Rataharjoittelu on yksi kompastuskivi, vakuutusyhtiöt ovat ottaneet nihilistisen kannan rataharjoitteluun. Jos jossain olisi mahdollista testata pyöräänsä ja omia kykyjä muita vaarantamatta, sekin torpeeroidaan vakuutusyhtiöiden taholta. Täytyy sanoa että tämä on nihilistien ja kateellisten luvattu maa.
Tietyllä tavalla ihan oikein että vakuutusyhtiöt puuttuivat rataharjoitteluun. Alkoihan meno olla jo aika villiä. En tiedä että yhdelläkään ratakuskilla (ratapyörä) olisi vakuutusta joka kattaisi harjoittelussa ja kilpailuissa pyörään tulleiden vaurioiden korjaukset. Sitten jos sallitaan että lähes ratapyörillä voi vetää radalla ja etsiä rajoja ilman taloudellista riskiä niin sekin on mielestäni ok. Mutta siinä vaiheessa kun rata-ajelua oli harrastettu suuremmassa määrin muutama vuosi ja sain tietää miten paljon pyöriä mällätään noissa tilaisuuksissa niin alkoi hieman mietityttää noiden vaurioiden kustannusten vaikutus omaan vakuutukseeni.
Täytyy myöntää että olishan se siistiä vetää radalla vieläkin vähän kovempaa ja jos lähtee nurin niin nahkapuvun ja suojien ansiosta itselle ei todennäköisesti käy kovin pahasti ja kohta taas jatketaan harjoituksia.
Se miten tällainen harjoittelu tulisi toteuttaa käytännössä on ratkaisematta enkä minäkään tiedä siihen kunnon vastausta. Ensin mieleeni tulisi että hommaa kadulle jonkun pienemmän hauskanpitovälineen ja erikseen ratapyörän josta ei onneksi tarvi maksaa ajoneuvoveroa eikä liikennevakuutusta. Vetää sitten ratapyörällä polvi maassa radalla ja kurvailee siviilissä sitten rauhallisemmin.
Sitten on tietysti tää ohjattu rataharjoittelu jossa keskitytään asioiden opiskeluun ohjatusti eikä vain vedetä rundia hakien itse rajoja pidon rajoja.
Tuossa liikenneturvan lehdessä oli ärsyttävästi jätetty taka-alalle jälleen se selvä asia että pyörien määrä on kasvanut paljon. Toki asia mainittiin mutta sivumennen. Käsittääkseni tuon jutun kirjoittaja oli Turun psykologian laitokselta vastikään siirtynyt tuohon tehtäväänsä ja ko. laitoshan teki viime syksynä kohua herättäneen liikenneturvallisuusraportin jossa oli samansuuntaista tarkoitushakuisuutta.
Miksei nuo yli-tutkijat ota huomioon sellaista faktaa että moottoripyörät nyt vaan sattuu olemaan turvattomampia kuin autot. Jos autolla ajat 40 km/h tieltä päin tolppaa niin todennäköistä on että selviät hengissä. Prätkällä taas todennäköistä on että huonosti käy. Siksipä moottoripyörällä ajaminen onkin niin erilaista kuin autolla ajo. Jos teet ajovirheeen seuraukset on vakavammat ja tämä aiheuttaa ajosuoritteeseen jännitettä jota autolla ajaessa ei pysty kokemaan asfalttitiellä kuin vasta todella kovissa vauhdeissa.
Vastaavasti jos nykyaikaisella huipputurvallisella autolla ajat päin puuta selviät varmasti vähemmillä henkilövahingoilla kuin 80 luvun samanpainoisella autolla.
Itse olen ainakin lajin harrastamisen aloittaessani tiedostanut että henki voi lähteä helposti mutta silti otan riskin. Sitäpaitsi olen huomannut että itse voi vaikuttaa ihan älyttömästi omaan turvallisuuteen. Kertaakaan ei ole auto päässyt sivutieltä yllättämään. Onhan niitä toki ajanut eteen useampia mutta kun asiaan varautuu niin jarrutus ja väistö on sujunut aina turvallisesti eikä ole aiheuttanut mitään paniikkia.
Toki vastaavasti joskus on tullut ajettua "vähän" liian kovaa mutta tällöinkin on kyllä hyvin jyskyttänyt aivoissa tieto että kohta voi sattua.
ps. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että jos moottoripyöriin kehitetään jotain tehorajoituksia niin sitten tehdään ne myös autoihin. Nykyautoissa ei tarvitsi lähes missään sellaisia tehoja kuin niissä nykyään on.