopon kallistuskulmaa.
Eli sitten ennen mutkaa siirrä persettä pakaran verran sisämutkaan (tosin siirron määrä on ihan kiinni siitä mikä tuntuu luontevalta), edelleen paina pää sinne minne aiemminkin, hartiat, kroppa, ja nyt myös lantio/ reisi "aukeaa" mutkaan, eli polvi tulee käyttöön.
Ulkomutkan puoleinen reisi ottaa tuen tankista, ja ulkojalkaterä siirtyy jalkatapilla siten että jalkatappi on lähempänä kantapäätä ja jalkaterä kiertyy ulospäin, ja kantapäällä tuki jalkatapin "heel plate"sta. Eli otetaessa perse hommiin mukaan jalkateriä joutuu hieman siirtelemään aina mutkaan tullessa/ulostullessa.
Ja sitten lopuksi vielä viikon Lottokuponki:
Apparalla on vissiin vähä muita ratoja liukaampi asfaltti, keli oli viilee ja pilvinen joten rengas ei lämpee helposti, rengapainetta oli liikaa jolloin regas ei lämpene juuri ollenkaan/ eikä myöskään poimi pinnan epätasaisuuksia vaan "pompottaa", rengas on enemmän tourikinakki joten "liian" kova seos ratakäyttöön/ pitoa ei vain ole vaikka mitä tekis mutta kulutuskestävyyttä on, kuski ajo mielestään pystyssä mut alottelijan tyypillisestä ajoasennosta johtuen mopo oli "nurin" joten jousituskaan ei juurikaan päässyt ottamaan pinnan epätasaisuuksia vastaan vaan rengas pomppii irti pinnasta.
Joten kaiken kaikkiaan erittäin otollinen tapaus perinteiselle hitaan ryhmän kaadolle mutkassa hiljasesta vauhista(?).
