Lapset ja moottoripyörä
- Keskustelun aloittaja heijani
- Aloituspäivä
Hornet600
New member
*tarkentaa*:
Molemmat vyöt ovat sillä systeemillä että kyllä aukeavat jos vähänkin isompi rysäys tulee. Tiedän kyllä ettei lasta kuulu köyttää kiinni, juuri siitä syystä ettei pyörisi pyörän mukana jos jotain sattuisi.
Ps. Kirjoitukseni on tänään julkaistu Turun Sanomissa, mahtaakohan dosenttikin kommentoida?
Lasta voi kuljettaa melkein millä tahansa.
Motskarillakin PYSTYY kyljettamaan, siitä ei ole epäilystäkään.
Mutta ...
Motskari ei kyllä ole siitä parhaasta päästä, kun kyseessä on imeväisikäinen. Paremmin se onnistuu mitä isompi ja kehittyneempi mukelo on.
Kehittynyt = osaa itse jotenkin huolehtia olemisestaan ja mitä isompi sen parempi (no niin .. eipäs liioitella).
Riskit jokainen saa arvioida itse.
Vertailun vuoksi ... autossa on hyvätkin puolensa vaikkapa sateella, tammikuussa, 200 km/h vauhdissa ja vaikkapa siinä, kun se kolmion takaa hiekkatieltä eteen tuleva ratikka koukkaa, kun sitä ajaa tajuton rekkakuski oikein tarkoituksella kiilata väkisin isomman oikeudella samalla roiskuttaen pissapojasta ja karistaen tupakan tuhkat ja palavat tumpit silmille.
Omasta mielestäni moottoripyöräily on isompien "lasten" (minä itte) hommaa. Te muut saatte vapaasti ajatella mitä haluatte.
ELÄKÖÖN VAPAUS.
Juu ... kuolla voi vaikka kotona ja useimmat niin tekevätkin. On niitä kurjempiakin paikkoja ja miksei parempiakin.
Motskarillakin PYSTYY kyljettamaan, siitä ei ole epäilystäkään.
Mutta ...
Motskari ei kyllä ole siitä parhaasta päästä, kun kyseessä on imeväisikäinen. Paremmin se onnistuu mitä isompi ja kehittyneempi mukelo on.
Kehittynyt = osaa itse jotenkin huolehtia olemisestaan ja mitä isompi sen parempi (no niin .. eipäs liioitella).
Riskit jokainen saa arvioida itse.
Vertailun vuoksi ... autossa on hyvätkin puolensa vaikkapa sateella, tammikuussa, 200 km/h vauhdissa ja vaikkapa siinä, kun se kolmion takaa hiekkatieltä eteen tuleva ratikka koukkaa, kun sitä ajaa tajuton rekkakuski oikein tarkoituksella kiilata väkisin isomman oikeudella samalla roiskuttaen pissapojasta ja karistaen tupakan tuhkat ja palavat tumpit silmille.
Omasta mielestäni moottoripyöräily on isompien "lasten" (minä itte) hommaa. Te muut saatte vapaasti ajatella mitä haluatte.
ELÄKÖÖN VAPAUS.
Juu ... kuolla voi vaikka kotona ja useimmat niin tekevätkin. On niitä kurjempiakin paikkoja ja miksei parempiakin.
Hornet600
New member
Nyt en päässyt sisälle TS:n sivuille, mutta juttu on melkein sama kuin lähetin tänne 27.8.2003 klo 11.51.Saiskohan sen jutun tännekkin.
Matrix
New member
No, olen toki samaa mieltä riskien minimoinnista... mutta mielestäni niin oli tässä tehtykin... tokihan riskejä on olemassa aina mopoillessa, mutta kuitenkin. Tässä tapauksessa se suurin tn. riski kuitenkin oli kai se kyydistä tippuminen, mikä on aivan ymmärrettävää ottaen huomioon lasten voimavarat ja keskittymiskyvyn. Kolarointitodennäköisyyteen voi kuitenkin jossain määrin vaikuttaa omalla ajotavalla ja reittivalinnalla. Ja kun nyt kiinnikkeet vielä paljastuivat itsestään irtoavaksi malliksi, niin ehkä tästä ei nyt sitten tarvitse keskustella tämän enempää? Ymmärrän kyllä näkökulmasi, mutta minun mielestäni turvallisuusnäkökohdat oli otettu huomioon hyvin ja riskit oli minimoitu järjellisissä puitteissa.Olen minäkin nähnyt ja ymmärrän, että kirjoittaja jota arvostelin kuvittelee toimivansa lastensa parasta ajatellen. Olen vaan sitä mieltä, että lasta ei saa köyttää mihinkään ja niin on muuten moni muukin. Ei kuskiin, ei pyörään ja sillä ei ole mitään tekemistä pehmustetussa tynnyrissä kasvattamisen kanssa.
Löytyykö täältä yhtään SMOKIN kouluttajaa sanomaan painavan sanansa
Tottakai riskejä on joka paikassa, eikä mielipiteelläni ole mitään tekemistä lasten ja vanhempien yhdessäolon kanssa. Eikö ne riskit sinunkin mielestä tulisi minimoida järjellisissä puitteissa, eikä lisätä niitä tarkoituksettakaan? En minä ole lasten kyydittämistä vastaan mutta nuo sitomisleikit kuuluu jonnekin aivan muualle!
Mielestäni en ole väärässä, enkä syyllisty yliholhoamiseen, kun esimerkiksi vaadin lapsiani laittamaan rullaluistellessa kypärän päähän tai pistämään autossa turvavyöt kiinni.
Turun sanoat 29.8.2003
----klips----
Moottoripyöräilyä lasten ehdoilla
Olen eri mieltä dosentti Pekka Lehtisen kanssa (TS 25.8.) siitä onko moottoripyöräily lasten kanssa suotavaa. Vanhempi lapsemme aloitti "motoristiuransa" istumalla minun ja mieheni välissä, yhdellä pyörällä kun ajettiin. Sen jälkeen mieheni takana istuen, laukun selkänojaan nojaten ja sivulaukuista kiinnipitäen.
Nuorempi (4 v) aloitti istumalla takanani viime kesänä "köytettynä" minuun erikoisvyöllä. Tänä kesänä hankittiin hänelle oma istuin joka on varustettu turvavyöllä. Nyt on vielä hakusessa sopiva kypäräpuhelin hänelle ja minulle. Molemmilla lapsilla on sopivat (XXS ja XS) kypärät, jotka ei todellakaan "pyöri" päässä. Aluksi ne käytettiin yhdessä lasten kypärämyssyn kanssa, nyt voi jo käyttää tavallista.
Varusteina heillä on aina kunnon ajovaatteet, hanskat ja saappaat. Ja heidän ehdoilla kuljetaan; ei esimerkiksi iltaisin kun ovat väsyneinä ym. Hyvin on tähän saakka toiminut, molemmat todella nauttivat ajeluista.
Vanhempi (kohta 15 v) odottaa jo innokkaana mopoa ja nuorempi ajaa kotipihallamme sähkökäyttöisellä mönkijällä. Olisi se ihmellistä jos eivät lapset saisi harrastaa samaa kuin vanhemmat? Jos kerran turvallisuudesta ei tingitä?
Tua Nilovaara,
äiti ja motoristi
Päivitetty 29.8.2003 1:20:04
----klaps----
kas... siinä se.
----klips----
Moottoripyöräilyä lasten ehdoilla
Olen eri mieltä dosentti Pekka Lehtisen kanssa (TS 25.8.) siitä onko moottoripyöräily lasten kanssa suotavaa. Vanhempi lapsemme aloitti "motoristiuransa" istumalla minun ja mieheni välissä, yhdellä pyörällä kun ajettiin. Sen jälkeen mieheni takana istuen, laukun selkänojaan nojaten ja sivulaukuista kiinnipitäen.
Nuorempi (4 v) aloitti istumalla takanani viime kesänä "köytettynä" minuun erikoisvyöllä. Tänä kesänä hankittiin hänelle oma istuin joka on varustettu turvavyöllä. Nyt on vielä hakusessa sopiva kypäräpuhelin hänelle ja minulle. Molemmilla lapsilla on sopivat (XXS ja XS) kypärät, jotka ei todellakaan "pyöri" päässä. Aluksi ne käytettiin yhdessä lasten kypärämyssyn kanssa, nyt voi jo käyttää tavallista.
Varusteina heillä on aina kunnon ajovaatteet, hanskat ja saappaat. Ja heidän ehdoilla kuljetaan; ei esimerkiksi iltaisin kun ovat väsyneinä ym. Hyvin on tähän saakka toiminut, molemmat todella nauttivat ajeluista.
Vanhempi (kohta 15 v) odottaa jo innokkaana mopoa ja nuorempi ajaa kotipihallamme sähkökäyttöisellä mönkijällä. Olisi se ihmellistä jos eivät lapset saisi harrastaa samaa kuin vanhemmat? Jos kerran turvallisuudesta ei tingitä?
Tua Nilovaara,
äiti ja motoristi
Päivitetty 29.8.2003 1:20:04
----klaps----
kas... siinä se.
G
Guest
Guest
Olen tässä muutaman päivän seurannut tätä käytävää keskustelua. Omassa perheessämme on harkittu mm. sivuvaunun (ja siten myös isomman pyörän) ostoa, mutta toistaiseksi lapset taitavat olla liian pieniä (reilu 2v ja 3.5v)kyytiläisiksi. Pienempi kyllä haluaa kyytiin jo nyt, mutta toistaiseksi ei ole hankittu kypärääkään. Mihin osaltaan vaikuttaa se, että neiti on melko pienikokoinen ikäisekseen, eli sopivaa kypärää ei löydy. Isompi taas ei edes uskaltaisi kyytiin, on melkoinen arkajalka. Kuopus on lisäksi liian rämäpää ja siten loukkaa itsensä ihan tasaisella maallakin, joten olisi aika riski ottaa kyytiin, tankin päälle tai puhumattakaan taakse.
Harkinnassa on, että ensi kesänä ostetaan kypärä, ja sitten neidit pääsevät halutessaan isän kyytiin mummolan pihatiellä. Yleiselle tielle tuskin uskallamme ottaa lapsia mopon kyytiin, kuitenkin loukkaantumisriski on onnettomuuden sattuessa korkeampi kuin autoillessa. Jotenkin tuntuu, että kyseessä on kuitenkin kalleinta mitä meillä on, ja siksi pitkä harjoittelu ja harkinta on paikallaan.
Muuten tytöt saavat olla harrastuksessa mukana. Olemme löytäneet monta juttua, joihin lapset voivat osallistua -noin pienille riittää se, kun isä istuttaa kaikki pihan lapset vuorotellen mopon päälle. Tai ovat mukana isän kanssa tunkemassa rautaputkea mopottimen pakoputkeen.
Käyvät näyttelyissä. Yms. Siten pidämme moottoripyöräilyä koko perheen yhteisenä harrastuksena.
Harkinnassa on, että ensi kesänä ostetaan kypärä, ja sitten neidit pääsevät halutessaan isän kyytiin mummolan pihatiellä. Yleiselle tielle tuskin uskallamme ottaa lapsia mopon kyytiin, kuitenkin loukkaantumisriski on onnettomuuden sattuessa korkeampi kuin autoillessa. Jotenkin tuntuu, että kyseessä on kuitenkin kalleinta mitä meillä on, ja siksi pitkä harjoittelu ja harkinta on paikallaan.
Muuten tytöt saavat olla harrastuksessa mukana. Olemme löytäneet monta juttua, joihin lapset voivat osallistua -noin pienille riittää se, kun isä istuttaa kaikki pihan lapset vuorotellen mopon päälle. Tai ovat mukana isän kanssa tunkemassa rautaputkea mopottimen pakoputkeen.
Käyvät näyttelyissä. Yms. Siten pidämme moottoripyöräilyä koko perheen yhteisenä harrastuksena.
G
Guest
Guest
Kovasti tuntuu joillakin olevan hinku kytätä muiden tekemisiä (tai tekemättä jättämisiä)
eiköhän suurin osa vanhemmista ja varsinkin motoristivanhemmista ole sen verran järkeviä ja vastuuntuntoisia, että he lapsen kyytin ottaessaan huolehtivat myös lapsen turvallisuudesta siinä määrin kun se on kaksipyöräisellä liikuttaessa mahdollista, ilman että siihen kenenkään besserwisserin marinoita tarvitaan. Suosittelen pahimmille sormenheristäjille matkaa esim. kaukoitään, missä voi nähdä silloin tällöin lapsen tai pari kaksipyöräisen selässä ja turvallisuus näin länsimaalaisen silmin on täysin unohdettu. Yllättäen kuitenkin ihmiset näyttävät suht rennoilta ja tyytyväisiltä, ehkä juuri siksi että koko ajan ei ole joku kusipää kertomassa miten asiat täytyy tehdä
tosiasiallinenhan syy on tietenkin se että eri kulttuureissa eri asiat ovat tärkeitä, siellä muiden hyväksyntä, täällä muiden arvostelu ja ruotuun paneminen...
teemu
New member
Itse olin faijan kyydissä jo silloin kun sillä oli Montesan enduropyörä elikä joskus 70-luvulla jolloinka minä olin n.2-3v.
Siinä tangon ja faijan välissä.
Myöhemminkin muiden pyörien kyydissä. Faijalla oli semmonen vyö nahkapuvun päällä josta pystyi pitämään kiinni.
Välillä tuli torkahdettua kyydissä mutta kyydistä ei oikeen päässyt tippumaan.
Vaimoni on nukkunut pyörän kyydissä samoin kun äitini faijan kyydissä.
On tietenkin aina olemassa ihmisiä joidenka mielestä kun saadaan lapsia niin kaikki harrastukset täytyy lopettaa ja pöydänkulmat pyöristää ettei juniorille vaan käy mitään.
Itse en todellakaan aio lopettaa mopoilua kun tenavia tulee. Miksi lopettaisin? Voinhan aina ostaa sivaripyörän jos siltä tuntuu.
Siinä tangon ja faijan välissä.
Myöhemminkin muiden pyörien kyydissä. Faijalla oli semmonen vyö nahkapuvun päällä josta pystyi pitämään kiinni.
Välillä tuli torkahdettua kyydissä mutta kyydistä ei oikeen päässyt tippumaan.
Vaimoni on nukkunut pyörän kyydissä samoin kun äitini faijan kyydissä.
On tietenkin aina olemassa ihmisiä joidenka mielestä kun saadaan lapsia niin kaikki harrastukset täytyy lopettaa ja pöydänkulmat pyöristää ettei juniorille vaan käy mitään.
Itse en todellakaan aio lopettaa mopoilua kun tenavia tulee. Miksi lopettaisin? Voinhan aina ostaa sivaripyörän jos siltä tuntuu.
Italowestern
ReliaTec Shoppiuggeli
Maailma on tosiaan pieni..Kiva juttu kun ao. jutun allekirjoittaja on saman niminen kuin Italowestern josta se Iltapäivälehden juttu oli !!
"Meitä" on moneksi. Siis Pekka Lehtisiä...
Ihan asiallista tekstiä, joka pitää tietenkin monelta osin paikkansa. Lapsi on moottoripyörän selässä suojaamaton ja haavoittuva. Niin on kuljettajakin.
Välinpitämättömyydestä ei kuitenkaan ole kyse, vaan elämästä, ja siihen sisältyvistä riskeistä ja suhtautumisesta niihin. Lapsen kyydissä ollen, tulee pyörällä ajettua varsin tarkkaavaisésti ja rauhallisesti turhia riskejä vältellen. Siten kuin kanssakulkijat varmaan haluaisivat kaikkien motoristien ajavan.
Meidän "prätkämimmit" on varmaan olleet osin kirjoittajan inspiraattorina. Kirjoittajakaimani ei varmaankaan itse ole motoristi, joten juttu on aivan looginen.
Lapsen laittaminen sivuvaunuun on varmasti välttämätöntä, jos lapsi on hyvin pieni. Hauskaa sekin kyyti on. Meidän tytöt tahtoo kyytiin ja osaavat pitää kiinni ja olla rauhallisesti kyydissä. He nauttivat täysin siemauksin. Miksi jättäisin sen kokemuksen antamatta?
Arvoisa kaimani dosentti tuskin ottaa huomioon, että lapsen elämä ei ole edes yhtä turvallista kuin isän kyydissä moottoripyörän selässä silloin kun lapsi itse pyöräilee liikenteessä esim. kouluun.
Lapsen kyky arvioida tilanteita ja muiden ajoneuvojen nopeuksia sekä keskittymiskyky liikenteessä ei ole läheskään samaa luokkaa kuin 37v liikenteessä mukana olleen isän.
Jos eskarissa ja koulussa olevia tyttöjä kyyditään silloin tällöin rauhallisina aikoina iskän moottoripyörällä, se ei varmaankaan ole heidän elämänsä vaarallisinta aikaa. Hauskaa se on ja pitää perhettä mukavasti koossa myös isän harrastuksen ympärillä.
Paljon muitakin asioita harrastetaan yhdessä. Ilman muuta sitten moottoripyöräilyäkin.
PS. Niin ja se kypärä, jota meillä käytetään, on erittäin kevyt ja laadukas FM kuitukypärä, joka on lasten kokoa ja juuri tarkoituksen hankittu. Muut suojukset on myös ympäri vartaloa, eli turvallisuutta ei ole laiminlyöty siltäkään osin.
anajavi
New member
Itse olen ensimmäisen kosketukseni moottoripyöriin saanut noin 4-5 vuotiaana, enon ja mummon välissä.
Kypärä oli päässä ja jumalattoman hauskaa. Tarhassa tuijotettiin kateellisena.
Omasta mielestäni siinä kyllä tajusi olla pelleilemättä, kun tuuli ja maisemat viuhuivat ympärillä.
Kypärä oli päässä ja jumalattoman hauskaa. Tarhassa tuijotettiin kateellisena.
Omasta mielestäni siinä kyllä tajusi olla pelleilemättä, kun tuuli ja maisemat viuhuivat ympärillä.
Oli se pikkupoikana hienoia olla pyörän kyydissä isän ja tankin välissä tai vaikkapa takana istuen.
Jokainen vanhempi (vanhemmat) otaa itse riskin- omapa on valintansa, kukin istutaa kyytiin kenet tahtoo, kanattaa tietysti miettiä millaisen vastuun on valmis ottamaan, jos jotain satuu jaksaako sen syyllisyyden kantaa. Useimmat vanhemmat varmasti ymmärtävät riskit ja ovat toivottavasti valmiita seisomaan päätöksensä takana senkin ikävän mahdollisen tapahtuman jälkeen. Itse en ottaisi lasta kyytiin en omia (mikäli niitä olisi) enkä varsinkaan toisten vaikka vanhemmat sitä pyytäisivät, mikäli en olisi "melko" varma että he jaksavat pitää kiinni ja pysyä sen matkan hereillä.
Aina voi tietysti tilanteesta riippuen iprovisoida, liiallisesta varovasisuudesta en pidä mutta maalaisjärjen käyttö on melko suotavaa.
Jokainen vanhempi (vanhemmat) otaa itse riskin- omapa on valintansa, kukin istutaa kyytiin kenet tahtoo, kanattaa tietysti miettiä millaisen vastuun on valmis ottamaan, jos jotain satuu jaksaako sen syyllisyyden kantaa. Useimmat vanhemmat varmasti ymmärtävät riskit ja ovat toivottavasti valmiita seisomaan päätöksensä takana senkin ikävän mahdollisen tapahtuman jälkeen. Itse en ottaisi lasta kyytiin en omia (mikäli niitä olisi) enkä varsinkaan toisten vaikka vanhemmat sitä pyytäisivät, mikäli en olisi "melko" varma että he jaksavat pitää kiinni ja pysyä sen matkan hereillä.
Aina voi tietysti tilanteesta riippuen iprovisoida, liiallisesta varovasisuudesta en pidä mutta maalaisjärjen käyttö on melko suotavaa.
No, otetaan vähän takaisin noita kovia sanoja. Tuo "köytettynä" näytti vaan niin pahalta..
Niin joo, olen tosiaankin nähnyt lapsen köytettynä kuskin selkään ja tällöin ei ollut kyse mistään takiaisvyöstä.. mielessäni näinkin jotain vastaavaa ja siksi
En tuollaisista erikoisvöistä tiennytkään mitään tätä ennen, enkä kyllä tunne tuota mp:n turvaistuintakaan. Miten sellainen turvaistuin sitten mahtaa käytännössä toimia? Vähän vaikea hahmottaa tuollaista penkkiä. Tulee vaan mieleen joku auton tai fillarin turvaistuin ja sellaisista lapsi ei pääse irti vaikka haluaisikin. Niissä se on ymmärtääkseni tarkoituskin, koska lukkolaitteet on tehty vaikeasti avattaviksi.
Jep, vaikka omalla kohdalla asia ei enää ajankohtainen olekaan niin hieno juttu kun asiallisia lasten turvavarusteita kehitetään moottoripyöriinkin.
Moribundus
New member
Meidän perheessä moottoripyöräillään, ajetaan mönkijällä ja mopolla, sahataan, käytetään kirvestä ja moottorisahaa, kiivetään puuhun, sytytetään saunanuuni ja kynttilät, kokeillaan pienoiskivääriä ja tutkitaan pistooleja, vuollaan puukolla, höylätään juustoa, kiivetään tikapuita, laitetaan ruokaa, poltetaan roskia...
Junioreilla nyt ikää 3 ja 4 vuotta. Mitään ei ole vielä sattunut, mutta sattuu jossain vaiheessa. Tekniikka opetetaan kädestä pitäen ja valvova silmä on vieressä. Ehkäpä näin tulevissa havereissa vammat jäävät vähäisiksi, kun koordinaatio kehittyy ja itseluottamus samalla. Ja sitten vielä yhdessä mietitään millaisia vahinkoja voi sattua ja miten pitää toimia, ettei niin käy ja mitä tehdään, jos vahinko sattuu. Nyt kun isommalle antaa kirveen (itse sitä pyytää, kun haluaa puutöitä tehdä), jalat menevät automaattisesti haaraan, joten ainakaan jalkaan ei kopsahda. Ja kuri on kova. Yksi virhe ja hommat menee jäihin. Uusi yritys, kun on mietytty mitä tehtiin väärin.
Kasvatustieteen tohtoreille
Menkää itse sinne tynnyriinne. Lapsi tarvitsee virikkeitä ja mahdollisuuden matkia vanhempiaan. Pask*t ne mistään muovailuvahasta välittää...
Ja mitä moottoripyöräilyyn tulee. Jätkät kulkee tankin ja minun (sekä appiukon) välissä. Putoamaan ei pääse, mutta täysin turvattomiahan he ovat, jos törmätään. Pitää vain punnita tarkkaa hyödyt/huvit ja haitat. Ja ajotyyliäni en muuta, kun lapset on kyydissä. Ajan omaa ajoani, joka luonnistuu minulta parhaiten, tähän mennessä ei vaaratilanteita ole ollut yksin eikä lasten kanssa. Ainoastaan ohitukset otan rauhallisemmalla kiihdytyksellä ja niistäkin varoitan jaloilla pari kertaa puristamalla. Reiteen taputtavat, jos jotain pielessä, niin osaan pysäyttää seuraavalle levikkeelle.
Ei muuta kun mukavaa kesän jatkoa. Moikataan kun tavataan (jos en itse huomaa, niin jr moikkaa puolesta
)
Junioreilla nyt ikää 3 ja 4 vuotta. Mitään ei ole vielä sattunut, mutta sattuu jossain vaiheessa. Tekniikka opetetaan kädestä pitäen ja valvova silmä on vieressä. Ehkäpä näin tulevissa havereissa vammat jäävät vähäisiksi, kun koordinaatio kehittyy ja itseluottamus samalla. Ja sitten vielä yhdessä mietitään millaisia vahinkoja voi sattua ja miten pitää toimia, ettei niin käy ja mitä tehdään, jos vahinko sattuu. Nyt kun isommalle antaa kirveen (itse sitä pyytää, kun haluaa puutöitä tehdä), jalat menevät automaattisesti haaraan, joten ainakaan jalkaan ei kopsahda. Ja kuri on kova. Yksi virhe ja hommat menee jäihin. Uusi yritys, kun on mietytty mitä tehtiin väärin.
Kasvatustieteen tohtoreille
Ja mitä moottoripyöräilyyn tulee. Jätkät kulkee tankin ja minun (sekä appiukon) välissä. Putoamaan ei pääse, mutta täysin turvattomiahan he ovat, jos törmätään. Pitää vain punnita tarkkaa hyödyt/huvit ja haitat. Ja ajotyyliäni en muuta, kun lapset on kyydissä. Ajan omaa ajoani, joka luonnistuu minulta parhaiten, tähän mennessä ei vaaratilanteita ole ollut yksin eikä lasten kanssa. Ainoastaan ohitukset otan rauhallisemmalla kiihdytyksellä ja niistäkin varoitan jaloilla pari kertaa puristamalla. Reiteen taputtavat, jos jotain pielessä, niin osaan pysäyttää seuraavalle levikkeelle.
Ei muuta kun mukavaa kesän jatkoa. Moikataan kun tavataan (jos en itse huomaa, niin jr moikkaa puolesta
Paljon hyviä kirjoituksia / kannanottoja.!
Oma mukula on jo melkein täysikäinen, mutta parhaat omat muistot tuon kasvuiältä ovat ne kun kahden teimme parin päivän kotimaamreissuja kahden. Vielä tänä päivänä (ylioppilas-)kirjoittamanaan valmistautuvan nuoren kanssa minulla on jotain "erikoista" omaa muisteltavaa. Ja tuleepa tytär vieläkin mielellään pyörän kyytiin - vaikka kuljettaja olisikin oma faija...
Itselläni kaksi lasta 5v ja 6v
Kyytiin ovat päässet 50 metrin matkan tässä meidän kotikujalla, ei ollut kypärää ei takkia ei houja mutta ei ollut itsellänikään. Enempää eivät kyytiin ole päässeet, koska eivät kyydissä pysty istumaan (fireblade) hinku kyllä on molemmilla kova.
Kypärät kyllä löytyy sillä ajavathan molemmat muksut mönkijällä (90cc predator) niin että emännällä on vaihtohousut mukana kun meinaa tirahdella housuun touhua katsellessa.
Vanhempi, tyttö muuten, opettelee ajamaan jo 400cc 4wd suzukilla, jolla meno on paljon rauhallisempaa kuin pienellä mönkijällä.
Kummisedän katalus on antanut molempien ajaa autoa, pienellä avustuksella.
Crossimopoa ollaan menossa kokeilemaan 80cc, saa nähdä miten käy.
Ja olenhan edesvastuuton isä antanut molempien olla ralliauton kyydissä, eivätkä olleet mitään leluja. Honda integra Type R ryhmä n ja Mitsubishi Lancer Evo VII ryhmä N.
Turvattomimmalta kuitenkin näyttää heidän omat pyörällä ajot, hommassa kun ilmeisesti ei ole tarpeeksi haastetta, joten vilkuillaan ympärilleen ja ajetaan salaa ilman käsiä.
Palatakseni aiheeseen, heti kun pystyvät istumaan kyydissä, niin kyytiin pääsevät jos haluavat. Sitä millaisin turvavarustein en tiedä vielä, selviää varmaan joskus.
Mikäli joku haluaa kommentoida toiminta tapojani niin voi vapaasti sen tehdä esim. tässä foorumissa lupaan etten välitä niistä hevonpaskaa.
Lapsen täytyy saada elää elämää, pitää hauskaa ja nauttia. Välillä se on turvallista välillä ei, joskus käy jotain joskus ei.
Vanhempana sitten voivat kirjoitella kiukkuisia mielipiteitä muista ja jakaa tietouttaan, jos eivät keksi parempaa tekemistä.
Kyytiin ovat päässet 50 metrin matkan tässä meidän kotikujalla, ei ollut kypärää ei takkia ei houja mutta ei ollut itsellänikään. Enempää eivät kyytiin ole päässeet, koska eivät kyydissä pysty istumaan (fireblade) hinku kyllä on molemmilla kova.
Kypärät kyllä löytyy sillä ajavathan molemmat muksut mönkijällä (90cc predator) niin että emännällä on vaihtohousut mukana kun meinaa tirahdella housuun touhua katsellessa.
Vanhempi, tyttö muuten, opettelee ajamaan jo 400cc 4wd suzukilla, jolla meno on paljon rauhallisempaa kuin pienellä mönkijällä.
Kummisedän katalus on antanut molempien ajaa autoa, pienellä avustuksella.
Crossimopoa ollaan menossa kokeilemaan 80cc, saa nähdä miten käy.
Ja olenhan edesvastuuton isä antanut molempien olla ralliauton kyydissä, eivätkä olleet mitään leluja. Honda integra Type R ryhmä n ja Mitsubishi Lancer Evo VII ryhmä N.
Turvattomimmalta kuitenkin näyttää heidän omat pyörällä ajot, hommassa kun ilmeisesti ei ole tarpeeksi haastetta, joten vilkuillaan ympärilleen ja ajetaan salaa ilman käsiä.
Palatakseni aiheeseen, heti kun pystyvät istumaan kyydissä, niin kyytiin pääsevät jos haluavat. Sitä millaisin turvavarustein en tiedä vielä, selviää varmaan joskus.
Mikäli joku haluaa kommentoida toiminta tapojani niin voi vapaasti sen tehdä esim. tässä foorumissa lupaan etten välitä niistä hevonpaskaa.
Lapsen täytyy saada elää elämää, pitää hauskaa ja nauttia. Välillä se on turvallista välillä ei, joskus käy jotain joskus ei.
Vanhempana sitten voivat kirjoitella kiukkuisia mielipiteitä muista ja jakaa tietouttaan, jos eivät keksi parempaa tekemistä.
Jose
New member
Itse en ole pidempiä matkoja pojat kyydissä ajanut. Matkat on jäänyt maks. 10 kilsaan yhteensä. Ikää junnuilla on nyt 5- ja 7-vuotta. Nuorempi kulkee sujuvasti tankin päällä ja vanhempi on matkustanut takana.
Nuorempi aina odottaa päiväkodilla, että tulispa se iskä nyt motskarilla hakemaan. Se on jotain hienoa!
Varmasti nämä lyhkäset ajot ovat niitä, jotka jää mieleen mukavina asioina.
Vanhempi pysyy takana ihan hyvin, pitäen minusta kiinni. En tiedä, uskaltaisinko lähteä kuitenkaan vielä kummankaan kanssa tuonne maantienopeuksiin kurvailemaan.
Nuorempi aina odottaa päiväkodilla, että tulispa se iskä nyt motskarilla hakemaan. Se on jotain hienoa!
Varmasti nämä lyhkäset ajot ovat niitä, jotka jää mieleen mukavina asioina.
Vanhempi pysyy takana ihan hyvin, pitäen minusta kiinni. En tiedä, uskaltaisinko lähteä kuitenkaan vielä kummankaan kanssa tuonne maantienopeuksiin kurvailemaan.
Tinsku
New member
Pakko mullakin osallistua keskusteluun, ku tultiin juuri pojan (7v) kans kotia moporeissulta. Aamusta lähdettiin Tampereelta kohti Tuuria ja nyt illasta saavuttiin takaisin. Matkaa kerty 291 kilsaa ja mukavaa oli
Poitsu istuu mun ja takalaukun välissä, käsillä mun takin vyötärönauhasta kiinni pitäen. Tossa vyötärönauhasta pitämisessä on se hyvä, että tunnen kokoajan onko ne kädet siellä vai ei, ja jos ei niin autan laittamaan ne sinne. Varustuksena pojalla on kunnon ajoasu ja HJC: lasten kypärä.
Koko kesä on kyytittelyä harjoiteltu, ettei ensikertalaisina matkaan lähdetty. Matkan aikana pidettiin 4 piknictaukoa ja pari tsekkaus-stoppia eli pikainen tarkastus matkalaisen hyvinvoinnista. Ajaessa meillä on omat käsimerkit ja riuhtomisjutut, joilla sit voi ilmoittaa toiselle juttuja, esim. Jos Tonylla tulee joku ongelma, vaatii pysähtymistä, niin hän repii mua molemmista vyötärönauhoista tai jos kiihdytetään vähän lujemmin, niin painan kädellä Tonya selkääni vasten. Kanssamotoristien vastaan tulosta ilmoitan pojalle jalkaan läpsäsemällä, on meinaan innokas morjestaja
Ainoa pieni ongelma tuli ku loppumatkasta alko pojan peppu puutuu, mut noinpa ois itellekki käyny jos ois ollu kyytiläisenä. Muuten reissu onnistui täydellisesti ja pikkumotoristille jää varmasti hauskoja muistoja
Hmmm, kirijootusvirheitä yritin korjailla
Poitsu istuu mun ja takalaukun välissä, käsillä mun takin vyötärönauhasta kiinni pitäen. Tossa vyötärönauhasta pitämisessä on se hyvä, että tunnen kokoajan onko ne kädet siellä vai ei, ja jos ei niin autan laittamaan ne sinne. Varustuksena pojalla on kunnon ajoasu ja HJC: lasten kypärä.
Koko kesä on kyytittelyä harjoiteltu, ettei ensikertalaisina matkaan lähdetty. Matkan aikana pidettiin 4 piknictaukoa ja pari tsekkaus-stoppia eli pikainen tarkastus matkalaisen hyvinvoinnista. Ajaessa meillä on omat käsimerkit ja riuhtomisjutut, joilla sit voi ilmoittaa toiselle juttuja, esim. Jos Tonylla tulee joku ongelma, vaatii pysähtymistä, niin hän repii mua molemmista vyötärönauhoista tai jos kiihdytetään vähän lujemmin, niin painan kädellä Tonya selkääni vasten. Kanssamotoristien vastaan tulosta ilmoitan pojalle jalkaan läpsäsemällä, on meinaan innokas morjestaja
Ainoa pieni ongelma tuli ku loppumatkasta alko pojan peppu puutuu, mut noinpa ois itellekki käyny jos ois ollu kyytiläisenä. Muuten reissu onnistui täydellisesti ja pikkumotoristille jää varmasti hauskoja muistoja
Hmmm, kirijootusvirheitä yritin korjailla
pirre883
New member
Allekirjoitan tämän täysin.
Itselläni on koulun aloittava lapsi ja en ole kyytiin vielä suostunut ottamaan. Jokainen miettii itse tykönänsä mahdolliset riskit ja minä en usko että lapsi pystyy pitämään yllättävässä tilanteessa niin kovaa kiinni kuin pitäisi ja kolaritilanteessa pyörän päällä on aivan eri tilanteessa kuin kotilon sisällä. En kestäisi seurauksia jos jotain sattuisikin, koska ei riitä että on itse tarkkana ja varovainen, aina voi joku tulla punaisilla läpi risteyksestä kylkeen 60km vauhdilla, kuten lapsellani ja miehelläni kävi viime talvena. Miettikää mitä jälkeä olisi syntynyt jos olisi ollut kesä ja oltu pyörällä liikenteessä.. Jotenkin sitä hyväksyy että itselle voi käydä jotain, mutta että lapselleni.. Ei siis kyytiin, ainakaan vielä vuoteen...eikä ehkä kahteen ...
Niin ja se prätkäileminen on tosiaan hyvä tapa ottaa aika hieman itselleen. Kyllä se lapsi ymmärtää että kyytiin ei asiaa ennenkuin kasvaa tarpeeksi isoksi ja ymmärtää itse mahdolliset vaarat. Siihen saakka minun on vanhempana tehtävä nämä päätökset hänen puolestaan ja olen päätynyt tähän. Mutta jokainen tekee omat päätöksensä, eikä siihen ole muilla nokan kopauttamista, sanon minä !
"Kukin taaplaa tyylillään"