Lofooteille?
- Keskustelun aloittaja mek
- Aloituspäivä
Bone
New member
Repesikö kiveen.... vai eikö matkaan tullut tubeless paikkaussarjaa +
pientä fillaripumppua ?
Paikkaus + ilmavehkeet vievät kuitenkin sen verran vähän tilaa, että
tuo haitta + vartin toimenpiteet jää hyvin pieneksi verrattuna hinurisirkuksiin ja akuutteihin "rytmimuutoksiin".
Toki sillä edellytyksellä että ongelma on normaali pistoreikä.
pientä fillaripumppua ?
Paikkaus + ilmavehkeet vievät kuitenkin sen verran vähän tilaa, että
tuo haitta + vartin toimenpiteet jää hyvin pieneksi verrattuna hinurisirkuksiin ja akuutteihin "rytmimuutoksiin".
Toki sillä edellytyksellä että ongelma on normaali pistoreikä.
mek
New member
Nordkjosbotniin. Tuli eilen mieleen pari sanontaa. "Jos mietit, kestääkö rengas vielä yhden reissun, niin ei se kestä". Ja se mchuurteen usein toistama, "BMW-merkkisellä moottoripyörällä jokainen reissu on seikkailu".
Nuo Pirelli Rally STR:t olisivat loistavat renkaat, jos pistosuojaus olisi parempi. Hyvät asfaltilla, myös märällä ja hyvät soralla. En ole ainut, jolta kivi(?) on tuon rikkonut.
Nyt aurinko paistaa risukasaan ja +20°.
Kotarikuski
New member
Ei taida pistosuojat mopokumeissa toimia. Yhtenä kesänä multa meni 3 takista, yksi niistä noin 1000 km jälkeen. Siinä oli niin pitkä repeämä ettei korjaus olisi onnistunut. Muutamana viime vuonna ei ole mennyt yhtään (kop-kop). Jotenkin tota sepeliä on alkanut vierastaa, ainakin nopeus putoaa eikä kaasulla ohjaaminen tule enää kysymykseen. Olis kyllä hyvä jos tielle ajettava sepeli myllytettäis ellei sitä heti peitetä. Kai siinä pahimmat särmät pyöristyisi, mutta se tietysti maksaa.
Kuinkahan pitkälle kumilla pääsee, testaatko vai vaihdatko kun osuu kohdalle? Voi olla että paikka on aika kovilla, moporengas taitaa muuttaa muotoaan kulutuspinnan osalta eri tavalla kuin autossa.
Mukava lukee reissun etenemisestä. Kai saadaan videotakin?
Kuinkahan pitkälle kumilla pääsee, testaatko vai vaihdatko kun osuu kohdalle? Voi olla että paikka on aika kovilla, moporengas taitaa muuttaa muotoaan kulutuspinnan osalta eri tavalla kuin autossa.
Mukava lukee reissun etenemisestä. Kai saadaan videotakin?
mek
New member
Joo, tuskin mopon kumeissa varsinaisia pistosuojia on, kuten fillarin kumeissa. Mutta on näissä eroja, miten kestävät kiviä. STR on mm. advriderilla aika yleisesti todettu heikohkoksi.
Kysyin rengasäijältä, että ajanko Narvikiin vaihdattamaan sen kumin alle, joka mulle oltiin lähettämässä huomiseksi. Ei kuulemma tarvitse. Ammattilaisen vahva mielipide oli, että sisäpuolinen tubeless -paikka oikein asennettuna kestää niin kauan kuin rengasta muuten voi käyttää. Paikka testattiin pitäväksi ennen asennusta, joten luotan ammattimiehen sanaan. Ajatetaan sitten Narvikiin jos vielä lasahtaa. Eihän tässä nyt missään kehitysmaassa maailman äärissä olla.
Mulla on vähän samaa ideaa näissä ajeluissa kuin Kotarikuskillakin (Norjaa osamaksulla). Tosin tämä mun homma vähän sellaista roiskimista, eli en aloittanut Vaggetemistä, vaan tätä Norjaa ja rannikkoa on tullut kierrettyä vähän satunnaisemmin. Jos tämä reissu menee maaliin kuten on suunniteltu, niin Mo i Ranasta pohjoiseen on tullut tikattua aika hyvin, paitsi Vesterålen jäi nyt väliin. Etelämpää sitten Steinkjer - Bergen -väli on aika hyvin tullut ajeltua.
Jäsennellympää juttua, kuvia ja videokin tullee, kunhan kerkiää.
Kysyin rengasäijältä, että ajanko Narvikiin vaihdattamaan sen kumin alle, joka mulle oltiin lähettämässä huomiseksi. Ei kuulemma tarvitse. Ammattilaisen vahva mielipide oli, että sisäpuolinen tubeless -paikka oikein asennettuna kestää niin kauan kuin rengasta muuten voi käyttää. Paikka testattiin pitäväksi ennen asennusta, joten luotan ammattimiehen sanaan. Ajatetaan sitten Narvikiin jos vielä lasahtaa. Eihän tässä nyt missään kehitysmaassa maailman äärissä olla.
Mulla on vähän samaa ideaa näissä ajeluissa kuin Kotarikuskillakin (Norjaa osamaksulla). Tosin tämä mun homma vähän sellaista roiskimista, eli en aloittanut Vaggetemistä, vaan tätä Norjaa ja rannikkoa on tullut kierrettyä vähän satunnaisemmin. Jos tämä reissu menee maaliin kuten on suunniteltu, niin Mo i Ranasta pohjoiseen on tullut tikattua aika hyvin, paitsi Vesterålen jäi nyt väliin. Etelämpää sitten Steinkjer - Bergen -väli on aika hyvin tullut ajeltua.
Jäsennellympää juttua, kuvia ja videokin tullee, kunhan kerkiää.
mek
New member
Aloitellaanpa tätä juttua tähän. Eli sunnuntaina oli lähtö.
Lofooteilta pohjoiseen on Norja tullut jo aika tarkkaan ajeltua läpi, joten tänä vuonna ajattelin suunnata lofooteille. Kamat kasaan lauantaina ja sunnuntaiaamuna vähän ennen kahdeksaa matkaan. Ajokeli oli melko lailla täydellinen. Lähes täysin tyyni, lämmintä 13 astetta ja pilvipoutaa. Kemin kohdilla tuli ihan pari pisaraa, samoin Kaaresuvannossa ja muutama pisara ihan maahan asti ennen Skibotnia.
Ylitornion Seolta ostin kahvikupin ja söin eväänä olleen pizzapalan, jälkiruuaksi juotavaa jogurttia eväskassista. Kolarissa tankkasin. Muonissa kävin pyörähtämässä kylällä ja Seolla, mutta palasin kuitenkin Shellille jossa söin kahvin kanssa ison sämpylän. Ei ollut häävi, olisi pitänyt testata se Sveitsinkahvila siinä kylällä. Kaaresuvannossa söin jäätelön ja ostin vielä eväiden täydennykseksi kirsikkatomaatteja ja varalle rengaspaikkapullon. Pari kamelinpaskaa ja hiilidioksidipatruunaa mulla on aina mukana. Kilpisjärveltä otin tankin täyteen, mutta melko lailla saman hintaista näyttää bensa olevan Norjassa kuin Suomessakin. Skibotnin jälkeen pysähdin evästelemään meren rannan taukopaikalle.
Gessussa oli alla Pirelli Scorpion Rally STR:t. Takarenkaalla oli ennen reissua ajettu 5 tkm ja pintaa jäljellä viitisen milliä. Heti kohta tauon jälkeen rengaspainevalvonta huomautti alhaisesta paineesta. Kurvasin peltoliittymään, kamelinpaska reikään ja parilla pienellä hiilidioksidipullolla paine nousi reiluun kiloon niin, että pääsin seuraavalle huoltoasemalle Nordkjosbotniin. Kun lisäsin painetta, paikka lensi pois. Tökkäsin uuden (viimeisen) paikan tilalle ja vaahtopullon perään. Ei kestänyt sekään, vaan poksahti irti.
No, ei tässä nyt silti mikään hätä ole vaikka hätä onkin. Se on selvää, että Bardufossiin, jossa varattu hotellihuone, en pääse. Mutta mikäs hätä tässä CirkleK:n pihalla on, kun vastapäätä on toinen hotelli ja pyörässä kasko hinausvakuutuksella. Ilmoittelin ensin kotiin, mikä on tilanne ja sitten soittelin IF Apuun. Hyvää palvelua sainkin. Eteläpohjalaisella murteella puhellut tyttö lupasi selvittää vaihtoehdot ja pyysi keräämään kuluista kuitit talteen. Pyörä viedään lähimpään rengasliikkeeseen, mistä saa sopivan renkaan ja mulle taksit Bardufossiin tai hotelliyö jos se on järkevämpi.
Juttelin pihalla olevan paikallisen bikerin kanssa, joka sanoi, että Tromssasta ja Narvikista kyllä löytyy renkaita, jos täältä ei löydy. Pihaan saapui myös nuori norjalaispariskunta adventure-Gessulla. Olivat tulossa Nordkappista ja tytöllä oli takapenkillä porontalja lämmikkeenä. Pariskunta oli Vesterålenilta kotoisin, mutta sanoivat ehkä ajavansa maita pitkin kotiin, lautta on kuulemma turistisesonkina ruuhkainen. Poika koitti katsella kännykällä webbikameraa, että onko Gryllefjordissa lautalle jonoa, mutta ei löytänyt.
Vajaan tunnin päästä pihaan kaartoi nuori tyttö hinausautolla. Kuski sanoi, että Nordkjosbotnin paikallisesta rengasliikkeestä löytyy mp-renkaita, aamulla selviää onko oikeaa kokoa. Pyörä lavalle ja kuorma-autolla rengasliikkeen pihaan, minkä jälkeen kuski toi vielä minut tavaroineni Vollan Gjestestue -hotelliin tähän huoltoasemaa vastapäätä. Oikein siisti pikku hotelli, huone löytyi 135 euron hintaan ja aamulla kahdeksalta selvittelemään rengashommia. Jos sopivaa rengasta ei löydy, niin sitten minut kuskataan pyörineni Tromssaan, sieltä löytyy. Joudun maksamaan Bardufossin hotellin, varausta ei enää ehdi ilmaiseksi perua, mutta jään tässä voiton puolelle silti, kun IF maksaa tämän. Parempi hotelli halvemman hinnalla. Hinausfirma laskuttaa suoraan IFiä, rengastyöt ja rengas menevät tietysti huomenna omaan piikkiin, saanhan uuden renkaan alle.
Laukkujen kanssa rehdatessa tuli hiki, täällä kun on lämmintä +20 ja aurinko paistaa. Huoneessa ehti suihkuun, sitten raportti kotiin ja huoltsikalta vielä vähän evästä illaksi. Olisi täällä ravintolakin ollut auki ja kylässä pari grilliä, mutta tällä kertaa mennään kevyemmin eväin.
Lofooteilta pohjoiseen on Norja tullut jo aika tarkkaan ajeltua läpi, joten tänä vuonna ajattelin suunnata lofooteille. Kamat kasaan lauantaina ja sunnuntaiaamuna vähän ennen kahdeksaa matkaan. Ajokeli oli melko lailla täydellinen. Lähes täysin tyyni, lämmintä 13 astetta ja pilvipoutaa. Kemin kohdilla tuli ihan pari pisaraa, samoin Kaaresuvannossa ja muutama pisara ihan maahan asti ennen Skibotnia.
Ylitornion Seolta ostin kahvikupin ja söin eväänä olleen pizzapalan, jälkiruuaksi juotavaa jogurttia eväskassista. Kolarissa tankkasin. Muonissa kävin pyörähtämässä kylällä ja Seolla, mutta palasin kuitenkin Shellille jossa söin kahvin kanssa ison sämpylän. Ei ollut häävi, olisi pitänyt testata se Sveitsinkahvila siinä kylällä. Kaaresuvannossa söin jäätelön ja ostin vielä eväiden täydennykseksi kirsikkatomaatteja ja varalle rengaspaikkapullon. Pari kamelinpaskaa ja hiilidioksidipatruunaa mulla on aina mukana. Kilpisjärveltä otin tankin täyteen, mutta melko lailla saman hintaista näyttää bensa olevan Norjassa kuin Suomessakin. Skibotnin jälkeen pysähdin evästelemään meren rannan taukopaikalle.
Gessussa oli alla Pirelli Scorpion Rally STR:t. Takarenkaalla oli ennen reissua ajettu 5 tkm ja pintaa jäljellä viitisen milliä. Heti kohta tauon jälkeen rengaspainevalvonta huomautti alhaisesta paineesta. Kurvasin peltoliittymään, kamelinpaska reikään ja parilla pienellä hiilidioksidipullolla paine nousi reiluun kiloon niin, että pääsin seuraavalle huoltoasemalle Nordkjosbotniin. Kun lisäsin painetta, paikka lensi pois. Tökkäsin uuden (viimeisen) paikan tilalle ja vaahtopullon perään. Ei kestänyt sekään, vaan poksahti irti.
No, ei tässä nyt silti mikään hätä ole vaikka hätä onkin. Se on selvää, että Bardufossiin, jossa varattu hotellihuone, en pääse. Mutta mikäs hätä tässä CirkleK:n pihalla on, kun vastapäätä on toinen hotelli ja pyörässä kasko hinausvakuutuksella. Ilmoittelin ensin kotiin, mikä on tilanne ja sitten soittelin IF Apuun. Hyvää palvelua sainkin. Eteläpohjalaisella murteella puhellut tyttö lupasi selvittää vaihtoehdot ja pyysi keräämään kuluista kuitit talteen. Pyörä viedään lähimpään rengasliikkeeseen, mistä saa sopivan renkaan ja mulle taksit Bardufossiin tai hotelliyö jos se on järkevämpi.
Juttelin pihalla olevan paikallisen bikerin kanssa, joka sanoi, että Tromssasta ja Narvikista kyllä löytyy renkaita, jos täältä ei löydy. Pihaan saapui myös nuori norjalaispariskunta adventure-Gessulla. Olivat tulossa Nordkappista ja tytöllä oli takapenkillä porontalja lämmikkeenä. Pariskunta oli Vesterålenilta kotoisin, mutta sanoivat ehkä ajavansa maita pitkin kotiin, lautta on kuulemma turistisesonkina ruuhkainen. Poika koitti katsella kännykällä webbikameraa, että onko Gryllefjordissa lautalle jonoa, mutta ei löytänyt.
Vajaan tunnin päästä pihaan kaartoi nuori tyttö hinausautolla. Kuski sanoi, että Nordkjosbotnin paikallisesta rengasliikkeestä löytyy mp-renkaita, aamulla selviää onko oikeaa kokoa. Pyörä lavalle ja kuorma-autolla rengasliikkeen pihaan, minkä jälkeen kuski toi vielä minut tavaroineni Vollan Gjestestue -hotelliin tähän huoltoasemaa vastapäätä. Oikein siisti pikku hotelli, huone löytyi 135 euron hintaan ja aamulla kahdeksalta selvittelemään rengashommia. Jos sopivaa rengasta ei löydy, niin sitten minut kuskataan pyörineni Tromssaan, sieltä löytyy. Joudun maksamaan Bardufossin hotellin, varausta ei enää ehdi ilmaiseksi perua, mutta jään tässä voiton puolelle silti, kun IF maksaa tämän. Parempi hotelli halvemman hinnalla. Hinausfirma laskuttaa suoraan IFiä, rengastyöt ja rengas menevät tietysti huomenna omaan piikkiin, saanhan uuden renkaan alle.
Laukkujen kanssa rehdatessa tuli hiki, täällä kun on lämmintä +20 ja aurinko paistaa. Huoneessa ehti suihkuun, sitten raportti kotiin ja huoltsikalta vielä vähän evästä illaksi. Olisi täällä ravintolakin ollut auki ja kylässä pari grilliä, mutta tällä kertaa mennään kevyemmin eväin.
mchuurre
Vanhempi Jutaaja
Shalom! Oooompas outoa tuo matopaikan pysymättömyys!!!??
Ihan vain varmuuden vuoksi kysymys: Laitoithan matosen varmasti kaksinkerroin sisään, eli silloinhan renkaan sisälle jää U-lenkki, ja koska se on "vapaana" on se ISOMPI kuin reiän puristama...Joten todella erikoista on, että se pääsi tulemaan takaisin ja pois?
Entä raspaus? Raspasitko reiän pyäreäksi, että reikä puristi matoa tasaisesti joka puolelta..?
Ja mites "vulkanointituubi", käytikö / oliko setissä mukana?
Tämä vain sillä, kun omasta kokemuksesta voin pelkästään suositella noita matoja, ja on joka kerta ajettu paikattu rinkula loppuun asti... Myäs suurilla nopeuksilla, (autobahn), että 2- päällä kuormallakin.
Ja nyt kun Reineen asti kuitenkin pääset, niin älä vain skippaa Reinebringeniä, vaikka vähän laittaakin puhaltamaan! (n 1600 askelmaa mut se ON sarjassamme MUST-juttuja!)
.
..ja pärrän saat portaiden juurelle parkkiin, kun vedät ensin tunnelin läpi, ja sit heti koukkaat takaisin "wanhalle tielle", joka vie suoraan portaille!
Ihan vain varmuuden vuoksi kysymys: Laitoithan matosen varmasti kaksinkerroin sisään, eli silloinhan renkaan sisälle jää U-lenkki, ja koska se on "vapaana" on se ISOMPI kuin reiän puristama...Joten todella erikoista on, että se pääsi tulemaan takaisin ja pois?
Entä raspaus? Raspasitko reiän pyäreäksi, että reikä puristi matoa tasaisesti joka puolelta..?
Ja mites "vulkanointituubi", käytikö / oliko setissä mukana?
Tämä vain sillä, kun omasta kokemuksesta voin pelkästään suositella noita matoja, ja on joka kerta ajettu paikattu rinkula loppuun asti... Myäs suurilla nopeuksilla, (autobahn), että 2- päällä kuormallakin.
Ja nyt kun Reineen asti kuitenkin pääset, niin älä vain skippaa Reinebringeniä, vaikka vähän laittaakin puhaltamaan! (n 1600 askelmaa mut se ON sarjassamme MUST-juttuja!)
.
..ja pärrän saat portaiden juurelle parkkiin, kun vedät ensin tunnelin läpi, ja sit heti koukkaat takaisin "wanhalle tielle", joka vie suoraan portaille!
Bone
New member
Shalom! Oooompas outoa tuo matopaikan pysymättömyys!!!??
Ihan vain varmuuden vuoksi kysymys: Laitoithan matosen varmasti kaksinkerroin sisään, eli silloinhan renkaan sisälle jää U-lenkki, ja koska se on "vapaana" on se ISOMPI kuin reiän puristama...Joten todella erikoista on, että se pääsi tulemaan takaisin ja pois?
Entä raspaus? Raspasitko reiän pyäreäksi, että reikä puristi matoa tasaisesti joka puolelta..?
Ja mites "vulkanointituubi", käytikö / oliko setissä mukana?
Tämä vain sillä, kun omasta kokemuksesta voin pelkästään suositella noita matoja, ja on joka kerta ajettu paikattu rinkula loppuun asti... Myäs suurilla nopeuksilla, (autobahn), että 2- päällä kuormallakin.
Ei kai me huurteen kanssa mitään kamelipaskadealereita olla
, mutta pakko minunkin noita onkehua pitkällä kokemuksella ja erilaisissa vehkeissä.
Huurteen luettelemat reunaehdot ovat kaikki aika ratkaisevan tärkeitä toimivan lopputuloksen kannalta.
Tosin terävät kivet, suht pienetkin ja vaikka irtonaisina kovalla alustalla ovat
reilusti paineistetulle mopokumille täyttä myrkkyä myös siinä mielessä, että tekevät usein
kovin "risaisen reiän".
Sen kunnollinen siistiminen sitten kasvattaa paikkareiän välillä varsin isoksi ja niitä taitettuja matoja
saa liimalla pimpattuna sitten survoa useammankin nippuun.
Noissa tapauksissa on sitten melkein varminta ajella ihan reilummilla paineilla sen minkä tuollaisella
renkaalla sitten vielä meinaa ajella.
Mutta.... aina ei voi voittaa, ei edes onnistua.
seppo02
New member
Jos on ollut ruuvin tekemä reikä niin onnistuminen kamelinpaskalla tähän mennessä 100%, olisinko kymmenen-viistoista rengasta korjaillut tuolla lailla autoista, kärryistä ja muutaman prätkästäkin. Jos taas on ollut epämääräinen kiven tekemä repämä on onnistuminen ollut kerran kuudesta.
mek
New member
Kiitos vaan neuvoista. Muissa renkaissa ovat laittamani kamelinpaskat aina pysyneet, mutta tässä ei. Luulen, että rengas on tuosta nappuloiden välistä niin ohut, ettei siksi pysy vaikka on ihan ohjeiden mukaan laitettu. Tai joku muu syy, tiedä häntä. Kumiukon laittama oikea paikka on pysynyt, ainakin vielä. Renkaanpaikkausohjeet voisi jatkossa korjoittaa omaan ketjuunsa, ettei matkakertomus muutu paikkausketjuksi.
Reine jää väliin, ei kestä enää polvet kiipeilyä. Valitettavasti. Mieli kyllä tekisi.
Onpahan Leknesissä väki irti. Kortilla on parkki- ja istumapaikat.
Henningsvær oli 11 vuodessa muuttunut kiipeilyhipsterien mekaksi.
Reine jää väliin, ei kestä enää polvet kiipeilyä. Valitettavasti. Mieli kyllä tekisi.
Onpahan Leknesissä väki irti. Kortilla on parkki- ja istumapaikat.
Henningsvær oli 11 vuodessa muuttunut kiipeilyhipsterien mekaksi.
mek
New member
Maanantai
Nukuin vaiherikkaan päivän jälkeen jollakin lailla, mutta pari osaa Kiveen hakattuja piti silti Yle Areenasta kuunnella. Kello herätti kuudelta, seitsemän jälkeen aamupalalle. Olikin hyvä aamupala. Allergeenit oli merkitty esimerkillisesti, oli tarjolla laktoositonta maitoa (kahviin), jogurttia ja jopa kaurapuuroa, ja hyvää. Tein myös yhden sämpylän evääksi. Puin kaiken varalta ajokamppeet päälle, jos vaikka Vulmek:llä sattuisi olemaan Gessuun sopiva rengas. Vähän ennen kahdeksaa kävelin rengasliikkeen pihalle, jossa olikin pari nuorta miestä jo töissä. Kovaa ruuhkaa ei tuntunut olevan, joten pomompi miehistä selvitteli jo täyttä päätä Gessun rengashommaa. Hetken soittelun jälkeen lähin sopiva rengas löytyi Narvikista. Lupasi yrittää sitä tämän päivän kuormaan, mutta nyt näytti jo selvältä, että ennen puolta päivää en pääse liikkeelle. Kaveri lupasi ilmoitella kun rengaskyyti selviää.
Palasin hotellille ja vaihdoin takaisin kevyempää päälle. Varasin myös illaksi huoneen Harstadista. Eilen oli pitkä ja vaiherikas päivä, huomennakin tulee pitkä päivä, koska Bodön lautta on vasta klo 22 perillä, joten otetaanpa tämä päivä vähän rauhallisemmin. Huoneen saisi pitää puoleen päivään. Kävelin pienen kylän tiet ensin ristiin rastiin, sitten istuksin leikkipuistossa varjossa. Lämpöä tyynessä kelissä oli jo lähelle 20 ja aurinko paistoi. Yhdeksän jälkeen kävelin rengaspajalle, jossa olivat juuri irroittaneet renkaan. Tämän päivän kuorma oli kuulemma jo ehtinyt lähteä, eikä rengas ehtisi siihen, joten menisi huomiselle. Päättivät yrittää paikata reiän oikealla sisäpuolelta liimattavalla tubeless -paikalla, mikä onkin ainut laillinen tubeless -renkaiden korjauskeino. Kamelinpaskat ovat vain hätäapu, vaikka kumiukko kyllä ihmetteli, miten se ei pysynyt hyvässä pyöreässä reiässä. Se sanoi itsekin pitävänsä aina niitä hätävarana mukana. Paikkaustyö kävi ammattimiehiltä sutjakasti, joten puoli kymmeneltä paikattu ja pitäväksi todettu rengas pultattiin takaisin Gessun alle ja ajelin lippis päässä tien toiselle puolelle hotellille. Ajokamppeet päälle, kamat kasaan ja kymmeneltä matkaan.
Aurinko paistoi, ei tuullut, lämpöä noin 20 astetta, eli täydellinen lomasää. Tauoilla vähän turhankin kuuma. Köröttelin E6:sta Setermoeniin, jossa kävin Rema1000:sta ostamassa kanasalaatin ja banaanin evääksi. Käännyin tielle 851 Sjøveganin suuntaan, jossa liikenne oli paljon rauhallisempaa, lähes olematonta. E6:lla oli liikennettä, mutta ei kuitenkaan enää ruuhkaksi asti turisteja. Ennen Sjøvegania pidin evästauon, jatkoin sitten samaa rantatietä Lavangen ja Salangett -vuononjen rantoja pitkin kohti Harstadia. Vähän ennen E10 risteystä oli kuppila, jossa join kahvit ja söin kakkupalan, joka näytti vitriinissä paremmalta kuin maistui. Ennen Harstadia vielä tankkasin (95E10 22,46 NOK/l). Jossakin päivällä näkyi olevan hiukan alle 22 NOK, eli hieman kalliimpaa on kuin Suomessa nyt sekoitevelvoitteen purun jälkeen.
Clarion hotel Arcticus yhden hengen huone maksoi jäsenhintaan suoraan hotellilta varattuna 846 NOK. Hotellissa on pieni kuntosali ja sauna, hintaan kuuluu iltapäiväkahvi sekä kevyt päivällinen. Olen ollut täällä ennenkin, on mielestäni tosi hyvä hinta-laatusuhde. Hotelli on keskustan pohjoisreunalla lähellä satamaa, keskustan ali pääsee nykyään kätevästi tunnelia pitkin, eli ruuhkissa ei tarvitse jonotella. Ei keskustassa kyllä mitenkään vilkasta näyttänyt olevan. Jonkin verran paikallisia ja turisteja liikkeellä. Zumo sekoili jostakin syystä hotellin kanssa. Muistin kuitenkin suurin piirtein hotellin sijainnin, joten löytämisen kanssa ei ollut ongelmia. Ajoin ulko-oven eteen kahden ruotsalaisen pyörän perään.
Sain heti huoneen, ensin suihkuun, sitten päiväkahville. Kävin keskustassa kävelylenkin ihmettelemässä hiljaista menoa ja join paikallisen Harstad Bryggeri -panimon vehnäoluen Vahl -nimisessä kuppilassa. Siitä virkistyneenä käppäilin vielä satamassa veneitä ja elämänmenoa katsellen. Päivällinen oli tarjolla klo 18 alkaen, ruokalistalla Chili con carnea lisukkeineen. Ei tuo nyt mitään gourméta ollut, mutta nälkä lähti ja ihan monipuolinen ateria kuitenkin, kuuluakseen huoneen hintaan. Tasoltaan keskimääräistä suomalaista kympin lounasbufféta vastaava. Kotiinkin piti ilmoitella miten päivä on sujunut. Hyvinhän se on sujunut nyt kun rengashuolet on ainakin tältä erää ohitettu. Illalla innoistuin vielä käymään hotellin relax-osastolla, eli rimpuilemassa vähän kuntolaitteissa ja saunassa. Lasiseinäisestä 4. kerroksen saunasta on todella hienot näköalat kaupunkiin ja tuli siellä hikikin, kun tarpeeksi malttoi istua. Ruotsalaismallisessa Tylo-kiukaassa (osaa Tylo tehdä oikeitakin kiukaita, tuo oli se ruotsalaismallinen, jossa on peukalonvahvuiset vastukset reunoilla ja keskellä pari kiveä) ei ollut paljoa löylyä tarjottavana. Löylyastia ja kauha saunassa kyllä olivat tarjolla. Seuraavaksi voisi alkaa odotella unta.
Nukuin vaiherikkaan päivän jälkeen jollakin lailla, mutta pari osaa Kiveen hakattuja piti silti Yle Areenasta kuunnella. Kello herätti kuudelta, seitsemän jälkeen aamupalalle. Olikin hyvä aamupala. Allergeenit oli merkitty esimerkillisesti, oli tarjolla laktoositonta maitoa (kahviin), jogurttia ja jopa kaurapuuroa, ja hyvää. Tein myös yhden sämpylän evääksi. Puin kaiken varalta ajokamppeet päälle, jos vaikka Vulmek:llä sattuisi olemaan Gessuun sopiva rengas. Vähän ennen kahdeksaa kävelin rengasliikkeen pihalle, jossa olikin pari nuorta miestä jo töissä. Kovaa ruuhkaa ei tuntunut olevan, joten pomompi miehistä selvitteli jo täyttä päätä Gessun rengashommaa. Hetken soittelun jälkeen lähin sopiva rengas löytyi Narvikista. Lupasi yrittää sitä tämän päivän kuormaan, mutta nyt näytti jo selvältä, että ennen puolta päivää en pääse liikkeelle. Kaveri lupasi ilmoitella kun rengaskyyti selviää.
Palasin hotellille ja vaihdoin takaisin kevyempää päälle. Varasin myös illaksi huoneen Harstadista. Eilen oli pitkä ja vaiherikas päivä, huomennakin tulee pitkä päivä, koska Bodön lautta on vasta klo 22 perillä, joten otetaanpa tämä päivä vähän rauhallisemmin. Huoneen saisi pitää puoleen päivään. Kävelin pienen kylän tiet ensin ristiin rastiin, sitten istuksin leikkipuistossa varjossa. Lämpöä tyynessä kelissä oli jo lähelle 20 ja aurinko paistoi. Yhdeksän jälkeen kävelin rengaspajalle, jossa olivat juuri irroittaneet renkaan. Tämän päivän kuorma oli kuulemma jo ehtinyt lähteä, eikä rengas ehtisi siihen, joten menisi huomiselle. Päättivät yrittää paikata reiän oikealla sisäpuolelta liimattavalla tubeless -paikalla, mikä onkin ainut laillinen tubeless -renkaiden korjauskeino. Kamelinpaskat ovat vain hätäapu, vaikka kumiukko kyllä ihmetteli, miten se ei pysynyt hyvässä pyöreässä reiässä. Se sanoi itsekin pitävänsä aina niitä hätävarana mukana. Paikkaustyö kävi ammattimiehiltä sutjakasti, joten puoli kymmeneltä paikattu ja pitäväksi todettu rengas pultattiin takaisin Gessun alle ja ajelin lippis päässä tien toiselle puolelle hotellille. Ajokamppeet päälle, kamat kasaan ja kymmeneltä matkaan.
Aurinko paistoi, ei tuullut, lämpöä noin 20 astetta, eli täydellinen lomasää. Tauoilla vähän turhankin kuuma. Köröttelin E6:sta Setermoeniin, jossa kävin Rema1000:sta ostamassa kanasalaatin ja banaanin evääksi. Käännyin tielle 851 Sjøveganin suuntaan, jossa liikenne oli paljon rauhallisempaa, lähes olematonta. E6:lla oli liikennettä, mutta ei kuitenkaan enää ruuhkaksi asti turisteja. Ennen Sjøvegania pidin evästauon, jatkoin sitten samaa rantatietä Lavangen ja Salangett -vuononjen rantoja pitkin kohti Harstadia. Vähän ennen E10 risteystä oli kuppila, jossa join kahvit ja söin kakkupalan, joka näytti vitriinissä paremmalta kuin maistui. Ennen Harstadia vielä tankkasin (95E10 22,46 NOK/l). Jossakin päivällä näkyi olevan hiukan alle 22 NOK, eli hieman kalliimpaa on kuin Suomessa nyt sekoitevelvoitteen purun jälkeen.
Clarion hotel Arcticus yhden hengen huone maksoi jäsenhintaan suoraan hotellilta varattuna 846 NOK. Hotellissa on pieni kuntosali ja sauna, hintaan kuuluu iltapäiväkahvi sekä kevyt päivällinen. Olen ollut täällä ennenkin, on mielestäni tosi hyvä hinta-laatusuhde. Hotelli on keskustan pohjoisreunalla lähellä satamaa, keskustan ali pääsee nykyään kätevästi tunnelia pitkin, eli ruuhkissa ei tarvitse jonotella. Ei keskustassa kyllä mitenkään vilkasta näyttänyt olevan. Jonkin verran paikallisia ja turisteja liikkeellä. Zumo sekoili jostakin syystä hotellin kanssa. Muistin kuitenkin suurin piirtein hotellin sijainnin, joten löytämisen kanssa ei ollut ongelmia. Ajoin ulko-oven eteen kahden ruotsalaisen pyörän perään.
Sain heti huoneen, ensin suihkuun, sitten päiväkahville. Kävin keskustassa kävelylenkin ihmettelemässä hiljaista menoa ja join paikallisen Harstad Bryggeri -panimon vehnäoluen Vahl -nimisessä kuppilassa. Siitä virkistyneenä käppäilin vielä satamassa veneitä ja elämänmenoa katsellen. Päivällinen oli tarjolla klo 18 alkaen, ruokalistalla Chili con carnea lisukkeineen. Ei tuo nyt mitään gourméta ollut, mutta nälkä lähti ja ihan monipuolinen ateria kuitenkin, kuuluakseen huoneen hintaan. Tasoltaan keskimääräistä suomalaista kympin lounasbufféta vastaava. Kotiinkin piti ilmoitella miten päivä on sujunut. Hyvinhän se on sujunut nyt kun rengashuolet on ainakin tältä erää ohitettu. Illalla innoistuin vielä käymään hotellin relax-osastolla, eli rimpuilemassa vähän kuntolaitteissa ja saunassa. Lasiseinäisestä 4. kerroksen saunasta on todella hienot näköalat kaupunkiin ja tuli siellä hikikin, kun tarpeeksi malttoi istua. Ruotsalaismallisessa Tylo-kiukaassa (osaa Tylo tehdä oikeitakin kiukaita, tuo oli se ruotsalaismallinen, jossa on peukalonvahvuiset vastukset reunoilla ja keskellä pari kiveä) ei ollut paljoa löylyä tarjottavana. Löylyastia ja kauha saunassa kyllä olivat tarjolla. Seuraavaksi voisi alkaa odotella unta.
Viimeksi muokattu:
mek
New member
Tiistai
Harstadin aamu valkeni harmaana ja koleana. Sade vihmoi ikkunaan, harmaat paksut pilvet roikkuivat matalalla ja lämmintä oli yr.no:n mukaan 11 astetta. Aamupalaa odotellessa lueskelin uutiset. Vesterålenille ei rengasogelmien takia nyt oikein ehtisi. Tai ehtisi, mutta sitten etukäteen maksamani Moskenes – Bodø -lauttalippu olisi väärälle päivälle kun se on jo täksi illaksi. Clarionin aamupala oli myös hyvä. Laktoositonta jogurttia ei sentään ollut tarjolla, mutta kaurapuuroa löytyi täältäkin. Pakkailin kamat ja tähtäsin lähdön vartin yli kahdeksaan niin, että olisi sopivasti ilman isompia odottamisia yhdeksältä lähtevällä Fresnesin lautalla. Suunnitelma toimi, eikä lauttarannassa tarvinut odottaa viittä minuuttia pitempään. Ylitys Flesnesiin kesti reilun vartin, joten kävin vähän aikaa sisällä istuskelemassa. Kannattaa muuten rekisteröityä osoitteessa ferrypay.no niin lauttamaksut veloitetaan heti luottokortilta ilman laskutuslisää. Kyllä ne ilmankin postissa kotiin osaavat, mutta viive voi olla jopa vuosi ja laskutuslisä on melkoinen.
Liikennettä ei ollut paljoa, muutama henkilöauto aina silloin tällöin tuli vastaan ja aina joku asuntoautokin. Tilanne muuttui Gullesfjordissa kun käännyin E10:lle kohti Å:ta. Ei siinäkään varsinaista ruuhkaa ollut, mutta selvästi turisteja oli vielä liikkeellä. Ei kuitenkaan niin paljon kuin edelliseltä reissulta 11 vuoden takaa muistelin. Ehkä bobilit pysyvät enemmän paikallaan nyt kun polttoaine on kallista.
Svolværissa alkoi tuntua sopivalta pitää tauko. Sadekin pikku hiljaa hiipui ja lakkasi. Ajelin kylällä katuja ristiin rastiin, kunnes ihan keskusaukiolta turisti-infoa vastapäätä löytyi leipomon kahvila, johon poikkesin sisään. Herkullisennäköisistä tarjottavista valitsin ison omenaviinerin ja kahvin. Mitään kiirettä tänään ei olisi, lautta lähtee Moskenesistä vasta kuudelta, joten kuljailin kahvilassa aika pitkään. Svolværin jälkeen poikkesin seuraavaksi Hennigsværin entiseen kalastajakylään, joka jo 11 vuotta sitten oli enemmänkin turistipaikka. Nyt siitä näytti tulleen kiipeilyhipsterien mekka. Kylään johtavan tienvarren pikku saarilla joka ikinen tasainen paikka oli miehitetty teltoin ja kiipeilijöitä roikkui jyrkänteillä. Parkkipaikat olivat täynnä ja tienvarret täynnä jalankulkijoita ja pyöräilijöitä kulkemassa teltoilta kylään tai takaisin. Kylässä oli jotkin festarit menossa, joka paikka täynnä hipstereitä ja musiikki raikasi. Onneksi join kahvini Svolværissä enkä täällä. Kiipeilin itsekin nuorempana ja se oli ihan hauskaa hommaa, mutta loppuajoista jo huomasi miten mukaan tuleva porukka pikku hiljaa muuttui elämäntapaintiaanin suuntaan. Tai sitten olen itse tulossa vanhaksi.
11 vuoden takaisella asuntoautoreissulla tuli Lofoottien enimmät nähtävyydet katsottua ja silloin polvetkin vielä kestivät kiivetä, joten nyt keskityin mukavista maisemista ja mutkateistä nautiskeluun. Svolværistä eteenpäin keli oli poutainen ja aurinkokin alkoi välillä pilkahdella. Lämpötila pysytteli sitkeästi 12 asteessa koko iltapäivän. Nusfjordin turistirysässä poikkesin ihan sen takia, että matkalla sinne on niin jylhät maisemat. Leksnesissä alkoi sitten taas olla jo nälkä. Kylä oli täynnä turisteja, ensin ei meinannut löytyä moottoripyörällekään parkkipaikkaa ja vasta kolmannessa kurkistamassani kahvilassa oli vapaa pöytä. Iso, täytetyt baakelsi siirsi jälleen nälkää kauemmaksi. Myös täällä kuljailin hyvän aikaa. Ennen Å:ta pysähdyin vielä Sakrisøyssä täydentämään eväitä kaupasta. Å:ssa ajoin ensin tien päähän kalastusmuseon pihaan. Kurkkasin sisäänkin, jos löytyisi jotain tuliaisia, mutta oli vaan ihan turistirihkamaa. Edes tarraa pyörään en ostanut. Parkissa viereisessä autossa oli suomalaisia ja muutenkin suomen kilvissä olevia autoja näkyi harvakseltaan tänään. Kun olin vetämässä kypärää päähän, vieressä olevaan suomalaiseen Octaviaan tuli nelikymppinen nainen vähän toisella kymmenellä olevan tytön kanssa. Nainen katsoi silmiin ja hymyili. Irvistin takaisin. Kumpikaan ei sanonut mitään, mutta hymy - aina kun katseet kohtasivat. Kauniit, ystävälliset silmät sillä oli. En annan tid, ett annat liv... Leif G.W Personin kirja ja onhan siitä Maria Anderson tehnyt biisinkin.
Viiden jälkeen ajelin lauttarantaan jossa olikin jo paljon autoja ja muutama moottoripyöräkin. Etukäteen lippunsa ostaneille oli omat kaista. En tiedä, mahtuivatko kaikki mukaan vai joutuiko joku jäämään odottamaan 19.30. lauttaa. M/S Tranøy oli vanha pyöreäpohjainen purkki, joka keikkui tyynelläkin merellä. Kaipa tuollainen rungonmuoto jossakin kelissä on hyväkin, en tiedä kun en ole laivainsinööri ja rannikkolaivurikorttikin on ollut kohta 30 vuotta pöytälaatikossa.. Matkustamo tuli suhteellisen täyteen, mutta istumapaikat riitti kuitenkin kaikille. Kauniissa säässä porukka viihtyi hyvin myös ulkona. Iloinen kielten sekamelska sekä kahvin ja pølsen (norjalainen hot dog) tuoksut täyttivät matkustamon. Tuolla vanhalla purkilla matka Moskenesiin kesti nelisen tuntia. Puolivälin jälkeen pikkulapset alkoivat villiintyä ajamaan toisaan takaa käytävillä ja pienimmät kitistä. Mukavasti matka kuitenkin sujui, välillä kävin kannella kuvailemassa maisemia. Lautta oli jopa vähän etuajassa perillä joten olin Hotel Bodøssä tasan kymmeneltä. Lautalla viereeni pysäköinyt ruotsalainen tuli KTM 1090:lla samaan hotellin. Poristiin lautalla sen verran, että Skellefteåsta tuntui olevan ja huomenna menossa kotiin. Hotel Bodø on vanha, pieni hotelli, mutta ihan siisti kuitenkin. Hintaa yhden hengen huoneella on 950 NOK.
Harstadin aamu valkeni harmaana ja koleana. Sade vihmoi ikkunaan, harmaat paksut pilvet roikkuivat matalalla ja lämmintä oli yr.no:n mukaan 11 astetta. Aamupalaa odotellessa lueskelin uutiset. Vesterålenille ei rengasogelmien takia nyt oikein ehtisi. Tai ehtisi, mutta sitten etukäteen maksamani Moskenes – Bodø -lauttalippu olisi väärälle päivälle kun se on jo täksi illaksi. Clarionin aamupala oli myös hyvä. Laktoositonta jogurttia ei sentään ollut tarjolla, mutta kaurapuuroa löytyi täältäkin. Pakkailin kamat ja tähtäsin lähdön vartin yli kahdeksaan niin, että olisi sopivasti ilman isompia odottamisia yhdeksältä lähtevällä Fresnesin lautalla. Suunnitelma toimi, eikä lauttarannassa tarvinut odottaa viittä minuuttia pitempään. Ylitys Flesnesiin kesti reilun vartin, joten kävin vähän aikaa sisällä istuskelemassa. Kannattaa muuten rekisteröityä osoitteessa ferrypay.no niin lauttamaksut veloitetaan heti luottokortilta ilman laskutuslisää. Kyllä ne ilmankin postissa kotiin osaavat, mutta viive voi olla jopa vuosi ja laskutuslisä on melkoinen.
Liikennettä ei ollut paljoa, muutama henkilöauto aina silloin tällöin tuli vastaan ja aina joku asuntoautokin. Tilanne muuttui Gullesfjordissa kun käännyin E10:lle kohti Å:ta. Ei siinäkään varsinaista ruuhkaa ollut, mutta selvästi turisteja oli vielä liikkeellä. Ei kuitenkaan niin paljon kuin edelliseltä reissulta 11 vuoden takaa muistelin. Ehkä bobilit pysyvät enemmän paikallaan nyt kun polttoaine on kallista.
Svolværissa alkoi tuntua sopivalta pitää tauko. Sadekin pikku hiljaa hiipui ja lakkasi. Ajelin kylällä katuja ristiin rastiin, kunnes ihan keskusaukiolta turisti-infoa vastapäätä löytyi leipomon kahvila, johon poikkesin sisään. Herkullisennäköisistä tarjottavista valitsin ison omenaviinerin ja kahvin. Mitään kiirettä tänään ei olisi, lautta lähtee Moskenesistä vasta kuudelta, joten kuljailin kahvilassa aika pitkään. Svolværin jälkeen poikkesin seuraavaksi Hennigsværin entiseen kalastajakylään, joka jo 11 vuotta sitten oli enemmänkin turistipaikka. Nyt siitä näytti tulleen kiipeilyhipsterien mekka. Kylään johtavan tienvarren pikku saarilla joka ikinen tasainen paikka oli miehitetty teltoin ja kiipeilijöitä roikkui jyrkänteillä. Parkkipaikat olivat täynnä ja tienvarret täynnä jalankulkijoita ja pyöräilijöitä kulkemassa teltoilta kylään tai takaisin. Kylässä oli jotkin festarit menossa, joka paikka täynnä hipstereitä ja musiikki raikasi. Onneksi join kahvini Svolværissä enkä täällä. Kiipeilin itsekin nuorempana ja se oli ihan hauskaa hommaa, mutta loppuajoista jo huomasi miten mukaan tuleva porukka pikku hiljaa muuttui elämäntapaintiaanin suuntaan. Tai sitten olen itse tulossa vanhaksi.
11 vuoden takaisella asuntoautoreissulla tuli Lofoottien enimmät nähtävyydet katsottua ja silloin polvetkin vielä kestivät kiivetä, joten nyt keskityin mukavista maisemista ja mutkateistä nautiskeluun. Svolværistä eteenpäin keli oli poutainen ja aurinkokin alkoi välillä pilkahdella. Lämpötila pysytteli sitkeästi 12 asteessa koko iltapäivän. Nusfjordin turistirysässä poikkesin ihan sen takia, että matkalla sinne on niin jylhät maisemat. Leksnesissä alkoi sitten taas olla jo nälkä. Kylä oli täynnä turisteja, ensin ei meinannut löytyä moottoripyörällekään parkkipaikkaa ja vasta kolmannessa kurkistamassani kahvilassa oli vapaa pöytä. Iso, täytetyt baakelsi siirsi jälleen nälkää kauemmaksi. Myös täällä kuljailin hyvän aikaa. Ennen Å:ta pysähdyin vielä Sakrisøyssä täydentämään eväitä kaupasta. Å:ssa ajoin ensin tien päähän kalastusmuseon pihaan. Kurkkasin sisäänkin, jos löytyisi jotain tuliaisia, mutta oli vaan ihan turistirihkamaa. Edes tarraa pyörään en ostanut. Parkissa viereisessä autossa oli suomalaisia ja muutenkin suomen kilvissä olevia autoja näkyi harvakseltaan tänään. Kun olin vetämässä kypärää päähän, vieressä olevaan suomalaiseen Octaviaan tuli nelikymppinen nainen vähän toisella kymmenellä olevan tytön kanssa. Nainen katsoi silmiin ja hymyili. Irvistin takaisin. Kumpikaan ei sanonut mitään, mutta hymy - aina kun katseet kohtasivat. Kauniit, ystävälliset silmät sillä oli. En annan tid, ett annat liv... Leif G.W Personin kirja ja onhan siitä Maria Anderson tehnyt biisinkin.
Viiden jälkeen ajelin lauttarantaan jossa olikin jo paljon autoja ja muutama moottoripyöräkin. Etukäteen lippunsa ostaneille oli omat kaista. En tiedä, mahtuivatko kaikki mukaan vai joutuiko joku jäämään odottamaan 19.30. lauttaa. M/S Tranøy oli vanha pyöreäpohjainen purkki, joka keikkui tyynelläkin merellä. Kaipa tuollainen rungonmuoto jossakin kelissä on hyväkin, en tiedä kun en ole laivainsinööri ja rannikkolaivurikorttikin on ollut kohta 30 vuotta pöytälaatikossa.. Matkustamo tuli suhteellisen täyteen, mutta istumapaikat riitti kuitenkin kaikille. Kauniissa säässä porukka viihtyi hyvin myös ulkona. Iloinen kielten sekamelska sekä kahvin ja pølsen (norjalainen hot dog) tuoksut täyttivät matkustamon. Tuolla vanhalla purkilla matka Moskenesiin kesti nelisen tuntia. Puolivälin jälkeen pikkulapset alkoivat villiintyä ajamaan toisaan takaa käytävillä ja pienimmät kitistä. Mukavasti matka kuitenkin sujui, välillä kävin kannella kuvailemassa maisemia. Lautta oli jopa vähän etuajassa perillä joten olin Hotel Bodøssä tasan kymmeneltä. Lautalla viereeni pysäköinyt ruotsalainen tuli KTM 1090:lla samaan hotellin. Poristiin lautalla sen verran, että Skellefteåsta tuntui olevan ja huomenna menossa kotiin. Hotel Bodø on vanha, pieni hotelli, mutta ihan siisti kuitenkin. Hintaa yhden hengen huoneella on 950 NOK.
Viimeksi muokattu:
mek
New member
Keskiviikko
Kello on Suomen ajassa vielä, sitkutellen riitti jonkinlaista unta Suomen kuuteen, eli Norjan viiteen asti. Aamupalaa odotellessa korjasin kypärän. Eilen iltapäivällä jonkin tauon jälkeen oikealta alkoi kuulua ylimääräistä vihellystä. En jaksanut illalla perehtyä asiaan, mutta aamulla selvisi, että visiirin oikean puolen kiinnitys oli osittain auki. Napsuttelin visiirin paikalleen ja jo hiljeni vikinä. Aamupalalle meni seitsemän maissa. Ei ollut niin hyvä aamiainen kuin kahdessa edellisessä paikassa. Puuro puuttui, muroja ja mysliä olisi ollut, mutta ei laktoositonta maitoa tai jogurttia. Kahvi-mehu-sämpylä-vihanneslinjalla siis. Tein taas yhden sämpylän evääksi. Matkaan kahdeksan jälkeen. Kävin vielä kylällä täydentämässä eväitä marketista ja tankkasin. Ajelin alkuun Saltsraumenille katsomaan isoa koskea, jossa suolainen vesi virtaa kahdesti päivässä itään ja kahdesti länteen. Eli maailman voimakkain vuorovesivirta siis. Norja on niin vauras maa, että tuokin on vara ollut jättää valjastamatta. Ja sen kyllä hintatasosta huomaa…
Aamu oli selkeä ja lämpöä viitisentoista astetta. Laitoin aamulla välipaidan, mutta se piti ottaa jo Saltsraumenilla pois. Porukkaa oli melko lailla liikkeellä jo aamusta. Jatkoin matkaa etelään Rv17:ää. Pitkiä tunneleita ja näkymiä Svartisen-jäätikölle Glomfjordin seudulla. Asuntoautoista aina edelle, sitten kun pysähdyt kuvaamaan ne ehtii ohittaa ja taas saat ohittaa samat bobilit. Asuntoautot kyllä valtaosin ajavat ihan ok vauhtia, mitä nyt Norjassa, huippukalliiden sakkojen ja tiukan valvonnan maassa uskaltaa ajaa. Asuntovaunut sen sijaan ryömittävät viittäkymppiä. Jektvikistä oli pitempi, noin tunnin lauttaväli Kilboghamniin. Olin satamassa vähän turhan aikaisin, joten söin ensin eväät ja ostin sitten vielä rannan kuppilasta kahvin ja suklaamuffinsin. Tuon pitkän lauttavälin aikana alkoi sataa ja sitä riittikin vaihdellen koko iltapäivän aina seitsemään asti.
Myös Nesnan lauttarannassa jäi odotusaikaa, kohta perään tuli toinen suomalainen gessukuski, jonka kanssa riitti juttua vielä vartin lauttavälilläkin. Mukavia reissuja sinulle, jos satut tätä lukemaan. Iltapäivän siis satoi, joten kuvaaminen rajoittui yksittäisiin kypäräkamerapätkiin. Lämpöä oli kuitenkiin viitisentoista astetta, joten visiiri ei sisältä huurtunut, kuten tahtoo ison pleksin takana käydä viileämmän kelin sateessa. Pitkät tunnelit oli hyvä hyödyntää seisaaltaan ajaen, jotta sai kypärässä ilman vaihtumaan. Visiiriä ei mielellään sadekelillä avaisi, jos ei ole pakko huurtumisen tms. takia. Kun visiirin avaa, pääsee sisään aina vähän kosteutta, vaikka tiivisteisiin jääneitä vesipisaroita, jotka kypärän sisällä lämmetessään sitten pahentavat huurtumisongelmaa. Huoltoasemilla, lautoilla tms. jossa pääsee katon alle, kuivaankin sadekelillä aina visiirin ja tiivisteet huolellisesti, jotta huurtumisen kanssa tulisi toimeen. Lämpimällä sadekelillä tulee pitkien tunneleiden kanssa se ongelma, että kun ulkona on +16 ja kosteaa, tunnelissa alle +10, niiin pyörä ja kypärä ehtivät jäähtyä tunnelissa niin paljon, että tunnelista ulos ajaessa kostea ilma tiivistyy huuruksi pleksiin, peileihin ja visiirin ulkopinnalle. Lähteehän se pois sitten kun kovat pinnat taas lämpenevät, mutta joskus tuon ilmiön nopeus voi yllättää.
Tuota päivän ensimmäistä lauttaa odotellessa oli aikaa miettiä, että mihinkä asti sitä tänään jaksaisi ajaa. Sandnässjøen tuntui olevan sopivan matkan päässä. Booking.comin ja google mapsin selailun jälkeen varasin booking.comin apillä huoneen Sandnässjøen Overnatting -motellista.743 NOK. Aamupalaa hintaan ei tässä miehittämättömässä hotellissa kuulu, mutta siisti ja lämmin huone kuuluu, keittiö tuossa käytävässä vastapäätä käytettävissä. Hotellilla olin vesisateessa kuuden maissa. Ulko-oven ja huoneen numerolukon koodi ja huoneen numero tulivat tekstarilla apin viestin lisäksi. Takapihalla on ilmaista parkkitilaa ja sitä on lisää myös kadun varressa iltaisin ja öisin. Ulko-ovella oli ajateltu motoristia, sillä vesiletku oli jätetty vesipostiin valmiiksi. Ja onhan se hotellinpitäjillekin hyödyksi, kun kuran voi kamppeista huuhdella ulos, eikä se kulkeudu sisään huoneisiin. Huuhtaisin pyörääkin samalla vähän, vaikka huomenna taitaa ainakin aamupäivästä sataa taas. Pikainen suihku ja raportti kotiin, että perille on päästy ja sitten kiireesti syömään.
Sopivan kävelymatkan päästä löytyi Soprano Vin- & Mathus. Pienen empimisen jälkeen tilasin pohjanmeren turskaa valkosipuliperunoilla, kun kerran Norjassa ollaan. Tuore turska on tosi hyvää ja Norjassa ihan kohtuuhintaista. Annos maksoi 295 NOK ja lasi valkoviiniä vähän toista sataa päälle. Siinä ja tässä, olisiko vastaavan annoksen saanut Suomessa neljällä kympillä. Nyt meni 418 NOK. Hyvää oli, tosin vähän turhan suolaista minun makuuni. Valkosipulia oli riittävästi. Käveleskelin vielä rannalla valokuvaten, kun sade oli syönnin aikana lakannut. Sitten kaupan kautta kämpille. Huoneessa on liputus päällä, että saa kaikista kamppeista pintakosteuden kuivaksi. Neljä vuotta vanha Rukka R.O.R on edelleen täysin vesitiivis, samoin saman ikäiset Heldin Gore-Tex -hanskat ja viime kesänä uusitut Sidi Adventuret. Sen sijaan 12 vuotta vanhat uskolliset Halvarssonin lämpimän kelin vuorettomat nahkahanskat alkavat antautua. Ensimmäinen reikä on tullut vasemman käden peukaloon, vaikka eihän sillä tehdä muuta kuin vilkutetaan ja tyytätään… saa laittaa suosituksia kohtuuhintaisista (<100), vuorettomista nahkahanskoista. Pitää olla hyvät suojat, hyvä ajotuntuma ja melko pitkät varret. Perforoitua nahkaa tms. ilmanvaihtoa saisi olla myös, mutta ei mitään verkkokankaita, eli nahkaa pitää olla. Kun mulla on syliväli 12 cm omaa pituutta pitempi, niin takit ovat kaikki mulle liian lyhythihaisia. Hanskat on siis pakko ostaa mahdollisimman pitkävartisia.
Tapatalk näyttää olevan alhaalla, laitan kuvia loppumatkasta sitten, kun saavaat Tapatalkin toimimaan/saan kuva siirrettyä läppärille kotona.
Kello on Suomen ajassa vielä, sitkutellen riitti jonkinlaista unta Suomen kuuteen, eli Norjan viiteen asti. Aamupalaa odotellessa korjasin kypärän. Eilen iltapäivällä jonkin tauon jälkeen oikealta alkoi kuulua ylimääräistä vihellystä. En jaksanut illalla perehtyä asiaan, mutta aamulla selvisi, että visiirin oikean puolen kiinnitys oli osittain auki. Napsuttelin visiirin paikalleen ja jo hiljeni vikinä. Aamupalalle meni seitsemän maissa. Ei ollut niin hyvä aamiainen kuin kahdessa edellisessä paikassa. Puuro puuttui, muroja ja mysliä olisi ollut, mutta ei laktoositonta maitoa tai jogurttia. Kahvi-mehu-sämpylä-vihanneslinjalla siis. Tein taas yhden sämpylän evääksi. Matkaan kahdeksan jälkeen. Kävin vielä kylällä täydentämässä eväitä marketista ja tankkasin. Ajelin alkuun Saltsraumenille katsomaan isoa koskea, jossa suolainen vesi virtaa kahdesti päivässä itään ja kahdesti länteen. Eli maailman voimakkain vuorovesivirta siis. Norja on niin vauras maa, että tuokin on vara ollut jättää valjastamatta. Ja sen kyllä hintatasosta huomaa…
Aamu oli selkeä ja lämpöä viitisentoista astetta. Laitoin aamulla välipaidan, mutta se piti ottaa jo Saltsraumenilla pois. Porukkaa oli melko lailla liikkeellä jo aamusta. Jatkoin matkaa etelään Rv17:ää. Pitkiä tunneleita ja näkymiä Svartisen-jäätikölle Glomfjordin seudulla. Asuntoautoista aina edelle, sitten kun pysähdyt kuvaamaan ne ehtii ohittaa ja taas saat ohittaa samat bobilit. Asuntoautot kyllä valtaosin ajavat ihan ok vauhtia, mitä nyt Norjassa, huippukalliiden sakkojen ja tiukan valvonnan maassa uskaltaa ajaa. Asuntovaunut sen sijaan ryömittävät viittäkymppiä. Jektvikistä oli pitempi, noin tunnin lauttaväli Kilboghamniin. Olin satamassa vähän turhan aikaisin, joten söin ensin eväät ja ostin sitten vielä rannan kuppilasta kahvin ja suklaamuffinsin. Tuon pitkän lauttavälin aikana alkoi sataa ja sitä riittikin vaihdellen koko iltapäivän aina seitsemään asti.
Myös Nesnan lauttarannassa jäi odotusaikaa, kohta perään tuli toinen suomalainen gessukuski, jonka kanssa riitti juttua vielä vartin lauttavälilläkin. Mukavia reissuja sinulle, jos satut tätä lukemaan. Iltapäivän siis satoi, joten kuvaaminen rajoittui yksittäisiin kypäräkamerapätkiin. Lämpöä oli kuitenkiin viitisentoista astetta, joten visiiri ei sisältä huurtunut, kuten tahtoo ison pleksin takana käydä viileämmän kelin sateessa. Pitkät tunnelit oli hyvä hyödyntää seisaaltaan ajaen, jotta sai kypärässä ilman vaihtumaan. Visiiriä ei mielellään sadekelillä avaisi, jos ei ole pakko huurtumisen tms. takia. Kun visiirin avaa, pääsee sisään aina vähän kosteutta, vaikka tiivisteisiin jääneitä vesipisaroita, jotka kypärän sisällä lämmetessään sitten pahentavat huurtumisongelmaa. Huoltoasemilla, lautoilla tms. jossa pääsee katon alle, kuivaankin sadekelillä aina visiirin ja tiivisteet huolellisesti, jotta huurtumisen kanssa tulisi toimeen. Lämpimällä sadekelillä tulee pitkien tunneleiden kanssa se ongelma, että kun ulkona on +16 ja kosteaa, tunnelissa alle +10, niiin pyörä ja kypärä ehtivät jäähtyä tunnelissa niin paljon, että tunnelista ulos ajaessa kostea ilma tiivistyy huuruksi pleksiin, peileihin ja visiirin ulkopinnalle. Lähteehän se pois sitten kun kovat pinnat taas lämpenevät, mutta joskus tuon ilmiön nopeus voi yllättää.
Tuota päivän ensimmäistä lauttaa odotellessa oli aikaa miettiä, että mihinkä asti sitä tänään jaksaisi ajaa. Sandnässjøen tuntui olevan sopivan matkan päässä. Booking.comin ja google mapsin selailun jälkeen varasin booking.comin apillä huoneen Sandnässjøen Overnatting -motellista.743 NOK. Aamupalaa hintaan ei tässä miehittämättömässä hotellissa kuulu, mutta siisti ja lämmin huone kuuluu, keittiö tuossa käytävässä vastapäätä käytettävissä. Hotellilla olin vesisateessa kuuden maissa. Ulko-oven ja huoneen numerolukon koodi ja huoneen numero tulivat tekstarilla apin viestin lisäksi. Takapihalla on ilmaista parkkitilaa ja sitä on lisää myös kadun varressa iltaisin ja öisin. Ulko-ovella oli ajateltu motoristia, sillä vesiletku oli jätetty vesipostiin valmiiksi. Ja onhan se hotellinpitäjillekin hyödyksi, kun kuran voi kamppeista huuhdella ulos, eikä se kulkeudu sisään huoneisiin. Huuhtaisin pyörääkin samalla vähän, vaikka huomenna taitaa ainakin aamupäivästä sataa taas. Pikainen suihku ja raportti kotiin, että perille on päästy ja sitten kiireesti syömään.
Sopivan kävelymatkan päästä löytyi Soprano Vin- & Mathus. Pienen empimisen jälkeen tilasin pohjanmeren turskaa valkosipuliperunoilla, kun kerran Norjassa ollaan. Tuore turska on tosi hyvää ja Norjassa ihan kohtuuhintaista. Annos maksoi 295 NOK ja lasi valkoviiniä vähän toista sataa päälle. Siinä ja tässä, olisiko vastaavan annoksen saanut Suomessa neljällä kympillä. Nyt meni 418 NOK. Hyvää oli, tosin vähän turhan suolaista minun makuuni. Valkosipulia oli riittävästi. Käveleskelin vielä rannalla valokuvaten, kun sade oli syönnin aikana lakannut. Sitten kaupan kautta kämpille. Huoneessa on liputus päällä, että saa kaikista kamppeista pintakosteuden kuivaksi. Neljä vuotta vanha Rukka R.O.R on edelleen täysin vesitiivis, samoin saman ikäiset Heldin Gore-Tex -hanskat ja viime kesänä uusitut Sidi Adventuret. Sen sijaan 12 vuotta vanhat uskolliset Halvarssonin lämpimän kelin vuorettomat nahkahanskat alkavat antautua. Ensimmäinen reikä on tullut vasemman käden peukaloon, vaikka eihän sillä tehdä muuta kuin vilkutetaan ja tyytätään… saa laittaa suosituksia kohtuuhintaisista (<100), vuorettomista nahkahanskoista. Pitää olla hyvät suojat, hyvä ajotuntuma ja melko pitkät varret. Perforoitua nahkaa tms. ilmanvaihtoa saisi olla myös, mutta ei mitään verkkokankaita, eli nahkaa pitää olla. Kun mulla on syliväli 12 cm omaa pituutta pitempi, niin takit ovat kaikki mulle liian lyhythihaisia. Hanskat on siis pakko ostaa mahdollisimman pitkävartisia.
Tapatalk näyttää olevan alhaalla, laitan kuvia loppumatkasta sitten, kun saavaat Tapatalkin toimimaan/saan kuva siirrettyä läppärille kotona.
ktv
New member
Tapatalk alkaa toimimaan kun kirjaudut ulos ja uudelleen sisään.
Lähetetty minun SM-F711B laitteesta Tapatalkilla
vapaaduunari
New member
Hyvä matkakertomus vaikka pientä ongelmaakin oli! Kyllä pohjoisessa Norjassa vaan on niin hienoa.