• Huom! Kaikki tälle foorumille tehty sisältö poistuu kun beta on ohi ja nykyisen foorumin sisältö ajetaan tähän päälle.

Lapsi kyydissä

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja atk1974
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
(ajvaara @ Heinä. 27 2011 sanoi:
(ts18056 @ Heinä. 27 2011 sanoi:
(jyke @ Heinä. 25 2011 sanoi:
Ööö - mikä siinä niin vaarallista on?
Napsauta laajentaaksesi...
Elämä on...

Olen nähnyt vanhempia, jotka teippaa styroksisuojat taaperoisen päähän, kun ne opettelee kävelemään. Ettei vaan tule pikku päkyyn kolhuja.

Ja kun niiltä aikansa kieltää kaiken kivan ja jännittävän, niistä tulee pikku Breivikejä, jotka päästää luovuutensa valloilleen...
Napsauta laajentaaksesi...
Valitettavasti olen tavannut vanhempia, jotka eivät kiellä lapsiaan... Eikä myöskään koiriaan... Ei ole mukava saada tällaista perhettä kylään, kun pitää itse kieltää sekä vieraita lapsia, että heidän koiriaan. Ja kun kieltää, saa vastaukseksi "tuon kieltäminen on luonnotonta".

Eli muksut saa potkia kotiteatterivahvistinta ja koira saa kusea pehmoleluille... Jees. Eikä hymiöitä.

T. Kolmen oman ja kahden "kaupanpäälle saadun" lapsen isä ja koiran omistaja.

EDIT: Siis samaa mieltä ylisuojelemisesta, mutta kiellot ensin. Sitten vasta muut konstit.
Napsauta laajentaaksesi...
Tässäkin asiassa lienee kohtuus hyvä raja. Välillä sattuu ja tapahtuu mutta järkeä käyttämällä suodattaa suurimman osan pois.
Itse olen ensi viikolla lähdössä 11v pojan kanssa leville, maanantaina tai tiistaina taas reippaat 900 kilometriä putkeen, päivä lepoa, sitten käynti Yykeänperällä ja takas Leville, päivä lepoa ja reippaat 900 kilometriä kotiin. Lepopäivinäkin voi tulla muutama sata kilometriä jos kelit suosii.
Eli eiköhön se kolmetonnia mene nytkin rikki.
 
(seppo02 @ Heinä. 27 2011 sanoi:
(ajvaara @ Heinä. 27 2011 sanoi:
(ts18056 @ Heinä. 27 2011 sanoi:
(jyke @ Heinä. 25 2011 sanoi:
Ööö - mikä siinä niin vaarallista on?
Napsauta laajentaaksesi...
Elämä on...

Olen nähnyt vanhempia, jotka teippaa styroksisuojat taaperoisen päähän, kun ne opettelee kävelemään. Ettei vaan tule pikku päkyyn kolhuja.

Ja kun niiltä aikansa kieltää kaiken kivan ja jännittävän, niistä tulee pikku Breivikejä, jotka päästää luovuutensa valloilleen...
Napsauta laajentaaksesi...
Valitettavasti olen tavannut vanhempia, jotka eivät kiellä lapsiaan... Eikä myöskään koiriaan... Ei ole mukava saada tällaista perhettä kylään, kun pitää itse kieltää sekä vieraita lapsia, että heidän koiriaan. Ja kun kieltää, saa vastaukseksi "tuon kieltäminen on luonnotonta".

Eli muksut saa potkia kotiteatterivahvistinta ja koira saa kusea pehmoleluille... Jees. Eikä hymiöitä.

T. Kolmen oman ja kahden "kaupanpäälle saadun" lapsen isä ja koiran omistaja.

EDIT: Siis samaa mieltä ylisuojelemisesta, mutta kiellot ensin. Sitten vasta muut konstit.
Napsauta laajentaaksesi...
Tässäkin asiassa lienee kohtuus hyvä raja. Välillä sattuu ja tapahtuu mutta järkeä käyttämällä suodattaa suurimman osan pois.
Itse olen ensi viikolla lähdössä 11v pojan kanssa leville, maanantaina tai tiistaina taas reippaat 900 kilometriä putkeen, päivä lepoa, sitten käynti Yykeänperällä ja takas Leville, päivä lepoa ja reippaat 900 kilometriä kotiin. Lepopäivinäkin voi tulla muutama sata kilometriä jos kelit suosii.
Eli eiköhön se kolmetonnia mene nytkin rikki.
Napsauta laajentaaksesi...
Ja lenkki heitettynä jo viime viikolla ja hyvin meni. Suunnitelmat tosin muuttuivat taipaleen edetessä kelien ja mielen mukaan.
Pirkanmaalta Leville pienempiä teitä pitkin oli ensimmäinen päivä. Toisena päivänä kiertelimme pääosin lenkkareilla Levin maastoissa ja iltapäivällä teimme pienen lenkin Muonio -Enontekiö -Norjan puolella ja takaisin Leville. Pääosin päällystettyä mutta vähäsen soraakin sattui mukaan.
Kolmantena päivänä aloimme ajella kotiinpäin, reittiä Levi- Sodankylä- Pyhä- Ruka ja illaksi Iso-Syöteelle. Hienoa nähdä nuo keskukset myös kesällä....menoa oli hitusen Levillä, enemmän Pyhällä (unplugged) ja Syötteellä patikoijia.
Neljäntenä päivänä Syötteeltä kotiin pienempiä teitä pitkin.
Hieno isä-poika reissu oli saaliina.
Kaikenkaikkiaan moottoripyöräilijöitä näkyi tuolla yllättävänkin hyvin, germaanialaisia näkyi 3* 30-50 pyörän ryhmää, muita ulkomaaneläviä pikku ryhmissä ja suomalaisia pääosin yksittäin. Toinenkin isä-poikaryhmä tavattiin Hetassa-olivat 2 viikon mopolomalla etelä-ruotsista. Matkaa tuli kaikkiaan hieman alle 2500 kilometriä - hienossa kelissäkin vielä kun emme käsivarteen lähteneet - huhujen mukaan siellä olisi saanut viileää vesisadetta enemmänkin. Nyt sadetta saatiin tihkumuodossa n. 100 kilometriä ja kymmene kilometriä kemoran paikkeilla takaisintullessa ihan kaatamalla.
Voin suositella jälleen kerran lapsen kanssa moottoripyöräilyä - tosin tuo lapsi on jo yli 160 senttinen ja takapenkkikokemusta on nyt yli 8500 km eli ei vaadi paljoakaan enempää kuin muutenkaan.
 
:pEn löytänyt kyseistä ketjua joten aloitin sitten sellaisen.. Eli täällä päässä hengessä mukana kaksi lapsukaista isän touhotuksissa mutta miten tuo kyyditys? Ja se turvallisuus? Tytär jo 9v ja osaa aika hyvin olla takana poikanen vasta 6v muttei vielä ihan sinut tuon kanssa? Tuo poikanen kun ei oikein kunnolla osaa pitää kiinni vaikka intoa olisi. Ja varsinkaan tuossa jammussa kun ei ole ees takaboksia. Onkos kellään mitää patenttia tähän ja sellaista turvallista että pysyy tuo takana istuva mukana. Juu kyllähän se pienen matkaa kyydissä ollut on mutta eipä juur kauas silti voi lähtee vaikka mikä olisi.. Ihan vaan mielipidettä Kaipailen ja kokemuksia muilta?

Ajaa en vain löytänyt tätä mistään no hyvä näin..
 
Viimeksi muokattu:
Meillä oli kans muutama vuosi sitten tollainen istuin yhdellä reissulla noin 1000 km käytössä. Istuin painoi muksua lonkkiin. Se istuin jäi Saksan Legolandin roskikseen.
 
Ku_ukkeli sanoi:
Meillä oli kans muutama vuosi sitten tollainen istuin yhdellä reissulla noin 1000 km käytössä. Istuin painoi muksua lonkkiin. Se istuin jäi Saksan Legolandin roskikseen.
Napsauta laajentaaksesi...

...auts. Tuommosen hinnalla käytettynäki Suomessa saa erinomasen hyvän takarenkaan tms mihin nyt sitten haluaaki verrata...

nimim. voi kun sen roskikseen heiton olisin nähäny... :p
 
Olbe sanoi:
Minkä ikäinen/pituinen lapsi oli ?
Napsauta laajentaaksesi...

Likka oli tuolloin 7v. Pituutta noin 122 ja painoa 22.
Tarkoitus oli "varmistella" tuota kyydissä pysymistä, kun oltiin juuri vaihdettu pyörä customista puimuriin ja oltiin menossa yli 5500 km reissulle tuonne Pohjois-Italiaan. Hyvin meni ja ilman ongelmia ilman istuintakin. Meillä oli tosin puimurissa hyvä selkätuki takalaukusta.
Viime kesänä käytiin Balttiassa ilman, että kyytiläisellä oli mitään ongelmia ja ensi viikolla suuntana on Kroatia.

Niin ja roskiin meni, kun en ole oikein hyvä myymään eteenpäin tavaraa, joka ei ole ok.
 
...Siiri, 3v+2kk, tykkää olla kyytissä tässä nimenomaisessa Stamatakis -penkissä (kaksplus -ketjussa oleva linkki Kiwin vastaavaan on hyvin samankaltainen). Vielä ollaan pysytty muutaman kymmenen kilometrin iltalenkeissä, mutta pitemmätkin reissut onnistuu. Aikasemmin joku kerto, että oli laittanu "korotukset" jalkatappeihin...tuota täytyy ittekki miettiä, vaikka kyllä tuo ihan ok toimii Busassa myös noilla penkin varustukshen kuuluvilla remmeillä.

busa_stamatakis002.jpg


http://galleria.busanistit.org/d/101619-2/busa_stamatakis003.jpg
 
Paljon on kiinni muksun luonteesta, milloin muksu on "valmis" ensimmäiseen mp kyytiin.

Poikani tais olla just 3v, kun ensimmäisen kerran ajettiin lähikaupalle jäätelöä ostamaan ja hyvin meni.
Siitä sitten vähitellen opiskeltiin kommunikointi ajon aikana jne.

Myöhemmin iän vähän kartuttua on ajeltu enemmän (ja nopeammin), kuten myös yhdessä käyty erilaisissa mp. koulutuksissa.
Ihan esimerkkinä voin mainita keväiset ruosteenpoistokurssit jotka olen itse todennut toimivaksi pojan kanssa käytynä. Ajatuksena on ollut että hän osaa istua kyydissä myös niissä yllättävissä tilanteissa joita kesän ajeluiden aikana voi tulla.
 
Mopoilu lapsen kanssa

Kevättä kaikille!

Utelen tässä, että onko joitakuita jotka päätyneet, että lasta on ihan ookoo kyytsätä mopon takapenkillä? Itsellä olisi tuommoinen pian 8v. kummipoika (=ei siis oma), joka varmasti tykkäisi, mutta en ole vielä päässyt selvyyteen, että olisiko se hyvä idea vai ei, joten en ole toistaiseksi viitsinyt mahdollisuutta tarjotakaan... Kaipailisin siis argumentteja puolesta sekä vastaan ruuaksi pohdinnalleni, notta tarjotakokaan vai ei.

Ja muutama käytännön kysymys. Pyöränä mulla on tuommoinen R1:nen, jonka lintulauta tietenkin on aika pieni ja korkeallakin se sijaitsee. Onko kokemuksia lapsen kyytsäämisestä vastaavalla? Periaatteessa vois ehkä olla ihan hyväkin pienelle kyytiläiselle?

Entä millainen ajovarustesetti olisi mielestänne suositeltavin ja mistä kannattaisi etsiskellä? Ilman kunnon suojia en asiaa toki edes harkitsisi; toisaalta ei niihin myöskään aivan pohjatonta budjettia löydy...

Omien ajotaitojen suhteen en ole epävarma (kiitos ratapäivien), mutta liikenteessä ajaminenhan on aina vaarallista. Ennakoivalla ajotavalla kyllä välttää useimmat karikot, mutta sillehän ei kukaan mitään mahda, jos joku päättää ajaa päälle. Miten olet suhtautunut tähän kysymykseen lapsi kyydissäsi?

Ja kaikki muutkin asiaan liittyvät neuvot/havainnot/päätelmät/varoitukset/jne. otetaan enemmän kuin mieluusti vastaan!
 
Omia lapsia kyydittänyt kotikorttelia pidemmille reissuille heti kun jalat ylettyvät tukevasti jalkatapeille.
Pyörä tosin on aivan muuta kuin R1. Käytän lapsia kyydittäessä aina myös takalaukkua.

7-9 v käytössä MP-asun ajopuku, jossa mukana kuskin vyötärön ympäri tuleva vyö.
Kengät on vaikeinta löytää pienelle.

Pidemmillä matkoilla näiden kanssa on syytä olla tarkkana nukahtamisen varalta.
Muuten ne kyllä ovat kuin kalat vedessä kyydissä. Heitetty usemman sadan kilometrinkin lenkkejä.

Pienempiä kyytsäilen tosiaan vain ihan kotikorttelissa.
 
Itse en tykännyt lapsiani kyyditä, koska kaksi kesää sitten tuntui, että en tuntenut lapsen olevan kyydissä. Johtuu varmaan Kingin satulasta, joka on samantyylinen kuin R1? Tänä kesänä tarkoitus kokeilla uudestaan, kun lapsetkin ovat kasvaneet. Jotkut vissiin käyttää kuljettajan vyötärölle tulevia kahvoja, joista lapsi saa pidettyä kiinni. Onkos kellään kokemuksia moisista? Mun lapset tällä hetkellä 13 ja 11v.
 
Mun ja omien muksujen mielestä kyytsääminen on oikein hyvä idea :grin:
Tosin kaikki ei välttämättä ole samaa mieltä, kannattaa vaivihkaa tiedustella vanhempien mielipidettä ennen kuin tarjoat kyytiä.

Oma poika ollut kyydissä 4-vuotiaasta eli reilun vuoden. Tyttö on nyt 10 ja molemmat tykkää kovasti. Poitsu on vielä semmoisessa lastenistuimessa, en sitä muuten kyllä olisi uskaltanut taakse ottaa vaikka laukku aina takana onkin. Reteesti se sieltä morjestelee :thumbup:

Kypärän lisäksi varusteina on oikeastaan aina ollut oikea ajopuku, niitä liikkuu aika kivasti käytettynä eivätkä yleensä ole juuri päässet kulumaan kun käyttö on oikeasti aika vähäistä ja kevyttä. Tytöllä on nyt kengätkin kun löytyy kokoja. Ja omat hanskat kummallakin, ne on olleet yllättävän tärkeät ja pidet filaroidessakin!

Kypäräpuhelin on ollut ihan ehdoton varuste! Saa vähän opastettua yms kontaktia pidettyä yllä ja jestas sitä jutun määrää joka heti tulee mieleen kun kypärän vetää päähän :blink:

Tuohon rykkösen satulaan en osaa sanoa, tapit on varmaan lapselle hyvällä korkeudella :grin:
 
Itse kyyditsin omia kullannuppuja (tästä on jo about 20v). Suurin lapseen liittyvä erityinen riski on nukahtaminen; siksi tollainen vyö jolla lapsi ja kuski "sidotaan" yhteen on mun mielestä hyvä juttu.
Tuollaisella pikkaisella voi olla uskomattomat unenlahjat.
 
Täällä kanssa tyttö lähti kyytiin hetikun jalat ylsi tapeille, olisko ollu 6v ikää kun alotettiin.
Tärkein "turvavaruste", siis toki kunnon puvun, kypärän, kenkien ja hanskojen lisäksi on kypäräpuhelin että voi kysellä mitä sinne takapenkille kuuluu ja pitää sillä lailla toisen hereillä. Jätski yms. taukoja riittävän usein.
Alussa 80km oli liian pitkä yhtäjaksoinen matka, nyt menee jo sekin mutta ei paljoa enempää ilman taukoa.

Kuskin vyötärölle kiinnitettäviä kauhukahvoja joskus käytettiin mutta aika pian jäi nekin pois.
 
Itse olin poikani kanssa Euroopassa prätkällä ensimmäisen kerran kun hän oli 7 vuotta. Fillarina silloin Transalppi ja hyvin poika minun ja laukkujen välissä kulki. Kypäräpuhelimet mahdollistivat juttelun ja matka kulki Göteborgista lautalla britteihin ja doverista yli, kierrettiin disneyworldit ja eiffel-tornit katsellen. Äiti ja naapurit kyllä ekalla keikalla piti hullun hommana mut me pojat ei ;-)

Kolmena kesänä tehtiin euroopan turneet ilman mitään ongelmia. Varusteet vaan pitää olla kunnossa ja lapsella pitää olla into hommaan.
 
Sinun täytyy kirjautua sisään tai rekisteröityä voidaksesi kirjoittaaksesi täällä.
Back
Ylös